tiistai 14. syyskuuta 2010

Touhukas viherturaaja



Tähän aikaan vuodesta minulla iskee aina uuden innostuksen aalto. Kun elokuussa oikeiden töiden alettua on pienoinen tarhauslama ja "tää-kesä-oli-nyt-tässä" -fiilis, niin syksyn oikeasti saapuessa viherturaajan (kuten kirjailija Mari Mörö puutarhaukseen hurahtaneita arvokkaasti tituleeraa) tahti alkaa taas kiihtyä. Vielä ehtisi tehdä tuonkin! Yhtenä syksynä pyysin Herra Kokkia virittelemään iltaisin rakennusvalosarjan pihalle - katsokaas kun pimeä tuli aivan liian varhain. Kyllä siinä oli (taas) naapureilla ja ohikulkijoilla hämmästelemistä. Taskulamppukin on oiva apuväline pieneen puuhasteluun ja kypsien tomaattien yölliseen tarkasteluun.

Kirjailija Mörö on itsekin viherturaaja ja on hauskasti ja ah niin osuvasti luokitellut lajitoverinsa kirjassaan Melkein kaikki itää. Minä taidan olla Touho, vaikka koko kuvausta en allekirjoitakaan :
"Touho menee rynkyttämään vihermarketin ovea helmikuussa. Miksi ne eivät aukaise, aurinko paistaa jo! Hän palaa ruokakaupan kautta kotiin ja alkaa tyhjentää kolmeakymmentä ostamaansa jugurttipurkkia. Touho ostaa kaikkia eksoottisia hedelmiä vain kokeillakseen, kuinka niiden siemenet itävät. Siemeniä Touholla on kuin Tiimarissa lasihelmiä: kaikenvärisiä ja -kokoisia löytyy. Kolmessa päivässä Touho onkin somistanut ikkunalaudat täyteen purnukoita, innostuksen puistellessa ei hän ehdi nimetä aarteitaan. Jugurttiipurkkien lisäksi maitotölkit ja mitkä tahansa muut pakkaukset kelpaavat. Ennen pääsiäistä Touholla on jännetupin tulehdus eikä lääkäri usko, että se on tullut suihkupullon ahkerasta käyttämisestä. Vappuna Touho ulkoilee lastenvaunujen kanssa: hän lastaa taimet pyörien päälle ja kärrää ne aurinkoon. "
Tänään aurinko laskee Oulussa 19.49. Vielä ehtii.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails