perjantai 24. lokakuuta 2014

Sametinpehmeä suklaakakku


"Tiedätkö, miksi rakastan kokkaamista? Päivällä mikään ei ole varmaa, mutta jos lisään suklaaseen keltuaisia, sokeria ja maitoa, tiedän, että siitä tulee paksua. Se lohduttaa."
 -Julie elokuvassa Julie & Julia-             




Resepti

 

Sametinpehmeä suklaakakku

pohja
150g grahamkeksejä (tai digestiivejä)
100-125g voita
(2 rkl ruokosokeria, jos käytät makeuttamattomia keksejä)

täyte
3 keltuaista
1 dl sokeria
3 rkl maissitärkkelystä
1/4 tl meri- tai vuorisuolaa
4 1/2 dl täysmaitoa
250g suklaata*

lisäksi
vispikermaa
hieman sokeria 
suklaasta vuoltuja lastuja

Hienonna pohjan keksit tehosekoittimessa. Lisää keksimuruun sulatettu voi. Sekoita ja kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai piirakkavuokaan). Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Kuvassa oleva kakku on tehty noin 18 senttiseen vuokaa, mutta sekä keksimurua että täytettä jäi yli. Laita pohja jääkaappiin vähintään tunniksi.

Erottele keltuaiset valkuaisista (säilytä valkuaiset ja tee niistä vaikka pavlovapohja). Vatkaa keltuaisia kevyesti, kunnes seos muuttuu vaaleankeltaiseksi. Jätä odottamaan. Mittaa toiseen kulhoon valmiiksi sokeri, suola ja maissitärkkelys, sekoita.

Laita kattikaa maito ja paloiteltu suklaa. Kuumenna lempeällä lämmöllä ja sekoittele samalla. Suklaa sulaa maidon joukkoon. Kaada kattilaan vähitellen kuiva-aineseos samalla sekoittaen. Nosta hieman lämpöä, sekoita koko ajan. Sekoita, kunnes ohut liemi muuttuu paksummaksi, koostumukseltaan sulatettua suklaata muistuttavaksi kiisseliksi. 

Kaada kananmunankeltuaiset kiisseliin ohuena nauhana samalla sekoittaen. Sekoita edelleen, kunnes seoksesta tulee paksua ja sileää. Ota pohja jääkaapista ja kaada täyte pohjan päälle. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Koristele kakku suklaalastuilla ja tarjoa pehmeän kermavaahdon kanssa. Vadelmat sopivat erinomaisesti raikastamaan kokonaisuutta.

* Käytin kahdenlaista suklaata: tummahkoa suklaata (50%, 200g) ja maitosuklaata (50g). Tällöin 1 dl sokeria riittää. Mikäli käytät tummempaa suklaata, voi sokerin määrää lisätä 1/2 dl:lla.




torstai 23. lokakuuta 2014

Pad Thai eli paistettu nuudeli


Pad Thai eli paistettu nuudeli on niitä ruokia, joilta Keski- ja Etelä-Thaimaassa matkatessa on vaikea välttyä; sitä on tarjolla joka paikassa. Maku-lehden tekemän kyselyn mukaan Pad Thai on monen mielestä paras thairuoka. Jos paistetun nuudelin maut on saatu kohdilleen, onkin se todella, todella hyvää. Toisaalta olen saanut Thaimaassa monta kertaa keskinkertaisestikin onnistunutta, jopa mitäänsanomatonta, Pad Thai-ruokaa. Kaikkein parasta paistettua nuudelia sain viime talven reissulla, kröhöm, kun tein sitä itse.

Thairuokakurssilla Huan Hinissä opin täydellisen Pad Thai-kastikkeen suhdeluvut (5:5:3) sekä jo monesti käyttämäni kikan riisinuudelin käsittelyssä. Nyt tarkkana siis, sillä näillä paikallisilta oppimillani vinkeillä saa paistetusta nuudelista erinomaista.


Jotta nuudelien rakenne säilyisi hyvänä ja napakkana vielä paistettaessakin, ei niitä kannata keittää lainkaan. Keittämisen sijaan riisinuudeleita liotetaan kylmässä vedessä parisen tuntia ennen paistamista. Voit myös laittaa ne kylmään veteen jääkaappiin aamulla, ja kokata Pad Thaita vasta illalla. Kuumassa vedessä pehmennetty riisinuudeli menee paistettaessa hyvin helposti ylikypsäksi. Paikalliset tekevät ruokansa usein tuorenuudelista, jolloin liottamista ei tarvitse tehdä - moisesta Suomessa voi vain haaveilla.

Toinen tärkeä paistetun nuudelin onnistumisen edellytys on hyvä kastike. Kun tamarinditahnan, palmusokerin ja kalakastikkeen seoksen suhde on 5:5:3, tulee kastikkeeseen juuri sopiva suolaisuuden, kirpeyden ja makeuden liitto.

Pad Thai on vähän niin kuin paistettu riisi, paikallinen pyttipannu, jota voi soveltaa makumieltymysten mukaan: nuudeleiden sekaan voi laittaa kasviksia, lihaa, rapuja tai, kuten perinteisimmin Thaimaassa, tofua. Usein tofu kuuluu ruokaan, vaikka lisänä olisikin kanaa tai porsasta. Paistetun riisin tapaan Pad Thain perinteisesti kananmunaa, mutta halutessaan sen voi jättää poiskin.


Resepti

 


Pad Thai eli paistettu nuudeli thaimaalaisittain
2-4:lle

kastike*
1 dl tamarinditahnaa
(hieman vettä)
1 dl palmusokeria
4 rkl kalakastiketta

nuudelit
100g leveää riisinuudelia (kuivapaino)
vettä nuudelien liottamiseen
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1 shalottisipuli
n. 100g kiinteää tofua (tai vähemmän, jos lisänä on muutakin proteiinia)
1 kananmuna
reilu kourallinen mungpavun ituja
pieni kourallinen maapähkinöitä paahdettuina (myös cashewpähkinät käyvät)
ruohosipulia tai valkosipulinversoja

lisäksi
tuoretta chiliä silppuna
limetinlohkoja
osa  kastikkeesta (yllä)


Laita riisinuudelit kylmään veteen likoamaan vähintään kaksi tuntia ennen ruoanlaittoa. Kun nuudelit ovat lionneet riittävästi, kaada vesi pois.

Valmista kastike. Jos käyttämäsi tamarinditahna on paksua, ohenna sitä vedellä, jotta saat siitä valuvaa, koostumukseltaan hieman ketsuppia löysempää lientä. Lisää tamarindin joukkoon palmusokeri ja keitä pienellä lämmöllä noin viisi minuuttia eli kunnes sokeri on sulanut. Lisää kalakastike ja anna makujen tiivistyä liedellä vielä toiset viisi minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja jätä jäähtymään.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet sekä sipuli. Kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja muutama minuutti. Lisää kuutioitu tofu, lisää hieman lämpöä ja paista tofuun hieman pintaa samalla sekoittaen. Lisää sitten kananmuna, sekoita reippaasti ja "hakkaa" lastassa hyytyvää kananmunaa silpuksi. Kumoa pannulle nuudelit sekä aluksi noin puolet tekemästäsi kastikkeesta. Sekoita ja paista koko komeutta muutamia minuutteja. Lisää idut, sekoita ja maista, lisää tarvittaessa hieman kastiketta. Ripottele päälle pähkinät ja ruohosipulisilppu.

Jos teet ruokaa vain itsellesi, voit säätää maut kohdilleen limettinmehulla ja kastikkeella jo pannulla, tarvittaessa käytä myös kalakastiketta ja palmusokeria. Jos syöjiä on monta, kannattaa limetinlohkot ja osa kastikkeesta laittaa pöytään tarjolle.

*kastikemäärä riittää siis myös pöytämausteeksi. Kastike säilyy hyvin jääkaapissa kannellisessa rasiassa. Jos pidät miedoista mauista, voit myös puolittaa määrät (50ml+50ml+30ml) tätä reseptiä varten.

____

Pad Thain kastikereseptin opin siis thairuokakurssilla Hua Hinissa, muutoin resepti on oma sovellukseni. Kurssilla laitoimme ruokaan myös suolattua retiisiä (salty radish) sekä kuivattuja katkarapuja - ne tuovat Pad Thaihin lisää autenttisuutta ja mahtavia sävyjä. 


lauantai 18. lokakuuta 2014

Fregola-kaalitabbouleh


Satokausi alkaa olla taputeltu, sillä liki kymmenen asteen yöpakkasista ei monikaan kasvi pidä. Lehtikaali on tietysti luku sinänsä; tyyppi vain paranee saadessaan pakkasöiden kuuran päällensä. Yllättäen myös ruusukaali on ollut sitkeä tapaus. Eilen keräsin viimeiset, yön aikana jäätyneet pikkukaalit suoraan pakastepusseihin ja laitoin pussit pakastimeen. Tänään taas löysin yllättäen lehtikaalipöheikön alta kauniisti kerälle kiertyneen kurttukaalin. Aina en pysy aivan luonnon vauhdissa mukana.

Kurttukaali säilyi sulattaessa raikkaana ja napakkana, ja osa kaalista päätyi tabboulehin kaltaiseen salaattiin. Bulgurin sijaan tein salaatin fregolasta, joka on pientä, paahdettua pastaa. Paahtamisen ansiosta fregolassa on aivan erityisen maukas ja syvä, hieman pähkinäinenkin maku. Hella & Herkku-kaupan Anna, jolta fregolaa Helsingissä käydessäni hankin, vinkkasi pastan sopivan hyvin myös keittoihin ja risottomaiseksi ruoaksi - kannattaa kurkata Annan fregola-simpukkapata ja Jonnan kasvisfregola.


Resepti



Fregola-kaalitabbouleh
2:lle pääruoaksi, 4-6:lle lisäkkeeksi

2 dl fregolaa
1 valkosipulinkynsi
reilu loraus oliiviöljyä
noin 4 dl laimeaa kasvislientä (tai vettä)
2 tomaattia
1 punainen paprika
2 kourallista kaalisilppua (valkokaali, lehtikaali tai kurttukaali)
kourallinen lehtipersiljaa
puoli kourallista minttua
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
(ruohosipulia)

Silppua tomaatit, paprika ja kaali pieneksi silpuksi. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Kuumenna kasvisliemi tai vesi kiehuvaksi. Liemen kiehuessa kuumenna kattilassa tai pannulla tilkka oliiviöljyä ja pyörittele hetki valkosipulisilppua öljyssä. Kaada sekaan fregola ja sekoita. Lisää kuumaa kasvislientä vähitellen, aivan kuin tekisit risottoa. Fregola on valmista noin viidessä minuutissa. Maista välillä ja lopeta keittäminen, kun pastassa on jäljellä vielä hyvä purutuntuma. Jäähdytä pasta välillä sekoittaen, mikäli haluat kylmää salaattia.

Sekoita kaikki salaatin ainekset. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Säädä maku sinulle sopivaksi.





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Romesco - lempeä tai vahva kastikeklassikko


Romesco on katalonialainen kastike, jonka pääraaka-aineita ovat paprika ja mantelit. Tässä tapauksessa vahvistin kaksikon kolmikoksi, sillä viimeiset oman sadon tomaatit olivan vihdoin punastuneet huoneenlämmössä, eikä niden määrässä silloin säästellä*. Kastike on parhaimmillaan, kun kasvikset malttaa paahtaa uunissa lempeän makeiksi - samalla niistä saa helposti säikeisiksi jäävät kuoret irti. Pikaromescon voi surauttaa myös raaoista vihanneksista, mutta silloin kastike saattaa tarvita ripauksen sokeria makeutukseksi.

Me dippasimme romescoon mausteisia lohkoperunoita (patatas bravas), joissa oli voimakas makumaailma: vahvaa savupaprikaa, valkosipulia ja suolaa. Sen vuoksi jätin kastikkeen tavallista lempeämmäksi, tasapainottaamaan kokonaisuutta. Käytin kastikkeessa tavallista, makeaa paprikajauhetta ja laitoin chiliä hyvin maltillisesti. Romesco-kastike sopii, vahvana tai lempeänä, rapujen, kalan, kasvisten tai lihan kylkeen. Myös pasta pitää sekä sen rouheasta rakenteesta että mausta - yhden pastareseptin jaankin teille aivan pikapuoliin.


Resepti

 

Romesco-kastike

2 punaista paprikaa
3 keskikokoista tomaattia
1 dl manteleita
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 tl (savu)paprikajauhetta
tuoretta chiliä maun mukaan (tai hieman esimerkiksi sriracha-kastiketta)
1-2 rkl sherryetikkaa tai punaviinietikkaa (tai vaaleaa, mietoa etikkaa)
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa

Halkaise paprikat ja poista siemenet kiinnikkeineen. Puolita tomaatit. Laita vihannekset leikkauspinta alaspäin leivinpaperin päälle ja paahda niitä kuumassa (225-250 astetta) uunissa. Ensin irtoaa tomaattien kuoret, joten voit noukkia tomaatinpuolikkaat pois (voit myös kaltata tomaatit, jos paahdat paprikoita esimerkiksi grilissä). Ota paprikat pois uunista vasta, kun niiden kuori on liki kokonaan mustunut. Laita paprikat hetkeksi muovipussiin höyrystymään, näin saat kuoret irti helposti.

Laita kaikki kastikkeen raaka-aineet tehosekoittimeen ja aja rouheaksi soosiksi. Lisää tarvittaessa hieman öljyä, jos haluat kastikkeesta juoksevampaa.

*tomaatteja laitoin tällä kertaa viisi, kolme on hyvä keskiarvo.




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Nopea ruusukaalisalaatti ilmakuivatulla kinkulla ja cashewpähkinöillä


Tänä vuonna pihallamme kasvoi ensimmäistä kertaa ruusukaalia. Yhden kerran aiemmin olen kyllä istuttanut ruusukaalia, mutta silloin mokomat kaalikoit rusikoivat taimet, ennen kuin kaalit olivat edes ehtineet juurtua. Nyt kaalinkasvatus onnistui. Päätin voittaa *****leen öttiäiset ja kokeilin kaikkia luomuviljelyyn soveltuvia keinoja. Tehokkaimmaksi osoittautui toukkien ahkera nyppiminen lehtien alapinnoilta. Muilta tuholaisilta onneksi vältyimme, ja sato on ollut laadukasta ja aivan käsittämättömän maukasta.

Ruusukaalin maku on parhaimmillaan vuoden viimeisien kuukausien aikana, eli juuri nyt, ja myös kotimaisen sadon saatavuus on nyt hyvä. Pienet kaalit ovat viime vuosina saaneet uutta nostetta, eikä laitoskeittiöiden ylikypsäksi keittämällä pilatut kaunokaiset ole enää ainoa mielikuva ruusukaaleista. Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi ruusukaalia itämaisin maustein tai ruusukaali-pekonipaistosta.

Omat ruusukaalit olemme syöneet siltään, paahdettuina sekä herkullisena ja helppona ruusukaalisalaattina. Salaatti on raaka-aineiltaan yksinkertainen: ruusukaalia, ilmakuivattua kinkkua ja hieman cashewpähkinöitä. Hieman sitruunamehua hapoksi sekä mausteeksi suolaa ja pippuria ja salaatti on jo valmis.

Hyvää ruusukaaliviikkoa!




Resepti

 

Nopea ruusukaalisalaatti
2 annosta tai useammalle lisäkkeeksi

400g ruusukaalia
muutama ilmakuivatun kinkun viipale (esim. 80g)
kourallinen cashewpähkinöitä

sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot lehdet. Hienonna veitsellä tai raasta kaali silpuksi. Paahda kuivalla pannulla ilmakuivatun kinkun viipaleet rapeiksi. Rouhi kinkkuviipaleetkin pienehköksi silpuksi. Paahda halutessasi myös cashewpähkinöitä.

Jos haluat, voit pyöräyttää ruusukaalia nopeasti pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä. Älä päästä kaalia pehmenemään liikaa, nopeus on valttia. Salaatti maistuu kyllä erinomaiselta raakanakin, joten pannulla käyttämisen voi skipata, mutta kaalin maku syvenee ja pyöristyy sen lämmetessä.

Purista kaali sekaan hieman sitruunamehua ja sekoita ruusukaalit, kinkkusilppu ja cashewpähkinät. Mausta suolalla ja mustapippurilla.




maanantai 29. syyskuuta 2014

Helpot valkosipulisimpukat


Tämän helpommaksi ei alkuruoan tai iltapalan tekeminen voi enää tulla eikä mennä: avataan simpukkapurkki, avataan voipaketti ja näytetään yhdistelmälle pannua tai uunia. Lisäkkeeksi sopii tomaatti, tuore timjami ja vaalea leipä.

Helpot valkosipulisimpukat sopivat niihin hetkiin, kun aika tai energiataso ei riitä monimutkaisten pikkuruokien valmistukseen. Viime viikkoina niitä hetkiä onkin riittänyt, mutta kyllä se tästä taas helpottaa. Simpukat voi laittaa uuniin myös yllätysvieraiden kolkuttaessa ovea, sillä sekä säilykesimpukat että voi säilyvät hyvin kaapissa avaamattomana. Alle kymmenessä minuutissa simpukat ovatkin jo valmiita tarjottavaksi.


Toissa kesänä saimme kotikeittiöön testattavaksi kolmenlaista valkosipulivoita, joista arvioitiin sekä makua, käytettävyyttä että ulkonäköä. Tykkäsimme voista, jossa valkosipulia oli runsaasti, näkyvinä ja pienehköinä hiutaleina. Valion uudessa valkosipulivoissa onkin syvä ja mukavan voimakas valkosipulin maku, mutta maku on kuitenkin pehmeä, ei kitkerä. Simpukoiden lisäksi testasin voita myös grissinien leivonnassa loistavin lopputuloksin. Myös esimerkiksi sipulin kuullottamisessa valkosipulivoi on toimiva, sillä kun lämpötila on maltillinen, ei valkosipuli pala vaan antaa hyvää makua.



Resepti




Helpot valkosipulisimpukat
2-4:lle

simpukat
200g (1 prk) savustettuja simpukoita
n. 50g valkosipulivoita
ripaus suolaa

lisäksi
tomaattia kuutioina
tuoretta timjamia
vaaleaa leipää tai patonkia


Voit valmistaa ruoan joko paistinpannulla tai etanapannuilla. Laita simpukoita etanapannujen koloihin. Yhteen koloon mahtuu keskimäärin kaksi simpukkaa. Ripottele pieni määrä suolaa simpukoiden päälle. Laita jokaiseen koloon myös valkosipulivoita. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia eli kunnes voi on sulanut ja simpukat ovat kuumia. Ota pannut uunista, lusikoi simpukoiden päälle kuutioitua tomaattia sekä tuoretta timjamia. Tarjoa vaalean leivän tai patongin kanssa. Leivänpalasella saat talteen koloihin jääneen valkosipulivoin.

Jos valmistat simpukat  pannulla, laita valutetut simpukat sekä kuutioitu voi lämmitetylle pannulle ja paista muutama minuutti. Tarjoa kuten edellä.


www.blogirinki.fi


 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Salaatti syksylle: lehtikaalia, kvinoaa ja punajuurta


Syksyn mehevimmän salaatin pääraaka-aineet löytyivät kasvimaalta siitäkin huolimatta, että pakkasyöt ovat tehneet jo selvää monesta kasvista. Siinä missä kesäkurpitsan loppusato pehmeni yhdessä yössä, kun tarhuri ei ollut katsonut sääennusteita, ovat punajuuri ja lehtikaali huimia sissejä. Ne eivät hetkahda syksyn myrskyjä, halloja ja jäätäviä sateita, vaan kasvavat ja pulskistuvat syksyn saapuessa - salaatti onkin ylistys syksylle.

Jos sipsejä ei lasketa, pidän lehtikaalista eniten juuri näin: raakana ja raikkaana. Kun lehtikaalin silppuaa pienehköksi ja möyhii sekaan hieman öljyä ja pienen hippusen suolaa, pehmenee jämäkän kaalin rakenne ja samoin taittuu myös aavistuksen ruohomainen maku. Punajuuri sopii lehtikaalin pariksi todella hyvin, erityisesti kun sen paahtaa uunissa reunoilta rapeutuviksi lanteiksi. Kvinoa tekee salaatista entistä ruokaisamman, sillä se sisältää lehtikaalin lailla hyvän määrän nälkää pitävää proteiinia. Fetajuuston sijaan päälle voi laittaa paistettua vuohenjuustoa, valitse oma suosikkisi.



Resepti



Lehtikaali-kvinoa-punajuurisalaatti fetajuustolla

nippu lehtikaalia
1-2 tl oliiviöljyä + ripaus suolaa

n. 1 dl kvinoaa
vettä keittämiseen (+ hieman suolaa)
2-3 punajuurta
huiskaus oliiviöljyä
huiskaus vaaleaa etikkaa (esim. vaalea balsamico)
fetajuustoa

kastike
1 osa vaaleaa etikkaa
1 osa oliiviöljyä
hunajaa
suolaa 

Olen samaa mieltä kanssasi. Resepti ei ole kovin tarkka. Tämä on niitä ruokia, joissa omaan makuun on pakko luottaa, sillä kyseessä on suolan, makeuden ja hapon pyhä kolminaisuus. Maistele ja säädä oman makusi mukaan, silloin siitä tulee hyvä. Kukaan muu ei osaa tehdä sinun suullesi parempaa

Huuhdo ja kuivaa lehtikaalit. Poista paksu lehtiruoti. Revi tai pieni veitsellä kaalinlehdet. Sekoita kulhossa kaalisilppu ja pieni määrä öljyä ja suolaa. Käsin möyhien saat parhaan lopputuloksen. Keitä kvinoa paketin ohjeen mukaan. Keitä mielummin hieman ali kuin yli, sillä al dente kvinoa pysyy ilmavampana. Voit maustaa kvinoan keitinveden ripauksella suolaa. Kvinoan keittyessä paahda kuoritut punajuurilantit (noin 1/2 senttiä paksut) 180 asteisessa uunissa. Ennen uuniinlaittamista huiski lanteille vähän öljyä ja etikkaa sekä suolaa. Huomaa, että kun suolaa laitetaan moneen palaseen, kannattaa sen määrän kanssa olla maltillinen. Paahda punajuurilantteja, kunnes ne ovat paahtuneet reunoilta hieman rapeiksi (noin 10-15 minuuttia).

Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Jos hunaja ei suostu sekoittumaan, lämmitä kastiketta hieman mikrossa tai kattilassa. Kokoa osasista kokonaisuus. Sekoita hieman jäähtynyt kvinoa lehtikaalin ja punajuurilanttien kanssa. Sekoita joukkoon kastike. Maista ja säädä makuja tarvittaessa. Viimeistele salaatti fetajuustolla.



maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksy purkissa - mausteinen pihjalanmarjahyytelö

 

Kun kesä alkaa kääntyä syksyksi, purnaan aina hetken. En haluaisi luopua kesän valosta ja vapaudesta, raikkaasta vihreydestä. Mutta sitten kun syksy saa siivet alleen, ja värit ylleen, ihmettelen, miksi en taaskaan ottanut vastaan tätä upeaa vuodenaikaa innolla - syksyhän on ihan mahtavaa aikaa.


 

 

Syksyssä parasta on värikkyys. Värien kirjo on valtava sekä puiden ja pensaiden lehdissä että syksyn sadossa. Kuvissa olevat väriterapiapalat on tallennettu meidän pihallamme. Sadon sävyt ovat hämmentävät moninaisia. Lehtikaali keikistelee vielä täydessä vihreydessään ja ruusukaalit (ekat ikinä!) näyttävät suorastaan heleiltä, kun taas munakoiso ja viinirypäleet ovat miltei mustia. Tomaatin väriloisto on vain parantunut syksyn edetessä, tosin tämän viikon kylmyys saattaa laittaa tomaatit koville. Lamoherukan lehdet ovat joka syksy ensimmäisenä, ja liki viimeisenäkin, valloittavissa ruskan sävyissä.



Eikä syksyn sadosta nauttiakseen tarvitse todellakaan olla tarhuri. Metsät pullistelevat sieniä ja puolukoita, eikä pihlajanmarjoja (katso mausteisen hyytelön resepti alla) ole pitkään aikaan ollut näin runsaasti. Moni painii myös omenapaljouden kanssa ja on vain hyvillään, jos joku nappaa mukaansa pussin tai pari.

Tai sitten voi käydä korjaamassa satoa kaupan pakastealtaalla ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Vaikka kasvikset ovatkin voittamattomia tuoreina, ovat esimerkiksi kotimaiset herneet (Apetit) aivan loistavia pakasteinakin. Osasyynä lienee se, että herneiden matka pellolta pakkaseen kestää vain kaksi tuntia, mikä on muuten paljon lyhyempi aika kuin minun eilisen sienisaaliin saaminen säilöön kesti.




Suomalaista tuotantoa voi tukea monella tavalla. Minä tartuin viikonloppuna haasteeseen laittamalla syksyn purkkiin. Vetäisin tossut (Reino ja Aino) jalkaan ja riivin pihapihlajasta marjoja. Maustoin tutun pihlajanmarjahyytelön nyt uudella tavalla: tähtianiksella ja kanelilla (Meira). Mausteet antoivat hyytelölle erinomaisia makusävyjä, ja saivat sen maistumaan yllättäen hieman kirsikkaiselle.

Vuoden loppuun saakka jatkuva Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on varmasti tullut kaikille jo tutuksi - toivottavasti olet ottanut jo haasteen vastaan. Pienet valinnat, ja kympit sinne tänne, saattavat tuntua mitättömiltä, mutta jokaisen tekemillä valinnoilla on vaikutusta. Let's do it!


 

 

Resepti


Mausteinen pihjalanmarjahyytelö

1 litra pihlajanmarjoja
3 dl vettä

3 dl hillosokeria (kun mehua 5 dl)
1 tähtianis
1 kanelitanko

Perkaa pihjalanmarjat ja huuhtele ne huolellisesti juoksevalla, kuumalla vedellä. Keitä marjat mehuksi: Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla noin 20 minuuttia, ota pois levyltä ja anna hautua vielä kannen alla noin vartti. Siivilöi mehu talteen (kerran siivilöin kätevänä emäntänä suoraan lavuaariin, en suosittele). Jos haluat aivan kirkasta hyytelöä, älä painele marjoja. Minä en tietenkään malttanut olla painelematta. Mittaa mehun määrä, sillä se vaikuttaa hillosokerin määrään. Meillä mehua kertyi viisi desiä.

Laita mehu kattilaan ja mittaa sopiva määrä hillosokeria. Heitä kattilaan myös tähtianis ja kanelitanko. Sekoita ja anna poreilla hiljalleen 10 minuuttia. Testaa, onko hyytelö valmista laittamalla lautaselle lusikallinen seosta. Jäähdytä pieni hetki ja vedä keskelle vako. Jos vako ei valu umpeen, on hyytelö valmista. Muutoin jatka keittämistä vielä muutama minuutti, kyllä se siitä hyytyy.

Kuori keitoksen päälle tullut vaahto tarkasti pois, nouki myös mausteet pois, ja purkita hyytelö heti puhtaisiin purkkeihin.






www.sinivalkoinenjalanjalki.fi


www.blogirinki.fi

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Minkä nuorena oppii

On asioita, jotka eivät muutu. Keittiössä koettu riemu ja taikinaisten sormien herkullisuus kuuluvat elämäni peruspilareihin, joita isotkaan myrskyt eivät ole muuttaneet.

Vanhempani ovat selvittäneet vuosien varrella miljoonat keittiösotkut, uuninpohjalle valuneet pannarit ja pelastaneet epäonnistuneet yritykset. Jossain vaiheessa isosiskolla taisi olla eniten sietämistä, kun yritimme leipoa ystäväni kanssa noin viisi kertaa viikossa suklaamuffinseja. Lopputuloksesta kertonee parhaiten siskolta taannoin saatu lahja: muffinsiopus - sillä osa-alueella olisi kuulema eniten petrattavaa. Mutta mikä tärkeintä, olen aina saanut tehdä ja riemuita, harjoitella ja onnistua, osallistua ja olla mukana. Ne kokemukset kantavat muillakin elämän osa-alueilla.


























Kuvat ovat arkistoaarteita noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Kaakeleista sen huomaa.



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

7 sortin tapaspöytä

 

Pöytään katettiin sen seitsemän sorttia tapaksia ja laseihin kaadettiin nektariini-vadelmasangriaa. Tänä vuonna serkkujuhlia vietettiin espanjalaisellaa ruokateemalla.


Alkupalaksi katettu runsas tapas-pöytä taittoi nälän ja antoi emännille aikaa valmistella pääruokaa kaikessa rauhassa. Eikä ruokaa aivan heti ehdittykään laittaa; oli kiire päivittää kuulumisia, jatkaa ikiaikaisia jääkiekkokeskusteluja ja nauraa parhaassa mahdollisessa serkkuseurassa.


Suuren peilin päälle katettiin sekä klassisia espanjalaisia tapaksia että muualta lainattuja makuja. Osa alkupaloista kasattiin leipäviipaleen päälle, osa laitettiin peilille siltään. Tapakset ja kynttilät tekivät kattauksesta kokonaisuudessaan upean. Seitsemän sortin tapaspöytään katettiin:

  • Sitruuna-hunajamarinoidut oliivit
  • Kylmä kesäkurpitsashotti
  • Rapu-chorizovarras
  • Patatas bravas & aioli
  • Manchegoa, omenahilloa & ilmakuivattua kinkkua leivällä
  • Itse tehtyä ricottaa, marinoitua munakoisoa & balsamicosiirappia leivällä
  • Chevre-punajuurileipä 


Kiitos serkuille ihanista kemuista ja erityiskiitos siskolleni suunnittelu- ja kokkausavusta. Ensi vuonna juhlitaan Etelä-Suomessa.




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Herukkapiirakka maisemakahvilan tapaan


Herukkapiirakka on kuin syyskuinen päivä parhaimmillaan: raikas ja kirpeä, joka kuitenkin muistuttaa vielä kesästä. Piiras on myös luvattoman maistuva tapa taikoa hävikistä herkkua, sillä parasta ennen päivänsä jo elänyt maitorahka ja hieman ylikypsät, tai edellisvuodelta pakkasessa olevat, herukat sopivat siihen loistavasti.

Hämeenkyrön maisemakahvilan piirakan salaisuus piilee neljässä kerroksessa, joista osa on meheviä ja osa rapeita - kokonaisuus on suussasulava. Alunperäinen piirakka on tehty raparperista, mutta viinimarjoilla siitä tulee vähintäänkin yhtä hyvää. Jos haluat käyttää piirakkaan loppukesän hieman puutuneet raparperinvarret, kannattaa ne kuoria huolellisesti ja pehmittää kattilassa tilkassa vettä ennen piirakkaan piilottamista.

Tein piirakan alkuperäisreseptiä noudattaen, joskin korvasin tavallisen sokerin hienolla ruokosokerilla ja osan jauhoista spelttijauhoilla. Alla oleva ohje on lisäksi puolitettu alkuperäisestä. Puolikkaasta annoksesta tulee sopivan kokoinen tavalliseen irtopohjavuokaan ja siitäkin riittää syötävää noin kymmenelle hengelle. Tee ohje kaksinkertaisena, jos haluat tehdä herkkua uunipellillisen.


Resepti



Herukkapiiras maisemakahvilan tapaan
10 annosta

muruseos
4 dl vehnäjauhoja (voit korvata puolet ruis- tai spelttijauhoilla)
1 1/2 dl hienoa ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
muutama pyöräytys vaniljamyllystä (tai 1 tl vaniljasokeria)
125g voita

pohja
n. 2/3 osaa muruseoksesta
1 dl piimää
1/2 kananmuna (tai kokonainen S-muna)

täyte
n. 1/2 l punaherukoita ja/tai mustaherukoita
250g (1 prk) maitorahkaa
1 kananmuna (+se mahdollinen pohjasta jäänyt puolikas)
1 dl hienoa ruokosokeria

päälle
n. 1/3 muruseoksesta
 
Aloita muruseoksesta. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi muruksi. Siirrä noin kaksi kolmasosaa muruseoksesta toiseen kulhoon ja lisää joukkoon piimä. Riko kananmuna kuppiin, riko rakenne haarukalla voimakkaasti sekoittaen. Kippaa noin puolet kananmunasta taikinan joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina (tarvittaessa voideltuun) irtopohjavuokaan (halkaisija 24 cm). Ripottele marjat pohjan päälle. Sekoira rahka, kananmuna ja sokeri tasaiseksi seokseksi ja kaada se marjojen päälle. Laita vielä rahkaseoksen päälle loppu muruseoksesta.

Paista 175-asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Tarjoa haaleana tai huoneenlämpöisenä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

****

Muistathan, että toista valtakunnallista Hävikkiviikkoa vietetään 8.-14.9.2014 Hävikkiviikon aikana Kuluttajaliitto kumppaneineen kampanjoi ruokahävikin pienentämiseksi ja ruoan arvostuksen kasvattamiseksi. Seuraa keskustelua Facebookissa ja Twitterissä. (#hävikkiviikko #ruokahävikki). Myös ruokabloggaajien Hävikistä herkuksi -sivu elää ja voi hyvin edelleen.



maanantai 1. syyskuuta 2014

Sitruuna-jugurttipannukakut



Muutama viikko sitten kerroin teille uusista maustevoista, joiden tuotekehityksessä sain olla mukana. Nyt tuotteet ovat saapuneet kauppoihin, joten on aika paljastaa ensimmäinen resepti. Sitruuna-jugurttipannukakut ovat amerikkalaistyyppisiä, pieniä pannareita, joista jugurtti ja sitruunavoi tekevät aivan erityisen raikkaita ja herkullisia.

Pannukakut saivat myhäileviä nyökkäyksiä jo viime kesänä, kun resepti oli vasta kehitteillä. Viime viikolla siskoni kiristi, uhkaili, lahjoi ja pyysi pannareiden ohjetta jo etukäteen, enkä uskaltanut olla antamatta. Kolmen sukupolven testausryhmän tuomio oli yltiöpositiivinen. Kaksi vanhinta sukupolvea saattaisivat ehkä siloitellakin mielipidettään pitääkseen minut hyvällä mielellä, mutta nuorimpien ruokakriitikoiden arvio on aina rehellinen. Herkkujen suhteen varsin kriittinen viidesluokkainen oli sanonut: "Äiti, nyt joudut paistamaan näitä paljon. Löyty nimittäin minun uus herkku!"



Resepti



Sitruuna-jugurttipannukakut 


lettutaikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
½ dl hienoa ruokosokeria
2 kananmunaa
1 ½ dl turkkilaista jugurttia
1 dl maitoa
2 rkl sitruunamehua
50g sitruunavoita



lisäksi
sitruunavoita paistamiseen
ranskankermaa tai turkkilaista jugurttia
sitruunaa
vaahterasiirappia, hunajaa tai sokeria
mustikoita tai pensasmustikoita


Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Riko toiseen kulhoon kananmunat ja lisää jugurtti, maito sekä sitruunamehu. Sekoita. Yhdistä seos kuiviin aineisiin ja lisää taikinaan sulatettu sitruunavoi. Paista pannukakkuja lettupannulla keskilämmöllä molemmin puolin. Tarjoa jugurtin tai ranskankerman, sitruunalohkojen, vaahterasiirapin ja mustikoiden kanssa. Perinteisen aamupalan lisäksi pannukakkuja voi aivan yhtä hyvin nauttia myös brunssilla, iltapalalla tai kahvin kanssa.


www.blogirinki.fi

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Shakshuka artisokalla ja oliiveilla




Perinteisessä shakshukassa yhdistyy kaksi herkkuani: tomaatti ja kananmuna. Nyt lisäsin pannulle vielä oliiveja sekä marinoituja artisokansydämiä - sydänystäviäni molemmat. Lopputulos oli loistava, kuten arvata saattaa.

Shakshukaa syödessä tuli väistämättä mieleen ikiaikainen totuus kokonaisuuden vaikutuksesta ruoasta saatuun kokemukseen. Kun seura on hymyilyttävän hyvää ja olosuhteet ovat mukavat, maistuu ruoka aina paremmalta. Shakshukaa nautin brunssilla purjeveneessä ennen pientä purjehdusreissua, rapujuhlien jälkeen. Seura sai poskilihakset kipeytymään viikoksi. Sanoinhan jotain kokonaisuudesta.


Resepti


Shakshuka artisokalla ja oliiveilla
2-4 annosta

tilkka öljyä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
n. 1/2 tl garam masala -maustetta (tai jeeraa)
n. 1/2 tl chilirouhetta (tai hieman tabascoa/srirachaa)
400g hyvää tomaattimurskaa
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
(tilkka punaviinietikkaa)

noin 10 oliivia
noin 5 artisokansydäntä
2-4 kananmunaa
tuoreita yrttejä

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota silppuja öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, garam masala ja chilirouhe ja pyörittele, jotta mausteet lämpiävät. Lisää tomaattimurska. Mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla ja anna kastikkeen poreilla pienellä lämmöllä vähintään vartti, mielellään hieman pidempään. Maista ja säädä tarvittaessa makua. Ole maltillinen suolan kanssa, sillä oliivit ovat suolaisia.

Lisää valmiiseen kastikkeeseen oliiveja sekä viipaloituja artisokansydämiä. Voit käyttää aivan hyvin valmiiksi marinoituja artisokkia, jotka myydään öljyssä (hyödynnä öljyä sipuleiden kuullottamisessa). Voit myös marinoida suolavedessä säilötyt artisokat itse: huuhtele ja valuta, mausta suolalla, valkosipulisilpulla ja yrteillä. Anna maustua muutama tunti.

Riko shakshukan päälle kananmunat ja anna niiden kypsyä sinulle sopivaan kypsyysasteeseen. Itse tykkämme löysistä keltuaisista, joihin dipataan lisäkkeenä tarjottavaa, hyvää leipää. Lisää vielä tuoreita yrttejä ja tarjoile heti.



maanantai 25. elokuuta 2014

Piknikille!


Rakastan retkiä: pieniä retkiä, pitkiä retkiä, nuotioretkiä ja piknikhetkiä. Matkan ei tarvitse olla aina pitkä, pääasia on lähtemisen ja kotiin- tai arkeenpaluun muodostama ympyrä, jonka kehälle pujahtaminen katkaisee tavalliset arjen toiminnot.



Retkillä keskiössä ovat tietenkin hyvät eväät. Joskus evääksi riittää taskussa olevat omenat, joskus eväitä on mukana koko kylän tarpeiksi. Yksi suosikkieväistämme on hodari, jonka muunneltavuus ja helppous ovat omaa luokkaansa. Pakkasesta mukaan otetut sämpylät toimivat kylmäkalleina nakeille ja matkan aikana purkissa marinoituville kasviksille - kätevää, eikö totta. Perillä aukaistaan voipaperikäärö, paistetaan nakit nuotiolla ja kaadetaan pikapikkelöityjä kasviksia hodarin sisään. Hodarin väliin sopivat esimerkiksi nämä reseptiarkistosta löytyvät lisäkkeet:

Kesän aikana olen muistuttanut teitä ja itseäni sinivalkoisista jalanjäljistä ja pientenkin tekojen, sen lisäkympin, vaikutuksesta suomalaisten työpaikkoihin. Enkä luovu muistuttelusta vieläkään, sillä heinäkuisten muurinpohjalettujen jälkeen maailma on taas muuttunut. Lännen ja idän väliset pakotteet ravistelevat voimakkaasti Suomen taloutta, eikä uusien työpaikkojen luominen ole ainakaan helpottunut. Myös retkieväissä suomaisten tuotteiden suosiminen on helppoja: sämpylän väliin laitetaan suosikkinakkejamme (Kivikylän kotipalvaamo) ja termarikahvin lisäksi juomaksi valitaan raikas kivennäisvesi (Hartwall). Mukana säntäilevät karva-assarit saavat myös kotimaista rouskuteltavaa (Best-In).

Kampanjasivulla on edelleen käynnissä kilpailu - osallistu ja voita !



www.blogirinki.fi

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Raparperi-seljankukkahillo


Raparperinvarret alkavat olla jo hieman puisevia, ne muistuttavat olemuksellaan siitä vääjäämättömästä tosiasiasta, jota en halua edes ääneen sanoa. Tiedätte kyllä.

Leikin hetken sitä hetkeä, kun kaikki on juuri puhjennut kesäiseen loistoon kirkkaan vihreänä ja hentona. Laitoin alkukesän purkkiin ja yhdistin raparperiin toisen makuaistiani hivelevän herkun: seljankukan. Voimakkaimmin hillossa maistuu raparperi, jolle seljankukka antaa uusia sävyjä ja syvyyttä.

Resepti

Raparperi-seljankukkahillo

n. 1/2 kg raparperia
n. 1 1/2 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
1 dl hillosokeria
(muutama pyöräytys vaniljamyllystä)
 
Ota raparpereista kaikkein paksuimmat ja säikeisimmät kuoret pois ja pilko raparperinvarret kattilaan. Mittaa kattilaan myös mehu ja hillosokeri. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia eli kunnes raparperi on pehmennyt. Mausta halutessasi vaniljalla, purkita kuumana puhtaisiin purkkeihin.
 
Raparperi-seljankukkahillo sopii erinomaisesti maustamattoman jugurtin tai jäätelön kaveriksi.
 
 
 


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ookko nää syöny?


Kiitos kysymästä, olen syönyt!

Ravintolapäivä tarjosi Oulussakin valtavan paljon vaihtoehtoja. Ravintoloitsijat olivat vallanneet puistot ja kadunkulmat, autotallit ja pihamaat, eikä asiakkaista näyttänyt olevan pulaa. Tunnelma oli keskustassa karnevaalimaisen iloinen - tämän tunnelman toivoisin kaupungissa säilyvän.



Ookko nää syöny? -ravintola tarjosi porsaan ribsejä ja klassisia juustoburgereita Snellmanin puistossa. Kaverukset olivat värkänneet miehekkäät tynnyrigrillinsä itse ja tyylikkäät asut viimeistelivät ilmeen. Ruoka oli erinomaista ja meininki kiireestä huolimatta rennon letkeää. Kympin annokset sisälsivät tölkin limsaa ja olivat kooltaan niin reiluja, etten ribsien jälkeen jaksanut syödä kierroksellani muuta. Ehkä puolikkaan annoksen olisi saanut puolella hintaa?


Saman puiston toisella kulmalla kävi kuhina pehmisräiskäleitä tarjonneen Café Pirteän teltalla. Näytti melkein liian hyvältä. Myös etiopilais-eritrealaisen ravintolan tarjonta oli, monen muunkin mielestä, herkullista. Onneksi Mesob on ravintolapäiväkonkari - seuraavalla kerralla aloitan heidän kojultaan.



Teatterin kulmalla ollutta kahvilaa en voinut enää ohitttaa. Kolme 12-vuotiasta suklaamurusta oli leiponut herkullisia muffinseja, suklaamurusten muffinseja. Otin kaksi kotipakettiin. Sekä karpalo-valkosuklaa että omena-kaneli muffinsit olivat meheviä ja maukkaita. Jos osaisin leipoa puoliksikaan noin herkullisia muffinseja, perustaisin heti kahvilan. Ihania, nuoria leipureita!



 Ravintolapäivä on kasvanut kolmessa vuodessa muutaman kymmenen helsinkiläisen pop up -ravintolan tapahtumasta maailmanlaajuiseksi ruokakarnevaaliksi. Tänään yhden päivän ravintoloita oli yli kaksi tuhatta ympäri maailmaa. Seuraavan kerran tuhannet yhden päivän ravintolat avaavat luukkunsa marraskuun 15. päivä.



lauantai 16. elokuuta 2014

Budapest - raunioravintoloita ja kylpyläloistoa



Budapest oli Via Baltican ja eteläisen Puolan kautta Unkariin suuntautuneen kesälomamatkamme pääkohde. Kevään työruuhkassa olin ehtinyt tutustua kaupunkiin etukäteen luvattoman huonosti, eikä edellisen käynnin muistikuvista ollut juurikaan apua. Liki kolmenkymmenen vuoden takaa muistin kukkulalla syödyt saksanpähkinät, kellariravintolan pyörivän pöydän sekä ravintolaan jääneet hiuslenkit. Emme löytäneet hiuslenkkejä, mutta löysimme valtavasti kiehtovia paikkoja ja ravintoloita.

Lomakohteena Budapest on upea. Kaupunki on kaunis ja tarjonnaltaan monipuolinen, eivätkä hinnat huimaa päätä. Paikallisliikenne on sujuva ja vaivaton, ja keltainen, maailman kolmanneksi vanhin metrolinja jo nähtävyys itsessään. Vaikka turistin näkökulmasta paikallisliikenne onkin toimiva, olivat polkupyörät ehdottomasti paras tapa tutustua kaupunkiin. Keskusta-alue on helposti haltuun otettavissa ja välimatkat ovat varsin lyhyitä. Me huristelimme pitkin katuja omilla jopoillamme, mutta keskustassa on myös vuokrattavana valkoisia menopelejä. Suosittelemme.


Budapest on myös ruoka- ja ravintolakohteena loistava. Ravintoloissa on valinnanvaraa jokaiselle kukkarolle ja parhaimpienkin tähtiravintoloiden hinnat ovat Suomen hintatasoon nähden kohtuullisia. Paikallinen ruokakulttuuri näkyy kaupungissa mukavan selkeästi, mutta myös uudet aallot ja trendit ovat näkyvissä. Parhaat paikat löytyvät, kuten liki aina, pääkadulta kaksi tai kolme korttelia sivuun. Joskin yksi poikkeus vahvistaa taas säännön: suuri kauppahalli on pää(ostos)kadun päässä.

Yksi ehdottomasti kokemisen arvoinen kohde on ydinkeskustan tuntumassa oleva Budapestin seitsemäs kaupunginosa, joka on vuosikymmeniä sitten ollut kaupungin köyhintä aluetta, juutalaisten asuinaluetta. Vanhojen juutalaiskorttelit ovat kuluneen vuosikymmenen aikana muuttuneet eläväksi ravintoloiden ja baarien keskittymäksi, jota on verrattu Berliinin Kreuzbergiin. Paikalliset kutsuvat ravintola-aluetta nimellä Romkocsma - raunioravintolat (engl. ruin pubs).

 
Seitsemäs kaupunginosa on säilytetty kuta kuinkin vuoden 1945 muodossaan, mutta osin sortuneiden kaupunkikortteleiden kohtalosta, jopa purkamisesta, on kuulema käyty kulisseissa kovaa vääntöä. Vaikka alue ravintoloineen on todella viehättävä, ei kujia kulkiessa ja ränsistyneitä taloja katsoessa voi välttyä ajattelemasta vuosikymmenten takaisia tapahtumia, ihmisten kohtaloita ja elämäntarinoita. Historia on läsnä. Mutta kun pitäytyy nykyisyydessä, on seitsemäs kaupunginosa loistava paikka syödä ja juoda - alue on varmasti parhaimmillaan pimeinä ja lämpiminä kesäiltoina. Mehän tietysti tutuistuimme alueeseen sivistyneesti päivänvalossa lounaalla ja baarikierroksella.



Ruoasta nauttimisen lisäksi Budapestissä kannattaa ehdottomasti käydä myös kylpylässä. Me vietimme päivän kaupunginpuistossa sijaitsevassa, kauniissa Széchenyin terveyskylpylässä, jonne pääsee kätevimmin edellä mainitulla keltaisella metrolinjalla. Kylpylä oli upea kokemus kesäkuumalla, mutta talven pimeinä hetkinä ulkoaltaista nouseva höyry tekee tunnelmasta taatusti maagisen. Myös Gellértin kylpylä on vanha, kaunis ja suosittu.

Kokosimme alle muutamia ravintoloita ja muita ruokakohteita, jotka totesimme reissullamme suositusten arvoisiksi. Alla mainittujen lisäksi suosittelemme, kuten aina, tutustumaan paikalliseen, tavalliseen ruokakauppaan. Markettien tarjonta ja paikallisten tekemien ostosten seuraaminen kertoo yllättävän paljon ruokakulttuurista ja tavasta suhtautua ruokaan.



Ruben oli ainoa ravintola, johon varasimme pöydän etukäteen. Ystäväperheen kanssa nautittu illallinen oli kaikin puolin loistava. Rubenin ruoka oli suoraviivaista ja todella herkullista, annosten maut olivat tunnistettavissa selvästi. Lisäpisteitä Ruben saa listan annosten muokkaamisesta lapsille mieluisemmiksi.

Szimpla Kert (Kazinczy utca 14) on raunioravintoloista ensimmäinen ja kuuluisin. Me joimme Szimplassa lasilliset, ja toinen meistä haaveili pitävänsä siellä rokkikonsertin. Yksi seurue piti selvästi palaveria ja toiset tekivät opintotehtäviään. Iltaisin meno on ehkä villimpi. M e n e! Kuvat 3 & 5.

Vintage Garden (Dob utca 21) sijaitsee seitsemännessä kaupunginosassa, mutta kuvankaunista ravintolaa ei voine laskea perinteiseksi raunioravintolaksi. Vintage Gardenissa pöydissä on tuoreet ruusut ja maalaisromanttinen sisustus on viimeisteltyä. Laventelilemonade ja Vintade Garden -drinkki olivat huikean hyviä. Kuvat 1 & 2.

Hummusbar. Lapsille tulee jano heidän nähdessään vettä tai limpparia. Minulle taas tulee nälkä heti, kun näen sanan hummus. Hummus, heikkouteni. Hummusbareja on Budapestissa useita. Aamupäiväpalaksi syöty salaattipita hummuksella oli loistava ja muutkin annokset houkuttelevia. Lounasaikaan kaksi nähtyä Hummusbaria olivat täynnä.

Suuri kauppahalli (Nagycsarnok) on Euroopan suurin kauppahalli. Kolmessa kerroksessa on valtava valikoima. Tarjonnassa näkee ruokakulttuurin painotuksen: liha-, etikkasäilyke ja kasvispuoteja oli rivikaupalla, kun taas kalaa myytiin vain kahdessa paikassa. Yläkerrassa on tekstiilejä sekä ravintoloita. Kauppahallissa syöty lounas on varmasti hintansa väärti. Kuvat 8 & 9.

Raday Utca  on keskustan tuntumasta lähtevä pitkä katu, jonka varrella on runsaasti ravintoloita, myös Michelin-tähditetty Costes.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails