tiistai 16. tammikuuta 2018

Vege-rendang – parasta mitä nyhtökaurasta voi tehdä



Kuulutko kanssani samaan leiriin? Leiriin, jonka mielestä nyhtökaura on ideana ja innovaationa aivan loistava, mutta joka on ollut kerta toisensa jälkeen hieman pettynyt nyhtökaurasta tehtyihin ruokiin. Tämä juttu on nyt erityisesti sinulle. Ja siis myös minulle.

Olen testannut nyhtökauraa monenlaisissa ruoissa. Tähän mennessä onnistunein kokeilu on päätynyt blogiinkin, tuhdin makeassa kastikkeessa viimeistelty nyhtis on oikein hyvää salaatin tai patongin välissä. Tämän lisäksi olen koittanut saada maun ja rakenteen kohdalleen useampaan kertaan muissa ruoissa. Olen yrittänyt paahtaa, paistaa ja hauduttaa, mutta julkaisukelpoisia onnistumisia ei ole tullut. Mutta nyt meni nappiin: Vege-rendang on parasta mitä nyhtökaurasta voi tehdä. 

Tarvittiin vain vähän vege-gurun vetoapua. Reseptistä kaikki kunnia ja kiitos kuuluu nimittäin Hannalle, jonka käsialaa ohje on. Hanna on myös toistuvasti patistellut minua rendang-reseptin ääreen, kun olen kaupan parkkipaikalta, hyllyjen välistä tai sohvannurkasta viestittänyt, että mitä ihmettä sitä keksisi ruoaksi. Meillä on Hannan kanssa niin samanmoinen ruokamaku, että hänen reseptejä ei tarvitse edes säätää omaan suuhun sopiviksi, ne ovat sellaisenaan minulle toimivia.

Vege-rendang on loistava ruoka monella tapaa. Maut ovat intensiiviset, valmistus perinteistä lihaversiota selvästi nopeampaa ja makumaailma on moninainen ja vivahteikas. Ruoka on pöydässä puolessa tunnissa – kuten arjentaklaajan kuuluukin –, jos maustetahnan tekee etukäteen. Ja sitähän voi tehdä vaikka triplasatsin viikko etukäteen ja tarvittaessa vaikka pakastaa. Niin minä aion seuraavalla kerralla tehdä.




Resepti






Vege-rendang – parasta mitä nyhtökaurasta voi tehdä


2–3 annosta


maustetahna
1 pieni sipuli tai salottisipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2–3 tuoretta punaista chiliä
1 sitruunanruoho (8–10 cm tyvestä)
1 tl kurkumaa
hieman mustapippuri myllystä
2 rkl kookosöljyä

rendang
1 pkt (250 g) nyhtökauraa
4 dl kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
4 kaffirlimetin lehteä
2 rkl kookossokeria
1 tl suolaa

lisäksi
keitettyä riisiä
tuoretta korianteria
limetinlohkoja
(tuoretta chiliä silputtuna


Valmista ensin maustetahna. Kuori ja pieni sipuli ja valkosipulinkynnet, inkivääri, chili sekä sitruunaruoho. Laita kaikki tahnan ainekset mortteliin tai pieneen tehosekoittimeen ja nuiji/aja tahnaksi. 

Laita tahna pannulle ja paista muutama minuutti, jotta mausteet avautuvat. Lisää kookosmaito, soija, nyhtökaura, kaffirlimetin lehdet ja sekoita. Hauduta pienellä lämmöllä puolisen tuntia. Mausta sokerilla ja suolalla.

Keitä riisi rendangin hautuessa. Tarjoa vege-rendang keiteyn riisin kanssa. Viimeistele tuoreella korianterilla ja purista limetin mehua halutessasi annoksen päälle.

_____





lauantai 13. tammikuuta 2018

Vegeburgersalaatti






Onkohan uuden vuoden alkuun sisäänrakennettu joku kevyempien ruokien kaipuukausi, sillä se iskee joka vuosi viimeistään, kun lähestytään vuoden ensimmäisen kuukauden puoliväliä. Tänä vuonna se iski minulle alkuviikosta. Keho huusi salaatteja ja raikkaita makuja. Ja kun Soyappétit Meals pyysi minua tutustumaan kaupallisen yhteistyön merkeissä vaivattomiin tuotteisiinsa, oli resepti-idea heti selvä: burgerisalaattia pöytään.




Vegeburgersalaatti on ruoka, joka pitää nälkää erinomaisesti. Maut on silti kohdillaan, kuten burgerissa konsanaan. Salaatti saa olla pääroolissa, ja lisäksi sekaan laitetaan niitä aineksia, mistä hampurilaisissakin tykkää. Pilkoin salaattipohjan päälle reilusti tomaattia ja avokadoa, molemmat kun ovat suosikkejani kotitekoisen hampurilaisen välissä. Pihvit tein Soyappétit Mealsin Burger mix -seoksesta.

Pihvien valmistus oli superhelppoa: pussin sisältö kulhoon ja vettä päälle. Valmiiksi maustettu soijarouhe turpoaa käyttövalmiiksi kymmenessä minuutissa. Sitten pihvit voi jo muotoilla ja lykätä uuniin tai paistaa pannulla. Minä paistoin pihvit uunissa yhdessä bataattilohkojen kanssa. Rakenteesta tuli mukavan mehevä ja napakka, hyvin jauhelihapihvimäinen, jos sitä nyt voi käyttää vertailukohteena.

Puolessa tunnissa vegeburgersalaatti oli jo valmiina ruokapöydässä, kun tein salaattipohjan  paistamisen aikana. Yhtä lailla burgerpihvit voi tietysti syödä sämpylän välissä tai vaikka riisin kanssa, minun kroppa nyt vain huuti salaattia. Samaan tuotesarjaan kuuluvan bolognesen sekoitin (salaa, shhhh) muuten jauhelihakastikkeen sekaan jatkamaan kastiketta. Eikä kukaan huomannut mitään. Kettumaisen ovelaa, eikö!

Soyappétit Meals -tuotteet ovat tuttua tummaa soijarouhetta valmiiksi maustettuina annospaketteina. Maut ovat selkeitä ja joka suuhun sopivan mietoja. Vahvemmista mausta tykkäävät voivat lisätä mausteita ruokaan oman maun mukaan. Kaikki sarjan tuotteet ovat gluteenittomia ja ne sopivat vegaanien ruokavalioon (ovat siten myös tietysti laktoosittomia). Pakkaukset ovat suunniteltu kahdelle hengelle, mutta ainakin Burger mix-pakkauksesta tulee helposti neljä hyvän kokoista pihviä.

Vaikka nykypäivän vegebuumissa ehkä tuntuu, että paljon proteiinia sisältävä soija on uusi tulokas maailman ruokapöydissä, on soijaa viljelty Aasiassa jo tuhansia vuosia. Soija on kuulunut siten myös alkuperäiskansojen ruokavalioon.   Nykyisin suurimpia soijantuottajamaihin kuuluvat nykyisin USA, Brasia ja Kiina, mutta kyllä soijaa viljellään myös Euroopassa. Soyappétitin tuotteissa soija on vastuullisesti tuotettua ja geenimanipuloimatonta. Lisää tietoa soijasta ja tuotteista löydät Soyappétitin sivuilta. Inspiraatiota ja hyviä resepti-ideoita löytyy myös yrityksen Facebookista.





KILPAILU


Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi Soyappétit Meals -tuotepaketti. Kerro postauksen kommenttikentässä, mitä makuvarianttia testaisit ensimmäisenä. Jos mielessä on jo joku resepti, vinkkaa siitäkin, että me muutkin saamme ideoita kokkailuun. Viimeistään 20.1.2017 jätetyt kommentit huomioidaan palkintoja arvottaessa. Tuotepaketteja arvotaan viisi. Voit myös varmistaa helpot kokkailut ja suunnistaa Citymarketiin, sillä 11.–14.1.2017 järjestettävillä Europäivillä Soyappétit Meals -tuotteet ovat hyvässä tarjouksessa.

Tutustu kilpailun sääntöihin tarkemmin täällä.








Resepti





Vegeburgersalaatti

2–4 annosta


pihvit
1 pss Soyappétit Meals BurgerMixiä
2 dl vettä (ohjeen mukaan)
(hieman chilitahnaa tai -kastiketta)

salaatti
babypinaattia tai salaatinlehtiä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1–2 avokadoa
(tuoretta chiliä)

bataattilohkot
1 iso tai 2 pientä bataattia
1–2 rkl öljyä
noin 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl savupaprikajauhetta
suolaa

lisäksi
oliiviöljyä
ripaus sormisuolaa
(vege)majoneesia tai aiolia bataattien dipiksi (voit maustaa majoneesin esimerkiksi chilikastikkeella)


Kuumenna uuni 220 asteeseen. Pese bataatit huolellisesti ja lohko ne. Laita bataattilohkot leivinpaperin päälle pellille ja kaada päälle öljy ja mausteet. Hiero maut bataattilohkoihin. Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

Sekoita BurgerMix ja vesi. Voit halutessasi maustaa seoksen pienellä määrällä chilikastiketta. Anna turvota 10 minuuttia. Muotoile pihvit ja laita bataattilohkojen kanssa uuniin paistumaan, kun bataattien paistoaikaa on jäljellä 10 minuuttia.

Huuhtele tarvittaessa salaatti, lohko tomaatit ja viipaloi avokado. 

Nosta kypsät pihvit kokonaisina tai osissa salaatin päälle. Tarjoa bataattilohkot salaatin kanssa tai sujauta ne salaatin sekaan. Tarjoa bataattilohkojen dippinä (vege)majoneesia. Salaatille sopii hyvin kastikkeeksi tilkka hyvää oliiviöljyä ja ripaus sormisuolaa.

_____








keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Juustoinen suppilovahverokeitto



Suppilovahverokeitto kestää juhlahumua mutta sopii hyvin myös arjen ruokapöytään – parhaat ruoat ovat juuri tällaisia moniottelijoita. Kuivatuista sienistä keitto valmistuu nopeasti. Puolessa tunnissa ruoka on hyvinkin pöydässä.


Pari viime syksyä ovat olleet hyviä suppilovahverovuosia. Tai niin sanovat he, jotka suppismetsiä koluavat. Tässä keitossa olevat sienet on poiminut serkkuni, yksitoistavuotias sienihirmu, jonka intoa ja taitoa ei voi kuin ihailla. Tarkat sienisilmät ja loppumaton into liikkua luonnossa sienten perässä ovat yhdistelmä, jolla pieni mies keräsi suppiksia myytäväksi saakka. Saman perheen toiselta nuorelta yrittäjältä ostin aikoinaan hopeatoffee-korun, joka on edelleen minun suosikki. Upeaa yrittäjähenkisyyttä! Laitoin heti sieniä tilaukseen, ja nyt kourallinen niistä on tässä juustoisessa suppilovahverokeitossa. Onneksi monta kourallista sieniä on vielä kuiva-ainekaapissa.

Sulatejuusto sopii sienikeittoon erinomaisesti. Usein teen keiton ihan rehdisti kermaan – ja jos totta puhutaan, lorautin purkin pohjan tähänkin keittoon –, mutta juustolla keittoon saa vähän toisenlaista makumaailmaa. Keitto on myös kermaista kaveriaan hieman kevyempi, etenkin jos niitä kermapurkinpohjia ei kaapissa ole.





Resepti




Juustoinen suppilovahverokeitto

neljälle


reilu kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
8 dl kasvislientä
200 g sulatejuustoa (esim. polar)
noin 1 rkl maissitärkkelystä (+ tilkka kylmää vettä)
1–2 rkl balsamicoa
(suolaa)
ripaus mustapippuria

tarjoiluun
tuoretta persiljaa
leipää



Mittaa kattilaan kasvisliemi ja sienet sekä sulatejuusto. Keitä kymmenisen minuuttia ja surruuttele tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita maissitärkkelys kylmään veteen ja kaada koko ajan sekoittaen keiton joukkoon. Keitä, kunnes keitto suurustuu. Maista balsamicolla. Tarkista suola. Rouhi pinnalle hieman mustapippuria.

Tarjoile persiljan ja hyvän leivän kanssa.

_____





keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Parhaat palat vuodelta 2017




Vuosi 2017 oli monella tapaa vähän yllättävä. Universumi lykkäsi eteen isolla kauhalla – ja kirjolla – tapahtumia, sattumia, haasteita, vähän hämmennystä ja yllätyksiä. Kaikkea oli riittävästi, ihan sitä tavallista arkeakin, mutta vahviten vuodesta haluan painaa mieleeni kaksi asiaa: Söin edellisvuosia enemmän yhdessä ystävien kanssa sekä lounaita että illallisia ja koin ajatuskuplaa laajentavia kokemuksia. Molemmat hymyilyttävän hienoja juttuja.






En useinkaan tee mitään maailmaa tai elämäntapaa mullistavia uuden vuoden lupauksia, mutta tuo ystävien kanssa syöminen säilyy tavoitteena tänäkin vuonna. Kalenterissa on vuoden ensimmäiselle kuukaudelle jo viidet ruokatreffit – ihanaa. Yksi ihanimmista keksinnöistä viime vuonna oli kuukausittaiset torstaitreffit kahden ystävän kanssa. Treffit laitetaan kalenteriin ihan kuten mikä tahansa tärkeä (työ)tapaaminen, eikä tärkeitä tapaamisia noin vaan peruta. Suuntaamme aina samaan ravintolaan, Ostroferiaan, koska poikkeuksellisen ihanat kokoontumiset ansaitsevat parhaat puitteet, ruoat ja juomat. 

Myös blogivuotena vuosi 2017 oli upea, vaikka kaksi viimeistä joulukalenterin luukkua jäikin ajastuksen epäonnistumisen vuoksi julkaisematta. Seitsemän bloggausvuoden jälkeen olen edelleen yhtä innoissani hommasta kuin aiemminkin. Ja niin taidatte olla tekin, sillä tilastot kertovat, että teitä lukijoita on selvästi enemmän kuin aiemmin ja viihdytte Kokkipottilan juttujen parissa aiempaa kauemmin. Viime vuonna sain teiltä aivan ihania kommentteja some-kanavissa, yksityisviesteinä ja sähköpostitse. Ette ehkä arvaakaan, miten tärkeitä, merkityksellisiä ja sykähdyttäviä kaikki viestit ja kommentit ovat. KIITOS! Kommentit ja keskustelut ovat iso osa sitä yhteisöllisyyttä, josta pidän. Viime vuonna järjestyi myös ihanan paljon yhteisöllisiä hetkiä muiden bloggaajien kanssa. Nekin on tosi tärkeitä ja merkityksellisiä hetkiä.





Vuoden 2017 luetuimmat reseptit olivat:








Kaikki yllä olevat reseptit ovat täälläkin aivan vakiokäytössä, ne toimivat kyllä vallan mainiosti. Reseptijuttujen väliin top 5 -listalle kiilasi tomaattien koulintaa käsittelevä juttuni. Kohta se kevät taas koittaa! Luetuimmissa resepteissä on monta vanhaa reseptiä, jotka kolkuttelevat kärkisijoja vuosi toisensa perään. Onneksi mukaan mahtuu yksi uusikin resepti (rahkasämpylät). Muista viime vuoden resepteistä minulle jäivät erityisesti mieleen nämä:
















Toivottavasti alkanut vuosi tuo yhtä ihania seikkailuja, ruokia ja kohtaamisia kuin päättynytkin vuosi. Hyvää vuotta 2018!

_____






perjantai 22. joulukuuta 2017

Nopea maksapatee




JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU





Itse tehty maksapatee on ollut to do -listalla pitkään. Pari vuotta sitten tuunasin kaupan kamaa yrteillä – ihan kelpoa siitäkin tuli. Nyt panostin hieman enemmän ja tein nopean maksapateen pannulla paistetusta broilerin maksasta. Hyvää! Erityisen hyvää tahna on rapeaksi paahdetun leivän päällä. Makeankirpeät kuivatut karpalot sopivat makupariksi aivan loistavasti.

Jos haluat tehdä broilerin maksasta hienostuneempaa pateeta, kurkkaapa aina yhtä ihanaan Campasimpukka-blogiin, jossa on myös tehty maksapateeta.




Resepti




Nopea maksapatee

noin 2 dl


300 g broilerin maksaa
2 rkl öljyä
1 salottisipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 dl kuohukermaa
1 rkl portviiniä
1/2–3/4 tl suolaa
hieman mustapippuria
(noin 1 tl hunajaa)


lisäksi
kuivattuja karpaloita
paahdettua patonkia tai maalaisleipää tarjoiluun


Kuivaa maksa ja paista se tilkassa öljyä kypsäksi paistinpannulla. Jäähdytä.

Hienonna kuoritut sipulit ja kuullota niitä öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti.

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja patee tasaiseksi. Maista ja säädä suola kohdilleen. Lisää tarvittaessa hieman makeutta pyöristämään makua. Patee säilyy jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa pari päivää. Tarjoa patee paahdetun maalaisleivän tai patongin kanssa. Tarjoile lisänä kuivattuja karpaloita.

_____

Reseptin runko on repäisty joku vuosi sitten ruotsalaisesta ruokalehdestä, luultavasti siitä suosikistani eli Lantliv mat&vin -lehdestä.


torstai 21. joulukuuta 2017

Lakkajäädyke & suolakaramellikastike




 JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU





Jäädyke on täydellinen jälkiruoka: sen voi tehdä hyvissä ajoin pakastimeen ja se jaksaa odottaa pitkäksikin venyvää illallista. Eikä jälkkäri mene miksikään, vaikka se odottelisi vuoroaan ja päättäisi jonkun toisen illallisen.

Tein reseptin alun perin Vaalan juustolalle osaksi Suomi 100 -juhlamenuta. Mutta en malta olla jakamatta sitä myös täällä blogissa, niin loistava reseptistä tuli. Lakkojen ja leipäjuuston (tai juustoleivän, tähän keskusteluun meidän ei ehkä nyt kannata lähteä) liitto on vanha tuttu klassikko, johon halusin tuoda vähän uutta virtaa. Toki lakkajäädyke toimii ilman juustojakin, mutta tuohan ne jälkkäriin nyt aivan upean lisäbuustin. Sitä paitsi, ei ne klassikot ansiotta synny – lakkojen ja leipäjuuston yhdistelmä on ihana.

Lisäkierroksia sukkiin saa suolakaramellikastike, joka tekee kaikesta, ihan kaikesta pari astetta parempaa. Suolakaramellikastikkeen voi tehdä hyvin nopeasti kaupan valmiiksi karamellisoidusta kondensoidusta maidosta. Silloin siihen sekoitetaan vain merisuolaa. Mutta parasta suolakaramellikastiketta saa, kun sen keittää itse. Oikeasti, kastike on ihan järjettömän hyvää itse tehtynä.

Olisiko joulun jälkkäri tässä?




Resepti





Lakkajäädyke & suolakaramellikastike

noin 6 annosta


jäädyke
3 dl kuohukermaa
1 ½ dl tomusokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
300–400 g lakkoja
noin 200 g leipäjuustoa

suolakaramellikastike
2 1/2 dl sokeria
100 g voita
1 1/2 dl kuohukermaa 
1/2–1 tl laadukasta suolaa (merisuola tai vuorisuola)


Paseeraa marjat. Säästä halutessasi muutama marja koristeeksi.

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon marjasose. Vaahdota kerma toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot.

Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa ja nostele varovasti valkuainen jäädykemassan sekaan.

Kaada massa noin litran vetoiseen vuokaan, kääri kelmuun ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. 

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset valmiiksi. Kaada sokeri pinnoitetulle pannulle. Anna sokerin lämmetä keskilämmöllä, ja liikuttele sitä välillä puuhaarukalla. Kun sokeri alkaa sulaa, pienennä lämpöä ja sekoita sokeria koko ajan puuhaarukalla. Sokeri ei saa palaa. Tavoitteena on toffeen tai konjakin värinen, paahtunut sokeri.

Lisää voi parissa, kolmessa erässä. Sekoittele vispilällä voi ja paahdettu sokeri sekaisin.

Kun seos on tasainen, ota pannu pois hellalta ja lisää vähitellen joukkoon kerma. Sekoita koko ajan. Jos kastikkeeseen tulee paukkuja, voit lämmittää kastiketta varovasti pienellä lämmöllä. Lisää lopuksi kastikkeeseen suola ja anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kastike jääkaapissa. Voit lämmittää kastiketta halutessasi hieman ennen jäädykkeen tarjoilua.

Kumoa jäädyke tarjoiluvadille, lisää juustokuutiot ja koristeeksi jättämäsi lakat. Tarjoa suolakaramellikastikkeen kanssa.

_____


ps. Kannattaa kurkata Vaalan juustolan reseptipankkiin. Siellä on vaikka mitä ihania ideoita juuston monipuoliseen hyödyntämiseen.




keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Leivän sisällä paistettu juusto




JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU



Jos testaat joulukalenterista vain yhtä reseptiä, testaa tätä taivaallisen hyvää leivän sisällä paistettua juustoa. Se on syntisen hyvää – mitä muuta leivän ja juuston liitolta voi edes olettaa – ja näyttävyydestään huolimatta todella helppoa.




Raaka-aineita tarvitaan kaksi: leipä ja camembert-juusto. Tai itseasiassa kolme, sillä omena tai päärynä toimii raikkaana lusikkana, hedelmälohkoilla kaapaistaan sulanutta juustoa suuhun. Leivän sisälle voi laittaa makua antamaan yrttejä ja valkosipulinkynsiä, ja päälle voi lorauttaa hieman öljyä, mutta välttämättömyyksiä nämä eivät ole.

Leivän sisällä paistettu juusto sulaa fonduemaisen valuvaksi. Juuston kuori saattaa ratketa lämmitettäessä, mutta se ei haittaa mitään, sillä leivän kuori pitää juuston kyllä sisällään. Leipään osin imeytynyt juusto on sitä paitsi aivan ihanaa. Hedelmien lisäksi sulaa juustoa voi kaapia paahdetuilla leivän sisuksilla, niillä, jotka ovat antaneet tilaa juustolle.

Tämä helppo herkku on ihan loistava tarjottava illanistujaisissa tai vähän fiinimpänä iltapalana. Ehkä välipäivinä tai uutena vuotena tarjoat tätä?





Resepti




Leivän sisällä paistettu juusto

2–4 annosta

1 vaalea leipä
1 camembert-juusto
hieman oliiviöljyä
1–3 valkosipulinkynttä
tuoretta timjamia
omenoita tai päärynöitä


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa leivän kanteen hieman juustoa suurempi pyöreä reikä. Nosta kansi pois ja kaiva leivän pehmeä sisus suurimmaksi osaksi pois. 

Laita camembert-juusto leivän sisään, lorauta hieman oliiviöljyä juusto päälle ja reunoille. Voit laittaa juuston päälle valkosipulinkynsiä puolitettuina ja tuoretta timjamia. Nosta leivän kansi päälle ja kääri leipä folioon.

Paista noin 20 minuuttia. Noin viisi minuuttia ennen paistoajan päättymistä, laita leivän sisuksen paahtumaan uuniin. Lohko leivän paistuessa omenat tai päärynät.

Poista folio, nosta leivän kansi pois ja viillä juuston kuori veitsellä auki. Tarjoa heti. Dippaa hedelmiä ja paahtuneita leivän sisäosia juustoon. Nauti lopuksi koko leipä.

_____




tiistai 19. joulukuuta 2017

Savulohipatee ja mantelikräkkerit



 

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU





Moikka kaverit pitkästä aikaa!
Täällä Hanna tuolta Hannan soppa -blogista. Valtasin vuosi sitten Kokkipottilan päiväksi graavilohiresepteineni ja tein sen taas, hih! Tälläkin kertaa luvassa on kalaisa resepti Hannelen pyynnöstä, jaan kanssanne nimittäin superihanan savulohipateen ohjeen. Tällä välin Kokkipottilan emäntä hääräilee minun blogissani, jännää!
Mehän Hannelen kanssa aloitimme näiden blogiemme joulukalentereiden teon yhteistuumin jo syksyllä, kun Hannele lensi meille Loviisaan viettämään viikonlopun pituista joulukalenterileiriä. Tiedä sitten miten sen suunnitelman kanssa niin hassusti kävikin, että kirjoitan tätä vieraspostausta edellisenä iltana hiki hatussa. Vuoden 2018 joulukalentereita aletaan tekemään huhtikuussa, se on saletti se!



Savulohipatee on ihanan juhlava tahna (tiedättehän, Hannele rakastaa tahnoja ja jos voisi syödä kalaa, niin rakastaisi myös tätä ihan varmasti!). Tein sitä viime vuonna jouluaatoksi lounassärpimiksi voileipäbuffettiin ja se keräsi suuren suosion. Nyt tarjoilen pateen MinimalistBaker -blogista bongaamieni gluteenittomien mantelikräkkereiden kanssa, nam! Myös meidän perheen taaperot tykästyivät näihin kekseihin ja ne katosivat kuin varkain pelliltä yhden illan aikana.

PS. Menkää nyt ihmeessä katsomaan myös Hannan sopan puolelle, että mitäs se Hannele on sinne keksinyt!



Resepti

 



Savulohipatee
150 g lohifilettä
suolaa
25 + 25 g voita
1 sitruuna
50 g ranskankermaa
75 g lämminsavulohta
½ tl roseepippureita

Laita lohifilee foliopalan päälle ja mausta se suolalla. Leikkaa sitruunasta siivu, leikkaa se puoliksi ja asettele lohipalan päälle. Asettele lohen päälle myös 25 grammaa voita nokareina. Kääri folio nyytiksi lohen ympärille ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Ota nyytti uunista ja anna jäähtyä folionyytissä.
Avaa folionyytti varovasti ja kaada nesteet kulhoon. Irrota lohesta nahka ja laita lohen lihat myös kulhoon. Lisää joukkoon 1 tl raastettua sitruunan kuorta sekä puolikkaan sitruunan mehu. Lisää myös ranskankerma, lämminsavulohi ja roseepippurit ja sekoita huolellisesti. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan.
Purkita savulohipatee ja laita halutessasi sen päälle vielä koristeeksi siivu sitruunaa. Sulata n. 25 grammaa voita ja valuta varovasti päälle pelkkä voin kirkas osa. Ripottele päälle muutama roseepippuri ja laita patee jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.

Mantelikräkkerit

2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 dl mantelijauhoja
¼ tl leivinjauhetta
2 rkl pellavansiemenrouhetta
½ tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
3 ½ rkl oliiviöljyä
n. 3-5 rkl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja vettä sen verran, että saat pyöriteltyä kiinteän taikinapallon. Kauli taikinasta kahden leivinpaperin välissä ohut, noin puolen sentin levy ja leikkaa kekseiksi pizzaleikkurin tai taikinapyörän avulla. Irrota keksit toisistaan. Siirrä pelti pakastimeen noin vartiksi. Paista 160 asteessa noin 20 minuuttia. Varo, ettei pala. Anna jäähtyä ja tarjoile.

_____


 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Salt & vinegar -pähkinät




JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

 

 


Hyvää jouluviikkoa, ihanat!

Suolaiset naposteltavat ovat niitä ruokamaailman ihanuuksia, joita kaikki rakastavat. Kulhollinen näitä suolaisia pähkinöitä häviää aina hetkessä, sillä salt & vinegar -pähkinät ovat poikkeuksellisen addiktoivia. Olen varoittanut.




Paahdetut pähkinät ovat loistava tarjottava melkein missä tahansa illaistujaisissa. Telkkarista tuleva leffa, joululahjavalvojaiset, glögihetki, uuden vuoden vastaanotto tai tapanintanssien etkot tai jatkot – pähkinät ihastuttavat kaikkia aina vaan. Ja koska salt & vinegar -pähkinät on helppo tehdä etukäteen, ovat ne myös mainio lahja tai vieminen.

Salt & vinegar -pähkinöiden tekeminen on todella helppoa, mutta aikaa siihen menee puolisentoista tuntia, sillä pähkinät haluavat kylpeä suolatussa etikassa hyvän tovin. Ymmärrän oikein hyvin, kukapa meistä ei kylpemisestä tykkäisi. Etikkakylvyn jälkeen pähkinät paahdetaan matalassa lämmössä uunissa, jossa ne rapeutuvat rouskuviksi herkuiksi.


 

 

Resepti

 

 

 

 

Salt & vinegar -pähkinät


200 g cashewpähkinöitä
1/2 dl valkoviinietikkaa
1 1/2–2 tl suolaa


Sekoita suola ja etikka kulhossa. Kaada kulhoon pähkinät ja sekoita. Anna pähkinöiden maustua tunnin verran. 

Kuumenna uuni 120 asteeseen. Kaada pähkinät ja loppu etikka leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paahta pähkinöitä noin 20 minuuttia eli kunnes pähkinät ovat kullanruskeita ja liki rapeita (lopullinen rapeutuminen tapahtuu pähkinöiden jäähtyessä). Sekoita pähkinöitä tarvittaessa paahtamisen puolivälissä.

Tarjoa jäähtyneinä.

_____




sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Falafel-lihapullat






JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU





Kun syksyllä starttasin arjen taklaajat -postaussarjaa, kyselin somessa blogin seuraajilta, mistä raaka-aineista reseptejä toivottaisiin. Toiveita tuli paljon, mutta yksi raaka-aine nimettiin selvästi muita useammin: jauheliha. Se on erityisesti lapsiperheiden arjen pelastaja, josta loihditaan kaiken arkikiireen keskelläkin nopeasti ruokaa. Nyt tulee kuulkaa vinkki, jolla jauhelihakokkailut monipuolistuvat helposti. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.




Vastikään ilmestynyt Jauhelihakirja vastaa nimittäin haasteeseen isommalla kauhalla: kirja kokoaa yhteen 100 reseptiä jauhelihasta. Osa resepteistä on arjentaklareita, nopeasti ja yksinkertaisista raaka-aineista valmistuvia ruokia. Mutta sataan reseptiin mahtuu myös juhlavammille illallisille, pitopöytään tai bileisiin sopivia ruokia. Kirjan resepteissä on tuttuja makuja ja klassikkoreseptejä sekä vahvoja makuja muualta maailmalta. Mutta sellainen kameleontti se jauheliha raaka-aineena on, muuntautuu kaikkiin makumaailmoihin.

Reseptien takana on vahvaa ruoka-alan osaamista. Kirjassa on reseptejä tutuilta nimiltä Henri Alenista Teresa Välimäkeen ja Kape Aihisesta Alex Nurmeen. Ja sitten mukana on iso nippu ruoka-alan ammattilaisia, jotka eivät ole tuttuja mediasta, mutta jotka tykittävät päivästä toiseen töissään vahvalla ammattitaidolla ja osaamisella. Yhteistä kaikille jauhelihareseptinsä jakaneille on Atria 100 nuorta kokkia -koulutus, jossa osa Jauhelihakirjan tekijöistä on ollut koulutettavina ja osa luennoitsijoina.




Testasin kirjasta ensimmäisenä falafel-lihapullia, ruokaa, joka on luultavasti klassikko jo syntyessään. Se on loistava yhdistelmä tuttuja lihapullia, jotka on höystetty falafeleista tutuilla raaka-aineilla ja mausteilla. Tämä resepti on erinomainen esimerkki ruoasta, joka täyttää arkivaateet valmistumalla nopeasti, mutta sopii myös esimerkiksi juhlien salaattipöytään tai pitaleivän täytteeksi leffailtana. Ihania pullia, joita teen taatusti vielä monesti. Resepti on Dani Hännisen käsialaa.

Jauhelihakirjassa on muuten hyödynnetty oivaltavasti niin sanottua rikastettua todellisuutta, mikä on keittokirjamaailmassa jotain aivan uutta. Lataamalla mobiililaitteeseen ilmaisen Arilyn-sovelluksen, pääsee kirjasta katsomaan myös videoita – ihan kuin kirjan kuvat muuttuisivat videoiksi. Meni kuulkaa humanistilta hetki taas hämmästellessä tekniikan ihmeellisyyttä.



 

ARVONTA

Yhdellä teistä on nyt mainio mahdollisuus saada Jauhelihakirja omaksi (tai lahjaksi, kirja on erinomainen lahjaidea). Kerro kommenteissa, mikä on sinun bravuurisi jauheliharuoista. Tee se viimeistään 23.12.2017 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.






Resepti

 

 

 

Falafel-lihapullat

4–6 annosta


100 g kikherneitä
2 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi*
1 limen kuori ja mehu
1 tuore chili (tai maun mukaan*)
400 g naudan jauhelihaa (15 %)
1/2 punttia korianteria
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl jeeraa eli juustokuminaa*
1 tl suolaa
hieman mustapippuria

lisäksi
maustamatonta jogurttia
tuoretta korianteria
tuoretta chiliä


Kuumenna uuni 150 asteeseen. Valuta kikherneistä liemi. Laita kikherneet, tahini, limen ohuelti raastettu kuori ja mehu sekä valkosipulinkynsi tehosekoittimeen ja aja tahnaksi.

Hienonna chili ja korianteri. Yhdistä kaikki ainekset ja anna maustua hetki. Pyörittele pullia ja paista 150-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai öljytilkassa keskilämmöllä pannulla.

Tarjoa pullat salaatin kanssa, pitaleivän sisässä tai vaikka riisin kanssa. Maustamaton jogurtti sopii hyvin pullien kaveriksi.

*-merkit reseptissä ovat omia lisäyksiäni.

VINKKI! Jos ja kun kikherneitä jää yli, voit tehdä niistä mausteisia paahdettuja kikherneitä. 

_____





lauantai 16. joulukuuta 2017

Gochujang-mantelit





JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU




Gochujang-mantelit, mukillinen glögiä ja villasukat. Siinä on sellainen kolmikko, ettei joulukuiseen iltaan muuta tarvitse. Tahmeat, makeantuliset mantelit valmistuvat nopeasti – ja loppuvat vähintään yhtä nopeasti, niin hyviä ne ovat.

Gochujang on korealainen chilitahna, joka on maultaan intensiivinen ja ihana. Se maustaa maukkaiksi myös lihapullat tai vaikka helpot korealaiset ribsit. Myös jogurtin tai majoneesin maustajana tahna on mainio – dippi on valmista hetkessä. 

Näiden paahdettujen manteleiden ohje on loistavasta Vaimomatskuu-blogista. Kun Juulia teki manteleita, tuli sellainen vieno valaistuminen: Ah, no tietenkin gochujang-manteleita, miten en ole tuota hoksannut. Vaimomatskuu on muuten blogi, joka ruoka ja kuvat sekä mykistävät että tyrmäävät joka kerta. 

Jos olet kaltaiseni napostelija, kurkkaa myös nämä pähkinäiset glögin kaverit:






Resepti

 

 

 

100 g kuorellisia manteleita
1 rkl gochujang-chilitahnaa
2 rkl ruskeaa sokeria
3 rkl vettä
1/2 rkl rypsiöljyä


Kuumenna uuni valmiiksi 150 asteeseen. Paahda manteleita kuivalla pannulla keskilämmöllä pari minuuttia samalla sekoitellen. Lisää chilitahna, sokeri ja vesi. Sekoita ja jatka kunnes mausteseos muuttuu tahmeaksi (noin 5 minuuttia). Huomaa, että sokerinen mausteseos palaa helposti, joten ole tarkkana, ettet paahda liian kuumalla tai liian pitkään.

Kaada mantelit mausteineen leivinpaperille ja jatka paahtamista uunissa noin 5–10 minuuttia eli kunnes gochujang-seos on tarttunut manteleiden pintaan. Mantelit saavat jäädä hieman tahmeiksi. Anna jäähtyä ja irroittele mantelit toisistaan.

Tarjoa glögin kanssa tai osana juustopöytää.

_____




 

perjantai 15. joulukuuta 2017

K18 fudge





JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU




Kolme raaka-ainetta, kymmenen minuuttia ja fudge on valmis. Karkkien valmistaminen ei voi helpompaa olla!

K18 fudge on aikuisten karkkia. Se on ihanan tahmeaa eikä liian makeaa – etenkin, jos terästetyn fudgen tekee tummaan suklaaseen. Se on myös niin tuhtia, että pieni pala riittää taittamaan makeannälän ja jälkiruokatarpeen. Karkkimassaan sekoitetaan omaan suuhun ja suklaiseen makuun sopivaa terästystä: konjakkia, viskiä, rommia tai jotain likööriä. Massan voi myös jakaa kahteen tai kolmeen osaan, maustaa jokaisen osan erilaisella juomalla. Päällysten kanssa voi olla hillitty tai heittäytyä villiksi. Fudgesta saa helposti vaikka rocky road -version, kun vielä lämpimän massan päälle kasaa pieniä vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja suklaapaloja.

Viinafudgen rakennetta säädetään lisäämällä tai vähentämällä alkoholin määrää. Lisäämällä terästystä fudge pehmenee, jolloin siitä saa muotoiltua vaikka palloja, jotka voi sitten päällystää pähkinärouheella tai kaakao- tai marjajauheella. Vähentämällä alkoholia massa tiivistyy ja on riittävän napakkaa pakattavaksi paloina vaikka lahjarasiaan.

Jos suklaata parempaa ei mielestäsi olekaan, kokeilepa edellisvuoden joulukalenterien herkkuja. Kaikki alla olevat suklaisen sulostuttajat ovat helppoja tehdä, ja ne sopivat erinomaisesti myös ruokalahjoiksi.






Resepti






K18 fudge


1 prk makeutettua kondensoitua maitoa (397 g)
400 g tummaa suklaata
1/2–3/4 dl viskiä (tai konjakkia)
(rouhittuja pähkinöitä)


Kaada kattilaan kondesoitu maito ja paloiteltu suklaa. Lämmitä hyvin miedolla lämmöllä samalla sekoittaen kunnes suklaa on sulanut. Sekoita joukkoon viski. Puolella desillä viskiä fudgen rakenteesta tulee napakkaa, isompi määrä pehmittää rakennetta. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele halutessasi päälle rouhittuja pähkinöitä. Anna kovettua jääkaapissa. Leikkaa suupaloiksi. Huoneenlämmössä fudge pehmenee hieman.

_____





torstai 14. joulukuuta 2017

Maidoton Baileys





JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

 

Itse tehty Baileys on blogin yksi suosituimpia reseptejä. Hieman muunneltuna kermaliköörin resepti löytyy myös Suupaloja-kirjastani. Ja onhan siinä nyt jotain vähintäänkin puolivilliä ja sykähdyttävää kaataa lasiin Baileysta, joka on ehkä jopa parempaa kuin esikuvansa. Joulunajan must have on tässä.

Maidottoman Baileysin voi tehdä mukaillen alkuperäisreseptiä, jos vain onnistuu löytämään kondensoitua kookosmaitoa (löytyy esim. Vegekaupasta). Kuohukerman voi korvata kookoskermalla tai -maidolla. Jos vegaanista kondensoitua maitoa ei ole saatavilla, saa maidoton Baileys makeutensa agavesiirapista. Yhtä kaikki maidoton kermalikööri onnistuu ihan helposti. Alle kirjasin sen helpomman reseptin, jonka toteuttaminen onnistuu lähikaupasta löytyvillä aineksilla.




Paitsi pikkujoulujen jälkkärinä, myös ruokalahjana Baileys on ihana. Joku vuosi sitten ostin kasan pieniä parin desin termospulloja, jäähdytin ne jääkaapissa ja kaadoin lahjaliköörin kylmiin pulloihin – näin ne säilyvät paremmin kuljetuksessa ja voivat odotella hetken huoneenlämmössäkin.





Resepti

Maidoton Baileys

2 1/2 dl kookoskermaa TAI täysrasvaista kookosmaitoa
2 tl tummaa kaakaojauhetta
muutama rouhaisu vaniljamyllystä
1/2 dl vahvaa kahvia (espresso)
noin 1/2 dl agavesiirappia
1/2–1 dl viskiä


Sekoita kaikki ainekset huolellisesti. Tarjoa jääpalojen kanssa. 

_____



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Madeleinet ruskistetusta voista & vaniljainen granaattiomenasiirappi



 

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU




Tänään on kauan odotettu päivä. Kokkipottilaan saapuu ensimmäinen jouluvieras, joka tuo mukanaan niin herkullisia leivoksia, ettei tässä talossa ehkä aiemmin ole moisia nähty. Ihana Minna on tuttu Haarukkavatkain-blogista. Minna on loistava reseptivelho ja aivan uskomaton taituri keittiössä. Kotitalousopettajan taidolla ja tarkkuudella on tämäkin madeleine-resepti luotu. Sitä paitsi harvoin saa tavata niin aitoja ja hersyviä ihmisiä kuin Minna on. Tervetuloa!


Olen juuriani myöten jouluihminen. Joulu alkaa hiipiä kotiimme viimeistään marraskuun alussa, kun juomme ensimmäiset glögit ja ripustan vaivihkaa ensimmäiset pimeän ajan valot sisälle. Joululaulut soivat korvanapeissani jo hyvissä ajoin ja perinteiseen tapaan hamstraan kaikki mahdolliset joululehdet mitä maa päällään kantaa. Joka vuosi poimin lehdistä ne kauniimmat koristeet ja elättelen toiveita, että ehtisin jotakin niistä askartelemaan. Tai edes tekemään ne joulukortit itse.

Tämä sama perinne koskee myös joulun ajan ruokia – vastaavanlaisella toiveikkuudella suhtaudun joulukarkki-, hillo-, ja kakkuohjeisiin. Pää suristen selailen lehtiä ja blogeja, samalla suunnitellen, että “tätä kokeilen, tuon teen ystävälle lahjaksi, ja voi lakritsitoffeeta – tämän syön itse.” Tosiasia on kuitenkin se, että jos yhden uuden jutun ehdin kokeilla, niin plussan puolella ollaan. Tänä jouluna se uusi juttu ovat nämä suloiset madeleinet.




Joulupöydän osalta olen melko perinteitä noudattava, vaikkakin viime vuonna söimme ostereita ja hanhea, kun olimme kaksin. Joulun makea osasto sen sijaan ei saa minulta mitään vahvoja hurraahuutoja. Piparit kun ovat mielestäni parhaimpia taikinana, joulutorttuja voi syödä ehkä kaksi (polttavan kuumina, suoraan uunista) ja maustekakut eivät ole minun juttuni. Niinpä tällaiselle pienelle sievälle herkulle on tilauksensa joulumme herkkupöydässä.

Madeleinet paistetaan erityisellä madeleinepellillä ja herkästä ulkonäöstään huolimatta ne ovat helppo valmistaa. Taikina on periaatteessa muna-sokerivaahto, johon lisätään hieman nestettä ja sulatettua voita. Tällä kertaa ruskistin voin ja se antaa madeleineille aavistuksen täyteläisemmän maun. Madeleinepeltejä saa ostettua isoista tavarataloista sekä keittiötarvikeliikkeistä. Yhdellä pellillä saa paistettua kerrallaan 12 leivonnaista, joten on kätevää jos peltejä on kaksi, niin saat kaikki paistettua yhdellä kertaa.




Nämä kakkumaisen pehmeät leivonnaiset saivat makua klementiinin kuoresta, mutta viimeisen silauksensa leivonnaisille antoi vaniljalla maustettu rubiininpunainen granaattiomenasiirappi. En tiedä voiko jouluisempaa hedelmää olla kuin granaattiomena! Sen upea väri ja kirpakka hapokkuus ovat vieneet ainakin minun sydämeni ja kieleni.

Tätä siirappia varten puristin granaattiomenoista mehun. Se onnistuu parhaiten monitoimikoneen sitruspuristimella tai jos sinulla on mehupuristin, niin käytä sitä. Granaattiomenoiden puristaminen kuulostaa sotkuiselta hommalta, mutta sitä se ei ole. Kieltämättä olin itsekin hiukan yllättynyt, kun keittiömme ei näyttänyt operaation jälkeen CSIn lavastukselta! Toki suojasin puristimen vielä keittiöliinalla, ihan varmuuden vuoksi.

Granaattiomenasiirapin voi toki tehdä myös valmiista mehusta, mutta lisää sitten seokseen hieman sitruunanmehua, jotta siirapissa säilyy pieni hapokkuus. Valitse kiiltäväkuorisia ja painavia granaattiomenoita ja ota muutama ylimääräinen hedelmä siltä varalta, että mehua ei tule riittävästi. Madeleinet voi hyvin pakastaa ja siirapin voi valmistaa etukäteen jääkaappiin odottamaan. Kuumenna siirappi uudelleen ennen tarjoamista ja ripottele tarjoilulautaselle granaattiomenansiemeniä. Joulu voi tulla!







Resepti



Madeleinet ruskistetusta voista

24-30 kpl

150 g voita (normaalisuolaista)
3 munaa
1 ½ dl hienoa kidesokeria tai ruokosokeria
2 (luomu)klementiinin raastettu kuori
½ dl vastapuristettua klementiinimehua
3 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voiteluun voita
koristeluun granaattiomenansiemeniä

Ruskista voi hiljalleen kattilassa, kunnes se on kauniin kullan ruskeaa ja tuoksuu hieman pähkinäiselle. Siirrä kattila pois levyltä ja anna voin jäähtyä. Mikäli voi ehtii jähmettyä, lämmitä se kevyesti taas juoksevaan muotoon.

Voitele madeleinepelti huolellisesti. Nosta pelti jääkaappiin 15 minuutiksi ja toista voitelu. Siirrä pelti takaisin kylmään odottamaan. Peltiä ei tarvitse jauhottaa, huolellinen voitelu riittää. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää klementiinien kuoriraaste, mehu sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää jäähtynyt ruskistettu voi ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Valuta taikina isoon pursotinpussiin, käytä mielellään tasapäistä tyllaa. Jos ei sellaista ole, käy tähtiteräinen tylla myös. Siirrä taikina pursotinpussissa kyljellään jääkaappiin noin 10 minuutiksi jähmettymään. (Taikinaa ei ole välttämätöntä viilentää, mutta se ainakin omasta mielestäni helpottaa pursottamista pellille, erityisesti jos taikina tuntuu löysältä.)

Pursota taikinaa leivonnaispellin syvennyksiin, mutta älä täytä piripintaan, sillä leivonnaiset kohoavat paistettaessa. Nosta pelti uunin keskitasolle ja laske lämpö 180 asteeseen. Paista madeleineja 8-12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin vaalean kullanruskeita. Tarkkaile kypsymistä paistamisen aikana, etteivät leivonnaiset paistu liikaa.

Anna leivonnaisten levätä pellillä hetki ja liu’uta ne ritilälle jäähtymään. Peitä madeleinet, jotta ne eivät kuivu. Siirrä jäähtyneet leivonnaiset tiiviiseen rasiaan tai pakasta myöhempää käyttöä varten.

Madeleineohje on muokattu Elina Jyväksen Baking Instinct -kirjasta.



Vaniljainen granaattiomenasiirappi
3-4 isoa granaattiomenaa (mehu pitäisi tulla 4 dl)
1 ½ dl ruokosokeria
1 vaniljatanko

Purista granaattiomenoista mehu ja siivilöi mehu.

Mittaa kattilaan mehu ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä melko kovalla lämmöllä ilman kantta noin 10 minuuttia. Lisää halkaistu vaniljatanko (voit kaapia siemenet tangosta siirapin joukkoon) ja jatka keittämistä vielä 5-8 minuuttia.

Testaa siirapin koostumusta valuttamalla sitä lautaselle. Jos siirappi tuntuu sormiin tahmealta ja se lautasta kallistettaessa.

_____



tiistai 12. joulukuuta 2017

ARVONTA – voita upea Balmuirin kristallinen kynttilänjalka






JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU 



On joulukalenterin viimeisen arvonnan vuoro. Arvottavana on kristallinen Verona-kynttilänjalka (koko M). Minulla kynttilänjalka oli kuvauslainassa, ja tänään vein sen takaisin Balmuirin tontuille, jotta se saadaan pian matkaan yhdelle teistä! Lue postauksen lopusta toimintaohjeet.




Kuvasin kynttilänjalan parisen viikkoa sitten, kun juhlimme synttäreitäni pitkän pöydän ääressä. Kuvista puuttuu se olennaisin, ihmiset, vieraat saapuivat vasta illalla, kun oli jo ihan pimeää – kuvassa päivä (ja kameran säädöt) on valoisimmillaan. Hämärän verso ei väisty koko päivänä edes puolessa välissä Suomea.

Ilta oli ihana, ruokaa ja viiniä oli kaiketi riittävästi, ja kaikissa illankähmässä otetuissa kuvissa kaikilla on hymy huulilla. Juhlia pitäisi järjestää paljon enemmän. Lainaan haettu pitkä pöytä mahtui juuri ja juuri olkkariin, kun kaikki muut huonekalut raahattiin pois. Tuoleja haimme naapurista ja haalimme varastoista, pöytäliinaksi silitettiin riittävän monta metriä lakanakangasta, joka repäistiin sopivaan mittaan vasta paikoillaan. En olisi voinut toivoa parempaa synttärilahjaa: parikymmentä rakasta tyyppiä yhden pöydän ympärillä. Yhdessä pitäisi syödä paljon useammin.





ARVONTA

Kerro kommentissa, kenen kanssa sinä haluaisit syödä yhdessä. Muista jättää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta sinut saadaan kiinni voiton osuessa kohdalle. Jätä kommenttisi viimeistään 15.12.2017. Voit tuplata voittomahdollisuutesi ja osallistua arvontaan myös Instagramissa (@kokitjapotit). Palkinnon voittajalle lahjoittaa ja lähettää Balmuir.

_____



maanantai 11. joulukuuta 2017

Tuhdit kanaleivät punajuurella ja sinihomejuustolla







JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

 

 



Alle kaksi viikkoa jouluun! Jos minulta kysytään, ovat ne vuoden kaksi parasta viikkoa, sillä valmistautuminen on iso osa juhlan iloa. Paitsi jouluun myös joulunalusaikaan liittyy paljon perinteitä, tunnelmia ja tapahtumia, joista jouluolo alkaa kerros kerrokselta keriytyä. Osa perinteistä on kulkenut matkassa pitkään, osa pätkän matkaa. Kaikki silti yhtä ihania.


 


Lapsena meidän perheellä oli tapana hakea joulukuusi omasta saaresta. Joskus saareen hiihdettiin, joskus upporoitiin hangessa kahlaten. Jokainen sai etsiä mieleisen kuusen, joista mukaan otettava kuusi sitten valittiin. Tai no, tavallaan valittiin. Lopulta isä taisi aina valita sen söpöimmän kuusen. Se söpöin kuusi usein tarkoitti vähän vinoa, kaarevaa, toispuoleista tai haaroittunutta joulukuusta, joka oli kaukana tuuheasta ja tasaisesta elokuvakuusesta. Lasten kielellä kuusi oli ehkä söpö, aikuisten kielellä se oli metsänhoidollisesti järkevä valinta.

En tiedä kumpi oli minusta hauskempaa, kuusen valitseminen vai eväiden syöminen. Luultavasti jälkimmäinen, sillä mikään ei edelleenkään ole hauskempaa kuin retket ja ulkona syöminen. Retkellä ruoka maistuu aina parhaalta, eikö?









Kuusiretkiä saareen ei olla tehty enää vuosiin (syyt saattavat liittyä metsänhoitoon tai joulukuusen laatuvaatimusten kasvuun, kuka tietää). Joulukuuset on hankittu tutulta kuusiviljelijältä tai torilta, mutta joku eväsretki täytyy aina joulun alla tehdä. Eväsleiviksi tein tuhdit kanaleivät, joihin käytin Atrian todella hyvää Vuolu kanafilettä. Vuolu on maukas ja mehevä leikkelemäinen tuote, joka sopii erinomaisesti paitsi leivän päälle myös salaatteihin, testattu on.

Näissä leivissä Vuolu kanafile sai kaverikseen punajuuritahnaa (joka on ihanaa) ja sinihomejuustoa, koska punajuuren ja sinihomejuuston liitto nyt vaan on ihan killerihyvä. Nyt kysymys enää kuuluu, kuka lähtee minun kanssa retkelle?






Resepti

Tuhdit kanaleivät punajuurella ja sinihomejuustolla

kuudelle


200 g Atria Vuolu kanafile
6 valmiiksihalkaistua ruisleipäpalaa
salaattia tai versoja
noin 75 g sinihomejuustoa

punajuuri-siementahna
500 g punajuuria
3 rkl oliiviöljyä
½ tl suolaa
3/4 dl auringonkukansiemeniä
1 tl hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa


Valmista ensin punajuuri-siementahna. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret. Pirskottele punajuurilohkojen päälle öljyä ja paahda ne leivinpaperin päällä pellillä uunissa kypsiksi (15–20 minuuttia).

Laita jäähtyneet punajuuret ja tahnan muut ainekset tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Rakenne saa jäädä rouheaksi. Voit valmistaa tahnan 1–2 päivää etukäteen. Säilytä tahna jääkaapissa.

Kokoa leivät. Sivele punajuuritahnaa molemmille leipäpuoliskoille. Laita toisen leivän päälle Vuolu kanafilettä, salaattia tai versoja sekä sinihomejuustoa. Nosta kansi päälle. Täytä kaikki leivät samoin. 

_____






sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ruusukaalihampurilaiset




JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

 

 

Ruusukaalihampurilaisissa yhdistyy monta lempiasiaani: suupalan kokoinen syötävä, paahtaminen, ruusukaali, ilmakuivattu kinkku ja tikut. Resepti julkaistiin Suupaloja-kirjassani, ja se nousi yhdeksi suosikiksi kirjan resepteistä sekä lukijoilla että minulla. Nyt päätin tuoda tämän herkun myös blogiin, sillä kirjan painos on kutakuinkin loppu.




Ruusukaalin ja rapeaksi paahdetun ilmakuivatun kinkun liitto on aivan tuttu juttu. Samaa komboa olen käyttänyt myös tässä aivan loistavassa ruusukaali-avokadosalaatissa, jossa yhdistyy pari muutakin suosikki raaka-ainettani. Burgereissa ruusukaalin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmää täydentää majoneesi tai aioli. Pienet, yhden suupalan kokoiset hampurilaiset ovat ihastuttaneet sukulaisia ja ystäviä monissa juhlissa, viimeksi pari viikkoa sitten synttäreilläni. Synttäreille tein hampurilaisista muuten myös vegaaniversion, sekin oli mainio tapaus.

Ruusukaalihampurilainen näyttää esimerkkiä tutusta kaavasta: kun tutun asian tuo esiin eri tavalla, saa se uudenlaista sykettä. Jos paahdetutu kaalinpuolikkaat olisi tarjottu samassa kulhossa nahistetun kinkun kanssa, olisi yhdistelmä toki ollut hyvä, mutta ei se tämänkaltaisia onnenhuokauksia olisi aiheuttanut. Hampurilaisissa on taikaa!

Yhden vinkin vielä annan. Koska hampurilaisissa on vain muutama raaka-aine, on niiden laatu tärkeässä roolissa. Kotimaiset ruusukaalit ovat tietenkin parhaita, niitä onneksi löytyy kaupoista edelleen. Ilmakuivatuksi kinkuksi kannattaa valita se kinkku, johon on käytetty vain lihaa ja suolaa. Usein se tarkoittaa hieman kalliimpaa kinkkua, mutta satsaus kannattaa tehdä.







Resepti

 

 



Ruusukaalihampurilaiset

4–6 annosta


400 g ruusukaaleja
1–2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa
noin 80 g ilmakuivattua kinkkua 
2–3 rkl majoneesia tai aiolia
ripaus suolaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Posta ruusukaaleista kannat sekä huonot lehdet. Puolita kaalit ja laita ne leivinpaperille. Ripottele päälle hieman suolaa (ole maltillinen sillä kinkku ja majoneesi tuovat kokonaisuuteen myös suolaa). Lisää ruusukaalien päälle öljy ja etikka. Sekoita.

Paahda ruusukaaleja noin 15 minuuttia eli kunnes kaalit ovat saaneet reilusti väriä pintaan mutta ovat vielä napakoita.

Leikkaa kinkkuviipaleet pitkittäin kolmeen osaan. Taittele suikaleet ruusukaalin puolikkaiden väliin sopiviksi "pihveiksi". Voit myös tehdä ohuempia pihvejä, jolloin yhdestä suikaleesta tulee kaksi pihviä. Paista "pihvejä" uunissa 4–8 minuuttia riippuen siitä, haluatko pihveistä täysin rapeita vai vielä hieman pehmeitä.

Kokoa hampurilaiset. Laita ruusukaalinpuolikkaalle majoneesia tai aiolia, "pihvi" ja nosta toinen ruusukaalin puolikas päälle. Pistä cocktailtikut hampurilaisten läpi, jotta ne pysyvät kasassa. Voit tarjota ruusukaalihampurilaiset lämpiminä tai kylminä.

_____



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails