tiistai 26. lokakuuta 2010

Hurmaava Hulkoffgården


Syyslomasella tarjoutui oiva tilaisuus piipahtaa Tornionjokilaaksossa, tuol puol jokkee. Puolisen tuntia Haaparannasta jokivartta pohjoiseen (tie 99), Korpikylässä, sijaitsee hurmaava Hulkoffin luomutila. Tilalla kasvatetaan lihakarjaa, tarjotaan majoitusta ja kokouspalveluita sekä pidetään ravintolaa ja Butiken på Landet-vaateputiikkia. Mikä paketti!

Hulkoffin ravintolassa tarjottavassa ruoassa hyödynnetään oman tilan tuotantoa: oman tilan lihan lisäksi isäntäväki kasvattaa omaan käyttönsä esimerkiksi perunat ja juurekset, salaatit, yrit ja tomaatit. Sen maistaa! Palvelu oli juuri niin hurmaavaa ja sydämellistä kuin kuvitella sopii. Olo oli tervetullut - jokainen asiakas otettiin vastaan ilahtuneena ja huomaavaisesti. Ja jos (tai kun) kouluruotsi on ruosteessa, saa palvelua myös suomeksi.


Lounasruokana Hulkoffin tila tarjosi klassista ruotsalaista Wallenberg -pihviä perunamuussilla. Ruokaa odotellessa sai ihailla Tornionjoen rantamaisemia ja herkutella ohuella, hennosti kuminalla maistetulla monijyvänäkkärillä. Kumina ei kuulu lempimausteisiini, mutta näkkileivässä häivähdys ei ollut liian hallitseva. Ruotsalaiset taitavat näkkileivän teon(kin).


Wallenbergare oli valmistettu oman tilan vaaleasta vasikan (?) luomujauhelihasta. Mehevän pihvin seurana tarjottu muussi oli sopivan suolaista ja täyteläistä. Perinteisesti Wallenberg -pihviaterian ei kaiketi kuulu kastike, mutta näin loistava kastike olisi ollut synti jättää tarjoamatta. Kysyessäni isännältä kastikkeen salaisuutta hän paljasti tehneensä sen itse, lausui liian nopeasti ranskankielisen kastikkeen nimen ja kertoi laittaneensa siihen tomaattia ja majoneesia. Pikaisella googlettamisella en vihjeisiin sopivaa kastiketta löytänyt, mutta kastikeasiaan täytyy paneutua toisella kertaa paremmin, sherlockmaisin ottein.

Jälkiruoaksi tilaamani kahvin kylkiäisenä pöytään kannettiin iso ja ihana vadelmatuulihattu. Suloinen, kukkakuvioinen kahviastiasto kruunasi kokonaisuuden.

Hulkoffin tilalle täytyy suunnata toisenkin kerran. Jokivartta ylös ajellessa näkee kauniita pihoja, tunnelmallisia taloja ja esimerkiksi Kukkolankosken kuohut. Suosittelen!

2 kommenttia :

  1. Ruotsalaiset ovat niin säntillisiä, ei ole ryysyrantoja, kun Torniojoki ylitetään:-) Liikuimme kesällä noilla seuduin, mutta tuo helmeltä kuulostava paikka ei osunut kohdalle, pistänpä muistiin!

    terveisin uusi lukija

    VastaaPoista
  2. Uusano, se on juuri noin, ei ryysyjä eikä romuja rannoilla. Ja maatilakoneetkin ovat siistissä rivissä. Hulkoff on kyllä pysähtymisen arvoinen paikka.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails