lauantai 3. joulukuuta 2016

Rocky road -suklaasalami




JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU


Suklaasalami on valloittava joulunajan herkku. Se on helppo tehdä, helppo kääriä voipaperin mutkaan mukaan retkelle tai kylään tai antaa lahjaksi herkkuhirmulle. Ja koska elämä ei voi olla liian makeaa, sekoitin suklaasalamiin pieniä vaahtokarkkeja ja kuivattuja karpaloita rockyroadmaiseen tyyliin. Makeutta tasapainotin suolaisilla, murustetuilla kekseillä.

Rocky road -suklaasalamin sekaan voi laittaa mitä tahansa herkkuja. Paria reunaehtoa kuitenkin noudattaisin: sulaan suklaaseen kannattaa sekoittaa jotain rapeaa ja jotain suolaista, jotta salami sekä maistuu että tuntuu tasapainoiselta. Pehmeys ja kirpeys ovat suositeltavia bonuspaloja. Mureaa rapeutta ja sopivasti suolaa suklaasalami sai suolakekseistä sekä rouhituista pistaasipähkinöistä. Pehmeät vaahtokarkit ja kuivatut karpalot toivat lisää makuhermoja hiveleviä ulottuvuuksia. Suklaan jähmettymisen jälkeen pintaan hierottu tomusokeri saa suklaasalamin näyttämään hämmentävästi suolaiselta serkultaan.

Viime vuonna joulukalenterin 3. luukusta paljastui aivan mielettömän hyvät garam masala mantelit. Vuoden 2014 joulukalenterissa puolestaan herkuteltiin suklaapistaasimarengeilla. Molemmat reseptit elävät keittiössämme edelleen.






Resepti

Rocky road -suklaasalami

 

 

200 g suklaata (esim. 50%)
noin 30 g voita
yhteensä noin 4 dl haluamiasi täytteitä (esim. 1 dl minivaahtokarkkeja, 1 dl suolakeksimuruja, 1 rouhittuja pähkinöitä, 1 dl kuivattuja karpaloita)


Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteet ja sekoita. Muotoile massasta tuorekelmun avulla makkaramainen pötkö, taita päät kiinni ja laita jähmettymään jääkaappiin. Säilytä mieluiten jääkaapissa. Ota suklaasalami huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua, jotta maut ehtivät avautua suklaan lämmetessä.

_____



perjantai 2. joulukuuta 2016

ARVONTA – Balmuiria pukinkonttiin




JOULUKALENTERIN TOINEN LUUKKU




Nyt tarkkana, sillä on arvonnan aika! Kurkkaa arvonnan säännöt ja aikaraamit postauksen lopusta.

Oululainen Balmuir on luottomerkkejäni sekä keittiössä että kylppärissä. Pellavapyyhkeet toimivat loistavasti käsipyyhkeinä, kestävät pesua, pitoa ja käyttöä. Ja aika usein samaiset pyyhkeet tai pellavaiset lautasliinat päätyvät ruokakuviinikin, koska niissä on aina niin jumalaisen kauniit sävyt, jotka toimivat ja toistuvat kuvissa ihanasti.

Hurmaavat balmuirlaiset taisivat huomata pellavaihastukseni viime keväänä, kun he ottivat yhteyttä ja pyysivät minua käymään ja tutustumaan uutuuksiin. Ja nyt Balmuir halusi olla mukana Kokkipottilan joulukalenterissa – mahtavaa! Annoin Balmuirin perustajalle ja toimitusjohtajalle Heidi Jaaralle vapaat kädet palkintojen suhteen, otin tuotteet kuvauslainaan ja nyt palkinnot odottavat pääkonttorille onnekkaille voittajille postitusta.

Ja kyllä, sanoin palkinnot, monikossa, sillä luvassa on vielä toinenkin arvonta myöhemmin joulukuussa. Pysy siis mukana! 





Tämän arvonnan palkintona on ihana pellavapyyhe, joka kooltaan sopii hyvin vaikka käsipyyhkeeksi (45x100 cm) sekä vastikään lanseeratut luonnonkosmetiikkatuotteet: Body lotion ja body wash. Ajatelkaa, ei mitään ruokaan liittyvää – ennenkuulumatonta tällä tontilla. Koko kolmikko pakataan lahjalaatikkoon, joten se on valmis lahja annettavaksi itselle tai jollekin muulle rakkaalle.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta tiistaihin 6.12. klo 23.59 mennessä. Liitä kommenttiisi myös toimiva ja käytössä oleva sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti 7.12. aamulla.

Onnea matkaan!
_____




torstai 1. joulukuuta 2016

Mustikkamarengit






JOULUKALENTERIN ENSIMMÄINEN LUUKKU





Hyvää joulukuuta, ystävät! 

On jälleen joulukalenterin aika. Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia. Vastahan toivotin teille hyvää joulua Pomppiva paisti -joulusadun myötä. Kolmas, jo siis perinteinen Kokkipottilan joulukalenteri tarjoaa joka päivä uutta luettavaa. Tiedossa on pääasiassa kauden henkeen sopivia, suoraviivaisia reseptejä: makeaa, suolaista, juotavaa ja nuoltavaa. Luvassa on myös ihan mielettömiä arvontoja, yksi hurmaava vieras ja pari helppoa lahjavinkkiä – pysy siis mukana matkassa.




Mustikkamarengit saavat kunnian aloittaa matkan kohti joulua. Rapeisiin ja makeisiin marenkeihin maku tulee jauhetusta mustikasta. Älä anna haalean värin hämätä: maku on mustikkainen, vaikka väri ei sinisyydellän häikäisekään. En halunnut käyttää marengeissa keinotekoisia väriaineita, joten kaikki väri on peräisin metsän sinisestä kullasta.

Parhaat asiat ovat simppeleitä, siksi raaka-aineita mustikkamarengeissa on kolme: kananmunan valkuainen, sokeri ja mustikka. Marengit voi tarjota kahvipöydässä siltään tai käyttää esimerkiksi kakkujen koristelussa tai jälkiruoissa. Mustikkamarengit sopivat hienosti myös itsenäisyyspäivän sinivalkoiseen teemaan.






Resepti

 

 

 

 

Mustikkamarengit

noin 20 kpl


2 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria
1 rkl mustikkajauhetta 
(+ noin 2 tl mustikkajauhetta koristeluun)


Kuumenna uuni 100 asteeseen. Vatkaa valkuaisia puhtaassa (teräs)kulhossa. Lisää vaahtoon vähitellen sokeri ja vatkaa kunnes vaahto on hyvin napakkaa. Vaahdon tulee pysyä kulhossa, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin.

Sekoita mustikkajauhe marenkivaahtoon lastalla vaahtoa käännellen. Pursota marenkiruusuja leivinpaperilla päällystetylle pellille tai nostele kahdella lusikalla hieman vauhdikkaampia marenkikasoja. Paista noin 75 minuuttia eli kunnes marengit ovat kevyitä ja irtoavan leivinpaperista helposti.

Sirottele valmiiden marenkien päälle vielä mustikkajauhetta. Tarjoa siltään tai esimerkiksi osana jälkiruokaa.

_____


Kaksi vuotta sitten tein joulun alla suklaa-pistaasimarenkeja, resepti toimii edelleen erinomaisesti. Viime vuonna joulukalenterin ensimmäisestä luukusta löytyi hurmaava persimon shrub.




keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Gluteenitonta, kiitos!




Valloittavat vuoret, letkeä italialainen elämänmeno ja joukko innostuneita ruokabloggaajia – melko upea yhdistelmä viettää muutama päivä syöden, leipoen ja uutta oppien. Matkasin Italiaan viime viikolla, kun gluteenittomia tuotteita valmistava Schär kutsui minut blogiyhteistyön tiimoilta Postaliin, pikkuruiseen kotikyläänsä Etelä-Tiroliin.

Dr. Schär on gluteenittoman elämän asiantuntija, joka tarjoaa paitsi laadukkaita ja taatusti turvallisia gluteenittomia tuotteita myös tietoa, tukea ja vinkkejä gluteenittomaan elämäntapaan. Minulle, viljoja vaivatta sietävälle keskitienkulkijalle matka oli todella mielenkiintoinen, sillä liki kaikki muut bloggaajat olivat joko sairauden vuoksi tai omasta valinnastaan gluteenittomia. Sain siis kuulla valtavasti kokemuksia gluteenittomuudesta eri maissa, sain lisää tietoa ja enemmän ymmärrystä.



 

Gluteenitonta leivontaa vuorilla



Kaikkiaan matka oli upea. Rakastan Etelä-Tirolia, jossa vähän villi italialaisuus sekoittuu hillitympään ja konservatiivisempaan keskieurooppalaisuuteen. Ja voi lääh, kaltaiselleni vuorifanille Alppien eteläosat ovat pala paratiisia, vuorien sylissä on aina yhtä ihana olla.

Schäriläiset olivat suunnitelleet loistavan tapahtuman, joka oli sekoitus hauskanpitoa, verkostoitumista ja tiukkaa asiaa. Yhden päivän vietimme kokonaan vuorilla (jee), vuoristohotellissa, jossa aamupäivän puuhailimme workshopeissa pienryhmittäin ja iltapäivällä kisailimme Master Chef -tyyliin järjestetyssä leivontakilpailussa.

Leivontakilpailussa saimme pareittain puuhapussin, josta löysimme kolme raaka-ainetta. Lisäksi saimme valita pöydältä enintään kolme raaka-ainetta lisää. Ja näistä aineksista (sekä yleisesti käytössä olleista vedestä, sokerista ja suolasta) loihdimme kilpailuleivonnaisemme. Minulla oli parinani hurmaava Reny Mind Your Feed -blogista, jonka kanssa teimme simppelin, suolaisenmakean Flammkuchen-piiraan (resepti tulossa blogiin myöhemmin). Nopea resepti jätti aikaa verkostoitumiselle – kilpasiskojen härnäämiseksikin sitä joku saattaisi kutsua. Ja se kannatti. Flammkuchen osoittautui nimittäin aivan superherkulliseksi. Tuomarit antoivat meille täydet pisteet ja kehuja reseptistä yllin kyllin. Ihan huippua! Kisan jälkeen voittajien oli helppo hekotella ja tarjoilla voittoisaa piirasta kollegoille.






 

Glutenfree Roads – gluteenittomasti matkalla



Aamupäivän workshopeissa saimme maistella ja arvioida ensi vuonna lanseerattavia uutuustuotteita, kuulimme gluteenitonta ruokavaliota vaativien sairauksien kirjosta sekä tutustuimme Schärin kolmeen visuaaliseen maailmaan. Teimme myös joulukalenterin Schärin Facebook-sivuille ja tutustuimme gluteenitonta reissaamista helpottavaan Glutenfree Roads -palveluun (saatavilla myös mobiilisovellus).

Glutenfree Roads onkin mielenkiintoinen ja kätevä tuttavuus. Palveluun kirjoitetaan paikkakunta ja lista gluteenittomille sopivista ravintoloista pongahtaa esille. Parhaiten palvelu toimii Keski-Euroopassa, kaikkein kattavimmin tietenkin Italiassa. Valitettavasti sivustolla olevat suomaliset ravintolat ovat vielä vähissä, joten jos tiedät loistavia, gluteenittomille taatusti sopivia ravintoloita missä tahansa päin Suomea, vinkkaathan niistä kommenttiboksissa. Lupasin nimittäin hieman helppiä italialaisia sopivien ravintoloiden haarukoinnissa.





Glutenfree Roads -palvelu kannattaa ehdottomasti pitää mielessä, jos kroppa vaatii gluteenittomuutta ja nokka vie kohti Eurooppaa. Moni paikalla ollut bloggaaja kertoi käyttävänsä palvelua paljon nimen omaan reissuilla, kun omaan ruokavalioon sopivia ravintoloita on usein vaikea löytää vieraassa kaupungissa. Jokapuolella Eurooppaa gluteenittomuus on noussut muutaman viime vuoden aikana isosti, mikä on tuonut mukanaan sekä hyvää että huonoa: Gluteenittomien tuotteiden saatavuus on nyt parempaa, joten kotona ruoanlaitto ja leivonta on aiempaa helpompaa. Toisaalta sairauden vuoksi tiukkaa gluteenitonta ruokavaliota noudattavien syöminen ravintolassa on aiempaa riskialttiimpaa, sillä vaikka "gluteeniton trendi" on laajentanut tarjontaa ravintoloissakin, on ravintoloiden suhtautuminen asiaan osin löystynyt – millintarkasti gluteenittomuutta ei ehkä enää noudatettakaan.

Glutenfree Roads on muuten erinomainen esimerkki Schärin laajasta tavasta tehdä työtä gluteenitonta ruokavaliota noudattavien eteen. Gluteenittomien tuotteiden kehitystyö ja valmistaminen ovat toki yrityksen lippulaivana, mutta Schär palvelee asiakkaitaan kokonaisvaltaisemmin. Ravintolahaun lisäksi yrityksen sivuilta löytyy Dr. Schär Institute, jossa on paljon tietoa (toistaiseksi englanniksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi) gluteenittomasta ruokavaliosta ja esimerkiksi sairauksista, joiden hoitona ko. ruokavaliota käytetään.



Kuten elämässä aina, reissussakin parasta oli ihmiset. Sekä Schärin emäntämme ja isäntämme sekä muut bloggaajat olivat aivan huippusakkia, timanttisia tyyppejä kertakaikkiaan. Okei, ja myönnetään sekin, että schäriläiset pitivät meistä aivan todella hyvää huolta. Ruoka oli loistavaa, kaikkien ruoavalioon kysymättä varmasti sopivaa. Eikä naurua, huonoja juttuja tai yhteisiä aperitiivi-hetkiä voi koskaan olla liikaa.

ps. Kurkatkaapa muuten, mitä La petite princesse -blogin Elisa ja Hellan ja viinilasin välissä - blogin Johanna ovat loihtineet Schärin uusista, tuoreista leivistä. 


 

lauantai 26. marraskuuta 2016

Leipäjuusto-sipuligalette



Galette on huolettoman leipurin unelma – mitä rustiikkisempi sitä parempi. Lempeä leipäjuusto ja hieman jouluisia makuja saanut makeansuolainen sipuli ovat galetelle erinomainen ja toisiaan kunnioittava täytepari.

Leipäjuusto, joka on minulle aina vaan nirskunnarskunjuustoa, tunnetaan tietenkin koko Suomessa. Leipäjuusto – tai juustoleipä kuten osa juustohiiristä sitä kutsuu – on vahvasti osa suomalaista makuperintöä.  Pohjoisessa perintö elää vahvimmin sekä arjessa että juhlassa. Monessa pohjoisen maakunnassa taida olla kemuja, joissa juustoa ei olisi tarjolla. Arkenakin juustokahvit on käsite, vähän vastaava kuin pullakahvit. Joku murustelee juuston kahvin sekaan, joku dippaa juustoa kuumassa kahvissa ja joku narskuttelee juuston juustona kahvin kanssa.




Leipäjuusto sopii myös hämmentävän moneen menoon leivonnassa ja ruoanlaitossa. Pääsin testaamaan keväällä juustojen toimivuutta mitä moninaisimmissa resepteissä ja ihan aidosti yllätyin, miten hyvin juusto toimii sekä makeassa että suolaisessa reseptiikassa.

Yksi vahva leipäjuustojen valmistaja, Vaalan juustola, uudisti ja raikasti vastikään visuaalista ilmettään, ja minut kutsuttiin mukaan projektiin laittamaan ruokaa ja stailaamaan kuvia. Muokkasin ja viimeistelin myös kuvaamiemme ruokien reseptit. Kuvauksesta vastasi häikäisevä Studio Timo Heikkala. Huh, kun oli lystiä!

Nyt syksyllä avatuilta, uudistuneilta Vaalan juustolan nettisivuilta löydät taatusti tutun oloisia kuvia, ja reseptipankista löytyy vaikka kuinka paljon vinkkejä ja inspiraatiota leipäjuusto-kokkailuihin. Myös tämä leipäjuusto-sipuligalette tulee reseptipankkiin. Reseptipankista suosittelen aivan erityisesti kokeilemaan leipäjuustoa intialaisessa kastikkeessa sekä todella hyvin adventtiaikaan sopivaa leipäjuusto-poropiirakkaa. Myös tämä leipäjuusto-sipuligalette sopii kuin nakutettu pimeisiin iltoihin glögin tai teen pariksi.






Resepti

Leipäjuusto-sipuligalette

8–10 annosta


taikina
1 1/2 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
1 1/2 dl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
100 g voita
3 rkl maitorahkaa
2–3 rkl vettä

täyte
500 g sipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä tai voita
2 rkl punaviinietikkaa tai sherryetikkaa
1 pieni kanelitanko
1 tähtianis
suolaa
(tilkka sokeria tai hunajaa)


Sekoita taikinan kuivat aineet. Lisää joukkoon kuutioitu voi ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää maitorahka ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun, ja laita se tekeytymään jääkaappiin noin tunniksi.

Kuori ja siivuta ohuelti sipulit. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy tai voi pannulla ja kuullota sipulisilppuja muutama minuutti keskilämmöllä. Lisää pannulle etikka ja mausteet. Anna hautua pienellä lämmöllä välillä sekoittaen noin 45 minuuttia, tarvittaessa pidempäänkin. Sipuli karamellisoituu matalassa lämmössä pehmeän makeaksi. Poista kanelitanko ja tähtianis. Mausta suolalla ja säädä tarvittaessa hapon ja makeuden tasapainoa. 

Kuutioi leipäjuusto. Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta).

Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla tai suoraan leivinpaperin päällä noin 30 cm halkaisijaltaan olevaksi levyksi. Kaada karamellisoitu sipuli taikinalevyn päälle. Jätä reunoille noin 5 cm tilaa. Laita leipäjuustokuutiot sipulin päälle, painele juustoja hieman, jotta ne uppoavat osin sipulin sekaan.

Paista noin 20–30 minuuttia eli kunnes reunat ovat saaneet kullanruskean värin. 

_____



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Gluteenittomat suklaacookiet



Gluteenittomat cookiet on tehty tismalleen samanlaisella reseptillä kuin alkuperäisetkin, maailman parhaiksi todetut suklaacookiet, mutta jauhot vaihdoin tietysti gluteenittomiksi. Reseptin taikana on kahdenlaisen sokerin yhdistelmä sekä makeutta tasoittava, juuri sopiva määrä suolaa.

Usein vehnäjauhojen vaihtaminen gluteenittomaan jauhoseokseen on riittävä muunnos, mutta näissä kekseissä se ei toiminut. Muutaman testauskerran jälkeen löysin jauhokombinaation, joilla kekseistä tulee loistavia. Tinkimätön testiryhmä ei edes huomannut eroa cookieseihin "joiden reseptiä ei saa mennä ikinä muuttamaan".




Jos suklaacookieita malttaa paistaa riittävän vähän aikaa, ovat keksit vielä jäähtyneinäkin keskeltä sopivan sitkeitä. Gluteenittomat cookiesit rapeutuvat ehkä hieman vehnäisiä versioita enemmän, joten uunista tullessaan keksit saavat olla selvästi pehmeitä.

Maailman parhaiden suklaacookiesien resepti löytyy muuten myös Suupaloja-kirjasta. Muistathan, että tilaamalla kirjan suoraan minulta, teet samalla hyvää – lahjoitan jokaisesta myymästäni kirjasta kaksi euroa Sairaalaklovnit ry:lle. 






Resepti





Gluteenittomat suklaacookiet 

noin 25 kpl


2 dl tattarijauhoja
1 dl riisijauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 dl täysruokosokeria (intiaanisokeria)
1 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl meri- tai vuorisuolaa
hieman vaniljasokeria tai muutama pyöräytys vaniljamyllystä
100–150 g suklaata
1 kananmuna
125 g voita


Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Sekoita kuivat aineet kulhossa. Rouhi suklaa veitsellä ja lisää se kuivien ainesten joukkoon. Sulata voi. Lisää voi ja kananmuna kuiva-aineseokseen. Sekoita taikina nopeasti.

Ota taikinasta nokareita, pyöritä palloksi ja paina pallot litteiksi leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista 5–7 minuuttia. Keksit rapeutuvat jäähtyessään, joten uunista tullessa ne saavat olla pehmeitä.

_____



tiistai 8. marraskuuta 2016

Tikka masala kikherneistä – nopea arkiruoka puolessa tunnissa



Kuiva-ainekaappi on arjen pelastaja. Se kääntää päivän ruokakurssin myötätuuleen erityisesti silloin, kun kukaan ei ole käynyt kaupassa tai suunnitellut lainkaan ruoanlaittoa. Meillä kaapissa on aina säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa, kikherneitä ja mustapapuja, kookosmaitoa sekä linssejä. Kun pataan kaataa edes osan edellämainituista sekä kourallisen mausteita, on arkiruoka jo voiton puolella.

Tikka masala -kastike syntyi juuri näin, helposti ja puolessa tunnissa. Lisäkkeeksi keitin riisiä, päälle laitoin nipun korianteria ja kourallisen cashewpähkinöitä, joilla ruoasta saa jo liki salonkikelpoisen.




Tikka masala on siitä mainio kastike, että sen sekaan voi laittaa mitä vain proteiinipitoista. Suosikkejani ovat kikherneet – ehkä koska niitä on aina kaapissa. Myös broileri tai esimerkiksi härkis sopivat mausteisen kastikkeen sekaan loistavasti. Riisin sijasta, tai lisäksi, tikka masalan kanssa maistuu naanleipä.

Mausteita kannattaa tikka masalaan laittaa reilusti. Se on hyvä huomioida, että mausteita tarvitsee hieman vähemmän, jos ruokaa ehtii haudutella pidempään, tai jos sen syö vasta seuraavana päivänä. Mausteet tekeytyvät ja avautuvat ajan kanssa. Usein lataan pikaversioon mausteita ihan tuhdisti, ja laitan seuraavana päivänä sekaan hieman makuja pyöristävää jogurttia, jos mausteisuus – ei pelkästään tulisuus – on ylilyövää.

Viime syksynä tein liki samoista kuiva-ainekaapin aarteista tomaattista kikherne-kookoskeittoa. 
Vuodessa kaapin sisältö ei ole kovin paljoa muuttunut. Mitä muuten sinun kuivakaapistasi löytyy?
 




Resepti




Tikka masala kikherneistä

neljä annosta


1 iso sipuli
2–4 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1–2 tl garam masala -mausteseosta
1–2 tl savupaprikaa (makea)
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettua inkivääriä (tai pala tuoretta inkivääriä)
1 tl jauhettua korianteria
300–400 g kikherneitä (säilyke)
400 g tomaattimurskaa
1 dl vettä
2 tl sokeria tai hunajaa
noin 2 dl kookoskermaa 
noin 1tl suolaa 
(hieman sitruunamehua)

lisäksi
tuoretta korianteria (tai lehtipersiljaa)
cashewpähkinöitä
keitettyä riisiä tai naanleipää


Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä öljyssä viitisen minuuttia. Lisää mausteet ja anna niiden lämmetä, jotta ne hieman aukenevat. Voit laittaa aluksi mausteita maltillisemmin ja lisätä tarvittaessa myöhemmin.

Lisää valutetut kikherneet sekä tomaattimurska. Huuhtele tomaattimurskapurkki desillä vettä ja kippaa vesi kastikkeen joukkoon. Anna hautua vähintään 15 minuuttia, mielellään pidempäänkin. Pidempään haudutettaessa kikherneet hieman pehmenevät ja imevät makuja itseensä.

Lisää sokeri, kookoskerma ja suola. Hauduta vielä viitisen minuuttia. Viimeistele tarvittaessa sitruunamehulla. Voit tarjota sitruunalohkot myös pöytämausteen tapaan. Maista ja säädä kastikkeen makua tarvittaessa. Tuore korianteri sekä cashewpähkinät sopivat loistavasti kastikkeen päälle.

Tarjoa lisäkkeenä riisiä tai naanleipää.

_____





tiistai 1. marraskuuta 2016

#meollaanfoodlover


Marraskuu. Mikä ihana tekosyy heilauttaa päälle viltti, ladata toisen käden ulottuville porkkanatikkuja (ookoo, sipsejä) ja laskea toinen käsi puolison polvelle (ookoo, läppärille). Samalla voi hioa suunnitelmia pimeän kauden selättämiseksi – mitä sitä oikein syötäisiin?


Ihan loistava paikka suunnitelmien selkiyttämiseksi on vasta avattu Foodlover.fi, sivusto, josta olen aivan todella innoissaan. Foodlover on nimittäin ruokaan ja leivontaan keskittyvä blogisivusto, joka on kuin itsenäisten blogien yhteinen etusivu tai virtuaalinen ruokalehti, johon tulee koko ajan lisää sisältöä. Yhdestä osoitteesta käy nopeasti etsimässä nopean arkiruokainspiraation, tai jonka seurassa viihtyy pidempään syöden samalla koko kulhon tyhjäksi sip...porkkanoista. 


Ihan parasta Foodloverissa upean sisällön lisäksi on ihan oikeasti toimiva haku. Haku, jolla löytää ihan mielettömän määrän reseptejä, ideoita tai vaikka vinkkejä kakkukoristeluun. Hakusana hakukenttään ja klik – blogien arkistot ovat kätesi ulottuvilla. Foodlover on Blogiringin ja Indiedaysin yhteinen hanke, jonka rinnalle avattu Lifie puolestaan kokoaa yhteen
hyvinvoinnista, sisustuksesta, perhe-elämästä ja muista päivän polttavista aiheista julkaistut blogikirjoituksen.



Poimin Foodloverin tarjonnasta viisi blogia, jotka aivan erityisesti innostavat ja ihastuttavat minua. Kaksi ensimmäistä viidestä valitsemastani blogista on sellaisia, jotka ovat kulkeneet matkassani vuosikausia, niin kauan kuin olen ylipäätään ymmärtänyt hakea reseptejä jostain muualta kuin tavattoman kätevästä kenkälaatikkoarkistostani. Uudistuvia, luotettavia ja joka kerta yhtä valloittavia. Kolme muuta blogia ovat minulle uudempia tuttavuuksia, blogeja, jotka ovat tuoneet valtavasti iloa, aiheuttaneet ihastumisen huokauksia ja vähän uudenlaista kutinaa mahanpohjassa. Uudet tuulet ovat aina tervetulleita! Esittelemällä nämä viisi loistavaa blogia haaastan heidät samalla (ja tietysti kaikki muutkin Foodloverit) kertomaan omat Foodlover-suosikkinsa. Kerro siis viidestä Foodlover-blogista lukijoillesi, ja merkitse postaus ja some-julkaisut aihetunnisteella #meollaanfoodlover.


Hannan soppa on kuin luotettava ystävä, joka kuitenkin yllättää jokaisella tapaamisella. Reseptit ovat takuuvarmaa ruoka-alan ammattilaisen käsialaa. Ne ovat helposti toteutettavia mutta sopivalla kierteellä kiinnostavia ohjeita, joista jokaisen voisin tehdä omassakin keittiössä – harvinaisen monta olen tehnytkin. Hannan sopan kuvat ovat ihan mielettömiä, ja sitä paitsi Hanna itse on ihanin ikinä.

Chocochili on turkulaisen Elinan vegaaniruokablogi, jonka reseptiarkisto on ehtymätön aarreaitta. Elina ei ole hurahtanut vegaaniuteen nykybuumissa, vaan on alan konkari, luottopakki, joka on kääntänyt varmasti jokaisen vegaanikiven. Reseptit ovat kekseliäitä, ja ne on helppo toteuttaa kotona. Jos haluat tutustua vegaaniruokaan, suunnista Chocoliliin. Suunnista, vaikka olisitkin sekaani.

Viimeistä murua myöten -blogissa on niin tainnuttavan ihanat kuvat, että melkein pyörryn joka kerta, kun klikkaan itseni sivustolle. Saara on superlahjakas valokuvaamisen lisäksi myös reseptiikan kehittelyssä. Pääosassa ovat todella inspiroivat kasvisruoat. Huh, mikä tyyppi!

Kiddielicious kitchen on kahden äidin englanninkielinen blogi, joka on raikas ja valloittava, vakavaa jumiutumista aiheuttava foodien päiväuni. Blogin reseptit huokuvat terveellisyyttä ja visuaalisuus on hiottu viimeistä pilkkua myöten. Ihana, i h a n a uusi Foodlover-tuttavuus.

Dr. Sugar -blogi on herkkuklinikka, jollaiselle jokaisella meillä on aina (vähän väliä) akuuttia tarvetta. Tohtorit tainnuttavat makeanhimon hauskasti ja rennolla mielellä. Tykkään!



Sellainen se Foodlover on: monipuolinen, viihdyttävä ja koukuttava. Kuten aina uusien sivustojen kanssa, on Foodloverissakin vielä pientä teknispainotteista hienosäätöä, jota koodarit takovat kuntoon koko ajan. Nappaapa seurantaan myös Foodlover Instagramissa ja Facebookissa.



ps. Kuvitukseksi laitoin kesällä pihaltamme otettuja kuvia. Kyllä se valo ja kasvukausi sieltä taas tulla tupsahtavat puolisalaa takavasemmalta.

perjantai 28. lokakuuta 2016

5 ravintolavinkkiä Reykjavikiin

 


Maailman pohjoisin pääkaupunki, saagojen saaren sykkivä keskus, on hurmaava. Reykjavikin ravintolatarjonta on erinomainen ja kaupungin keskusta on sopivan pieni ottaa haltuun kävellen. Täydellinen kaupunkikohde muutaman päivän lomalle.

Siinä missä paikalliset kulkivat Reykjavikin vaihtelevassa syyssäässä pikkukengissä, ilman pipoa ja sateensuojaa, vedimme me päälle tuulta ja sadetta vastaan kerroksia selvästi enemmän. Parilta konkarilta saadut vinkit sadevarustuksista olimme onneksi ottaneet vakavasti – goretex, ystäväni. Luulin, että Oulussa tulee aina, mutta samalla leveyspiirillä kotikaupungin kanssa sijaitseva Reykjavik antoi mittatikkuun lisää ulottuvuutta. Lenkki tupruttavassa jää-vesisateessa oli yhdenlainen elämys.



 

Reykjavikin ravintolat


Kahviloissa ja ravintoloissa eivät tuuli tai jäätävä sade haitanneet. Tunnelma oli poikkeuksetta mieleenpainuvan mukava ja rento, ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kaupungin ravintolakattaus on vahva ja monipuolinen, joten valinnanvaraa kyllä löytyy.

Saimme pitkän listan ravintolasuosituksia ja menovinkkejä sekä hurmaavalta Salamatkustaja-blogin Satulta että Airbnb-isänniltämme. Lisäksi kolusin etukäteen tuhdin nipun tietoa kirjoista ja netistä. Tripsteri on ehdottomasti lukemisen arvoinen opus. Nettioppaassa on käytännössä kaikki mitä Islantiin matkaajan tulee tietää. Puolissakaan suosituksista emme ehtineet tietenkään käydä, mutta nipun maininnan arvoisia paikkoja testasimme. Tässä viisi suosikkiamme:


Forréttabarin on sataman lähellä sijaitseva, tapas-tyylisiä annoksia tarjoava ravintola, joka hurmasi minut täysin. Sinisimpukat olivat loistavat, yhdet parhaista ikinä, joskaan rinnalla tarjotut ranskalaiset eivät yltäneet simpukoiden kanssa samalle tasolle. Myös savulohi oli maukasta, eikä lisäkesalaatti jättänyt myöskään kylmäksi. Talon olutvalikoima on maininnan arvoinen.

Ostabúðin on loistava ravintola aivan keskustan ytimessä. Lounaaksi syödyt tomaattikeitto ja päivän kala-annos olivat todella taidolla valmistettuja ja makumaailmaltaan selkeitä mutta sävykkäitä. Vahva suositus.

Coocoo's nest on pikkuruinen ravintola trendikkäällä satama-alueella, kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Tiistaisin ravintolassa on taco-ilta ja muina päivinä sieltä saa esimerkiksi hyviä pizzoja. Viikonloppuisin Coocoo's nest tarjoaa brunssia ja maanantaisin ravintola on kiinni.

Sæta svínið sijaitsee myöskin aivan keskustassa, ja se tarjoaa pubiruokaa rennolla otteella. Kasvisburgeri kannattaa skipata, mutta hummuslautanen kasviksilla oli hyvä. Possuja oli sisustuksessa riittävästi.

Mokka-Kaffi pääsee mukaan ravintolalistalle, vaikka se onkin kahvila. Mutta kuka voi vastustaa rapeaa belgialaistyylistä vohvelia kermavaahdolla ja hillolla? Niinpä. Vohvelin avulla jaksaa taas lipua goretexissaan kohti seuraava kohdetta. Mokka on kaupungin vanhin kahvila, ja se sijaitsee vastapäätä Ostabúðinia.




 

 

Kun menet Reykjavikiin, mieti miten pääset sieltä pois


Kun matkustat Reykjavikiin, varaa lomastasi ainakin yksi päivä, jolloin lähdet pois kaupungista – sykähdyttävimmät kokemukset tai maisemat löytyvät harvoin pikkukaupunginkaan sykkeestä. Me vuokrasimme auton päiväksi. Jos aikaa olisi ollut enemmän, toinen ja kolmaskin päivä, tai vaikka viikko, olisi vierähtänyt maalla helposti. Nyt koimme vain häivähdyksen saaren luonnosta ihmeineen, ja olimme läkähtyä niiden vaikuttavuudesta ja kauneudesta. Kuvat eivät tee tietenkään oikeutta elämyksille, mene ja koe.

Seuraavalla Islannin lomalla maaseutumatkailuun täytyy ehdottomasti varata enemmän aikaa. Sillä vaikka Reykjavik on ihana ja tunnelmallinen, ja ravintolatarjonta tietenkin omaa luokkaansa, on maaseutumatkailu vuokra-autolla (tai paikallisten yritysten järjestämillä retkillä) ehdottomasti saaren must do. Mahtavaa Salamatkustaja-blogia kirjoittava Satu järjestää muuten kesällä 2017 Islannin matkoja. Kuulostaa lystiltä! Eikä Satun kirjoittamaa Islantilainen voittaa aina -kirjaa jättää lukematta. Se on sekä hyväntuulinen että informatiivinen kirja tulen ja jään maasta.

Samaisella must do -listalla on myös uiminen kuumissa altaissa. Tosin sana uida on täysin väärä kuvaamaan toimintoa, joka oli täydellisen rentoutumisen ja mieltä kipinöivän latautumisen yhdistelmä. En todellakaan ole mikään uimahallipirkko, mutta 36–42-asteinen vesi ja ulkona olevat altaat ovat vähän toisenlainen kokemus. Me valitsimme Airbnb-kotiamme lähinnä olevan uimalan, joka oli juuri sellainen kun sen toivoinkin olevan: täynnä islantilaisia viettämässä tavallista arki-iltaa.



_____




keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Helppo jauhelihacurry



Intilaiset curryt mielletään usein hitaiksi ruoiksi, joiden valmistumisessa menee tuntikausia. Nopeiden ja helppojen kasviscurrujen – joista lisää myöhemmin  – lisäksi mausteinen curry syntyy jauhelihasta. Jauhelihacurry valmistuu nopeimmillaan puolessa tunnissa, joskin puoli tuntia lisää haudutusta tekee tosin currylle hyvää, kun maut syvenevät. 




Jauhelihacurryn voi tarjota perinteisesti riisin kanssa tai trendikkäästi naanleivän päällä flatbread-tyyliin. Myös lämpimien voileipien täytteenä tai leivistä koottuna piirakkana mausteinen jauheliha on ihanaa.

Me olemme tehneet tätä muutamaan otteeseen pienen paikallisen lammastilan jauhelihasta, ja karitsan tai lampaan jauhelihasta tehtynä curry onkin mielestäni parasta. Mutta saman mausteet toimivat hyvän muidenkin jauhelihojen ja todennäköisesti myös Härkiksen kanssa. Kaikki kokeilemani mausteiset jauheliharuoat ovat kääntyneet iisisti kasvisversioiksi Härkiksellä. Esimerkiksi Härkis-tacot ovat aivan todella hyviä.




Jos ajattelit tarjota jauhelihacurrya naanleipien kaverina, suosittelen tekemään ne ilman uunia. Tässä reseptini: Naanleivät pannulla.

 

 

 

 

Resepti

 

 

 

Intilainen jauhelihacurry

4–6 annosta


500 g lampaan tai karitsan jauhelihaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
6 vihreän kardemumman kotaa
1–2 tl jauhettua kurkumaa
1–2 tl garam masala -mausteseosta
tuoretta chiliä tai chilitahnaa maun mukaan
(1–2 tl sarviapilan lehtiä)
1 dl tomaattipyrettä
1 dl vettä
noin 1 tl suolaa
1–2 tl sokeria tai hunajaa
hieman sitruunamehua
nippu tuoretta korianteria (tai lehtipersiljaa)
sitruunalohkoja tarjoiluun


Kuori ja hienonna sipuli, valkosipulinkynnet sekä inkivääri. Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua muutama minuutti keskilämmöllä. Lisää mausteet ja kuullota vielä muutama minuutti, jotta mausteet aukeavat. Lisää tomaattipyre ja sekoita.

Nosta lämpöä. Laita pannulle jauheliha ja kypsennä se samalla lihaa paistinlastalla murustaen. Lisää vesi ja suola sekä hieman sokeria. Hauduta matalalla lämmöllä vähintään vartti, mielellään kolme varttia. Viimeistele sitruunamehulla ja tuoreella korianterilla.

Tarjoa jauhelihacurry riisin tai naanleipien kanssa. Jos haluat tarjota curryn flatbread-tyylisesti, tarjoa lisänä esimerkiksi salaattia ja/tai ituja, kasviksia, jogurttia, tuoreita yrttejä (korianteri tai lehtipersija) sekä cashewpähkinöitä.

_____





lauantai 15. lokakuuta 2016

Sienisuola



Sienisuola kuuluu niihin asioihin, joita ei tiedä kaipaavansa ennen kokeilua ja koukuttumista. Ripaus umamista sienisuolaa munakkaaseen, uunissa paistettaville perunalohkoille tai tomaattikastikkeeseen. Ilmiömäinen teho.

Suola muistuttaa pari vuotta sitten Hellasta & Herkusta ostamaani umanisuolaa, jossa on suolan ja siitakesienen lisäksi merilevää. Sienisuolan valmistin kolmen ainesosan sijaan vain kahdesta raaka-aineesta: kuivatuista sienistä ja merisuolasta. Jauhoin kuivattuja suppilovahveroita morttelissa hienohkoksi jauhoksi, lisäsin mortteliin myös merisuolan ja jatkoin työstämistä. Koostumuksesta tuli kaunista kuin kuuma rantahiekka.

Sienisuola korostaa ruoan ominaismakuja pullistelematta sienimäisyydellään. Parhaimmillaan suola on mielestäni pöytämausteena tai ruoan viimeistelyssä. Toki sitä voi käyttää myös tavallisen suolan tavoin ruoanlaitossa. Pieni määrä sienisuolaa ei tuo ruokaan juurikaan sienen makua, joten se sopii  myös niille kummajaisille, jotka eivät sienistä välitä. Mutta syvistä mauista tykkää kaikki, ja sienisuola antaa ruoan mauille hieman tuulta siipien alle. Sienisuola on sellaista keittiön kultaista taikapölyä.






Resepti

 

 

 

Sienisuola


1 osa kuivattuja sieniä (esim. suppilovahvero)
1–2 osaa hienoa merisuolaa


Hienonna kuivatut sienet tehosekoittimessa tai morttelissa jauhomaiseksi. Lisää merisuolaa suurinpiirtein yhtä paljon kuin hienonnettua sientä on. Voit myös tuplata merisuolan määrän (eli 1 osa sienijauhoa ja 2 osaa merisuolaa). Sekoita vielä tehosekoittimessa tai morttelissa huolellisesti.

Käytä sienisuolaa pöytämausteena tai lisää ruokaan tavallisen suolan tavoin.

_____



torstai 13. lokakuuta 2016

Naanleivät pannulla


Naanleipä on herkullisimmillaan vastapaistettua, sopivan sitkeää ja pinnalta paahtunutta. Uunia ei leipien valmistuksessa tarvita lainkaan, sillä sekä parhaat naanleivät paistuvat kotioloissa kuumalla pannulla.



Kaikkein perinteisimmin naanleivät paistetaan tandoori-uunin reunoilla, mutta kuumalla ja kuivalla pannulla – esimerkiksi valurautapannulla – pääsee riittävän lähelle autentisuutta. Paistamiseen käy myös muurikka tai grilli.

Itse tehdyt naanleivät ovat helppoja tehdä, mutta taikinan kohottamiseen on hyvä varata aikaa. Minä teen naanleivät usein viileään veteen, ja annan taikinan kohota jääkaapissa noin kahdeksan tuntia tai huoneenlämmössä noin puolet vähemmän hieman lämpötilasta riippuen. Jos taikinassa käyttää lämmintä vettä, nopeutuu taikinan kohoaminen huoneenlämmössä.

Naanleipä mielletään liki yksinomaan intialaisen ruoan pariksi, ja sillä nimellä kutsuttuna kai se niille maailmankolkille asettuukin. Mutta sama leipä toimii aivan yhtä hyvin Lähi-idän ruokien kaverina. Se on täydellinen leipä myös trendikkääseen flatbread-ruokaan, jossa ohuen leivän päälle kasataan esimerkiksi jotain tahnaa ja kasviksia tai muita herkkuja.








Resepti





Naanleipä pannulla

noin 8 kpl


taikina
1 1/2 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1 dl turkkilaista jogurttia
noin 4 1/2–5 dl vehnäjauhoja
25 g voita sulatettuna


päälle
noin 25 g sulatettua voita
ripaus suolaa
(sarviapilanlehtiä tai esim. seesaminsiemeniä)


Sekoita vesi, hiiva, suola ja jogurtti kulhossa. Anna tekeytyä viitisen minuuttia. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, lisää myös sulatettu voi. ja vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa. Taikina saa jäädä hieman tarttuvaksi.

Kohota taikinaa 3–4 tuntia huoneenlämmössä tai kaksinkertainen aika jääkaapissa. Taikina saa kohota kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina noin kahdeksaan osaan halutusta naanleivän koosta riippuen. Taputtele ja venyttele tai kaulitse leivät noin puolen sentin paksuisiksi.

Kuumenna pannu kuumaksi ja paista naanleivät yksi kerrallaan pannulla molemmin puolin (noin kolme minuuttia per puoli).

Voitele valmiit naanleivät voilla ja ripottele päälle hieman suolaa sekä halutessasi esimerkiksi sarviapilanlehtiä tai esimerkiksi seesaminsiemeniä.

_____




sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Korealainen tofusalaatti avokadotahnalla



Tofu on minulle hieman haastava raaka-aine. Olen kokannut ja syönyt kymmeniä tofu-ruokia, ja usein tulos on sama: Ruoka toimisi maultaan paremmin ilman tofua, tofu on ruoassa vain välttämätön ruokaisuuden ja proteiinin tuoja. Fakta on, että siltään tofu ei koreile maullaan eikä rakenteellaan. Siitä tuskin kukaan on kanssani eri mieltä.

Tofu kaipaa tuhdisti makuja ja rakennetta – jos siis haluaa tofuruoalta muutakin kuin täyttävyyttä. Olen aloittanut operaation nimeltä tofun kesyttäminen, sillä käyttäisin tuota mainiota raaka-ainetta mielelläni enemmän, mutta ruoan mausta en todellakaan ole valmis tinkimään. Korealaisessa salaatissa kiinnitin aivan erityistä huomiota tofun valmistukseen, jotta se sekä maistuu oikeasti hyvälle että on rakenteeltaan napakka. Taktiikkani oli tämä: kuutiointi, kuivaus, marinointi, paistaminen ja viimeistely kastikkeella.





Salaatti on upea makupaletti. Soijavinaigretessa pehmennetty lehtikaali, tuhdisti maustettu paistettu savutofu ja raikas avokadotahna takaavat, että makusävyissä riittää. Porkkanalastut ja yrtit raikastavat kokonaisuuden. Salaatin eri osien maut täydentävät toisiaan, sillä jokainen palanen on maustettu omalla tavallaan. Ne toimivat paitsi yhdessä myös erikseen. Korealaisittain maustettu tofu sopii hyvin syötäväksi yrttisen riisin kanssa, ja avokadotahna on hyvää leivän päällä tai kasvisten dippinä. Lehtikaalipohjan päälle taas voi ladata vaikka tofun kanssa samalla kastikkeella maustettua flank steakia.





Resepti

 

 

Korealainen tofusalaatti avokadotahnalla

3–4 annosta


tofu
300 g (1 pkt) savutofua tai maustamatonta tofua
1 rkl gochujang-tahnaa (korealainen chilitahna)
1 rkl seesamiöljyä
1 1/2 rkl soijakastiketta
1 1/2 rkl sokeria
tilkka limetin mehua 

avokadotahna
2 kypsää avokadoa
noin 1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 valkosipulinkynsi
1–2 rkl limetin mehua
suolaa 

salaattipohja
150–200 g lehtikaalia
2 rkl soijakastiketta
1 rkl riisietikkaa
1 tl hunajaa tai sokeria
(tilkka limetin mehua)

lisäksi
2 keskikokoista porkkanaa
kurkkua
korianteria tai lehtipersiljaa 


Kuutioi tofu ja kuivaa kuutiot huolellisesti talouspaperilla painellen. Sekoita tofun marinadin ainekset ja kaada puolet kastikkeesta tofukuutioiden sekaan. Sekoita ja anna maustua vähintään tunti, mielellään pidempään. Jätä loppu kastike odottamaan.

Puolita avokadot ja kaavi hedelmäliha kulhoon. Kuori ja hienonna inkivääri sekä valkosipulinkynsi. Soseuta avokado sekä mausteet sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku, ja säädä tarvittaessa suolan ja happamuuden tasapainoa.

Leikkaa lehtikaalinlehdistä keskiruoti pois. Hienonna lehdet aivan pieneksi silpuksi. Yhdistä soijakastikkeeseen riisietikka sekä hunaja. Sekoita kastike lehtikaalin joukkoon (huom! voit käyttää myös vain osan kastikkeesta ja lisätä lopun kastikkeen tarvittaessa valmiiseen salaattiin). Möyhi kastike käsin lehtikaalin joukkoon, näin lehtikaalin rakenne pehmenee. Laita salaattipohja valmiiksi tarjoiluastiaan.

Paista maustunutta tofua kuumalla pannulla tilkassa öljyä muutama minuutti välillä käännellen. Sekoita loppu maustekastike paistettujen tofupalojen joukkoon.

Leikkaa porkkanat ja kurkku tikuiksi tai suikaloi kuorimaveitsellä. 

Laita salaattipohjan päälle tofu, avokadotahna sekä kasvikset ja yrtit. 

_____



keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Omena-inkivääriolut



Omenatuoremehu ja inkivääriolut ovat lempijuomiani. Molemmat ovat raikkaita ja parhaimmillaan lempeän kirpsakoita. Omena-inkivääriolut on yhdistelmä näistä kahdesta. Lienee  helppo kuvitella, että lopputuloksena on virkistävyydessään voittamaton drinkki.

Omenainen inkivääriolut on lähtökohtaisesti alkoholiton, ja minun mielestäni siten parhaimmillaan. Mutta ei juoma vierasta pientä terästystäkään. Kirkkaan lisäksi kuvittelisin viskin sopivan drinkkiin loistavasti. Monissa amerikkalaisissa omenajuomissa käytetään paikallista bourbon-viskiä, mutta varsinaiseen suositukseen asiantuntemukseni ei riitä – minun viskikokemukseni nojautuu nimittäin lähinnä itse tehtyyn baileysiin, johon sopii mikä tahansa alahyllyn viski.


 


Jos tuorepuristettua omenamehua ei ole saatavilla, etsi kaupan valikoimista ei tiivisteestä valmistettu mehu, se sopii juomaan oikein mainiosti. Inkivääriolueksi kannattaa valita nimen omaan ginger beer, sillä siinä on sitä toista hyväa inkiväärijuomaa, ginger alea, enemmän inkiväärisyyttä, ja omenamehun parina inkiväärisyys on eduksi.





Resepti





Omena-inkivääriolut

1 osa omenatuoremehua
1 osa inkivääriolutta
(hieman sitruunamehua)
jäitä 

halutessasi 
terästystä
koristeeksi timjamin tai rosmariininoksa
jäisiä vadelmia tai muita marjoja


Sekoita omenamehu ja inkivääriolut noin suhtessa 1:1. Maista ja lisää tarvittaessa jompaa kumpaa.Mikäli omenamehu on lempeää, hapottomasta lajikkeesta puristettua mehua, lisää kirpeyttä halutessasi pienellä määrällä sitruunamehua.

Lisää jäät ja koristele. Terästä halutessasi esimerkiksi viskillä.

_____



 

lauantai 1. lokakuuta 2016

Hunajapaahdetut auringonkukansiemenet

Honey Roasted Sunflowe Seeds – Hunajapaahdetut auringonkukansiemenet #seeds #roasted #sunflowerseeds #honey #snack


Hunajan kanssa uunissa paahdetut auringonkukansiemenet ovat kuin karkkeja. Ja näitä karkkeja voi ripotella aamiaisjogurtin päälle, salaattiin, paahdetuille kasviksille tai vaikka uuniomenoiden hunnuksi. Siltään syötyinäkin siemenet ovat koukuttavan hyviä.



Auringonkukansiemenet paahtuvat uunissa pienessä hetkessä, eikä koko hommaa mene kuin kymmenen minuuttia. Ennen paahtamista ainekset vain sekoitetaan kulhossa ja levitetään tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle.

Vaikein vaihe lienee odottaminen – juuri uunista tulleet, kullanruskeiksi paahtuneet siemenet ovat vielä liian kuumia sekä syötäviksi että purkkiin murennettaviksi.







Resepti




Hunajapaahdetut auringonkukansiemenet


3 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl hunajaa
1 1/2 rkl öljyä
1/4 tl hienoa merisuolaa



Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja levitä seos leivinpaperille yhteen kerrokseen. Paista 6–8 minuuttia tai kunnes auringonkukansiemenet ovat paahtuneet kullanruskeiksi.

Anna jäähtyä ja murentele ilmatiiviiseen purkkiin tai rasiaan. Tarjoa siltään, jogurtin päällä, salaatissa tai esimerkiksi paahdettujen kasvisten kanssa.

_____




perjantai 23. syyskuuta 2016

Taittinger – kuplia luostarin kellarissa

 


Neljätoista kilometriä sampanjakellareita, noin viisi miljoonaa myytyä pulloa kuohuvaa vuodessa. Taittinger kuuluu sampanjatalojen jättiläisiin, mutta se onnistui hurmaamaan meidät kotoisuudellaan.

Pääsimme vierailemaan kesällä Taittingerin sampanjatilan pääkonttorilla, joka sijaitsee historiallisessa Reimsissa, Champagne-Ardennen alueella. Viehättävä Sophie kierrätti neljän hengen seuruettamme kellareissa, kertoi sampanjan valmistamisesta, talon tavoista, rypäleviljelmistä ja maaperästä. Hän vastasi kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiimme, kuvaili historian käänteitä ja nykyhetkeä, ja tarjosi lopuksi kolmen sampanjatastingin. Ehkä yksi hurmaavimmista tavoista viettää iltapäivä.



 

 

Kuplia Unescon maailmanperintökohteessa


Sampanjatalon päämaja on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen, mutta samalla paikalla on kuohunut, muutakin kuin sampanjaa, jo satoja vuosia. Taittingerin kellareiden vanhimmat osat ovat peräisin 300-luvulta – siis noin 1700 vuoden takaa – jolloin pyramidin muotoisista luolista louhittiin kalkkikiveä rakennusmateriaaliksi. Osa käytävistä on puolestaan louhittu 1200-luvulla, jolloin Saint Nicaisen luostari rakennettiin nykyisen sampanjatalon paikalle.

Luostarin maanpäälliset osat tuhoutuivat Ranskan vallankumouksessa, mutta maan alla olleet osat säilyivät historian hirmumyrskyissä hyvin. Nyt Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvissa luostarin vanhoissa kellareissa kypsyy Taittingerin lippulaivatuote, Comtes de Champagne, jonka pullon muoto on peräisin benediktiinimunkeilta. Comtesin lisäksi myös suuret pullokoot kypsytetään neljän kilometrin mittaisissa kellareissa päämajan alla.  

Parisenkymmen metriä maan alla historia näkyi ja tuntui, kellarit olivat monella tapaa hyvin vaikuttavia. Yksi vaikuttui satoja vuosia vanhasta rakennustekniikasta, toinen mystisyydestä ja kolmas holveista, joissa on kussakin liki satatuhatta sampanjapulloa. Me kaikki vaikutuimme käsityön määrästä sekä tarinoista. Kellarin viileä kosteus, joka sai oppaamme kietoutumaan villaviittaansa entistä tiukemmin, oli meille suomalaisille miellyttävää ja vähän kotoistakin. Isäni kulki kellareissa t-paitasillaan.

Kymmenen kilometriä lisää kellareita on Reimsin kaupungin alla, jossa kypsyvät reserve champagnet eli "perussampanjat". Comtesit ja suuret pullokoot käännetään asteittain sekä akselinsa ympäri että ylösalaisin käsityönä kellarityöntekijöiden toimesta, mutta kaupungin alla olevissa luolissa työn tekee automatiikka. Reimsin ja läheisen Epernayn kaupunkien alla taitaa olla satoja kellarikilometrejä ja satoja miljoonia sampanjapulloja, kun kymmenet ja kymmenet sampanjatalot säilövät kalkkisen maan uumenissa aarteitaan. Aika hauska olisi olla myyrä tai muu maan alla kulkeva eläin juuri sampanja-alueella.



Ensimmäisessä maailmansodassa kellarit toimivat väestönsuojina.

Kaikki kolme maistamaamme sampanjaa olivat erinomaisia. Réserve Champagne Brut sekä
Prestige Rosé Champagne Brut ovat Taittingerin myydyimpiä tuotteita, jotka tehdään vuodesta toiseen samanlaisiksi. Asiakas tietää mitä saa poksauttaessaan pullon auki. Sampanjat ovat sekoituksia eri vuosien tuotannoista, jotta laatu saadaan pidettyä yllä vuodesta toiseen, vaikka satokaudet vaihtelevatkin.

Comtes de Champagne on vuosikertasampanja, jota tuotetaan vain parhaimpina satokausina. Me maistoimme tänä vuonna lanseerattua 2006 vuosikertaa, joka oli mykistävän hyvä. Vaikka yllä mainaitut kuohuvat olivat erinomaisia, nousi Comtes aivan omalle tasolleen – toki hintakin on melko huima. Tänä vuonna Comtesia ei tuoteta lainkaan, sillä jo kesällä tiedettiin, että satokaudesta tulee huono alkukesän viileyden ja sateisuuden vuoksi. Vuoden 2015 vuosikerrasta odotetaan loistavaa, mutta se tulee myyntiin vasta vuonna 2025 – ensin sitä täytyy hieman kypsytellä kalkkikiviluolissa. 

 

Jos reissaat Koillis-Ranskassa, on Champagne-Ardennen alue ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde – luotijuna tuo alueelle Pariisin lentokentältä (CDG) nopeimmillaan puolessa tunnissa. Reims ja Epernay ovat sampanjatuotannon keskuksia, joissa on lukuisia suurten ja pienten kuplajuomatalojen koteja, joihin voi tehdä vierailukäyntejä. Taittingerilla kierroksia järjestetään sekä englanniksi että ranskaksi, hintahaarukka on noin 17–50 euroa riippuen kierroksen sisällöstä.




Kierroksen kellareissa ja sampanjatastingin tarjosi meille Taittinger – Merci!



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tacopiirakka ruisleipäpohjalla





Tacopiirakka hauska tapa hurmata perhe tai puoli sukua, sillä piirakka on kuin klassiset tacot helpoimmalla mahdollisella kaavalla.

Erityisen helppoa – ja herkkua – piirakan leivonnasta tekee maailman iisein piirakkapohja, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan vierekkäin ladottuja ruispaloja. Homma toimii muuten hämmentävän hyvin. Tacopiirakka onkin vähän kuin pizzan, piirakan ja lämpimien voileipien yhdistelmä – monta klassikoa yhdessä paketissa.




Laitoin piirakkaan niitä kaikkein tutuimpia tacomakuja. Mausteinen jauheliha toimii piirakan täytteenä ranskankerman ja cheddarjuuston kanssa – muuta tuhti piirakka ei uuniin mennessään kaipaakaan. Kokonaisuuden raikastavat hieman jäähtyneen piirakan päälle laitettavat kirsikkatomaatit, tuore korianteri ja lehtipersilja sekä avokado. Tacoihin muutenkin sopivat rapea salaatti ja maissinjyvät käyvät hyvin myös tähän tacoversioon.

Vaasanin ruispalaperheen uutuudet, Ruispala ohut Herkku -leivät, ovat ihanan ohuita ja sopivan sitkeitä tapauksia piirakkapohjaksi. Leipä pehmenee hieman piirakan alla menettämättä kuitenkaan rakennettaan. Reunat, jossa täytettä on vähemmän, rapeutuvat uunissa rouksuvaksi, ja paksun täyteen alla leipä säilyy mehevänä. Leipäpohja kestää myös lämmittämisen, joten koko piirakkaa ei tarvitse syödä samalla istumalla. Vastikään kauppoihin tulleesta ohuista ruispaloista voit lukea lisää kampanjasivulta.  






Tacopiirakka on kiva kattaa iltapalapöytään, takkatulen ääreen tai syksyn ehkä viimeiselle piha-aterialle, kuten me teimme. Piiras sopii tarjottavaksi myös brunssin tuhtina osana, ja se on helppo pakata mukaan myös kyläpaikkaan. Ennen tarjoilua piirakkaa kannattaa hieman lämmittää uunissa. Juuri ennen tarjoilua piirakan päälle laitetaan kasa kasviksia ja yrttejä.










Resepti

 

 

 

 

Tacopiirakka ruisleipäpohjalla

6–8 annosta

ainesosat

pohja
7–8 kpl Vaasanin Ruispalat Ohut Herkku -puolikasta 

täyte
400 g naudan jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 keltasipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
1–2 tl savupaprikajauhetta (mieto)
noin 2 tl jeeraa eli juustojuminaa jauhettuna
1 tl korianteria jauhettuna
1/2 tl mustapippuria myllystä
3 rkl tomaattipyrettä
3 rkl vettä
150 g ranskankermaa (ei kevyt)
75–100 g cheddarjuustoa raastettuna

päälle
2 avokadoa (+ hieman sitruuna- tai limettimehua tummumisen ehkäisemiseksi)
reilusti kirsikkatomaatteja
reilusti tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa
(rapeaa salaattia ja maissinjyviä)


valmistusohjeet

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota paistinpannulla öljyssä sipulisilput keskilämmöllä. Nosta lämpöä ja lisää jauheliha. Paista liki kypsäksi ja mausta suolalla, savupaprikalla, jeeralla, korianterilla ja mustapippurilla. Lisää tomaattipyre sekä vesi, jotta pyre sekoittuu jauhelihaan paremmin. Sekoita ja anna porista vielä muutama minuutti.

Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Laita 7–8 ruispalaa vieretysten haluamaasi muotoon. Voit tarvittaessa leikata leipiä pitkittäin tai poikittain puoliksi. Levitä jauhelihaseos leipien päälle. 
Sekoita ranskankermaan raastettu cheddarjuusto (mausta tarvittaessa pienellä määrällä suolaa). Levitä seos jauhelihan päälle. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes juustokuorrute on saanut kauniin värin.

Jäähdytä hieman ja laita piirakan päälle viipaloidut avokadot, kirsikkatomaatteja sekäreilusti yrttejä. Nauti heti.

Mikäli teen piirakan etukäteen, säilytä se jääkaapissa ja lämmitä noin 150-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia. Laita kasvikset piirakan päälle juuri ennen tarjoilua.

_____
 

www.blogirinki.fi

Yhteistyössä Blogirinki, Indiedays & Vaasan



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails