sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kansallisen leivontapäivän jälkitunnelmissa: mokkapalat



Onkohan millään makealla leivonnaisella yhtä montaa nimeä: moccaruudut, suklaapiirakka, suklaaneliöt, mokkapalat. Mitä vielä? Mikään leivos ei taida myöskään olla yhtä suosittu myyjäisissä ja mikä ettei juhlahumuissakin. Mokkapalat ovat oivaa vierasvaraakin, sillä ne voi pakastaa, kunhan vain muistaa laittaa kerrosten väliin voipaperisuikaleen. Pakkasesta otettuna ja vielä hieman kohmeisena mokkikset ovat kuuman juoman kanssa kerrassa mainioita.
Olen tehnyt mokkapaloja sen tuhat kertaa milloin kotona, milloin tunturin kupeessa. Vaikka mitat eivät aina olekaan ihan tarkkoja, ovat mokkapalat aina maukkaita ja meheviä (paitsi kerran, kun taisin jättää jotain olennaista laittamatta taikinaan. Tuli niin sus, että komposti sai ruokaa). Viime pääsiäisenä päätimme kummipojan kanssa leipoa mokkapaloja vuokramökissä hiihtopäivän päätteeksi. Ikimuistoinen leivontakerta alkoi arvuuttelulla snapsilasin, ison ja pienen kouran ja kupin tilavuudesta, sillä mökin keittiövarustus ei ollut ihan kohdillaan. Mitat olivat sinnepäin mutta maku oli mahtava!
Eilen, kansallisen leivontapäivän kunniaksi, heitin ilmoille mitä leipoisin -kysymyksen ja totesin samaan hengenvetoon, että haluaisin leipoa jotain muuta kuin mokkapaloja. Pitkällisen pohdinnan jälkeen toiveena oli yllättäen ja kaikesta huolimatta nuo legendaariset leipomukset. Ne kun on niin hyviä.

Nämä mitat ovat tarkkoja, tarkistettuja ja testattuja:

****
Mokkapalat

Pohja
4 kananmunaa
3 dl sokeria

150g voita/margariinia
2 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
Päällinen
6 rkl voita/margariinia
6 rkl vahvaa kahvia
1 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
noin 500g (=pkt) tomusokeria

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen (kiertoilmauuni 200 astetta). Vatkaa munat ja sokeri leivontakulhossa napakaksi vaahdoksi. Laita voi ja maito mikronkestävään kippoon ja lämmitä kunnes voi on sulanut. Kaada seos muna-sokerivaahdon joukkoon, hämmennä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada jauhosekoitusta vähitellen siivilän läpi samalla nuolijalla/puuhaarukalla/lastalla varovasti sekoittaen. Kun taikina on tasaista kaada se leivinpaperilla vuoratulle, korkeareunaiselle uunipellille, tasoita. Paista pohjaa kuumassa uunissa 10-15 minuuttia.

Kun pohja on valmis ja hieman jäähtynyt, laita kahvit tulille (jos jämäkahvia ei satu olemaan). Mittaa kulhoon voi ja kuuma kahvi. Hämmennä, jotta voi sulaa. Jos jämäkahvi on kylmää, sulata voi mikrossa. Kippaa sulaneen voin ja kahvin sekaan vaniljasokeri, kaakaojauhe ja osa tomusokerista. Sekoita voimakkaasti esimerkiksi ruokalusikalla, lisää tomusokeria ja sekoita taas. Laita tomusokeria sen verran, että päällysestä tulee sinun mielestäni sopivan paksua: ei liian valuvaa muttei tönkköäkään. Yleensä tomusokeria menee vajaa paketillinen. Levitä päällynen jäähtyneen taikinan päälle ja ripottele halutessasi päälle nonparelleja tai kookoshiutaleita.

****

9 kommenttia :

  1. Hei!
    Meillä suklaapiirakka tehdään tulomantortun nimellä. Ei aavistustakaan mistä nimi tulee, mutta eräs tuttava antoi reseptin jo 1970 luvulla. On siitä mainio ohje, että kun jättää suklaan pois ja ripottelee marjoja esim. punaisia viinimarjoja kuorrutteen tilalle saa erilaista mutta hyvää vierasvaraa.
    Terv. lm

    VastaaPoista
  2. Tulomantorttu - hauska nimi!
    Tuo marjavinkki täytyy kyllä joskus kokeilla. Kuulostaa raikkaalta vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
  3. Meillä myös tehdään Tuulemantorttua, resepti oli joskus Kodin Kuvalehdessä. Pohjataikinaan ei laiteta lainkaan kaakaojauhetta, ja sen on kokemus opettanut että mitä paksumpi on pohja, sen paremmalta maistuu.

    Mokkikset on parhautta! Sen tietävät myös Lassilan lapset, jotka laulavat Irinaa mukaillen:"...mut se mun täytyy myöntää, et sullon Mokkapalaa ainakin!"

    t. Anu :)

    VastaaPoista
  4. Anu: Lassilan lapset on parhautta :)
    Minä en ole koskaan tehnyt tuota vaaleapohjaista versiota, menee listalle.

    VastaaPoista
  5. Tulomantorttu ilman suklaata punaherukoilla (tai raparperilla, mustikalla, puolukalla...) on herkkua! Minunkaan, joka syö piirakasta VAIN keskipaloja, ei tarvitse nirsoilla mistä kohtaa palaseni on leikattu :D

    VastaaPoista
  6. Jossain päin Suomea mokkapalaa kutsutaan masaliisaksi, olen joskus kuullut selityksenkin nimelle, mutta unohtanut sen jo.

    Eka kertaa pyrähdin blogiin ja taidan tulla toistekin:-)

    VastaaPoista
  7. Masaliisa:) Suomen kieli on niin ihmeellinen (ja ihana).
    Tervetuloa Uusano toistekin, kiva kun pyrähdit.

    VastaaPoista
  8. Meillä tehdään suklaamöötiä. Omituinen nimi, enkä tiedä mistä se johtaa juurensa, mutta niin se vain on :-)

    VastaaPoista
  9. Hih! Suklaamööti on niin hassun hauska nimi, että tuo täytyy muistaa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails