sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Apua arkeen: ruokakassi kotiovelle






Reseptiikan kehittely on intohimoni. Se on osa arkea ja juhlaa, inspiroivaa ja ilahduttavaa. Mutta kun Sannan ruokakassi toivoi minua mukaan kaupalliseen yhteistyöhön, hihkuin riemusta. Ruokakassit resepteineen saapuivat nimittäin ovelle kreivin aikaan.




Lomaa edeltävä viikko on aina sellaista kevyttä matalalentoa myrskytuulessa, vaikka kuinka ajoittaisi, ennakoisi ja suunnittelisi. Se, että joku muu oli suunnitellut arkipäivien monipuoliset ruoat ja käynyt kaupassa, oli ihan läkähdyttävän ihanaa. Ja koko viikon ruokatarvikkeet kannettiin eteiseen saakka. Meille ei jäänyt kuin valmiiden reseptien mukaan kokkailu. Just hyvä.


Olen seurannut Sannan ruokakassin reseptiikkaa somessa hyvän tovin ja ilahtunut reseptien vaihtelevuudesta, viikkomenuiden monipuolisuudesta ja ruokien kivasta twististä. Ruoat ovat arkeen sopivia, työpäivän jälkeen helposti pöytään saatettavia. Ja sellaisiahan niiden täytyykin olla; kassit on suunniteltu arjen avuksi.





Ruokakasseja on kolmenlaisia: perhekassi, gluteeniton perhekassi sekä pikakassi. Lisäksi saatavilla on hedelmäkassi, jossa on kolme kiloa kauden hedelmiä. Perhekassit sisältävät ainekset sekä reseptit oman valinnan mukaan joko kolmeen tai viiteen illalliseen. Viiden illallisen kassissa on ainekset neljään ruokaan, joista yksi on suunniteltu kahden päivän ruoaksi – arkea helpottava asia sekin. Perhekassi on suunniteltu neljälle hengelle, mutta annokset ovat reiluja. Pikakassi on puolestaan suunnattu pienemmälle ruokakunnalle, 2–3 hengelle.


Kassin tilaaminen on yksinkertaista – kliks vaan (huomaa alekoodi postauksen lopussa). Ruokakassia tilatessa kannattaa huomioida, että toimitusaika saattaa venyä illallisajan yli, jolloin maanantaille kannattaa varata ruokaa. Tällä hetkellä palvelu toimii pääkaupunkiseudun lisäksi Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä, Turussa, Tampereella ja Seinäjoella sekä Vaasassa ja Oulussa. Sannan ruokakassin sivuilta voi tsekata, kuuluuko oma postinumero jakelualueelle.




Tykkään ruokakassin ideasta ja arvostan yrityksen laatukriteerejä. Ruokakassien liha on aina kotimaista ja yritys noudattaa WWF:n kalaopasta. Kasvikset ovat tuoreita, niitä käytetään runsaasti, vaikka varsinaisia kasvisruokia ei kasseihin kuulukaan, ja kasvistenkin kotimaisuusaste on korkea. Meidän ruokakassi oli perhekassi, mikä kahden hengen kodissa tarkoitti isoja annoksia. Mutta niin toimimme toisaalta arjessa muutenkin. Teemme reiluja ruokasatseja ja syömme tai muokaamme loput uudeksi ateriaksi seuraavana päivänä. Kahtena päivänä kutsuimme myös ruokavieraita arkiruoan ääreen. Se on muuten arjen ilo, jota pitäisi tehdä paljon enemmän.


Lomaa edeltävän viikon huiskeeseen ruokakassi oli todella tervetullut arjen helpotus. Raaka-aineet olivat tuoreita ja ruoat maukkaita. Joitakin ruokia maustoin ohjetta reilummalla kädellä, mutta me pidämmekin vahvoista mauista. Meidän pienperheeseen kassi sopii hyvin juuri tällaisille vähän erilaisille viikoille, jolloin arki kulkee ihan omia polkujaan ja itse yrittää lähinnä pitää takinhelmoistaan kiinni. Lapsiperheisiin ruokakassi on varmasti tervetullut helpotus myös ihan tavallisina viikkoina, takinliepeet taitavat heilua nimittäin ihan yhtenään. Eikä arjen apua parempaa lahjaideaa ruuhkavuosiperheille taida ollakaan.


 ALEKOODI

Paitsi että ensimmäinen ruokakassin tilaus on aina jatkotilauksia edullisempi, saat alekoodilla KOKITJAPOTIT17 nyt kahdeksan euron (8 €) alennuksen ruokakassistasi. Vahva suositus!









lauantai 18. maaliskuuta 2017

Harira – marokkolainen jauhelihakeitto



Jauhelihakeitto, tuo tuttu arkiklassikko, matkaa Marokkoon ja saa tuhteja makuja kourallisesta mausteita. Resepti on bongaus vastikään ilmestyneestä ruokakirjasta, Andalusian auringossa – kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin, joka on Ariela Säkkisen esikoisteos.


Ariela on tuttu Andalusian auringossa -blogista, joka on hersyvä ja hyväntuulinen tapaus kuten kirjoittajansakin. Blogin reseptiikka osuu usein makuhermooni, ja samaa linjaa jatkaa kulinaristimatkaajan kirjakin. Kirja on upea pakkaus valloittavia makuja Andalusiasta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä, seuduilta, joissa kirjailija on asunut ja reissannut. Kokkipottilan somessa, Instagramissa ja Facebookissa, on muuten arvonta, jossa voit voittaa kirjan itsellesi.


OSALLISTU KIRJA-ARVONTAAN INSTAGRAMISSA TAI FACEBOOKISSA


Harira eli marokkolainen jauhelihakeitto (kirjassa nimellä marokkolainen lammas-papukeitto, s. 111) on täyteläinen sekä maultaan että ruokaisuudeltaan. Tämän keiton jälkeen ei ole nälkä, sillä jauhelihan lisäksi sopassa on linssejä sekä kirjan reseptin mukaan tehtynä myös kikherneitä. Minä jätin kikherneet pois, sillä joku oli hummushimoissaan syönyt taas tyhjäksi koko varaston. Soppa toimi loistavasti ilman kikherneitäkin, mutta linssejä en jättäisi keitosta pois, sillä ne antavat liemeen hyvää tekstuuria. Tein keitosta puolikkaan annoksen, joka riittää mainiosti neljälle, jopa kuudelle syöjälle.


Keiton pohja on niin maukas, että se on mielestäni helposti muokattavissa myös kasvisversioksi. Kun kikherneet laittaa keittoon ja jauhelihan jättää pois, on kahdella kasvisproteiinilla ryyditetty keitto valmis. Tietysti koko kolmikolla, jauheliha, linssit ja kikherneet, keitto on varmasti autenttisimmillaan. Sellaista sielun syvimpiäkin sopukoita lämmittävää soppaa, kuten hariraa kirjassa kuvataan.








Resepti





Marokkolainen jauhelihakeitto eli harira

4–6 annosta


1 1/2 dl punaisia linssejä
1 rkl öljyä
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 paksu tai 2 ohutta sellerinvartta
1 keskikokoinen porkkana
1/2 ruukkua lehtipersiljaa ja/tai korianteria hienonnettuna varsineen
1 rkl säilöttyä sitruunaa
1/2–1 punainen chili (tai hieman chilitahnaa)
vajaa 1 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
3/4 tl kurkumaa
3/4 tl jeeraa eli juustokuminaa
3/4 tl korianterijauhetta
3/4 tl kanelia
200–250 g lampaan jauhelihaa (myös nauta käy hyvin)
2–3 rkl tomaattipyrettä
2 tl harissatahnaa
1 litra liha- tai kasvislientä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1–2 tl hunajaa tai sokeria
suolaa
(pieni prk säilykekikherneitä valutettuna)

lisäksi
persiljaa ja/tai korianteria
sitruunalohkoja


Liota linssejä kylmässä vedessä sen aikaa, kun pilkot vihannekset. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna sellerinvarret ja raasta kuorittu porkkana.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia keskilämmöllä 5–10 minuuttia. Lisää kattilaan yrtit, chili ja mausteet ja kuullota vielä muutama minuutti. 

Nosta lämpöä ja lisää jauheliha. Ruskista. Laita kattilaan valitetut linssit sekä tomaattipyre, harissa, tomaattimurska ja liha- tai kasvisliemi. Sekoita. Huuhtele ja hienonna säilötty sitruuna ja lisää se keittoon ja anna hautua kannen alla noin tunti.

Mausta suolalla. Voit pyöristää makua pienellä määrällä hunajaa tai sokeria. Tarjoa keitto tuoreiden yrttien ja sitruunalohkojen kanssa. Keitto on erinomaista myös seuraavana päivänä lämmitettynä.

_____



Kirja on saatu kustantajalta (WSOY). 
Kustanja vastaa myös arvonnan kirjapalkinnosta.




 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

5 ravintolavinkkiä Mauritiukselle



Mauritiuksen ravintolat tarjosivat hehkuvia makuja, paljon merestä nostettua ruokaa ja kasviksia. Joko meillä kävi hyvä tuuri tai sitten trooppisen saaren ravintolatarjonta on erinomainen. Saimme nimittäin vain hyvää ruokaa. Missä saarella sitten kannattaa syödä? Tässä viisi ravintolavinkkiämme Mauritiukselle.



Hotellimme sijaitsi Mauritiuksen pohjoisosissa, Trou aux Biches -alueella, lähellä Trioletin pikkukaupunkia. Siksi ravintolasuosituksemmekin sijoittuvat Pohjois-Mauritiukselle. Yhden päivän vietimme myös pääkaupungissa, Port Louisessa, mutta ravintolasuosituksia en pikavisiitin varaan halua rakentaa.


5 ravintolavinkkiä Mauritiukselle

 

La Rougaille Creole tarjosi upeita kreolilaisen keittiön makuja Grand Baien kaupungin keskustan tuntumassa. Rauhallisella sivukadulla sijaitseva ravintola nousi koko reissun parhaaksi paikallista ruokaa tarjoavaksi ravintolaksi. Annoksissa oli raikkautta, yllättävyyttä ja maut olivat tasapainossa. Pöytävaraus suositeltava. Osoite: B13, Grand Baie (pääkadun suuntainen sivukatu, Sunset bulevardilta pari korttelia etelään).


Restaurant 1974, da Antonio e Giulia on italialainen ravintola. Viivyttelimme pitkään ravintolaan menemistä, sillä halusimme ensisijaisesti syödä paikallista ruokaa. Lopulta olisimme voineet syödä kaikki loput reissun illat viehättävän italialaispariskunnan ravintolassa, jossa kaikki oli kohdallaan. Ruoka oli sellaista kuin italialainen ruoka parhaimmillaan on: konstailematonta ja yksinkertaista mutta täynnä makua ja sielukkuutta. Lyhyehkön listan lisäksi tarjolla oli vaihtuvat annokset, jotka salista vastaava omistajarouva vierailleen esitteli. Osoite: ex-aquarium building, coastal road, Trou Aux Biches.



 
Chez Hansin Kiosque Magique on Mont Choisy -rannan puiden varjostamassa rantapuistossa sijaitseva koju. Ruoka oli simppeliä ja katuruokamaista mutta todella maukasta. Tripadvisorin kymppikerhopaikka on ansaittu. Maisemat ovat sitä paitsi tainnuttavan hienot – lunch with a view, sanoisin. 

Koko suvun työllistävän yrityksen toimintaa oli hauska seurata. Pappa kantoi pöytiä ja tuoleja asiakkaiden toiveiden mukaan puolivarjoon tai paisteeseen, nuoriso tiskasi, sisko huolehti hedelmäjuomista ja itse Hans vastasi asiakkaiden viihtyvyydestä ja ravintolan markkinoinnista. Hans kulki rannalla jakaen maistiaisia ja varmisti ruoan maistuvuuden jokaisesta pöydästä. Osoite: Mont Choisy Beach.

Turistien pyydykseltä ja puolirähjäiseltä kulmakuppilalta näyttävä Souvenir Restaurant osoittautui mainioksi ravintolaksi, vaikka ruoka ei aivan kahden ensiksi mainitun ravintolan tasolle yltänytkään. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin erinomainen, ja ravintola oli turistien lisäksi myös paikallisten suosiossa – se on aina hyvä signaali. Sesonkina iltaisin ravintolaan on hyvä tehdä pöytävaraus. Osoite: Coastal roadin ja Trou aux Biches roadin kulma.




Tiedättehän sen hikisen retkipäivän jälkeisen illan, jolloin ainoalta oikealta vaihtoehdolta ruoaksi tuntuu tihkuva ja tuhdin suolainen pizza. La Voglia Matta täyttää sellaisen illan tarpeet täydellisesti. Pizza oli aidosti maukasta ja sitä sai myös kotipakettiin. Myös antipastit olivat erinomaisia. Mitä muuta mauritiukselaiselta pizzerialta voisi edes toivoa?



Maurutius on ruokamatkaajan aarreaitta.  Lue lisää saaren monipuolisesta ruokakulttuurista aiemmasta postauksestani. Tämän ja ruokakulttuuria raottavan postauksen kuvat on otettu Mauriutuksen pohjoisosissa joulukuussa 2016.

_____



 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Suklaa-vadelma ice box -kakku





Gluteeniton suklaa-vadelmakakku on juuri sellaista leipomista, josta pidän eniten: Raaka-aineet ovat yksinkertaiset, työvaiheita vähän ja kakun voi tehdä jääkaappiin hyvissä ajoin. Kakku on lisäksi helppo ja herkullinen, täydellinen tarjottava sekä kahvipöydässä että jälkiruokana. Tämä resepti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Schärin kanssa.




Ice box -kakun ideana on, että keksit ja pehmeän kermainen täyte saavat olla limittäin jääkaapissa kaikessa rauhassa, liittoutua yhteen ja muodostaa kahdesta yhden. Rapeat keksit imevät kosteutta täytteestä ja tekevät kekseistä juuri sopivan kakkumaista. Täyte taas tiivistyy niin, että se pysyy erinomaisesti kasassa ilman liivatetta. Yhdistelmästä tulee vastustamaton. Ja miten helpolla – kakku on jääkaapissa tekeytymässä vartissa, eikä raaka-aineita ole kuin kourallinen. Ice box -kakun on hyvä antaa olla jääkaapissa yön yli tai vähintään kuusi tuntia. Näin rakenteesta tulee hyvä.

Suklaa-vadelmakakku on siis vähän kuin juustokakku ilman liivatetta, kahdella keksikerroksella. Tummat ja muiden Schärin tuotteiden tavoin luontaisesti gluteenittomat Chocolate O's -keksit sopivat raikkaan mascarpone-vadelmatäytteen kanssa yhteen erinomaisesti, mutta yhtä lailla kekseinä voi käyttää esimerkiksi vaaleampia mutta suklaapäälysteisiä Biscotti con cioccolato -keksejä.





Schär on italialainen yritys, joka tuottaa ainoastaan gluteenittomia tuotteita. Tuotteet ovat siis turvallisia – kontaminaatioriskiä ei ole edes tehtaalla. Yllä mainittujen keksien lisäksi olen testannut Schärin makeista kekseistä "kissankielikeksejä" eli savoiardi-keksejä, joilla saa autenttisen tiramisun luotua gluteenittomasti. Suolaisista kekseistä ehdottomia suosikkejani ovat Salti-suolakeksit.







Resepti 





Suklaa-vadelma ice box -kakku 

6–8 annosta 


pohja

täyte
250 g mascarponea
2 dl vispi- tai kuohukermaa
2 1/2 dl vadelmia (pakaste tai tuore)
3/4–1 dl sokeria

päälle
tuoreita vadelmia



Huomaa, että tämä resepti on suunniteltu pieneen, noin 16–18 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan.

Vuoraa irtoipohjavuoan pohja leivinpaperilla. Hienonna tehosekoittimessa pohjan keksit ja painele ne irtopohjavuoan pohjalle.

Vatkaa mascarponesta ja kermasta pehmeä vaahto. Lisää soseutetut tai osin soseutetut vadelmat ja sokeri. Sekoita täyte. Kaada puolet täytteestä pohjan päälle. Lado täytteen päälle keksejä, avaa osa kekseistä, jotta keksikerros riittää täyttämään täytteen. Levitä päälle toinen täytekerros.

Anna kakun tekeytyä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele vadelmilla.

_____







lauantai 4. maaliskuuta 2017

Italialainen linssikeitto



Tomaattinen linssikeitto on arkiruokasuosikkini. Se toimii tarvittaessa nopeasti syntyvänä arki-illan pelastajana, mutta viihtyy hellalla mukisematta pidempäänkin. Ja hyvin viihtyykin, sillä pidempi haudutus tietää syvempiä makuja. Seuraavana päivänä keitto on vielä parempaa. 

Linssikeiton runkona on soffritto, tuo monen italialaisen ruoan makupohja. Soffritto on sipulin, porkkanan ja varsisellerin liki pyhä liitto, joka tekee keittoon – tai vaikka jauhelihakastikkeeseen – uskomattoman hyvän ja syvän maun. Lisään usein makupohjaan vielä valkosipulia, sillä minusta siitä tulee siten vieläkin parempaa, sanovat italialaiset mitä tahansa. Oliiviöljyssä kasvikset saavat hautua pienellä lämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä. Soffrittoa voi myös pakastaa, joten kätevä emäntä (enkä nyt puhu todellakaan itsestäni) tekee sitä kerralla isomman annoksen. 

Optimaalisin kasvisten suhde soffritossa on 1:1:2, kun kasvikset ovat aakkosjärjestyksissä: porkkana, selleri, sipuli, mutta melkein millä tahansa suhteella makupohjasta tulee erinomainen. Sellerin vihaajienkaan ei kannata jättää sitä kokonaan pois, sillä hautuessaan muiden kasvisten kanssa selleri pehmenee maultaan merkittävästi, ja se tuo ruokaan syvyyttä.

Linssikeitto on hyvää siltään, mutta täyteläisyyttä lisää lautaselle lusikoita nokare ricottajuustoa tai kotoisampaa raejuustoa. Tuoreen persiljan voi lisätä keittoon joko silputtuna keittämisen loppuvaiheessa tai puskana lautaselle, itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa.






Resepti

 






Italialainen linssikeitto


4–6 annosta


2–3 varsisellerin vartta
2 keskikokoista sipulia
1 iso porkkana
1–2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
8 dl vettä (tai kasvislientä)
1–2 dl punaviiniä (tai noin 2 rkl punaviinietikkaa)
2 dl punaisia linssejä
1–2 tl hunajaa
hieman mustapippuria myllystä
suolaa

lisäksi
(ricottaa tai raejuustoa)
tuoretta persiljaa


Hienonna varsiselleri aivan pieneksi silpuksi. Kuori sipulit, porkkana ja valkosipulinkynnet. Raasta tai hienonna ne. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota keskilämmöllä kasviksia muutama minuutti. Pienennä lämpöä ja anna hautua noin 15 minuuttia, pidempäänkin mikäli aikaa on.

Lisää kattilaan tomaattipyreä ja tomaattimurska tai säilötyt tomaatit sekä vesi. Lisää myös punaviini. Anna keiton kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia. Pidempi haudutus syventää keiton makuja. Lisää linssit ja keitä vielä noin 10–15 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä mutta eivät ole menneet vielä muhjuksi.

Mausta keitto hunajalla tai sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa halutessasi ricotan ja persiljan kanssa.

_____






tiistai 28. helmikuuta 2017

Pikapulla – valmista puolessa tunnissa



Pulla pöytään puolessa tunnissa? Kyllä! 

Tämä pikapulla ei kohotusta kaipaa. Ainekset sekoitetaan nopeasti yhteen, taikina lusikoidaan leivinpaperin päälle ja paistetaan kuumassa uunissa. Pikapullasta tulee pinnaltaan ihanan rapeaa ja sisältä mehevää. Näin laskiaisena pullapalan päälle voi lusikoida hilloa ja kermavaahtoa.






Resepti





Pikapulla

8–12 annosta


taikina
6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
(1–2 tl kardemummaa) 
125 g voita
1 kananmuna
2 dl maitoa

päälle
kananmuna voiteluun
raesokeria tai tomusokeria


Kuumenna uuni 225 asteeseen (tehokkaassa kiertoilmauunissa riittää 200 astetta). Mittaa kuivat aineet sekä voi kulhoon. Nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja maito ja sekoita taikina nopeasti sekaisin.

Lusikoi taikina leivinpaperille kranssin tai pitkon muotoon. Voitele halutessasi kananmunalla. Ripottele päälle raesokeria tai viimeistele vasta valmis, jäähtynyt pulla tomusokerilla. Paista pullaa 15–20 minuuttia eli kunnes pulla on kauniin ruskea pinnaltaan. Paistoaikaan vaikuttaa uunin tehon lisäksi pullan muoto ja paksuus.

_____


Reseptin pikapullaan olen saanut herra Kokin äidiltä, joka on saanut sen ystävältään. 



maanantai 27. helmikuuta 2017

Täydelliset lounasleivät kahdella täytteellä





Teen töitä kotitoimistossa kolmena arkipäivänä. Rakastan tehdä töitä kotoa käsin: villasukat on jalassa, pyykkikone pyörii ja puhelinpalaverit voi hoitaa vaikka sohvalla pötkötellen. Yksi miinuspuoli kotitoimistossa kuitenkin on. Lounaat ovat aivan luvattoman huonolla tolalla. Siksi innostuin, kun Fazer pyysi minua mukaan kaupalliseen yhteistyöhön juuresleipien tiimoilta. Lisää nopeita ja sopivan kevyitä lounasvaihtoehtoja!




Kaikkein tavallisin lounas on salaatti – suosikkini, eli jäätelölounas, kun ei ole se kaikkein terveellisin vaihtoehto. Parin viikon aikana olen nyt testannut Fazerin juuresleipiä lounaalla joko salaatin täydentäjänä kevyillä täytteillä tai kokonaisena lounaana tuhdimmilla täytteillä. Toimiva konsepti molemmilla tavoilla. Suosikikseni juuresleivistä on noussut uusin leipä, jossa viljojen rinnalla leivonnassa on käytetty reilusti linssejä ja bataattia, käytetystä viljasta 100% on kotimaista kauraa. Muina makuina juuresleivissä on palsternakka ja porkkana, punajuuri ja porkkana sekä rukiininen kesäkurpitsa-palsternakka. Leivissä ei juureksia ja kasviksia ole säästelty, sillä yli kolmannes jauhoista on korvattu juureksilla tai muilla kasviksilla.

(ps. postauksen lopussa on kilpailu)

Leipien päälle olen ladannut kaikkea. Hummus, rakkaani, on aina erinomainen vaihtoehto erityisesti silloin, kun leivältä kaipaa lounasmaista ruokaisuutta. Myös kuvissa olevat päälliset ovat olleet loistavia. Italiaan kallellaan olevassa leivässä on raikasta ricottaa, rucolaa ja tomaattia. Ripaus mustapippuria ja hippunen suolaa tekevät leivälle terää. Paistettu kananmuna ja iso kasa ituja on hyvä ja lämmin vaihtoehto.

Sen olen huomannut, että kun tavallinen vaalea leipä humahtaa minulla helposti "päähän" ja vie työterän pois, ei juuresleivillä ole sitä vaikutusta, päinvastoin. Proteiinipitoinen (16%) leipä ja terveelliset täytteet ovat lunastaneet paikkansa kotitoimistolaisen välipalana tai lounaana. Sitä jäätelöä voi sitten ottaa vähän jälkkäriksi.















Resepti

 

 

 

 

Lounasleivät kahdella täytteellä

ricotta-rucolaleipä tomaatilla
ricotta-juustoa
rucolaa
kirsikkatomaatteja 

kananmuna-ituleipä
paistettu kananmuna
reilusti ituja 



 

 KILPAILU


Kerro kommenttilootassa, mitä sinä laittaisit Fazer juureleipä Kaura 100% Bataatti&linssi -leivän päälle? Mikä toisi puhtia päivään? Vastanneiden kesken arvotaan Fazerin tuotepalkinto. Aikaa kommentointiin on sunnuntaihin 5.3.2017 saakka. Kilpailun säännöt löydät klikkaamalla tästä. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse, joten laitathan toimivan meiliosoitteesi mukaan kommenttiin.

_____


Kaupallisessa yhteistyössä Fazer



lauantai 18. helmikuuta 2017

Karpalolemonade – raikas pinkki drinkki



Pinkkiä karpalolemonadea raikkaampaa drinkkiä saa hakea. Tuoreista sitruunoista puristettu mehu saa makeutta sokerisiirapista ja väriä karpalomehusta. Lisäksi tarvitaan vain vettä tai kivennäisvettä. 




Lemonade mielletään helposti kesäjuomaksi ja sehän sopiikin helteisiin kesäpäiviin mitä parhaiten. Mutta aivan yhtä hyvin juoma sopii myös muihin vuodenaikoihin – sitruunoita saa varsin edullisesti ympäri vuoden. Tarjosin karpalolemonadea ystävänpäivänä ihanassa oululaisessa Muoti Privaatissa, jossa järjestimme ystävänpäivähulinat. Dj soitti jazzia, minä tarjosin pinkkiä drinkkiä ja suupaloja ja kevään hehkuva muotikattaus oli parhaimmillaan.

Useampi kävijä kyseli reseptien perään. Syötävien osalta oli helppo vinkata Suupaloja-kirjaan – pienet pannacottapiiraat ja siemennäkkäri sekä muhammara-tahna löytyvät sieltä. Drinkin reseptin lupasin laittaa jakoon myöskin. Tässä se tulee!








Resepti





Karpalolemonade


1 dl sokeria
2 dl vettä
1/2–1 dl karpalomehua (tiiviste)
3 dl tuorepuristettua sitruunamehua (noin kuusi sitruunaa)
7–10 dl vettä tai kivennäisvettä
jääpaloja
(mintunlehtiä tai karpaloita)


Mittaa kattilaan sokeri ja vesi. Kiehauta ja sekoita, jotta sokeri liukenee. Jäähdytä. Purista sitruunoista mehu ja sekoita mehu sokeriliemeen. Sekoita liemeen myös karpalomehu. Lisää jääkylmää vettä ja tarjoa jäiden kanssa. Koristele mintunlehdillä tai karpaloilla. 

_____





torstai 16. helmikuuta 2017

Gluteenittomat tattarilastut



Rapeat ja liki kinuskisen makeat tattarilastut ovat perinteisten kauralastujen kavereita. Ne syntyvät hetkessä, eikä tiskiä tule kuin kattilan ja lusikan verran. Vaivalloisinta tattarilastujen tekemisessä on odottaminen. Pitkä ja piinaava keksien jäähtymisen odottaminen. Reunoiltaan rapeat lastut ovat vielä jäähdyttyään keskeltä sitkeän pehmeitä. Seuraavana päivänä ne ovat rapeutuneet kokonaan, jos joku siihen saakka malttaa odottaa.







Resepti








Gluteenittomat tattarilastut

noin 20 kpl

80 g voita
1 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljasokeria)
2 dl tattarihiutaleita
1 kananmuna
1 rkl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta


Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Sulata kattilassa voi. Lisää sokeri ja sekoita. Sokeri saa sulaa voin joukkoon. Lisää vanilja ja tattarihiutaleet sekä kananmuna. Sekoita gluteenittomaan jauhoseokseen leivinjauhe ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Nosta taikinasta nokareita leivinpaperille. Jätä nokareiden väliin tilaa, sillä lastut leviävät uunissa. Paista 5–7 minuuttia eli kunnes lastut ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä. Lastut rapeutuvat, kun annat niiden olla huoneenlämmössä ilmavasti.

_____



lauantai 11. helmikuuta 2017

Heiße Liebe – maailman helpoin jälkiruoka



Heiße Liebe eli kuuma rakkaus on maailman helpoin jälkiruoka. Se on jälkkäri, joka sopii kaikkiin tilanteisiin romanttisista illallisista lastenjuhliin ja isoista sukuillallisista kaveriporukan illanistujaisiin. Heiße Liebe on myös hyvä vierasvara – jätskiä ja vattuja voi aina pitää pakkasessa.




Kuuma rakkaus on Saksassa ja Italian pohjoisimmissa osissa suosittu jälkkäri. Marraskuisella Italian reissulla söin sitä kahdesti. Näin ystävänpäivän aikoihin se on jo nimensäkin puolesta sopiva herkku ystävyksille tai sydänkäpysille. Viikonloppuna jäätelö ja vatut piiloon pakastimeen ja ystävänpäivänä yllätys on viidessä minuutissa valmis.

Perinteisesti Heiße Liebe tehdään vaniljajäätelöön. Vaniljan ja vadelman yhdistelmä onkin ihan tosi hyvä. Mutta testasin tehdä jälkkärin myös Jymyn lakritsijäätelöön – saksalaiset eivät tiedä saati ymmärrä miten hyvä lakun ja vatun yhdistelmä on.




Katoin jälkkärin Balmuirin laseihin, suosikkeihini, jotka toimivat loistavasti sekä juomalaseina aamiaisella, viinilaseina illallisella että jälkiruokamaljana. Tänään täällä Oulussa iloitaan paikallisesta Balmuirista muuten aivan erityisesti, sillä merkki avaa liikkeen aivan kaupungin ydinkeskustassa. Mahtavaa! Liikkeessä toimii kuulema myös postituspalvelu eli asiakas voi ostaa tuotteen kivijalkamyymälästä ja Balmuir toimittaa paketin ystävälle (tai vaikka omaan kotiosoitteeseen) mihin tahansa maailmassa. Eli liike on vähän kuin kivijalkakaupan ja verkkokaupan yhdistelmä.







Resepti






Heiße Liebe – maailman helpoin jälkiruoka


vanilja- tai lakritsijäätelöä
vadelmia (+ tilkka vettä)


Kaada vadelmat kattilaan. Lisää pieni tilkka vettä. Kiehuta vadelmat. Halutessasi voi tilsiä marjat haarukalla pieneksi.

Annostele jäätelö laseihin. Kaada kuuma vadelmakastike jäätelön päälle vasta pöydässä.

_____


Lasit ja tekstiilit saatu Balmuirilta. Kiitos!





keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Intialainen lihapullacurry




Jauheliha, tuo suomalaisten raaka-ainesuosikki kulkee kaupasta kotiin ja keittiöstä lautaselle jokaisessa lihaa syövässä kodissa. Nyt paketti kulkee kaupasta kotiin aiempaa kätevämmin, sillä Atria uudisti täysin jauhelihojensa pakkauksen ja haastoi minut testaamaan paketin käytettävyyttä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.




Harvoin minkään tuotteen pakkausuudistus on ollut näin onnistunut. Oikeasti. Atrian uusi, pehmeä jauhelihapaketti on suorastaan nerokas: sen käytettävyys on kaikella tavalla edeltäjäänsä paljon parempi. Uusi pakkaus on kooltaan selvästi pienempi, mikä jo sinänsä on hieno asia sekä kauppakassissa, jääkaapissa että pakastimessa, isojen määrien logistisista eduista nyt puhumattakaan. Pakkaus avautuu helposti ilman teräaseita ja menee minimyttyyn roskiksessa. Ja montako kertaa kovasta muovista tehty paketti on rikkonut muovisen kauppakassin? Pehmeäreunainen paketti ei sitä tee. Pieni mutta merkittävä asia. Ainoa asia mikä mietityttää on, miksi tätä ei ole keksitty aiemmin?

Tein jauhelihasta intilaista lihapullacurrya, joka on astetta fiinimpi lihapullaruoka. Lihapullacurrya voi hyvin tarjota hieman harvinaisemmillekin vieraille, heille, joille makaroonilaatikon tai jauhelihakeiton tarjoaminen tuntuu turhan arkiselta. Curryn voi hyvin tehdä edellisenä päivänä ja lämmittää, tai esimerkiksi kastikkeen voi keittää aiemmin ja kypsentää sitten lihapullat curry-kastikkeessa riisien kiehuessa. Tunnissa saa tosin valmista currya, vaikka työvaiheita ei parille päivälle jakaisikaan. Mausteinen lihapullacurry maistuu aivan erityisen hyvälle helmikuisena pakkaspäivänä.







Resepti






Intialainen jauhelihacurry

4–6 annosta


kastike
hieman öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 x 2 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1–2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1–2 tl savupaprikajauhetta
1–2 tl garam masala -maustetta
1 tl kurkumaa
(hieman chilikastiketta)
400 g tomaattimurskaa tai kuorittuja, säilöttyjä tomaatteja
400 g kookosmaitoa 
1–2 tl sokeria tai hunajaa
noin 1 tl suolaa


lihapullat
1 valkosipulinkynsi
pieni sipuli
1 tl suolaa
noin 1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
noin 1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2–1 tl garam masala -maustetta
noin 1 dl tuoreita yrttejä silputtuna (korianteri, minttu ja/tai lehtipersilja)


lisäksi
keitettyä riisiä
tuoreita yrttejä (korianteri, minttu ja/tai lehtipersilja) tai ituja


Tee ensin kastike. Hienonna kuoritut sipuli ja valkosipulinkynnet sekä inkivääri. Kuumenna öljy paistinkasarissa, lisää sipulisilput, inkivääri sekä kuivat mausteet. Kuullota keskilämmöllä muutama minuutti, jotta mausteet avautuvat. Lisää tomaattimurska ja kookosmaito. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Mausta suolalla ja pyöristä makua tarvittaessa sokerilla tai hunajalla. Aja halutessasi tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Kastikkeen kiehuessa tee lihapullataikina. Lisää jauheliha joukkoon silputtu sipuli ja valkosipulinkynsi sekä mausteet ja yrttisilppu. Voit halutessasi paistaa pienen koepullan ja säätää makuja. Pyörittele pullat ja laske ne kastikkeeseen raakana. Anna lihapullien kypsyä kastikkeessa 15–20 minuuttia välillä varovasti sekoitellen.

Lihapullien kypsyessä keitä riisi. Myös naanleipä sopii ruoan kanssa erinomaisesti.







lauantai 4. helmikuuta 2017

Brownie-jäätelökakku



Brownie-jäätelökakku on monella tapaa upea herkku. Se on katseenkääntävän näyttävä, mutta niin helppo, ettei leipomistaitoja juurikaan tarvita. Kakun voi tehdä etukäteen ja nostaa pakastimesta pehmenemään siinä vaiheessa, kun kahvinkeittoa aletaan suunnitella.

Brownie-jäätelökakku on niin yksinkertainen, että melkein naurattaa. Miten ihmeessä en ole tätä aiemmin hoksannut? Kakkua varten leivotaan ohuehko brownie-levy, joka jäähtyneenä vain kerrostetaan jäätelön kanssa. Vähän marjoja päälle ja kastikkeeksi soseutettua mansikkaa tai vadelmaa.

 


Käytin kakkuun tuikitavallista pakettijäätelöä, sillä halusin kakkuun skarpit reunat – syynsä kullakin. Jos haluat käyttää erimuotoisessa paketissa olevaa (usein parempaa) jäätelöä, voit lusikoida tarvittaessa hieman pehmennettyä jäätelöä brownie-levyjen väliin.

Kun suorakaiteen muotoisen jäätelön leikkaa pitkittäin kolmeen osaan, tulee jätskikerroksista juuri sopivan paksuisia. Tosin kolmasosa jätskistä täytyy syödä siltään, ettei kakusta tulee liian korkea. Silleen aika harmi.







Resepti





Brownie-jäätelökakku

6–8 annosta


brownie
100 g tummaa suklaata
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3/4 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
veitsenkärjellinen vaniljajauhetta (tai hieman vaniljasokeria)

lisäksi
1 pkt vaniljajäätelöä
marjoja koristeeksi
marjoja soseutettuna kastikkeeksi (makeuta tarvittaessa sokerilla tai hunajalla)


Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sulata suklaa. Sekoita pehmeä voi ja sokeri. Lisää seokseen kananmuna. Sekoita taikinaan myös suklaasula sekä jauhot.

Kaada taikina noin 18x25 cm kokoiseen vuokaan ja paista 6–8 minuuttia tai kunnes brownie on sopivan kypsä. Varo paistamasta liian pitkään. Jäähdytä brownie ja leikkaa se kolmeen osaan.

Leikkaa jäätelö kahdeksi tai kolmeksi levyksi. Kokoa kakku. Laita alimmaiseksi brownie, jotta kakku pysyy paremmin leikattaessa paikoillaan. Koristele marjoilla.

Tarjoa kakku heti tai laita kelmun alla pakastimeen. Ota kakku pakastimesta pehmenemään 15–20 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoa kakun lisänä soseutettuja marjoja. Makeuta sose tarvittaessa sokerilla tai hunajalla.

____




keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Välimeren flatbread






Välimeren flatbread on hyvä esimerkki viime aikojen kokkailuistani: Keittiössä alkaa näyttää keväiseltä ja raikkaan maut valtaavat lautaset. Apetinan kanssa yhteistyössä toteutettu resepti on täyteläinen mutta kepeän raikas, ruoka joka sopii lounaaksi, iltapalaksi tai vaikka brunssin päätähdeksi.

Vastapaistetun ja vielä kuuman leivän päälle lusikoidaan tuhti kerros hummusta ja päälle ladataan rouskuvia kasviksia tasapainottamaan kokonaisuutta. Ja kasa yrttejä, tietenkin. Ajatelkaapa muuten, muutaman viikon päästä on jo aika kylvää ensimmäiset yrtit varmistamaan ensi kesän sato. Käsiä kuumottaa pelkkä ajatus pihalta haetuista yrteistä.




Flatbreadin päällä oleva hummus ei muuten ole mikään tavallinen hummus, vaikka se siltä näyttääkin. Yhdistin kikherneiden pariksi toisen ikisuosikkini, artisokan, joka tuo hummukseen upean maun lisäksi silkkisen rakenteen. Olen tehnyt ainakin kymmentä erilaista hummusta, mutta artisokkahummus on ehdottomasti yksi ihanimmista. Kikherneen ja artisokan maut sopivat loistavasti yhteen, ja hummuksen päällä olevat kasvikset sekä fetamainen juusto vie ajatukset jonnekin Välimeren tienoille. Pinaatin, tomaatin ja yrttien lisäksi juuston ja hummuksen kanssa leivän päälle sopisivat myös uunissa paahdetut juurekset, vaikka porkkana ja lanttu. Lihaa tähän ruokaan ei kaipaa kukaan.

Kun leivät oli syöty, lusikoin loput artisokkahummuksesta suoraan kulhosta suuhun. Päälle noukin purkista viehkosti chilisiä juustokuutioita. Suolainen juusto on juuri täydellinen lisä lempeälle kasvistahnalle. Pienet on elämän ilot (toinen ilonaihe oli eilen kuulemani linnunlaulu. Moista sirkutusta ei olekaan kuulunut Oulussa kuukausiin).





Arvonta


Kommentoi tätä postausta ja kerro, mitä kasvisruokaa sinä valmistaisit käyttäen Apetina-tuotteita? Vastanneiden kesken arvotaan 40 euron arvoinen lahjakortti K-ryhmän kauppoihin. Kommentoi viimeistään 7.2.2017. Arvonnan säännöt löydät täältä.







Resepti

 

 

 

Välimeren flatbread artisokkahummuksella ja salaattijuustolla

neljälle

leipä
4–8 naanleipää (resepti)

artisokkahummus
1 prk (2 dl) kikherneitä, säilyke
1 prk artisokansydämiä öljyssä tai vedessä 
1 valkosipulinkynsi
2–3 rkl kikherneiden säilöntälientä
2 rkl öljyä Apetina-juustopurkista
sitruunamehua
suolaa

lisäksi
pinaattia
kirsikkatomaatteja
tuoretta persiljaa ja basilikaa
paahdettuja pinjansiemeniä


Tee ensin leipien taikina. Voit myös käyttää valmiita ohuita leipä (naan, rieska tms.).

Valuta kikherneet. Muista ottaa hieman säilöntälientä talteen. Valuta myös artisokansydämet. Kuori valkosipulinkynsi. Soseuta kaikki hummuksen ainekset tasaiseksi tahnaksi. Maista ja säädä makua sitruunalla ja/tai suolalla.

Paista tai lämmitä leivät. Levitä kuuman leivän päälle reilu kerros artisokkahummusta, pinaattia, kirsikkatomaatteja sekä yrttejä. Viimeistele paahdetuilla pinjansiemenillä sekä juustokuutioilla.

_____



Yhteistyössä Apetina



maanantai 30. tammikuuta 2017

Teriyakilla maustettu nyhtökaurasalaatti



En ehtinyt ensimmäiseen enkä toiseenkaan nyhtökaurahuuman aaltoon. Viime vuoden hypetetyin tuote pääsi pannulleni vasta nyt, kun suurimmat aallot ovat jo laantuneet. Niin tyypillistä, olen aina vähän jäljessä kaikkein kuumimmista trendeistä.

Mietin pitkään, mitä nyhtökaurasta tekisin. Tiesin kaipaavani siihen tuhdisti makua; pelkkänä proteiininlähteenä nyhtökaura ei minua kiinnostanut. Päädyin lainaamaan reseptiä Viimeistä murua myöten -blogista, jossa reseptivelho Saara teki alkuvuodesta banh mi -tortilloja teriyakilla maustetulla nyhtökauralla. Osui ja upposi. Tahmainen teriyakikastike toi nyhtökauralle kaipaamaani vahvaa makumaailmaa. Patongin ja tortillan välissä mausteinen nyhtökaura toimii varmasti, sillä se oli erinomaista salaatissakin. Pikapikkelöidyt porkkanat ovat must-lisäke, älä siis oikaise siinä kohdassa. Makea teriyakikastike kaipaa rinnalle hapokkuutta ja raikkautta.







Resepti

 

 

 

 

Teriyakilla maustettu nyhtökaurasalaatti

2–4 annosta


nyhtökaura 
1 pkt (250 g) maustamatonta nyhtökauraa
tilkka öljyä
1/2 dl vettä
3/4 dl sokeria
3 rkl miriniä
1 dl soijakastiketta
1 tl raastettua inkivääriä
1 valkosipulinkynsi 

pikkelöity porkkana
2 porkkanaa
1/2 dl riisietikkaa
1/2 dl vettä
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa

lisäksi
salaattia 
avokadoa 
kurkkua
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
limetinlohkoja


Valmista ensin pikkelöidyt porkkanat. Suikaloi kuoritut porkkanat tai leikkaa ne ohuiksi tikuiksi. Mittaa kattilaan etikka, vesi, sokeri ja suola. Kiehauta, jotta sokeri ja suola liukenee nesteeseen. Kaada liemi porkkanasuikaleiden päälle. Anna maustua vähintään 15 minuuttia.

Kuori ja hienonna pala inkivääriä ja valkosipulinkynsi. Mittaa marinadin ainekset kattilaan, anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia eli kunnes kastike paksunee hieman. Kuumenna öljy pannulla, lisää nyhtökaura ja kuumenna. Kaada joukkoon puolet tai 2/3 osaa kastikkeesta ja sekoita kunnes nyhtis ja kastike ovat ihanan tahmaisia. Maista ja lisää tarvittaessa kastiketta. 

Kokoa salaatti. Kastikkeeksi sopii limetin mehun lisäksi porkkanoiden pikkelöintiliemi.

_____




lauantai 21. tammikuuta 2017

Helppo mangokastike salaatille



Kokkailu ja yksinkertaiset asiat. Aina vaan yhtä toimiva yhdistelmä. Helppo mangokastike on juuri tällainen tapaus. Sesongissa olevasta mangosta saa nimittäin aivan huikean hyvän salaatinkastikkeen, joka toimii myös esimerkiksi tacoissa, kun tuoreen ja kypsän mangon soseuttaa ja maustaa pienellä määrällä etikkaa. Sopiva määrä riippuu mangon koosta ja hapokkuudesta. Suolaa ja pippuria voi ripsauttaa sekaan halutessaan.

Mangokastike sopii monenlaiseen salaattin. Se käy hyvin juustojen kanssa, kanasalaatin viimeistelijäksi tai meksikolaiseen makumaailmaan. Been there, done that. Raikas mangokastike on loistava myös itään kurkottelevissa salaateissa – pian jaan reseptin yhteen mainoon tapaukseen.






Resepti

Helppo mangokastike 

1 kypsä mango
tilkka riisietikkaa tai omenaviinietikkaa
(hieman suolaa ja pippuria)
tarvittaessa vettä kastikkeen ohentamiseen


Kuori ja soseuta mango. Ohenna sose tarvittaessa vedellä. Mausta maun mukaan pienellä etikalla sekä halutessasi suolalla ja pippurilla. Tarjoa salaatinkastikkeena tai esimerkiksi tacojen kanssa. Kastike säilyy pari päivää jääkaapissa.

_____



maanantai 16. tammikuuta 2017

Mauritius – ruokamatkaajan aarreaitta



Kuvittele mielessäsi vehreä saari, pumpulinpehmeät hiekkarannat ja kirkas meri, joka hehkuu kaikissa turkoosin ja sinisen sävyissä. Sellainen paratiisisaari, jossa askel on kevyt ja syke leppoisa, koska kenelläkään ei ole mihinkään kiire, jossa ruoka on hyvää ja tunnelma sykähdyttävä. Tervetuloa Mauritiukselle!




Intian valtamerellä, noin 900 kilometriä Madagaskarilta itään sijaitseva saari on niin pieni, että ihmetyttää, kuinka vuosisatojen varrella merenkulkijat ovat saarelle sattuneet. Toisaalta saari on niin valloittava, etten ihmettele kerran sinne päässeiden palaavan tropiikkiin uudelleen. Mauritiukselle on tullut ja jäänyt asukkaita monenlaisista kulttuureista, mikä antaa saarelle ainutlaatuisen tunnelman. Erilaisia kulttuureja, uskontoja ja tapoja olla on aina elänyt saarella rinnakkain, joten joustavuutta ja lempeyttä, sellaista luontaista suvaitsevaisuutta, on paikallisilla ihailtavissa määrin. Joku kertoi mauritiuslaisten viettävän sopuisasti kaikkien uskontokuntien juhlapäiviä omasta uskonnosta riippumatta.




Mauritiuksen ruokakulttuuri


Samalla tavalla kuin koko saaren kulttuuriperimä on Mauritiuksen ruokakulttuuri viehättävä sekoitus vuosikymmenten ja -satojen aikana saarella viipyneiden maailmanmatkaajien repusta löytyneitä makuja.

Paikalliset kutsuvat omaa ruokaansa kreolilaiseksi ruoaksi, mikä usein tarkoitti kattausta kalaa ja mereneläviä erilaisilla raikkailla kastikkeilla kuten chilillä sävytetyllä tomaattikastikkeella. Lisäkkeenä oli monesti jotain yllättävän makuista pikkelöityä hedelmää tai kasvista sekä maukasta chutneya. Kreolilaisen ruoan alle mahtui myös intialaistyyppisiä ruokia kuten maukkaita curryja, friteerattuja nyyttejä. Myös saaren suosituimmassa katuruoassa, Dholl Purissa, on intialaista alkuperää: ohuen parathamaisen leivän sisään kääritään papu- ja kasvismuhennosta. Kiinalaisen ruoan makumaailmaa löytyi esimerkiksi Magic Bowl -ruoasta, joka oli kulhoon kasattua riisiä ja kastiketta. Kulho tuotiin pöytään ylösalaisin käännettynä, ja kun kulho nostettiin pois, oli ruoka valmis nautittavaksi. Alkuruokina tarjottiin usein friteerattuja kasviksia (Gajak) tai intialaistyyppisiä samosa-nyyttejä.

Vahvimmin ruokakulttuurissa näkyivätkin Intian vaikutteet. Jälkiruokalistalla puolestaan näkyi yksi siirtomaavallan aikakausi: ranskalainen Crème brûlée oli liki jokaisen ravintolan listalla. Myös afrikkalaisia makuja mauritiuslaisessa keittiössä sanotaan olevan, mutta taidan tuntea ne liian huonosti, jotta tunnistaisin maut kirjavasta paletista.


 


Hedelmiä saarella oli tarjolla paljon, kuten tropiikissa kuuluukin olla. Ananakset olivat pieniä ja makeita, kookokset tuoreita ja banaanit kypsiä. Juuri sellaisia kuin ne parhaimmillaan voivat olla. Hedelmäkojuja oli tiuhaan, ja paikallisetkin tekivät niistä selvästi hedelmäostoksensa – suurissakin marketeissa hedelmä- ja vihannesosastot olivat suhteettoman pieniä.

Marketeissa pysähdyin toistuvasti laajan säilykehyllyn ääreen. Erilaisia pikkelöityjä tuotteita (atchar) oli valtavasti. Kotiin toin pikkelöityä valkosipulia sekä vielä korkkaamatonta kookospikkelsiä. Tosin sana pikkelsi johtaa makuhermoja pahasti harhaan. Valkosipulisessa tuotteessa maistuvat vahvasti etikan ja sokerin sijaan chili ja sahrami. Sahramia olikin tämänkaltaisissa säilykkeissä käytetty usein.

Tuliaisiksi toimme myös paikallista, vaniljalla maustettua teetä – mikä onkin sokerin ja rommin lisäksi yksi saaren valttikortti – sekä rantaeväänä loistavasti toimineita kikhernejauhoista tehtyjä snackseja. Myös paahdettujen ja mausteista kikherneiden kaltaisia, rapeita ja mausteisia herneitä kaupoissa oli paljon tarjolla.




Mauritius oli ruokakohteena mielenkiintoinen aarreaitta. Se tarjosi jotain tuttua ja jotain uutta, paljon jännittäviä makuja ja yllättäviä yhdistelmiä. Trooppinen saari tarjosi myös paljon ideoita kotikeittiöön – ne ovat niitä parhaita kotiintuomisia.


 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails