maanantai 13. syyskuuta 2010

Raclette saksalaiseen tapaan


Joskus on mukava pohdiskella ruokien nimien taustaa ja merkitystä. Kotimaiset kutsumanimet aukenevat helpostikin, kuten makaroonilaatikko eli makaroonia laatikossa tai lihapullat eli lihaa pullan muodossa, mutta vierasperäisten nimien takanakin saattaa olla samanmoinen logiikka. Kauan sitten sveitsiläisessä alppikylässä opin, että sana raclette tulee ranskan kielen sanasta racler (suom. kaapia). Raclette on siis kaavittua ruokaa. Vastikään tulin ajatelleeksi, että ehkäpä toisenkin juustoisen herkun, fonduen, takana olisi joku paikallinen verbi. Ranskaa taitamattomana käännyin sanakirjan puoleen: Fondue on, tietenkin, hupenevaa sulanutta ruokaa. Perussanana on fondre (suom. sulattaa, huveta), jonka taivutusmuoto sana fondue on. Tuo sula herkku on sitä paitsi sukupuoleltaan nainen. Sanakirjan mukaan fondue on nimittäin myös sanan fondu (suom. sohjoinen, sula) feminiinimuoto. Mielenkiintoista.




Raclette on mitä parhain illanistujaisherkku ja seurusteluruoka. Yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa ei, onneksi, ole racleten(kaan) syömiseen. Erilaisista käytänteistä on kirjoitettu myös monissa suomalaisissa ruokablogeissa. Raclettehan on vähän kuin alppimaiden pizza - juustoa kaavitaan niiden ainesten päälle, joita saatavilla on. Ennen vanhaan paimenet kaapivat juustoa leivän päälle nuotion ääressä. Yksi, ehkä perinteisin sveitsiläinen tapa, on sulattaa juustoa perunoiden, maustekurkkujen ja hillosipuleiden päälle. Sveitsiläisessä ravintolassa puolikasta juustotahkoa pidettiin lähellä tulta ja sulanut juusto kaavittiin lastalla lautasella odottaneiden, edellä mainuttujen lisukkeiden hunnuksi. Herra Kokki on saanut Sveitsissä samaa ruokaa toisinkin tarjoiltuna. Yhdeksänkymmentäluvun alussa sisko-rakas toi Saksasta tullessaan raclettegrillin lisäksi sikäläisen tavan syödä tätä herkullista juustoruokaa: monenlaisia aineksia pilkotaan kippoloihin ja kasataan omaan pikkupannuun. Päällimmäiseksi laitetaan tuhti kerros raastettua Raclette-juustoa (tai vastaavaa) ja pannunen paistumaan vastuksen alle. Kun juusto on sulanut ja saanut hieman väriä, kaavitaan herkut lautaselle. Jos tarjolla on lihaa, kannattaa sitä paistaa ensin pannussa itsekseen ja lisätä lihan saatua väriä muut ainekset sekä juustoraaste.




Racleten merkeissä vietettyjen illanistujaisten jutunjuurista ei ole pulaa, sillä erilaisten yhdistelmien vertailu, kehuminen, kauhistelu ja kokeilemaan kannustaminen kirvoittavat keskustelua taatusti. Yksi tykkää sipulin ja suolakurkun yhdistelmästä ja toinen ananaksen ja maissin yhteismausta valkosipuliöljyllä siveltynä. Onko mikään hauskempaa kuin ruuasta keskustelu?

Kippoihin voi pilkkoa ja siivuttaa mitä vain. Meillä oli kahdeksan hengen kattauksessa tarjolla:
  • Raclettejuustoa raasteena (varaa juustoa reilusti)
  • härän sisäfilettä ohuen ohuina siivuina (kahdenlaisessa marinadissa)
  • katkarapuja
  • suolakurkkuja pieninä kuutioina
  • sipulia ohuina renkaina
  • purjosipulia renkaina
  • makeita maissinjyviä
  • paprikaa
  • oliiveja
  • kirsikkatomaatteja puolitettuina
  • tankoparsaa paloina
  • tuoreita herkkusieniä viipaleina
  • keitettyä perunaa siivuina
  • (tuoretta) ananasta pieninä paloina/viipaleina
  • hillosipuleita
  • valkosipuliöljyä (2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna sekoitetaan 1 dl (oliivi)öljyä.)
  • pippurimyllystä mustapippuria
Saksasta kantautui myös ohje juoda rakletin (kuten suomeksi voi myös sanoa) kanssa joko viiniä tai teetä. Alkosta suositeltiin valkoviiniksi Riesling -viiniä ja punaviiniksi Pinot Noir -viiniä.

Ilta oli iloinen ja serkkuseura mitä parhainta. Kiitos kaikille mukanaolleille.

2 kommenttia :

  1. Ai, ai! Lapasen väki tykkäsi ja oman grillin esille kaivamista suunnitellaan jo ;)

    VastaaPoista
  2. Parastahan Racletessa on, että voi tehdä niin runsaan tai simppelin satsin juuston kylkiäisiksi kun juuri silloin tekee mieli. Onneksi ruualla saa revitellä!
    Kiva kun kävitte ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails