sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Maapähkinä-vinaigrette – helppo aasialainen salaatinkastike



Salaatinkastikkeet noudattavat meillä usein samaa kaavaa: hieman hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Mitä sitä ehjää korjaamaan. Toiseksi yleisin kastike keittiössämme lienee klassinen vinaigrette, jonka perusmakujen tasapaino hivelee aina makuhermoja.


Nyt heittäydyin suorastaan villiksi, kun sekoitin vinaigretten aasialaistyyppiseksi salaatinkastikkeeksi. Öljyn ja etikan lisäksi pohjana toimii lempeä ja samettinen maapähkinävoi, tahna johon sää luvattoman helposti koukkuun. Maapähkinä-vinaigrette sopii erinomaisesti aasialaistyyppisten salaattien kastikkeeksi, mutta viihtyy myös perinteisempien salaattien kostuttajana. Alkavalla viikolla julkaisen ihanan reseptin, jossa kastike on omimmillaan – pysy kuulolla.






Resepti






Maapähkinä-vinaigrette

(noin 1 dl)

2 rkl sileää maapähkinävoita (makeuttamaton)
2–3 rkl riisietikkaa
noin 1/2 dl vettä
noin 1 tl hunajaa tai agavesiirappia
hieman Sriracha-chilikastiketta
suolaa


Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Maista ja säädä makua tarvittaessa. Sekoita salaattiin tai tarjoa pöytämausteena.

_____



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kun assareille kelpaa vain paras




Nelijalkaisten assistenttien palkkaneuvotteluja on käyty vuosittain. Vaatimustaso ei ole ainakaan laskenut, mitä bonuksiin ja erityiskorvauksiin tulee, mutta olen yrittänyt pitää myös peruspalkan molempia osapuolia tyydyttävällä tasolla. Hyvin tehdystä työstä täytyy saada korvaus, jossa työn ja korvauksen laatu vastaavat toisiaan, eikö niin? Ja koska työn laatu on priimaa, olin innoissani, kun Purina pyysi minua tutustumaan uuteen Purina Beyond Simple 9 -koiranruokaan kaupallisen yhteistyön merkeissä.




Minulle hyvän ruoan ystävänä ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä karvaisimmat perheenjäsenet syövät. Koska raaka-aineet ja ruoan luonnollisuus on minulle itselle ruoassa tärkeää, on se itsestäänselvästi tärkeää myös koirien ruoan kohdalla. Olemme sitä mitä syömme, siksi syynään tuoteselosteet aina sekä ihmisten ruoista että koirien ruoista. Vajaa yhdeksän vuotta sitten, kun ruskea assistentti saapui iloksemme, vertailin koiranruokien tuoteselosteita, proteiininlähteitä ja täyteaineiden määriä, enkä ymmärtänyt useinkaan tuoteselosteista tuon taivaallista.

Purinan Simple 9 -ruokien kohdalla tuoteselosteen tavaaminen on koiranruokien kategoriassa harvinaisen helppoa. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Koiranruokaan perhetymättömänäkin kuluttajana ymmärrän, mitä tarkoittavat tuoteselosteen lammas, ohra, porkkana tai pinaatti. Ihan samoja tuotteita pakkasin omaan ostoskärryyni viimeksi viikonloppuna ruokakaupasta, josta muuten myös Simple 9 on saatavilla.




Molemmat karvakoivet ovat rodulleen tyypillisesti sellaisia semikranttuja tapauksia. Uusi ruoka – siis kaikki muu uusi ruoka kuin uusi juustolaatu – aiheuttaa helposti nenännyrpistelyä ja merkitseviä, pitkä katseita kulmien alta. Vanhempi herra ei uudelle ruoalle lämpene usein lainkaan, nuoremmalla on sentään hieman ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta ruokienkin suhteen – pätee muuten aika moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.

Ilmeisesti Purinan uutuusruoka oli aidosti hyvää myös nirppanokkien mielestä, sillä se uteliaampi tyyppi (kuvassa alla) jätti tuosta noin vaan vanhan ruokansa kokonaan syömättä ja naposteli onnellisena ensimmäiseksi testiin päässeitä lammasraksuja. Kokeneempi assistentti maistoi jälkiruoaksi kolme kappaletta uusia muroja, eikä mulkoillut tarjoilijalle lainkaan. Se on kuulkaa paljon se.







maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ohrasuurimorieska



Perinneruoat ja mummolan maut elävät vahvaa nousukautta. Lapsuudesta tutut ruoat, ne joita ehkä silloin inhosi tai joita piti ainakin tylsinä, ovat alkaneet näyttäytyä kiehtovina. Eikä kyse ole pelkästään omasta tai ystävieni keski-ikäistymisestä. Mummolan maut ovat ovat ruokatrendi.

Ohrasuurimorieska kuuluu juuri tähän nostalgisten makujen helminauhaan. Se on myös niitä lapsuuteni makuja, jotka ovat piirtyneet syvälle mielen ja kehon muistiin. Tämä resepti ei tosin ole äitini resepti, se täytyy kaivaa esille toisella kertaa. Alla oleva ohje on pienin muutoksin se, jolla tein ohrarieskaa What's cooking Helsinki -tapahtumassa huhtikuun alkupuolella Sydänmerkin leivontakeittiössä. Alkuperäinen resepti löytyy Sydänmerkin sivuilta.

Ohrarieska on parasta uunituoreena. Päälle sipaisu voita tai vaikka porkkanahummusta.
Myös porkkana-papulevite, jota tein kokkausnäytöksessä, on ihanaa. Osassa Suomea rieskan päälle laitetaan munavoita.







Resepti

 

 

 

Ohrasuurimorieska

pellillinen


1 litra piimää
5 dl ohrasuurimoita
2 dl maitoa
2 rkl öljyä (tai sulatettua voita)
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
noin 1 tl suolaa
2 kananmunaa


Sekoita piimän sekaan ohrasuurimot. Turvota suurimoita huoneenlämmössä noin 10 tuntia. 

Kuumenna uuni 250 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 230 astetta). Sekoita taikinaan loput ainekset. Levätä taikina leivinpaperin päälle pellille. Paista noin 25 minuuttia eli kunnes rieska on kauniin väristä.

_____




torstai 13. huhtikuuta 2017

Kaikille sopiva kuohujuoma





Skool keväälle!

Me skoolasimme pari viikkoa sitten siskon perheen kanssa valolle ja hupenevalle lumelle – takatalvetkin menevät yhtä yllättäen kuin tulevatkin – kaikille sopivalla kuohujuomalla, kun Suomen sokeri pyysi minua testaamaan paria hieman erilaista simaa kaupallisen yhteistyön merkeissä. Simat saivat raikkautensa appelsiinista ja limestä, eikä meillä parempia simoja ehkä olla koskaan juotu.

 



Sima on loistava juoma monenlaisissa juhlissa tai illanistujaisissa, ei niin hyvää juomaa kannattaisi vain vappuna hörppiä. Valmistin kahdenlaista simaa: tummaa appelsiinisimaa, joka on Chocochilin parin vuoden takainen resepti, ja lime-rosmariinisimaa. Raikkaita ja mahtavia juomia molemmat! Lime-rosmariinisima nousi kirpsakkuudellaan meidän suosikiksi, vaikka ensin ajattelin, ettei rosmariinin vivahteet ehkä lapsille maistuisi. Aika monesti veikkaus menee vihkoon näissäkin puuhissa.

Joka kerta simaa tehdessä sitä muuten hämmästyy, miten vaivattomasti sihijuoma valmistuu. Hetken puuhastelun jälkeen kun sima tekee itse itsensä. Raaka-aineita juomassa on vain muutama, eikä pulloon pakata mitään turhaa. Ero vaikka kaupan limppareihin on siis aika hurja. Vaikeinta valmistamisessa taitaakin olla odottaminen: Huoneenlämmössä sima valmistuu muutamassa päivässä, jääkaapissa noin viikossa. Vaikka rusinoista ei siman joukossa välittäisikään, kannattaa niitä pulloon laittaa, sillä rusinoiden noustessa pinnalle juoma on valmista. Minä jätin rusinat laittamatta ja yritin arvioida juomien valmistumista tuijottamalla. Ihan silleen pikkusen epätarkka metodi. Onneksi yllä mainitseman kolme päivää ja viikkoa antavat hyvän osviitan rusinattomallekin.





Ai miltä simat sitten maistuivat? Kokosin kommentteja alle yhteen. Kommentteja on koottu myös simasuiden unelmasivustolle, jossa on reseptit ja vinkit monenlaisiin simajuomiin – yksi niistä tekeytyy jo meillä jääkaapissa. Sivustolla voi myös jättää omat kommenttinsa.

Tässä iskuryhmämme viiltävä analyysi testaamistamme simoista:

Lime-rosmariinisima oli juuri sopivan raikasta, eikä aikuiseenkaan makuun liian makeaa. 12-vuotias kummipoika analysoi simoja ihailtavan tarkasti. Hänen mukaansa lime-rosmariinisimassa oli sopivan paljon happoja, se oli sopivan raikasta ja sopivan makeaa. Arvosanaksi heilahti täydet 5/5, ja täysin pisten sima kiilasi kilpailijansa edelle. Minun mielestä sima oli raikasta ja positiivisella tavalla hieman yllättävää. Limen ja rosmariinin yhdistelmää luonnehdittiin myös sanoilla veikeä ja valloittava. Yksi sanoi lime-rosmariinisiman sopivan vaikka joulujuomaksi.

Tumma appelsiinisima oli myös loistava juoma, vaikka se ei raikkaudessaan yltänytkään aivan limesiman tasolle. Kummipoika antoi arvosanaksi 4/5, mutta painotti siman olevan silti todella todella hyvää. Simaa kuvailtiin myös sanoin lempeä ja raikas. Sen todettiin olevan myös ihan kuin kotitekoista appelsiinilimpparia. Paitsi paljon parempaa.

Millainen sima on sinun suosikkisi?


Kaupallisessa yhteistyössä Suomen sokeri

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hummuksella täytetyt kananmunat



Täytetyt kananmunat kuuluvat jotenkin olennaisesti kevääseen. Pääsiäiseen ne kuuluvat ilman muuta, mutta muutenkin niissä on sellaista keväistä hehkua, jota on vähän vaikea käsittää. Se taitaa kuulua samaan sarjaan muiden vaikeasti käsitettävien asioiden kanssa: takatalvi, toimimaton salasana, maailmankaikkeus ja usein kadoksissa olevat avaimet. Noin niin kuin esimerkiksi.

Näihin täytettyihin kananmuniin liittyy muutakin käsittämätöntä. Miten ihmeessä en ole ennen hoksannut täyttää kananmunia hummuksella? 




Hummus, tuo julkinen salarakkaani, on tahna, joka sopii moneen paikkaan. Kananmunan täytteenä se on myöskin aivan loistava. Nyt täytin munat tavallisella hummuksella, mutta yhtälailla täyttämiseen voi käyttää muitakin hummuksia, alla muutama blogista löytyvä hummusresepti.


Artisokkahummus
Pinaattihummus
Avokadohummus
Punajuurihummus
Porkkanahummus

Mukavaa pääsiäisviikkoa!





 

Resepti

 

 

 

 

Hummuksella täytetyt kananmunat 

kovaksi keitettyjä kananmunia

hummus
1 prk säilöttyjä kikherneitä (tai n.2½ dl itse keitettyjä kikherneitä)
1 valkosipulinkynsi
2–3 rkl sitruunamehua
(tahini-tahnaa)
suolaa 
2 rkl oliiviöljyä
tarpeen mukaan kikherneiden säilöntänestettä

päälle
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
seesaminsiemeniä


Keitä kananmunat ja jäähdytä ne. Laita kaikki hummuksen ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Maista ja säädä makua tarvittaessa.

Halkaise kananmunat. Poista keltuaiset (voit halutessasi sekoittaa ne hummukseen). Täytä kananmunat hummuksella ja koristele yrteillä ja siemenillä.

_____




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kreikkalainen kanapasta



Kanapasta on arkiruoka, joka valmistuu nopeasti ja pitää nälän loitolla pitkään – sellaisiahan niiden arjen pelastajien täytyykin olla. Tämä kreikkalaisista mauista pirteyttä saanut kanapasta on pöydässä vartissa.

Kreikkalaisessa kanapastassa osa makumaailmasta sekoitetaan pastan joukkoon ja osa ladotaan valmiin pastan päälle. Näin pasta saa moniuloitteisuutta ja lisää sävyjä, kun esimerkiksi fetajuustoa on mukana sekä lämpimänä että kylmänä, samoin yrttejä. Pinaattina pastassa voi käyttää hyvin pakastepinaattia, se on helppo ja aina saatavilla oleva vaihtoehto tuoreille pinaatinlehdille. Juustona suosin aitoa fetaa, mutta mikä tahansa fetankaltainen salaattijuusto sopii ruokaan hyvin.






Resepti

 

 

 

Kreikkalainen kanapasta

neljälle


350–400 g pastaa (fusilli tai penne sopivat hyvin)
vettä + suolaa pastan keittämiseen
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä 
1 rkl öljyä
2–3 broilerin rintafilettä
1 pss pakastepinaattia
200 g fetajuustoa
3 rkl ranskankermaa
suolaa 
mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
1–2 tomaattia


Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.

Pasta kiehuessa kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja noin viisi minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää paloitellut broilerinfileet. Paista broilerinpalat kypsiksi. 

Lisää sulatettu pinaatti. Sekoita. Murustele noin puolet fetajuustosta pannulle. Lisää myös ranskankerma sekä noin puolet basilikasta hienonnettuna. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita valutetun pastan joukkoon kastike. Kuutioi pastan päälle tomaatit ja murustele loput fetajuustosta. Viimeistele basilikalla.

_____




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Suolasarvet – pettämätön klassikkoresepti



Rapeanpehmeä pinta ja sisus, jonka pumpulimaiseen pehmeyteen haluaisi jäädä asumaan. Klassiset suolasarvet eivät ole turhaan paikkaansa ansainneet. Ne ovat yksinkertaisia ja yksinkertaisesti pettämättömän hyviä. Suolasarvien resepti on ytimekäs: vain viisi raaka-ainetta. Rasvaa on niin, että riittää, mutta toisaalta juuri se erottaa sarvet sämpylöistä.

Tällä reseptillä meidän perheessä on tehty sarvia vuosikymmenet. Sarvet oli meidän perheet juhlaleivonnainen – pullaa leivottiin äärimmäisen harvoin, täytekakkuja vieläkin harvemmin. Siinä missä äidin sämpylät olivat arkea, olivat sarvet pöydässä vain erityistapauksissa tai erityisen hyvin toimineen maanittelun jälkeen. Siskoni opetti minulle muuten isosiskon viisaudella toimivan keinon, joka toimi sarvien kohdalla melko hyvin, vaikka muuten vinkillä mentiinkin monesti vähän vihkoon. Isosiskon ohje meni näin: jankuta jankuta, kyllä ne kohta antaa periksi.






Resepti

 

 




Suolasarvet

24 kpl


6 1/2–7 dl vehnäjauhoja (tai puolikarkeita spelttijauhoja)
200 g voita
1 tl suolaa
2 1/2 dl maitoa
40 g tuorehiivaa
(juustoraastetta)


Nypi jauhot, voi ja suola ryynimäiseksi seokseksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva maidon sekaan. Sekoita maitoseos jauhoseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Taikina saa olla hyvin pehmeää. Anna kohota lämpimässä paikassa noin puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Vaivaa taikinasta ilmat pois ja jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapaloista ympyrät (paksuus noin puoli senttiä) ja jaa ne 12 kolmiomaiseen osaan. 

Rullaa kolmiot löyhästi alkaen leveästä päästä. Taita sarviksi ja asettele leivinpaperille. Kohota sarvia vielä noin 15 minuuttia ja paista noin 10 minuuttia eli kunnes suolasarvet ovat saaneet kauniin kullankeltaisen värin.

Sarvet ovat parhaimmillaan leipomispäivänä. Pakasta tarpeen mukaan.

_____


 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Apua arkeen: ruokakassi kotiovelle






Reseptiikan kehittely on intohimoni. Se on osa arkea ja juhlaa, inspiroivaa ja ilahduttavaa. Mutta kun Sannan ruokakassi toivoi minua mukaan kaupalliseen yhteistyöhön, hihkuin riemusta. Ruokakassit resepteineen saapuivat nimittäin ovelle kreivin aikaan.




Lomaa edeltävä viikko on aina sellaista kevyttä matalalentoa myrskytuulessa, vaikka kuinka ajoittaisi, ennakoisi ja suunnittelisi. Se, että joku muu oli suunnitellut arkipäivien monipuoliset ruoat ja käynyt kaupassa, oli ihan läkähdyttävän ihanaa. Ja koko viikon ruokatarvikkeet kannettiin eteiseen saakka. Meille ei jäänyt kuin valmiiden reseptien mukaan kokkailu. Just hyvä.


Olen seurannut Sannan ruokakassin reseptiikkaa somessa hyvän tovin ja ilahtunut reseptien vaihtelevuudesta, viikkomenuiden monipuolisuudesta ja ruokien kivasta twististä. Ruoat ovat arkeen sopivia, työpäivän jälkeen helposti pöytään saatettavia. Ja sellaisiahan niiden täytyykin olla; kassit on suunniteltu arjen avuksi.





Ruokakasseja on kolmenlaisia: perhekassi, gluteeniton perhekassi sekä pikakassi. Lisäksi saatavilla on hedelmäkassi, jossa on kolme kiloa kauden hedelmiä. Perhekassit sisältävät ainekset sekä reseptit oman valinnan mukaan joko kolmeen tai viiteen illalliseen. Viiden illallisen kassissa on ainekset neljään ruokaan, joista yksi on suunniteltu kahden päivän ruoaksi – arkea helpottava asia sekin. Perhekassi on suunniteltu neljälle hengelle, mutta annokset ovat reiluja. Pikakassi on puolestaan suunnattu pienemmälle ruokakunnalle, 2–3 hengelle.


Kassin tilaaminen on yksinkertaista – kliks vaan (huomaa alekoodi postauksen lopussa). Ruokakassia tilatessa kannattaa huomioida, että toimitusaika saattaa venyä illallisajan yli, jolloin maanantaille kannattaa varata ruokaa. Tällä hetkellä palvelu toimii pääkaupunkiseudun lisäksi Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä, Turussa, Tampereella ja Seinäjoella sekä Vaasassa ja Oulussa. Sannan ruokakassin sivuilta voi tsekata, kuuluuko oma postinumero jakelualueelle.




Tykkään ruokakassin ideasta ja arvostan yrityksen laatukriteerejä. Ruokakassien liha on aina kotimaista ja yritys noudattaa WWF:n kalaopasta. Kasvikset ovat tuoreita, niitä käytetään runsaasti, vaikka varsinaisia kasvisruokia ei kasseihin kuulukaan, ja kasvistenkin kotimaisuusaste on korkea. Meidän ruokakassi oli perhekassi, mikä kahden hengen kodissa tarkoitti isoja annoksia. Mutta niin toimimme toisaalta arjessa muutenkin. Teemme reiluja ruokasatseja ja syömme tai muokaamme loput uudeksi ateriaksi seuraavana päivänä. Kahtena päivänä kutsuimme myös ruokavieraita arkiruoan ääreen. Se on muuten arjen ilo, jota pitäisi tehdä paljon enemmän.


Lomaa edeltävän viikon huiskeeseen ruokakassi oli todella tervetullut arjen helpotus. Raaka-aineet olivat tuoreita ja ruoat maukkaita. Joitakin ruokia maustoin ohjetta reilummalla kädellä, mutta me pidämmekin vahvoista mauista. Meidän pienperheeseen kassi sopii hyvin juuri tällaisille vähän erilaisille viikoille, jolloin arki kulkee ihan omia polkujaan ja itse yrittää lähinnä pitää takinhelmoistaan kiinni. Lapsiperheisiin ruokakassi on varmasti tervetullut helpotus myös ihan tavallisina viikkoina, takinliepeet taitavat heilua nimittäin ihan yhtenään. Eikä arjen apua parempaa lahjaideaa ruuhkavuosiperheille taida ollakaan.


 ALEKOODI

Paitsi että ensimmäinen ruokakassin tilaus on aina jatkotilauksia edullisempi, saat alekoodilla KOKITJAPOTIT17 nyt kahdeksan euron (8 €) alennuksen ruokakassistasi. Vahva suositus!









lauantai 18. maaliskuuta 2017

Harira – marokkolainen jauhelihakeitto



Jauhelihakeitto, tuo tuttu arkiklassikko, matkaa Marokkoon ja saa tuhteja makuja kourallisesta mausteita. Resepti on bongaus vastikään ilmestyneestä ruokakirjasta, Andalusian auringossa – kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin, joka on Ariela Säkkisen esikoisteos.


Ariela on tuttu Andalusian auringossa -blogista, joka on hersyvä ja hyväntuulinen tapaus kuten kirjoittajansakin. Blogin reseptiikka osuu usein makuhermooni, ja samaa linjaa jatkaa kulinaristimatkaajan kirjakin. Kirja on upea pakkaus valloittavia makuja Andalusiasta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä, seuduilta, joissa kirjailija on asunut ja reissannut. Kokkipottilan somessa, Instagramissa ja Facebookissa, on muuten arvonta, jossa voit voittaa kirjan itsellesi.


OSALLISTU KIRJA-ARVONTAAN INSTAGRAMISSA TAI FACEBOOKISSA


Harira eli marokkolainen jauhelihakeitto (kirjassa nimellä marokkolainen lammas-papukeitto, s. 111) on täyteläinen sekä maultaan että ruokaisuudeltaan. Tämän keiton jälkeen ei ole nälkä, sillä jauhelihan lisäksi sopassa on linssejä sekä kirjan reseptin mukaan tehtynä myös kikherneitä. Minä jätin kikherneet pois, sillä joku oli hummushimoissaan syönyt taas tyhjäksi koko varaston. Soppa toimi loistavasti ilman kikherneitäkin, mutta linssejä en jättäisi keitosta pois, sillä ne antavat liemeen hyvää tekstuuria. Tein keitosta puolikkaan annoksen, joka riittää mainiosti neljälle, jopa kuudelle syöjälle.


Keiton pohja on niin maukas, että se on mielestäni helposti muokattavissa myös kasvisversioksi. Kun kikherneet laittaa keittoon ja jauhelihan jättää pois, on kahdella kasvisproteiinilla ryyditetty keitto valmis. Tietysti koko kolmikolla, jauheliha, linssit ja kikherneet, keitto on varmasti autenttisimmillaan. Sellaista sielun syvimpiäkin sopukoita lämmittävää soppaa, kuten hariraa kirjassa kuvataan.








Resepti





Marokkolainen jauhelihakeitto eli harira

4–6 annosta


1 1/2 dl punaisia linssejä
1 rkl öljyä
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 paksu tai 2 ohutta sellerinvartta
1 keskikokoinen porkkana
1/2 ruukkua lehtipersiljaa ja/tai korianteria hienonnettuna varsineen
1 rkl säilöttyä sitruunaa
1/2–1 punainen chili (tai hieman chilitahnaa)
vajaa 1 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
3/4 tl kurkumaa
3/4 tl jeeraa eli juustokuminaa
3/4 tl korianterijauhetta
3/4 tl kanelia
200–250 g lampaan jauhelihaa (myös nauta käy hyvin)
2–3 rkl tomaattipyrettä
2 tl harissatahnaa
1 litra liha- tai kasvislientä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1–2 tl hunajaa tai sokeria
suolaa
(pieni prk säilykekikherneitä valutettuna)

lisäksi
persiljaa ja/tai korianteria
sitruunalohkoja


Liota linssejä kylmässä vedessä sen aikaa, kun pilkot vihannekset. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna sellerinvarret ja raasta kuorittu porkkana.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota kasviksia keskilämmöllä 5–10 minuuttia. Lisää kattilaan yrtit, chili ja mausteet ja kuullota vielä muutama minuutti. 

Nosta lämpöä ja lisää jauheliha. Ruskista. Laita kattilaan valitetut linssit sekä tomaattipyre, harissa, tomaattimurska ja liha- tai kasvisliemi. Sekoita. Huuhtele ja hienonna säilötty sitruuna ja lisää se keittoon ja anna hautua kannen alla noin tunti.

Mausta suolalla. Voit pyöristää makua pienellä määrällä hunajaa tai sokeria. Tarjoa keitto tuoreiden yrttien ja sitruunalohkojen kanssa. Keitto on erinomaista myös seuraavana päivänä lämmitettynä.

_____



Kirja on saatu kustantajalta (WSOY). 
Kustanja vastaa myös arvonnan kirjapalkinnosta.




 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

5 ravintolavinkkiä Mauritiukselle



Mauritiuksen ravintolat tarjosivat hehkuvia makuja, paljon merestä nostettua ruokaa ja kasviksia. Joko meillä kävi hyvä tuuri tai sitten trooppisen saaren ravintolatarjonta on erinomainen. Saimme nimittäin vain hyvää ruokaa. Missä saarella sitten kannattaa syödä? Tässä viisi ravintolavinkkiämme Mauritiukselle.



Hotellimme sijaitsi Mauritiuksen pohjoisosissa, Trou aux Biches -alueella, lähellä Trioletin pikkukaupunkia. Siksi ravintolasuosituksemmekin sijoittuvat Pohjois-Mauritiukselle. Yhden päivän vietimme myös pääkaupungissa, Port Louisessa, mutta ravintolasuosituksia en pikavisiitin varaan halua rakentaa.


5 ravintolavinkkiä Mauritiukselle

 

La Rougaille Creole tarjosi upeita kreolilaisen keittiön makuja Grand Baien kaupungin keskustan tuntumassa. Rauhallisella sivukadulla sijaitseva ravintola nousi koko reissun parhaaksi paikallista ruokaa tarjoavaksi ravintolaksi. Annoksissa oli raikkautta, yllättävyyttä ja maut olivat tasapainossa. Pöytävaraus suositeltava. Osoite: B13, Grand Baie (pääkadun suuntainen sivukatu, Sunset bulevardilta pari korttelia etelään).


Restaurant 1974, da Antonio e Giulia on italialainen ravintola. Viivyttelimme pitkään ravintolaan menemistä, sillä halusimme ensisijaisesti syödä paikallista ruokaa. Lopulta olisimme voineet syödä kaikki loput reissun illat viehättävän italialaispariskunnan ravintolassa, jossa kaikki oli kohdallaan. Ruoka oli sellaista kuin italialainen ruoka parhaimmillaan on: konstailematonta ja yksinkertaista mutta täynnä makua ja sielukkuutta. Lyhyehkön listan lisäksi tarjolla oli vaihtuvat annokset, jotka salista vastaava omistajarouva vierailleen esitteli. Osoite: ex-aquarium building, coastal road, Trou Aux Biches.



 
Chez Hansin Kiosque Magique on Mont Choisy -rannan puiden varjostamassa rantapuistossa sijaitseva koju. Ruoka oli simppeliä ja katuruokamaista mutta todella maukasta. Tripadvisorin kymppikerhopaikka on ansaittu. Maisemat ovat sitä paitsi tainnuttavan hienot – lunch with a view, sanoisin. 

Koko suvun työllistävän yrityksen toimintaa oli hauska seurata. Pappa kantoi pöytiä ja tuoleja asiakkaiden toiveiden mukaan puolivarjoon tai paisteeseen, nuoriso tiskasi, sisko huolehti hedelmäjuomista ja itse Hans vastasi asiakkaiden viihtyvyydestä ja ravintolan markkinoinnista. Hans kulki rannalla jakaen maistiaisia ja varmisti ruoan maistuvuuden jokaisesta pöydästä. Osoite: Mont Choisy Beach.

Turistien pyydykseltä ja puolirähjäiseltä kulmakuppilalta näyttävä Souvenir Restaurant osoittautui mainioksi ravintolaksi, vaikka ruoka ei aivan kahden ensiksi mainitun ravintolan tasolle yltänytkään. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin erinomainen, ja ravintola oli turistien lisäksi myös paikallisten suosiossa – se on aina hyvä signaali. Sesonkina iltaisin ravintolaan on hyvä tehdä pöytävaraus. Osoite: Coastal roadin ja Trou aux Biches roadin kulma.




Tiedättehän sen hikisen retkipäivän jälkeisen illan, jolloin ainoalta oikealta vaihtoehdolta ruoaksi tuntuu tihkuva ja tuhdin suolainen pizza. La Voglia Matta täyttää sellaisen illan tarpeet täydellisesti. Pizza oli aidosti maukasta ja sitä sai myös kotipakettiin. Myös antipastit olivat erinomaisia. Mitä muuta mauritiukselaiselta pizzerialta voisi edes toivoa?



Maurutius on ruokamatkaajan aarreaitta.  Lue lisää saaren monipuolisesta ruokakulttuurista aiemmasta postauksestani. Tämän ja ruokakulttuuria raottavan postauksen kuvat on otettu Mauriutuksen pohjoisosissa joulukuussa 2016.

_____



 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Suklaa-vadelma ice box -kakku





Gluteeniton suklaa-vadelmakakku on juuri sellaista leipomista, josta pidän eniten: Raaka-aineet ovat yksinkertaiset, työvaiheita vähän ja kakun voi tehdä jääkaappiin hyvissä ajoin. Kakku on lisäksi helppo ja herkullinen, täydellinen tarjottava sekä kahvipöydässä että jälkiruokana. Tämä resepti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Schärin kanssa.




Ice box -kakun ideana on, että keksit ja pehmeän kermainen täyte saavat olla limittäin jääkaapissa kaikessa rauhassa, liittoutua yhteen ja muodostaa kahdesta yhden. Rapeat keksit imevät kosteutta täytteestä ja tekevät kekseistä juuri sopivan kakkumaista. Täyte taas tiivistyy niin, että se pysyy erinomaisesti kasassa ilman liivatetta. Yhdistelmästä tulee vastustamaton. Ja miten helpolla – kakku on jääkaapissa tekeytymässä vartissa, eikä raaka-aineita ole kuin kourallinen. Ice box -kakun on hyvä antaa olla jääkaapissa yön yli tai vähintään kuusi tuntia. Näin rakenteesta tulee hyvä.

Suklaa-vadelmakakku on siis vähän kuin juustokakku ilman liivatetta, kahdella keksikerroksella. Tummat ja muiden Schärin tuotteiden tavoin luontaisesti gluteenittomat Chocolate O's -keksit sopivat raikkaan mascarpone-vadelmatäytteen kanssa yhteen erinomaisesti, mutta yhtä lailla kekseinä voi käyttää esimerkiksi vaaleampia mutta suklaapäälysteisiä Biscotti con cioccolato -keksejä.





Schär on italialainen yritys, joka tuottaa ainoastaan gluteenittomia tuotteita. Tuotteet ovat siis turvallisia – kontaminaatioriskiä ei ole edes tehtaalla. Yllä mainittujen keksien lisäksi olen testannut Schärin makeista kekseistä "kissankielikeksejä" eli savoiardi-keksejä, joilla saa autenttisen tiramisun luotua gluteenittomasti. Suolaisista kekseistä ehdottomia suosikkejani ovat Salti-suolakeksit.







Resepti 





Suklaa-vadelma ice box -kakku 

6–8 annosta 


pohja

täyte
250 g mascarponea
2 dl vispi- tai kuohukermaa
2 1/2 dl vadelmia (pakaste tai tuore)
3/4–1 dl sokeria

päälle
tuoreita vadelmia



Huomaa, että tämä resepti on suunniteltu pieneen, noin 16–18 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan.

Vuoraa irtoipohjavuoan pohja leivinpaperilla. Hienonna tehosekoittimessa pohjan keksit ja painele ne irtopohjavuoan pohjalle.

Vatkaa mascarponesta ja kermasta pehmeä vaahto. Lisää soseutetut tai osin soseutetut vadelmat ja sokeri. Sekoita täyte. Kaada puolet täytteestä pohjan päälle. Lado täytteen päälle keksejä, avaa osa kekseistä, jotta keksikerros riittää täyttämään täytteen. Levitä päälle toinen täytekerros.

Anna kakun tekeytyä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele vadelmilla.

_____







lauantai 4. maaliskuuta 2017

Italialainen linssikeitto



Tomaattinen linssikeitto on arkiruokasuosikkini. Se toimii tarvittaessa nopeasti syntyvänä arki-illan pelastajana, mutta viihtyy hellalla mukisematta pidempäänkin. Ja hyvin viihtyykin, sillä pidempi haudutus tietää syvempiä makuja. Seuraavana päivänä keitto on vielä parempaa. 

Linssikeiton runkona on soffritto, tuo monen italialaisen ruoan makupohja. Soffritto on sipulin, porkkanan ja varsisellerin liki pyhä liitto, joka tekee keittoon – tai vaikka jauhelihakastikkeeseen – uskomattoman hyvän ja syvän maun. Lisään usein makupohjaan vielä valkosipulia, sillä minusta siitä tulee siten vieläkin parempaa, sanovat italialaiset mitä tahansa. Oliiviöljyssä kasvikset saavat hautua pienellä lämmöllä, kunnes ne ovat kypsiä. Soffrittoa voi myös pakastaa, joten kätevä emäntä (enkä nyt puhu todellakaan itsestäni) tekee sitä kerralla isomman annoksen. 

Optimaalisin kasvisten suhde soffritossa on 1:1:2, kun kasvikset ovat aakkosjärjestyksissä: porkkana, selleri, sipuli, mutta melkein millä tahansa suhteella makupohjasta tulee erinomainen. Sellerin vihaajienkaan ei kannata jättää sitä kokonaan pois, sillä hautuessaan muiden kasvisten kanssa selleri pehmenee maultaan merkittävästi, ja se tuo ruokaan syvyyttä.

Linssikeitto on hyvää siltään, mutta täyteläisyyttä lisää lautaselle lusikoita nokare ricottajuustoa tai kotoisampaa raejuustoa. Tuoreen persiljan voi lisätä keittoon joko silputtuna keittämisen loppuvaiheessa tai puskana lautaselle, itse suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa.






Resepti

 






Italialainen linssikeitto


4–6 annosta


2–3 varsisellerin vartta
2 keskikokoista sipulia
1 iso porkkana
1–2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
1 prk (400 g) tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
8 dl vettä (tai kasvislientä)
1–2 dl punaviiniä (tai noin 2 rkl punaviinietikkaa)
2 dl punaisia linssejä
1–2 tl hunajaa
hieman mustapippuria myllystä
suolaa

lisäksi
(ricottaa tai raejuustoa)
tuoretta persiljaa


Hienonna varsiselleri aivan pieneksi silpuksi. Kuori sipulit, porkkana ja valkosipulinkynnet. Raasta tai hienonna ne. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota keskilämmöllä kasviksia muutama minuutti. Pienennä lämpöä ja anna hautua noin 15 minuuttia, pidempäänkin mikäli aikaa on.

Lisää kattilaan tomaattipyreä ja tomaattimurska tai säilötyt tomaatit sekä vesi. Lisää myös punaviini. Anna keiton kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia. Pidempi haudutus syventää keiton makuja. Lisää linssit ja keitä vielä noin 10–15 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä mutta eivät ole menneet vielä muhjuksi.

Mausta keitto hunajalla tai sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa halutessasi ricotan ja persiljan kanssa.

_____






tiistai 28. helmikuuta 2017

Pikapulla – valmista puolessa tunnissa



Pulla pöytään puolessa tunnissa? Kyllä! 

Tämä pikapulla ei kohotusta kaipaa. Ainekset sekoitetaan nopeasti yhteen, taikina lusikoidaan leivinpaperin päälle ja paistetaan kuumassa uunissa. Pikapullasta tulee pinnaltaan ihanan rapeaa ja sisältä mehevää. Näin laskiaisena pullapalan päälle voi lusikoida hilloa ja kermavaahtoa.






Resepti





Pikapulla

8–12 annosta


taikina
6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
(1–2 tl kardemummaa) 
125 g voita
1 kananmuna
2 dl maitoa

päälle
kananmuna voiteluun
raesokeria tai tomusokeria


Kuumenna uuni 225 asteeseen (tehokkaassa kiertoilmauunissa riittää 200 astetta). Mittaa kuivat aineet sekä voi kulhoon. Nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja maito ja sekoita taikina nopeasti sekaisin.

Lusikoi taikina leivinpaperille kranssin tai pitkon muotoon. Voitele halutessasi kananmunalla. Ripottele päälle raesokeria tai viimeistele vasta valmis, jäähtynyt pulla tomusokerilla. Paista pullaa 15–20 minuuttia eli kunnes pulla on kauniin ruskea pinnaltaan. Paistoaikaan vaikuttaa uunin tehon lisäksi pullan muoto ja paksuus.

_____


Reseptin pikapullaan olen saanut herra Kokin äidiltä, joka on saanut sen ystävältään. 



maanantai 27. helmikuuta 2017

Täydelliset lounasleivät kahdella täytteellä





Teen töitä kotitoimistossa kolmena arkipäivänä. Rakastan tehdä töitä kotoa käsin: villasukat on jalassa, pyykkikone pyörii ja puhelinpalaverit voi hoitaa vaikka sohvalla pötkötellen. Yksi miinuspuoli kotitoimistossa kuitenkin on. Lounaat ovat aivan luvattoman huonolla tolalla. Siksi innostuin, kun Fazer pyysi minua mukaan kaupalliseen yhteistyöhön juuresleipien tiimoilta. Lisää nopeita ja sopivan kevyitä lounasvaihtoehtoja!




Kaikkein tavallisin lounas on salaatti – suosikkini, eli jäätelölounas, kun ei ole se kaikkein terveellisin vaihtoehto. Parin viikon aikana olen nyt testannut Fazerin juuresleipiä lounaalla joko salaatin täydentäjänä kevyillä täytteillä tai kokonaisena lounaana tuhdimmilla täytteillä. Toimiva konsepti molemmilla tavoilla. Suosikikseni juuresleivistä on noussut uusin leipä, jossa viljojen rinnalla leivonnassa on käytetty reilusti linssejä ja bataattia, käytetystä viljasta 100% on kotimaista kauraa. Muina makuina juuresleivissä on palsternakka ja porkkana, punajuuri ja porkkana sekä rukiininen kesäkurpitsa-palsternakka. Leivissä ei juureksia ja kasviksia ole säästelty, sillä yli kolmannes jauhoista on korvattu juureksilla tai muilla kasviksilla.

(ps. postauksen lopussa on kilpailu)

Leipien päälle olen ladannut kaikkea. Hummus, rakkaani, on aina erinomainen vaihtoehto erityisesti silloin, kun leivältä kaipaa lounasmaista ruokaisuutta. Myös kuvissa olevat päälliset ovat olleet loistavia. Italiaan kallellaan olevassa leivässä on raikasta ricottaa, rucolaa ja tomaattia. Ripaus mustapippuria ja hippunen suolaa tekevät leivälle terää. Paistettu kananmuna ja iso kasa ituja on hyvä ja lämmin vaihtoehto.

Sen olen huomannut, että kun tavallinen vaalea leipä humahtaa minulla helposti "päähän" ja vie työterän pois, ei juuresleivillä ole sitä vaikutusta, päinvastoin. Proteiinipitoinen (16%) leipä ja terveelliset täytteet ovat lunastaneet paikkansa kotitoimistolaisen välipalana tai lounaana. Sitä jäätelöä voi sitten ottaa vähän jälkkäriksi.















Resepti

 

 

 

 

Lounasleivät kahdella täytteellä

ricotta-rucolaleipä tomaatilla
ricotta-juustoa
rucolaa
kirsikkatomaatteja 

kananmuna-ituleipä
paistettu kananmuna
reilusti ituja 



 

 KILPAILU


Kerro kommenttilootassa, mitä sinä laittaisit Fazer juureleipä Kaura 100% Bataatti&linssi -leivän päälle? Mikä toisi puhtia päivään? Vastanneiden kesken arvotaan Fazerin tuotepalkinto. Aikaa kommentointiin on sunnuntaihin 5.3.2017 saakka. Kilpailun säännöt löydät klikkaamalla tästä. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse, joten laitathan toimivan meiliosoitteesi mukaan kommenttiin.

_____


Kaupallisessa yhteistyössä Fazer



lauantai 18. helmikuuta 2017

Karpalolemonade – raikas pinkki drinkki



Pinkkiä karpalolemonadea raikkaampaa drinkkiä saa hakea. Tuoreista sitruunoista puristettu mehu saa makeutta sokerisiirapista ja väriä karpalomehusta. Lisäksi tarvitaan vain vettä tai kivennäisvettä. 




Lemonade mielletään helposti kesäjuomaksi ja sehän sopiikin helteisiin kesäpäiviin mitä parhaiten. Mutta aivan yhtä hyvin juoma sopii myös muihin vuodenaikoihin – sitruunoita saa varsin edullisesti ympäri vuoden. Tarjosin karpalolemonadea ystävänpäivänä ihanassa oululaisessa Muoti Privaatissa, jossa järjestimme ystävänpäivähulinat. Dj soitti jazzia, minä tarjosin pinkkiä drinkkiä ja suupaloja ja kevään hehkuva muotikattaus oli parhaimmillaan.

Useampi kävijä kyseli reseptien perään. Syötävien osalta oli helppo vinkata Suupaloja-kirjaan – pienet pannacottapiiraat ja siemennäkkäri sekä muhammara-tahna löytyvät sieltä. Drinkin reseptin lupasin laittaa jakoon myöskin. Tässä se tulee!








Resepti





Karpalolemonade


1 dl sokeria
2 dl vettä
1/2–1 dl karpalomehua (tiiviste)
3 dl tuorepuristettua sitruunamehua (noin kuusi sitruunaa)
7–10 dl vettä tai kivennäisvettä
jääpaloja
(mintunlehtiä tai karpaloita)


Mittaa kattilaan sokeri ja vesi. Kiehauta ja sekoita, jotta sokeri liukenee. Jäähdytä. Purista sitruunoista mehu ja sekoita mehu sokeriliemeen. Sekoita liemeen myös karpalomehu. Lisää jääkylmää vettä ja tarjoa jäiden kanssa. Koristele mintunlehdillä tai karpaloilla. 

_____





torstai 16. helmikuuta 2017

Gluteenittomat tattarilastut



Rapeat ja liki kinuskisen makeat tattarilastut ovat perinteisten kauralastujen kavereita. Ne syntyvät hetkessä, eikä tiskiä tule kuin kattilan ja lusikan verran. Vaivalloisinta tattarilastujen tekemisessä on odottaminen. Pitkä ja piinaava keksien jäähtymisen odottaminen. Reunoiltaan rapeat lastut ovat vielä jäähdyttyään keskeltä sitkeän pehmeitä. Seuraavana päivänä ne ovat rapeutuneet kokonaan, jos joku siihen saakka malttaa odottaa.







Resepti








Gluteenittomat tattarilastut

noin 20 kpl

80 g voita
1 dl sokeria
ripaus vaniljajauhetta (tai 1 tl vaniljasokeria)
2 dl tattarihiutaleita
1 kananmuna
1 rkl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta


Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Sulata kattilassa voi. Lisää sokeri ja sekoita. Sokeri saa sulaa voin joukkoon. Lisää vanilja ja tattarihiutaleet sekä kananmuna. Sekoita gluteenittomaan jauhoseokseen leivinjauhe ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Nosta taikinasta nokareita leivinpaperille. Jätä nokareiden väliin tilaa, sillä lastut leviävät uunissa. Paista 5–7 minuuttia eli kunnes lastut ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä. Lastut rapeutuvat, kun annat niiden olla huoneenlämmössä ilmavasti.

_____



lauantai 11. helmikuuta 2017

Heiße Liebe – maailman helpoin jälkiruoka



Heiße Liebe eli kuuma rakkaus on maailman helpoin jälkiruoka. Se on jälkkäri, joka sopii kaikkiin tilanteisiin romanttisista illallisista lastenjuhliin ja isoista sukuillallisista kaveriporukan illanistujaisiin. Heiße Liebe on myös hyvä vierasvara – jätskiä ja vattuja voi aina pitää pakkasessa.




Kuuma rakkaus on Saksassa ja Italian pohjoisimmissa osissa suosittu jälkkäri. Marraskuisella Italian reissulla söin sitä kahdesti. Näin ystävänpäivän aikoihin se on jo nimensäkin puolesta sopiva herkku ystävyksille tai sydänkäpysille. Viikonloppuna jäätelö ja vatut piiloon pakastimeen ja ystävänpäivänä yllätys on viidessä minuutissa valmis.

Perinteisesti Heiße Liebe tehdään vaniljajäätelöön. Vaniljan ja vadelman yhdistelmä onkin ihan tosi hyvä. Mutta testasin tehdä jälkkärin myös Jymyn lakritsijäätelöön – saksalaiset eivät tiedä saati ymmärrä miten hyvä lakun ja vatun yhdistelmä on.




Katoin jälkkärin Balmuirin laseihin, suosikkeihini, jotka toimivat loistavasti sekä juomalaseina aamiaisella, viinilaseina illallisella että jälkiruokamaljana. Tänään täällä Oulussa iloitaan paikallisesta Balmuirista muuten aivan erityisesti, sillä merkki avaa liikkeen aivan kaupungin ydinkeskustassa. Mahtavaa! Liikkeessä toimii kuulema myös postituspalvelu eli asiakas voi ostaa tuotteen kivijalkamyymälästä ja Balmuir toimittaa paketin ystävälle (tai vaikka omaan kotiosoitteeseen) mihin tahansa maailmassa. Eli liike on vähän kuin kivijalkakaupan ja verkkokaupan yhdistelmä.







Resepti






Heiße Liebe – maailman helpoin jälkiruoka


vanilja- tai lakritsijäätelöä
vadelmia (+ tilkka vettä)


Kaada vadelmat kattilaan. Lisää pieni tilkka vettä. Kiehuta vadelmat. Halutessasi voi tilsiä marjat haarukalla pieneksi.

Annostele jäätelö laseihin. Kaada kuuma vadelmakastike jäätelön päälle vasta pöydässä.

_____


Lasit ja tekstiilit saatu Balmuirilta. Kiitos!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails