maanantai 1. syyskuuta 2014

Sitruuna-jugurttipannukakut



Muutama viikko sitten kerroin teille uusista maustevoista, joiden tuotekehityksessä sain olla mukana. Nyt tuotteet ovat saapuneet kauppoihin, joten on aika paljastaa ensimmäinen resepti. Sitruuna-jugurttipannukakut ovat amerikkalaistyyppisiä, pieniä pannareita, joista jugurtti ja sitruunavoi tekevät aivan erityisen raikkaita ja herkullisia.

Pannukakut saivat myhäileviä nyökkäyksiä jo viime kesänä, kun resepti oli vasta kehitteillä. Viime viikolla siskoni kiristi, uhkaili, lahjoi ja pyysi pannareiden ohjetta jo etukäteen, enkä uskaltanut olla antamatta. Kolmen sukupolven testausryhmän tuomio oli yltiöpositiivinen. Kaksi vanhinta sukupolvea saattaisivat ehkä siloitellakin mielipidettään pitääkseen minut hyvällä mielellä, mutta nuorimpien ruokakriitikoiden arvio on aina rehellinen. Herkkujen suhteen varsin kriittinen viidesluokkainen oli sanonut: "Äiti, nyt joudut paistamaan näitä paljon. Löyty nimittäin minun uus herkku!"



Resepti



Sitruuna-jugurttipannukakut 


lettutaikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
½ dl hienoa ruokosokeria
2 kananmunaa
1 ½ dl turkkilaista jugurttia
1 dl maitoa
2 rkl sitruunamehua
50g sitruunavoita



lisäksi
sitruunavoita paistamiseen
ranskankermaa tai turkkilaista jugurttia
sitruunaa
vaahterasiirappia, hunajaa tai sokeria
mustikoita tai pensasmustikoita


Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Riko toiseen kulhoon kananmunat ja lisää jugurtti, maito sekä sitruunamehu. Sekoita. Yhdistä seos kuiviin aineisiin ja lisää taikinaan sulatettu sitruunavoi. Paista pannukakkuja lettupannulla keskilämmöllä molemmin puolin. Tarjoa jugurtin tai ranskankerman, sitruunalohkojen, vaahterasiirapin ja mustikoiden kanssa. Perinteisen aamupalan lisäksi pannukakkuja voi aivan yhtä hyvin nauttia myös brunssilla, iltapalalla tai kahvin kanssa.


www.blogirinki.fi

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Shakshuka artisokalla ja oliiveilla




Perinteisessä shakshukassa yhdistyy kaksi herkkuani: tomaatti ja kananmuna. Nyt lisäsin pannulle vielä oliiveja sekä marinoituja artisokansydämiä - sydänystäviäni molemmat. Lopputulos oli loistava, kuten arvata saattaa.

Shakshukaa syödessä tuli väistämättä mieleen ikiaikainen totuus kokonaisuuden vaikutuksesta ruoasta saatuun kokemukseen. Kun seura on hymyilyttävän hyvää ja olosuhteet ovat mukavat, maistuu ruoka aina paremmalta. Shakshukaa nautin brunssilla purjeveneessä ennen pientä purjehdusreissua, rapujuhlien jälkeen. Seura sai poskilihakset kipeytymään viikoksi. Sanoinhan jotain kokonaisuudesta.


Resepti


Shakshuka artisokalla ja oliiveilla
2-4 annosta

tilkka öljyä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
n. 1/2 tl garam masala -maustetta (tai jeeraa)
n. 1/2 tl chilirouhetta (tai hieman tabascoa/srirachaa)
400g hyvää tomaattimurskaa
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
(tilkka punaviinietikkaa)

noin 10 oliivia
noin 5 artisokansydäntä
2-4 kananmunaa
tuoreita yrttejä

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota silppuja öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, garam masala ja chilirouhe ja pyörittele, jotta mausteet lämpiävät. Lisää tomaattimurska. Mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla ja anna kastikkeen poreilla pienellä lämmöllä vähintään vartti, mielellään hieman pidempään. Maista ja säädä tarvittaessa makua. Ole maltillinen suolan kanssa, sillä oliivit ovat suolaisia.

Lisää valmiiseen kastikkeeseen oliiveja sekä viipaloituja artisokansydämiä. Voit käyttää aivan hyvin valmiiksi marinoituja artisokkia, jotka myydään öljyssä (hyödynnä öljyä sipuleiden kuullottamisessa). Voit myös marinoida suolavedessä säilötyt artisokat itse: huuhtele ja valuta, mausta suolalla, valkosipulisilpulla ja yrteillä. Anna maustua muutama tunti.

Riko shakshukan päälle kananmunat ja anna niiden kypsyä sinulle sopivaan kypsyysasteeseen. Itse tykkämme löysistä keltuaisista, joihin dipataan lisäkkeenä tarjottavaa, hyvää leipää. Lisää vielä tuoreita yrttejä ja tarjoile heti.



maanantai 25. elokuuta 2014

Piknikille!


Rakastan retkiä: pieniä retkiä, pitkiä retkiä, nuotioretkiä ja piknikhetkiä. Matkan ei tarvitse olla aina pitkä, pääasia on lähtemisen ja kotiin- tai arkeenpaluun muodostama ympyrä, jonka kehälle pujahtaminen katkaisee tavalliset arjen toiminnot.



Retkillä keskiössä ovat tietenkin hyvät eväät. Joskus evääksi riittää taskussa olevat omenat, joskus eväitä on mukana koko kylän tarpeiksi. Yksi suosikkieväistämme on hodari, jonka muunneltavuus ja helppous ovat omaa luokkaansa. Pakkasesta mukaan otetut sämpylät toimivat kylmäkalleina nakeille ja matkan aikana purkissa marinoituville kasviksille - kätevää, eikö totta. Perillä aukaistaan voipaperikäärö, paistetaan nakit nuotiolla ja kaadetaan pikapikkelöityjä kasviksia hodarin sisään. Hodarin väliin sopivat esimerkiksi nämä reseptiarkistosta löytyvät lisäkkeet:

Kesän aikana olen muistuttanut teitä ja itseäni sinivalkoisista jalanjäljistä ja pientenkin tekojen, sen lisäkympin, vaikutuksesta suomalaisten työpaikkoihin. Enkä luovu muistuttelusta vieläkään, sillä heinäkuisten muurinpohjalettujen jälkeen maailma on taas muuttunut. Lännen ja idän väliset pakotteet ravistelevat voimakkaasti Suomen taloutta, eikä uusien työpaikkojen luominen ole ainakaan helpottunut. Myös retkieväissä suomaisten tuotteiden suosiminen on helppoja: sämpylän väliin laitetaan suosikkinakkejamme (Kivikylän kotipalvaamo) ja termarikahvin lisäksi juomaksi valitaan raikas kivennäisvesi (Hartwall). Mukana säntäilevät karva-assarit saavat myös kotimaista rouskuteltavaa (Best-In).

Kampanjasivulla on edelleen käynnissä kilpailu - osallistu ja voita !



www.blogirinki.fi

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Raparperi-seljankukkahillo


Raparperinvarret alkavat olla jo hieman puisevia, ne muistuttavat olemuksellaan siitä vääjäämättömästä tosiasiasta, jota en halua edes ääneen sanoa. Tiedätte kyllä.

Leikin hetken sitä hetkeä, kun kaikki on juuri puhjennut kesäiseen loistoon kirkkaan vihreänä ja hentona. Laitoin alkukesän purkkiin ja yhdistin raparperiin toisen makuaistiani hivelevän herkun: seljankukan. Voimakkaimmin hillossa maistuu raparperi, jolle seljankukka antaa uusia sävyjä ja syvyyttä.

Resepti

Raparperi-seljankukkahillo

n. 1/2 kg raparperia
n. 1 1/2 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
1 dl hillosokeria
(muutama pyöräytys vaniljamyllystä)
 
Ota raparpereista kaikkein paksuimmat ja säikeisimmät kuoret pois ja pilko raparperinvarret kattilaan. Mittaa kattilaan myös mehu ja hillosokeri. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia eli kunnes raparperi on pehmennyt. Mausta halutessasi vaniljalla, purkita kuumana puhtaisiin purkkeihin.
 
Raparperi-seljankukkahillo sopii erinomaisesti maustamattoman jugurtin tai jäätelön kaveriksi.
 
 
 


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ookko nää syöny?


Kiitos kysymästä, olen syönyt!

Ravintolapäivä tarjosi Oulussakin valtavan paljon vaihtoehtoja. Ravintoloitsijat olivat vallanneet puistot ja kadunkulmat, autotallit ja pihamaat, eikä asiakkaista näyttänyt olevan pulaa. Tunnelma oli keskustassa karnevaalimaisen iloinen - tämän tunnelman toivoisin kaupungissa säilyvän.



Ookko nää syöny? -ravintola tarjosi porsaan ribsejä ja klassisia juustoburgereita Snellmanin puistossa. Kaverukset olivat värkänneet miehekkäät tynnyrigrillinsä itse ja tyylikkäät asut viimeistelivät ilmeen. Ruoka oli erinomaista ja meininki kiireestä huolimatta rennon letkeää. Kympin annokset sisälsivät tölkin limsaa ja olivat kooltaan niin reiluja, etten ribsien jälkeen jaksanut syödä kierroksellani muuta. Ehkä puolikkaan annoksen olisi saanut puolella hintaa?


Saman puiston toisella kulmalla kävi kuhina pehmisräiskäleitä tarjonneen Café Pirteän teltalla. Näytti melkein liian hyvältä. Myös etiopilais-eritrealaisen ravintolan tarjonta oli, monen muunkin mielestä, herkullista. Onneksi Mesob on ravintolapäiväkonkari - seuraavalla kerralla aloitan heidän kojultaan.



Teatterin kulmalla ollutta kahvilaa en voinut enää ohitttaa. Kolme 12-vuotiasta suklaamurusta oli leiponut herkullisia muffinseja, suklaamurusten muffinseja. Otin kaksi kotipakettiin. Sekä karpalo-valkosuklaa että omena-kaneli muffinsit olivat meheviä ja maukkaita. Jos osaisin leipoa puoliksikaan noin herkullisia muffinseja, perustaisin heti kahvilan. Ihania, nuoria leipureita!



 Ravintolapäivä on kasvanut kolmessa vuodessa muutaman kymmenen helsinkiläisen pop up -ravintolan tapahtumasta maailmanlaajuiseksi ruokakarnevaaliksi. Tänään yhden päivän ravintoloita oli yli kaksi tuhatta ympäri maailmaa. Seuraavan kerran tuhannet yhden päivän ravintolat avaavat luukkunsa marraskuun 15. päivä.



lauantai 16. elokuuta 2014

Budapest - raunioravintoloita ja kylpyläloistoa



Budapest oli Via Baltican ja eteläisen Puolan kautta Unkariin suuntautuneen kesälomamatkamme pääkohde. Kevään työruuhkassa olin ehtinyt tutustua kaupunkiin etukäteen luvattoman huonosti, eikä edellisen käynnin muistikuvista ollut juurikaan apua. Liki kolmenkymmenen vuoden takaa muistin kukkulalla syödyt saksanpähkinät, kellariravintolan pyörivän pöydän sekä ravintolaan jääneet hiuslenkit. Emme löytäneet hiuslenkkejä, mutta löysimme valtavasti kiehtovia paikkoja ja ravintoloita.

Lomakohteena Budapest on upea. Kaupunki on kaunis ja tarjonnaltaan monipuolinen, eivätkä hinnat huimaa päätä. Paikallisliikenne on sujuva ja vaivaton, ja keltainen, maailman kolmanneksi vanhin metrolinja jo nähtävyys itsessään. Vaikka turistin näkökulmasta paikallisliikenne onkin toimiva, olivat polkupyörät ehdottomasti paras tapa tutustua kaupunkiin. Keskusta-alue on helposti haltuun otettavissa ja välimatkat ovat varsin lyhyitä. Me huristelimme pitkin katuja omilla jopoillamme, mutta keskustassa on myös vuokrattavana valkoisia menopelejä. Suosittelemme.


Budapest on myös ruoka- ja ravintolakohteena loistava. Ravintoloissa on valinnanvaraa jokaiselle kukkarolle ja parhaimpienkin tähtiravintoloiden hinnat ovat Suomen hintatasoon nähden kohtuullisia. Paikallinen ruokakulttuuri näkyy kaupungissa mukavan selkeästi, mutta myös uudet aallot ja trendit ovat näkyvissä. Parhaat paikat löytyvät, kuten liki aina, pääkadulta kaksi tai kolme korttelia sivuun. Joskin yksi poikkeus vahvistaa taas säännön: suuri kauppahalli on pää(ostos)kadun päässä.

Yksi ehdottomasti kokemisen arvoinen kohde on ydinkeskustan tuntumassa oleva Budapestin seitsemäs kaupunginosa, joka on vuosikymmeniä sitten ollut kaupungin köyhintä aluetta, juutalaisten asuinaluetta. Vanhojen juutalaiskorttelit ovat kuluneen vuosikymmenen aikana muuttuneet eläväksi ravintoloiden ja baarien keskittymäksi, jota on verrattu Berliinin Kreuzbergiin. Paikalliset kutsuvat ravintola-aluetta nimellä Romkocsma - raunioravintolat (engl. ruin pubs).

 
Seitsemäs kaupunginosa on säilytetty kuta kuinkin vuoden 1945 muodossaan, mutta osin sortuneiden kaupunkikortteleiden kohtalosta, jopa purkamisesta, on kuulema käyty kulisseissa kovaa vääntöä. Vaikka alue ravintoloineen on todella viehättävä, ei kujia kulkiessa ja ränsistyneitä taloja katsoessa voi välttyä ajattelemasta vuosikymmenten takaisia tapahtumia, ihmisten kohtaloita ja elämäntarinoita. Historia on läsnä. Mutta kun pitäytyy nykyisyydessä, on seitsemäs kaupunginosa loistava paikka syödä ja juoda - alue on varmasti parhaimmillaan pimeinä ja lämpiminä kesäiltoina. Mehän tietysti tutuistuimme alueeseen sivistyneesti päivänvalossa lounaalla ja baarikierroksella.



Ruoasta nauttimisen lisäksi Budapestissä kannattaa ehdottomasti käydä myös kylpylässä. Me vietimme päivän kaupunginpuistossa sijaitsevassa, kauniissa Széchenyin terveyskylpylässä, jonne pääsee kätevimmin edellä mainitulla keltaisella metrolinjalla. Kylpylä oli upea kokemus kesäkuumalla, mutta talven pimeinä hetkinä ulkoaltaista nouseva höyry tekee tunnelmasta taatusti maagisen. Myös Gellértin kylpylä on vanha, kaunis ja suosittu.

Kokosimme alle muutamia ravintoloita ja muita ruokakohteita, jotka totesimme reissullamme suositusten arvoisiksi. Alla mainittujen lisäksi suosittelemme, kuten aina, tutustumaan paikalliseen, tavalliseen ruokakauppaan. Markettien tarjonta ja paikallisten tekemien ostosten seuraaminen kertoo yllättävän paljon ruokakulttuurista ja tavasta suhtautua ruokaan.



Ruben oli ainoa ravintola, johon varasimme pöydän etukäteen. Ystäväperheen kanssa nautittu illallinen oli kaikin puolin loistava. Rubenin ruoka oli suoraviivaista ja todella herkullista, annosten maut olivat tunnistettavissa selvästi. Lisäpisteitä Ruben saa listan annosten muokkaamisesta lapsille mieluisemmiksi.

Szimpla Kert (Kazinczy utca 14) on raunioravintoloista ensimmäinen ja kuuluisin. Me joimme Szimplassa lasilliset, ja toinen meistä haaveili pitävänsä siellä rokkikonsertin. Yksi seurue piti selvästi palaveria ja toiset tekivät opintotehtäviään. Iltaisin meno on ehkä villimpi. M e n e! Kuvat 3 & 5.

Vintage Garden (Dob utca 21) sijaitsee seitsemännessä kaupunginosassa, mutta kuvankaunista ravintolaa ei voine laskea perinteiseksi raunioravintolaksi. Vintage Gardenissa pöydissä on tuoreet ruusut ja maalaisromanttinen sisustus on viimeisteltyä. Laventelilemonade ja Vintade Garden -drinkki olivat huikean hyviä. Kuvat 1 & 2.

Hummusbar. Lapsille tulee jano heidän nähdessään vettä tai limpparia. Minulle taas tulee nälkä heti, kun näen sanan hummus. Hummus, heikkouteni. Hummusbareja on Budapestissa useita. Aamupäiväpalaksi syöty salaattipita hummuksella oli loistava ja muutkin annokset houkuttelevia. Lounasaikaan kaksi nähtyä Hummusbaria olivat täynnä.

Suuri kauppahalli (Nagycsarnok) on Euroopan suurin kauppahalli. Kolmessa kerroksessa on valtava valikoima. Tarjonnassa näkee ruokakulttuurin painotuksen: liha-, etikkasäilyke ja kasvispuoteja oli rivikaupalla, kun taas kalaa myytiin vain kahdessa paikassa. Yläkerrassa on tekstiilejä sekä ravintoloita. Kauppahallissa syöty lounas on varmasti hintansa väärti. Kuvat 8 & 9.

Raday Utca  on keskustan tuntumasta lähtevä pitkä katu, jonka varrella on runsaasti ravintoloita, myös Michelin-tähditetty Costes.


torstai 14. elokuuta 2014

Neljä vuotta!


Ystävät, tuttavat ja kyläläiset!
Neljä vuotta sitten toivotin teidät tervetulleeksi Kokit ja Potit -ruokablogiin. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti - loistavassa seurassa ja hyvän ruoan äärellä viihtyy.


Kiitos jokaiselle lukijalle, piipahtajalle ja palaajalle. Kiitos ilahduttavista kommenteista, peukuista, seuraamisesta ja kannustuksesta. Olette huikeita! Blogi on antanut enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Olen oppinut uusia asioita ja kokenut hienoja hetkiä, nauttinut elämästä ja tavannut uskomattoman upeita ihmisiä. Ja syönyt todella hyvää ruokaa.

Toivon, että löydätte inspiraatiota ja koette iloa ja onnistumisia. Niin mekin teemme.

Palataan!



maanantai 11. elokuuta 2014

Sitruunan ja valkosipulin makuista tuotekehitystä



Viimeisen reilun vuoden aikana olen syönyt voita enemmän kuin ikinä. Olen testaillut, vertaillut, kirjannut ylös huomioita, kehittänyt reseptejä ja raportoinut havainnoistani palaverissa ja lomakkeilla. Syönyt vähän lisää voita ja viilannut reseptejä vieläkin paremmiksi.

Kuusi Blogiringin blogia on tehnyt yli vuoden ajan yhteistyötä Valion kanssa syyskuussa lanseerattavien uutuustuotteiden, maustettujen voiden, kehitysprosessissa - näinkin bloggaajien kokemusta ja taitoa voi hyödyntää. Kotikokeille lähetettiin koodattuja tuotenäytteitä, joita arvioitiin, ja joita testailtiin ruoanlaitossa ja leivonnassa. Maustetut voit, sitruuna ja valkosipuli, on valmistettu luonnollisista raaka-aineista, ja niitä voi käyttää sekä ruoanlaitossa että leivonnassa tai sellaisenaan. Molempien voiden maku on luonnollinen, intensiivinen ja raikas.

Palataan kehittämiini resepteihin myöhemmin syyskuussa, kun maustetut voit saapuvat kauppoihin. Sen jo paljastan, että kuvassa olevat sitruunaiset jugurttipannukakut ovat tyrmäävän hyviä.

www.blogirinki.fi
Yhteistyössä Valio

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Chimichurri



Chimichurri on kastikkeiden moniottelija. Vaikka alunperin argentiinalainen kastike on tarkoitettu lihan kaveriksi, sopii se lisäkkeeksi ja maustajaksi liki mihin ruokaan tahansa - ehkä kaurapuuroa lukuun ottamatta. Kastike aina sekoittajansa näköinen, mutta yhteistä kaikille chimichurreille lienee persilja, valkosipuli ja öljy.

Meidän reseptin pohjana on toistakymmentä vuotta sitten tamperelaisen ravintolan keittiöstä, ystävän kautta saatu resepti, jota olemme vuosien aikana muokanneet omanlaiseksemme. Alkuperäisessä reseptissä käytettyä porkkanaa raastamme mukaan ajoittain, se tuo mukavasti makeutta ja väriä kastikkeeseen.

Chimichurri sopii myös pakastettavaksi, joten jos lehtipersiljapuskat ovat kasvaneet kesän lämmössä tuuheiksi, on chimichurri erinomainen tapa saada vihreä kulta talteen syksyksi.



Resepti



Chimichurri-kastike

4 dl lehtipersijaa silppuna
1 shalottisipuli tai pieni keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 2 dl oliiviöljyä
3/4 dl riisiviinietikkaa
1 tl suolaa
3/4 dl tummaa sokeria (esim. muscovado)
1/2-1 tl chilitahnaa (tai tuoretta chiliä maun mukaan)
n. 1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa

Silppua ja mittaa lehtipersilja, voit käyttää huoletta myös ohuet varret. Mitta ei ole nökönuuka, kuten ei mikään reseptin mitoista. Kuori sipulit ja laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen. Surruuttele tasaiseksi. Maista ja säädä makua. Laita kastike tekeytymään jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Makujen tasaannuttua maista uudelleen ja säädä tarvittaessa.

HUOM! Oliiviöljyn määrällä voit säätää kastikkeen paksuutta. Joskus tahnamainen chimichurri on ruoalle sopiva lisäke, joskus taas kaivataan notkeampaa kastiketta. Kahdella desillä kastikkeesta tulee paksuhkoa.




perjantai 1. elokuuta 2014

Tomaatin kasvatus - latvominen ja lehtien poistaminen


On aika palata tomaattiasioiden pariin. Kesän aikana tarhuri on päässyt helpolla tomaatinkasvatuksessa, sillä varkaiden poisto ja kastelu ovat olleen liki ainoita tarvittavia toimenpiteitä.

Sadokauden kiihtyessä on hyvä muistaa kaksi helppoa ja raakileiden kypsymistä jouduttavaa hommaa. Tomaatin latvominen eli latvan katkaisu kertoo runkotomaatille: on aika kypsyttää sato. Tomaatti ei enää kuluta energiaansa rungon pituuden kasvattamiseen ja uusien kukkavanojen tuottamiseen, vaan suuntaa voimansa sadon kypsyttämiseen. Latva on hyvä katkaista, kun kasvihuoneen katto tulee vastaan, tai kun tomaatti on kasvanut keskimittaisen miehen mittoihin. Käytännössä latvominen ajoittuu heinäkuun loppupuolelle tai elokuun alkuun.


Toinen raakileiden kypsyttämistä jouduttava, ja kasvin terveyttä edistävä, puuha on lehtien poistaminen. Lehtiä poistetaan kahdesta syystä. Raakileet saavat enemmän valoa ja väljemmässä kasvustossa ilma kiertää paremmin, eikä muhiva kosteus aiheuta niin helposti homeongelmia.

Lehtien poistamisessa on kuitenkin oltava maltti mukana. Hyvä sääntö on poistaa lehtiä korkeintaan kerran viikossa, jotta kasvi ehtii parantaa haavansa ennen seuraavaa karsimista. Yhdestä tomaatista ei saisi kerralla poistaa kuin kaksi tai kolme lehteä - kasvi tarvitsee lehtiä yhteyttämiseen. Useassa lähteessä on mainittu myös, että lehtiä poistetaan vain kypsyvän tomaattitertun alapuolelta. Käytännössä poistan ensisijaisesti alalehtiä, mutta kasvusto ollessa todella tiheää annan valoa viidakkoon poistamalla lehtiä myös ylempää. Lehdet on hyvä poistaa oksasaksilla rungonmyötäisesti.

Hyvää satokautta, ystävät!





tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vesimeloni-kookosjuoma - helpotusta helteeseen




Tuntuuko sinustakin helteellä joskus siltä, että kroppa kaipaa vähän vettä väkevämpää? Enkä tarkoita nyt sillä tavalla väkevämpää.

Vesimeloni-kookosjuoma on erinomainen helteisen päivän janonsammuttaja. Kookosveden, luonnon oman urheilujuoman, sanotaan olevan yksi parhaista kehon nestetasapainon ylläpitäjistä ja palauttajista. Olen huomannut saman: kookosvesi ei hulahda kehon läpi samalla tapaa kuin tavallinen vesi. Ja kun kookosveteen yhdistää kylmän, raikkaudessaan voittamattoman vesimelonin, on juoma jo valmis. Lisämakeutustakaan juoma ei kaipaa, sillä molemmissa raaka-aineissa on sopivasti luontaista makeutta. Tarvittaessa juoma saa raikastusta tilkasta limettimehua.


Resepti



Vesimeloni-kookosjuoma
n. 6 dl valmista juomaa


n. 5 dl vesimelonikuutioita
n. 3 dl kookosvettä
hieman limettimehua
jäitä

Kuutioi jääkaappikylmä vesimeloni ja tee siitä tasaista sosetta esimerkiksi sauvasekoittimella. Jos vesimelonissa on siemeniä, siivilöi sose. Painele kaikki hedelmäliha tarkasti talteen. Sekoita vesimelonisoseen joukkoon suurin piirtein saman verran kookosvettä. Lisää tarvittaessa hieman limettimehua. Muutama jääpala lasissa viilentää juomaa entisestään.



perjantai 25. heinäkuuta 2014

Oulun kesäkahvilat ja rennot ravintolat


Oulu, kuten moni muukin suomalainen kaupunki, on parhaimmillaan kesällä. Syksyn ja talven kylmä merituuli vaihtuu kesällä lempeämmäksi, helteellä suorastaan vilvoittavaksi. Oulujoen vartta myötäilevä pyörätie, jokisuisto puistoineen, torinranta, saaresta toiseen menevät sillat sekä Hietasaari ovat kesäisen päivän kohokohtia. Pyöräilin kotikaupungissani turistina ja poimin reitilleni muutaman mielenkiintoisen kahvilan ja ravintolan - täydellinen tapa viettää kuumaa kesäpäivää.



  • Kahvila Kiikku ja koko Ainolanpuiston ja Hupisaarten alue on Oulun helmi. Laaja puistoalue kutsuu lenkkeilijöitä ja  leikkijöitä, ruusuntuoksuttelijoita ja piknikseurueita sekä kahvittelijoita. Muutama vuosi sitten kahvilassa vaihtui omistaja ja nyt myös terassi on uusittu - pergolamainen avoterassi kutsuu pysähtymään. Kahvilaa pyörittää Cafe & Catering Nekka, jonka tarjoilut ovat aina raikkaita ja herkullisia.
  • Keskustan ulkopuolella, Värtön jokirannassa on viehättävä Koivurannan kahvila, jonne tehty matka on vaivansa väärti. Pyörällä matka taittuu keskustasta hetkessä - Oulussa kun ei ole mäkeä ei nyppylää. Kahvilan piha on aurinkoinen ja vanhan talon tunnelma mukava. 
  • Cafe Rooster sijaitsee aivan Oulun ydinkeskustassa, vanhassa ja kauniisti remontoidussa puutalossa. Sisustus on viehättävä ja valoisa. Itse tehtyjä makeita ja suolaisia kahvilatuotteita on kattava valikoima, ja myös joitakin raakakakkuja on vaihtoehtoina. Ruokalista on lyhyt sisältäen lähinnä pubiruokatyyppisiä annoksia sekä päivittäin vaihtuvat lounasannokset. Burgeri ja Pulled Pork burgeri on testattu erinomaisiksi, myös lohiburgeria on kehuttu. Fish & Chips annokset muikut ja ranskalaiset olivat kuulema oikein maukkaita, mutta jotain raikastusta annos olisi kaivannut. Falafelit pitaleivällä oli sen sijaan pienoinen pettymys - parempia falafelpyöryköitä teen itse. Pitaleipä oli kuitenkin maukas ja feta laadukasta. Annokseen kuuluneet nachoslastut olivat mielestäni suurehkon pitan rinnalla turhat, mutta niiden kanssa tarjotusta salsasta Rooster saa ison peukun. Sunnuntaisin Roosterissa on kattava brunssi.
  • Tuba Food & Lounge on lähellä Kahvila Kiikkua sijaitseva kahvila-ravintola, jossa ruoka on hyvää ja tunnelma leppoisan mutkaton. Tubalaisilla ekologiset arvot ovat tärkeitä, mikä näkyy myös sisustuksessa ja astioissa: lautaset, tuolit, pöydät ja kupit ovat kotoisasti eriparia. Tubassa on monipuolinen lounas ja burgereihin painottuva iltamenu. Viikonloppuisin Tubassa tarjoillaan brunssia ja ajoittain tarjolla on myös kulttuuririentoja.
  • Kauppahallin kahvilasta saa ihanan kermaista riisipuuroa ja lohikeittoa sekä rössypottua, paikallista perinneruokaa, jonka päälle tullista tulleena en lainkaan ymmärrä. Torilla on myös monta kivaa kuppilaa, jos jano yllättää. Aurinkoisena iltana monilla yllättää, sillä torinranta on kesällä suosittu illanviettopaikka. Monesta aittaravintolasta saa myös ruokaa.
  • Nallikarin ranta on pohjoisen riviera. Upeasti uudistettu ranta kuuluu lempilenkkimaastoihini kesät talvet. Nyt Nallikari on saanut arvoisensa ravintolankin, kun rannalla on uusi Ravintola Nallikari. Ravintolasta on kuulunut paljon hyvää, mutta hellepäivän lounasaikaan tarjonta tai palvelu eivät vakuuttaneet kriittistä tiedusteluryhmäämme. Annan ravintolalle ehdottomasti uuden mahdollisuuden.
  • Tähtitornin kahvila sijaitsee puistomaisessa Linnansaaressa, Tuiran siltojen kupeessa. Rakennuksella on pitkät perinteet kahvilana, sillä vanhojen linnan perustusten päälle rakennettussa talossa on toiminut kahvila vuodesta 1912 lähtien. Perinteet ja rakennus ovat kiehtovia, kahvilana tähtitorni ei kuulu suosikkeihimme. Sadesäällä Tähtitornin kahvila on hauska jäätelöpaikka.





torstai 24. heinäkuuta 2014

BBQ-kastike mansikoista ja raparperista & porsaan ribsit



Porsaan ribsit eli kylkiluut ovat hyvä esimerkki luun lähellä olevan lihan maukkaudesta. Huolella laitettujen ribsien mureus on omaa luokkaansa ja maku mykistävän hyvä. Haarukoita ei tarvita, luut putoavat lihojen ympäriltä itsestään ja tahmeiksi jääneet sormet nuollaan putipuhtaaksi.

Pikaruokaa ribsit eivät ole. Parhaimpaan tulokseen pääsee, kun aloittaa ruoanlaiton tänään ja syö herkut huomenna. Mutta hieman lyhyemmälläkin varoajalla, noin kuudessa tunnissa, ribseistä tulee erinomaisia. Onneksi aktiivinen kokkailuaika on vain murto-osa kokonaisajasta. Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna on ymmärtänyt asian ytimen ja kertoi ribsien olevan puutarhasta intoutuneille sopivaa ruokaa: muutaman tunnin ehtii hyvin puuhastella pihalla ruoan valmistuessa uunissa. 

Me teemme ribsit kolmivaiheisesti: Mausteseos eli rub hierotaan ribsien pintaan ja lihat jätetään maustumaan noin 12 tunniksi. Maustuneet ribsit haudutetaan uunissa kypsiksi matalassa lämmössä, jonka jälkeen ne grillataan ja sivellään BBQ-kastikkeella. Onko Nälkä -blogin Chef Jones lisää listaan vielä savustamisen epäsuorassa lämmössä - ehdottomasti kokeilemisen arvoinen vinkki.

Aiemmin kesällä olemme valelleet ribsejä savustetuista tomaateista tehdyllä BBQ-kastikkeella, joka on loistava kastike sekä nyhtöpossulle että ribseille. Nyt halusin tehdä jotain aivan muuta ja keitin BBQ-kastikkeen täysin ilman tomaattia. Kastikkeen pohjana toimivat kuuminta sesonkiaan elävät mansikat sekä raparperi. Valmiissa kastikkeessa mansikan maku on tunnistettavissa: ensipuraisu on makean mansikkainen, mutta maku muuttuu suussa sopivan hapokkaaksi ja mausteiseksi. Kastike sopii erinomaisesti yhteen lihoihin tulevan mausteseoksen kanssa, joka tuo soosille myös lisää mausteisuutta.


Resepti



BBQ-kastike mansikoista ja raparperista & porsaan ribsit

ribsit
1 1/2 - 2 kg porsaan ribsejä

mausteseos eli rub
2 rkl muscovadosokeria
2 rkl suolaa
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl juustokuminan (jeera) siemeniä (tai jauhetta)
1 tl mustapippuria rouheena
1 tl sinapinsiemeniä

BBQ-kastike mansikoista & raparperista
1 l mansikoita
5 dl raparperinpaloja (noin 2 vartta)
tilkka öljyä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 dl muscovadosokeria
1-2 tl anchochiliä rouheena (savustettu chili, esim. Santa Maria)
1 tl tuoretta inkivääriä
1/2 tl mustapippuria rouheena
1/2 tl kanelia
n. 1 1/2 tl suolaa


Irroita ribseistä luupuolella oleva kalvo. Itse vedän usein veitsellä kalvoon pitkittäin viillon ja irroitan sen kahdessa osassa.

Jauha juustokuminan ja koriantetin siemenet sekä sinapinsiemenet morttelissa ja sekoita joukkoon loputkin ainekset. Työstä tasaiseksi seokseksi. Hiero mausteseos käsin ribsien pintaan ja laita lihat jääkaappiin maustumaan joko muovipussissa tai uunivuoassa. Anna maustua vähintään 2 tuntia, mielellään paljon pidempään.

Keitä kastike. Kuullosta kuorittuja ja silputtuja sipulisilppuja hetki kattilassa. Mittaa peratut mansikat ja raparperinpalat kattilaan. Heitä perään myös loput ainesosat. Anna porista hiljalleen noin 40 minuuttia. Soseuta tasaiseksi, maista ja säädä tarvittaessa suolan ja sokerin tasapainoa. Mansikoiden makeus vaikuttaa jonkin verran kastikkeen makeuteen, joten lisää sokeria tarvittaessa.

Laitan maustuneet ribsit uuniin (peitä vuoka huolellisesti foliolla) noin 140 asteeseen ja anna lihojen hautua vähintään kolme tuntia, mielellään neljä tuntia. Tähän vaiheeseen voit tehdä ruoan jo hyvissä ajoin etukäteen. Grillaa ribsejä noin 15-20 minuuttia suoralla lämmöllä ja sivele samalla useaan otteeseen mansikkaisella BBQ-kastikkeella. Tarjoa esimerkiksi kaalisalaatin kanssa.




maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kesäinen klassikko: muurinpohjaletut



Muurinpohjaletut on monen perheen kesäklassikko, meidänkin. Tärkein kesäresepti on päässyt myös kunniapaikalle: saarimökin keittiön seinällä oli kolmisenkymmentä vuotta siskoni kirjoittama ja piirtämä klassikkoresepti. Nyt se on päässyt hyllylle, jossa on muitakin aarteita. Totta puhuen en tiedä, onko meistä kukaan koskaan tehnyt lettutaikinaa kehystetyn reseptin mukaan. Tai ylipäätään minkään reseptin mukaan. Lettutaikina kuuluu niihin asioihin, jotka tehdään näppituntumalla.


Nyt pyysin äitiäni tekemään taikinan siten, että saisin tarkat mitat reseptiin. Lettutaikinakonkarin antamat mitat sisälsivät kananmunia lukuun ottamatta kuitenkin sanoja suurinpiirtein, arviolta, vajaa, reilu ja ehkä vielä vähän. Ja silti letuista tuli tyrmäävän hyviä, aivan niin kuin joka ikinen kerta ennenkin.


Parhaimmalta muurinpohjaletut maistuvat kesäiltana saaressa, kun päivä on puuhattu tai puljattu ja saunottu. Taikina tehdään saaren suurimpaan kannuun, jotta jokainen saa niitä riittävästi. Klassikkolettulisäkkeen, mansikkahillon ja kermavaahdon, rinnalle on viime vuosina noussut siskon perheen innostamana uusi suosikki: sokeria & sitruunaa. Yhdistelmä on raikas ja makea, erinomainen vaihtoehto makeammalle klassikolle.


Lettutaikina tehtiin, kuten aina ennenkin, suomalaisiin tuotteisiin luottaen, sinivalkoisesti. Ehkä monelle itsestään selvääkin, mutta taas viime viikolla kuultujen uutisten jälkeen suomalaisten tuotteiden suosimista ei voine liikaa korostaa. Muistathan, että kun sijoitamme kympin lisää kuussa suomalaisiin tuotteisiin, elintarvikkeisiin tai käyttötavaroihin, on työllistävä vaikutus 10 000 uutta työpaikkaa vuodessa. Tarvitsemme niistä ihan jokaisen.

Kampanjasivustolla on käynnissä kilpailu, jossa palkintona on, kuinkas muutenkaan, suomalaisia tuotteita. Osallistu kilpailuun ja katso, paljonko on sinun ostoskorisi työllistävä vaikutus.   




Resepti

 


Muurinpohjaletut 

1 l täysmaitoa
1-2 kananmunaa
1 tl suolaa
4-5 dl jauhoja: ohrajauhoja ja vehnäjauhoja (noin 1:1)
(1-2 rkl sokeria)

voita paistamiseen

Tee taikina valmiiksi hyvissä ajoin, sillä hyvin turvonneesta taikinasta on helppo paistaa lettuja. Taikinan on hyvä levätä vähintään tunti, mielummin selvästi pidempään. Sekoita nesteen joukkoon huolellisesti kananmunat sekä suola (ja sokeri). Lisää jauhoja vähitellen samalla voimakkaasti sekoittaen, jotta vältyt paukuilta. Laita taikina viileään turpoamaan.

Kuumenna muurinpohjapannu ja paista ohuita lettuja. Ohuen kerroksen ja pitsisen lopputulosen saat, kun kaadat taikinaa renkaaksi ja annat taikinan valua kohti keskustaa. Levitä taikinaa lastalla. Irroittele lastan avulla lettua reunoista, käännä se alapinnan ruskistuttua ja anna paistua vielä hetki toiselta puolelta. Tarjoa heti.

Huom! Jos taikina tuntuu paistettaessa liian paksulta, voi sitä ohentaa perinteisen maidon lisäksi myös kivennäisvedellä (Hartwall). Jos taikina taas on liian ohutta, lisätään jauhoja (Raisio). Lautasia ei tarvita lainkaan, kun jokaiselle ruokailijalle repäistään pala talouspaperia (Serla).






www.blogirinki.fi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails