tiistai 31. elokuuta 2010

Chilien poltetta


Kypsymässä Hungarian Hot Cherry (vahvuusaste 5)

Kun tiedetään, että chilit ovat peräisin Keski- tai Etelä-Amerikasta, on suorastaan ihmeellistä, että ne kasvavat ja tuottavat hedelmiä täällä liki poronkasvatusalueellakin. Mutta niin vaan kasvun kaari on samanmoinen: siemenestä tulee taimi, taimesta kukkiva kasvi ja kukasta kypsä etelänhetelmä. Chiliguru Jukka, Fatalii, Kilpisen mukaan lähes kaikki lajit ja lajikkeet ehtivät tuottaa satoa ulkonakin, kun paikka on lämmin. Vyöhykkeellä viisi taitaa silti olla varminta kasvatella varhaisia lajikkeita.


Trinidad Bush (7-8)

Luulen, että osa chilin kasvatuksen riemusta tulee talviajan taisteluista. Chilin siemenet täyttävät potit ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa. Hentoisia taimia hämmästellään ja hoidetaan, koulitaan, kastellaan ja kuskataan, valaistaan ja varjostetaan moneen kertaan ennen kuin hallan vaara on ohi ja kasvit saavat kasvaa rauhassa. Chilien kanssa on koettu monet menot ennen kuin tomaatin tai kurkun siemeniä on edes hankittu. Ehkä osansa viehätyksestä tuo myös kapsaisiini, tuo ihanan kamalan polttava, pippurisumutteissakin käytetty, aine. Chileissä on rokkia! Voimakkaiden chilien pahinta poltetta saa lievitettyä poistamalla tarkasti siemenkiinnikkeet, ne valkoiset tai vaaleat sisukset, jotka ovat hedelmälihan ja siemenien välissä. Siemenet sinänsä eivät ole polttavia mutta niiden pinnalle tarttuu usein kiinnikkeistä tuota tuliainetta.


Criolla Sella (8)

Talvella innostuin tilaamaan useamman lajikkeen siemeniä Fatalii -sivuston kautta. Se taisi olla jokin helposti kasvatettavien chilien pakkaus ja hyvin ovatkin kasvaa kohisseet. Korkeimmaksi hujahtanut on pitkän miehen mittainen, toinen niin leveä ja tuuhea ettei tomaatteja meinaa viidakon keskeltä löytää. Altakasteluruukut ovat toimineet kasvatuksessa mainiosti -  ovat kuulema mopoversio ammattilaisten käyttämästä vesiviljelyjärjestelmästä. Nelle on onnistunut chilin kasvatuksessa myös suuressa saviruukussa. Lannoituksen saloihin en ole liiemmin perehtynyt, kunhan olen jotain joskus muistanut veden sekaan lorauttaa. Suosikkilajikkeikseni on seitsemän kuukauden yhteisellä taipaleella kivunneet nämä lajikkeet:
  • Trinidad Bush (7-8) on hyvin satoisa, aikainen ja hillittykasvuinen (kuva ylempänä).
  • Inca Red Drop (6-7) ehtii myös kypsytellä hedelmänsä näilläkin leveyspiireillä (kuva alempana).
  • Hungarian Hot Cherry (5) on muodoltaan mukava, hieman kirsikkatomaattia suurempi pulleroinen, jonka hedelmät tuntuvat kypsyvät tasatahtia (kuva ylinnä)
  • Black Scorpion Tongue (5) on iljettävästä nimestään huolimatta todellinen kaunokainen. Värikkäitä, eri kypsyysasteessa erivärisiä, paprikanmallisia chilejä (kuva alinna). Samaan missisarjaan kuuluu myös Bolivian Rainbow (8).
Inca Red Drop (6-7)
Black Scorpion Tongue (5)

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Rikolliset ravut


Kalat ja muut vesiasukkaat ovat olleet minulla kiellettyjen ruokien listalla pienestä pitäen. Kalaan viittavatkaan olennot ovat olleet yhtä syötäviä kuin aidantolppa tai kärpässienet. Kala on ollut lapsuuden perheessä siinä määrin ärsyttävä ainesosa, että sisko-rakas avaa vesihanan vieläkin kyynärpäillään käsien ollessa kalassa. Silloin harvoin, kun kalaa oli tarjolla, voitelin minä kaikille halukkaille leivät, ettei kalakäsillä koskettu voiveitseenkään. Voitte kuvitella sen hämmästyksen ja ilon, kun yhtenä kauniina päivänä huomasin syöneeni rapua ilman mitään oireita. Oli ilon tanssin paikka! Oli onni, että vieraan kielen sanat menivät sekaisin, vaikka siinähän olisi tietysti voinut käydä huonostikin. Siitä lähtien olen innolla tutustunut erilaisiin rapuruokiin ja maistellut siinä sivussa nokareita joitain kalojakin.

Kun laitoimme ensimmäisiä kertoja ruokaa ravuista, minulla oli rikollinen olo. Aivan kuin olisin tehnyt jotain kiellettyä ja laitonta. Kyllä, ihminen on ihmeellinen. Nyttemmin olen päässyt kummallisista tuntemuksista ja nämä grillatut ravut ovat nousseet yhdeksi rikostoverisuosikikseni. Mainiota grillattavaa vaikka näin Venetsialaisten aikaan.

****
Grillatut jättiravunpyrstöt (neljälle)

20 isoa ravunpyrstöä
1-1½ dl (oliivi)öljyä
1 rkl sitruunamehua (voi jättää poiskin)
1 rkl suolaa
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 1tl mustapippuria
1 tl chilirouhetta tai tuoretta chiliä hienonnettuna

Sulata tarvittaessa pyrstöt ja kuivaa ne talouspaperilla. Sekoita öljyyn muut marinadin ainekset ja pyöräytä (käsin) pyrstöt mausteisiin. Varmista, että jokainen rapu saa osansa mausteista. Anna rapujen marinoitua jääkaapissa niin kauan kuin maltat (yön ylikin, joku kerta tartuimme toimeen jo reilun tunnin kohdalla). Grillaa suoralla lämmöllä muutama minuutti välillä käännellen. Kuorineen grillatut ravunpyrstöt säilyvät mahtavan mehevinä. Ravut tuovat mukavaa näpertelyä ja ruokaisuutta salaattiin. Toki muukin oheisruoka sopii loistavasti.

***

perjantai 27. elokuuta 2010

Pyssykanaa



Kiinalainen ruoka on yksi suurimmista herkuista ja haasteista keittiössämme. Kiinahtavaa ruokaa teemme silloin tällöin, mutta makujen saaminen kohdalleen on hyvin vaikeaa. Periaatteessahan ruoka on yksinkertaista: pyöräytetään aineksia wokissa ja maustetaan. Mutta kun me teemme noin, on tuloksena maustettuja paistettuja kasviksia. Äh. Usein muita ruokia kokatessa onnistumme saavuttamaan tavoittelevamme maun, jos ei ensi kerralla niin ajan kanssa kuitenkin. Kiinalaisen ruuan kanssa se on ollut liki toivotonta. Tuon tuosta päätämme harjoitella, sinnikkäitä kun olemme.

Pyssykanaa maistaessamme Herra Kokki huudahti: "Alamme lähestyä oikeita makuja!". On kyllä todettava, että tavoitemakumaailmamme ei liene aito kiinalainen, sillä Kiinassa meistä kumpikaan ei ole (vielä) käynyt. Moni maassa vieraillut tuskailee kotiin palattuaan, ettei täkäläinen kiinalainen ruoka ole sikäläistä tavannutkaan. Niin taitaa olla monen muunkin maailman ruuan kohdalla. Pastanjauhantaa -blogin taannoisessa postauksessa ja kommenteissa oli tästäkin teemasta mukavaa keskustelua. Samaisessa postauksessa ihmeteltiin myös teollisiin makuihin tottumista ja niiden pitämistä siten aitoina ja oikeina makuina. Loistavaa pohdintaa, takuuvarmaa Pastanjauhantaa.

****
Pyssykanaa (kahdelle)

reilu puolikas kurkku
n. 300g broilerin filettä
n. 1tl suolaa
mustapippuria myllystä
1-2 kevätsipulin vihreää osaa (talvella voisis korvata purjolla)

Kastikkeeseen:
3-4 valkosipulinkynttä murskana
1-2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
½ tl chilikastiketta (makeaa chilikastiketta tai tulisempaa, voi korvata myös chilirouheella)
4 rkl seesamitahnaa (tahini-tahnaa)
3 rkl seesamiöljyä
3 rkl vaaleaa soijakastiketta
3 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
½ dl kanalientä (fondista)
mustapippuria myllystä

Suikaloi liha pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla kypsiksi. Mausta suolalla ja halutessasi pippurilla. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset blenderissä, tehosekoittimessa tai morttelissa. Leikkaa kurkut tikuiksi. Keitä riisiä tai nuudelia Pyssykanan kaveriksi. Laita lautaselle riisit (tai nuudelit) ja asettele kurkkutikut riisin päälle ja broilerisuikaleet kurkujen päälle. Kaada seesamikastike kanan päälle ja ripottele pinnalle kevätsipulia (tai purjoa).

****

Alkuperäinen ohje on kirjassa Löytöretki Kiinan keittiöihin (Kanaa Bang Bang, s.151). Sovelsimme ohjetta jossain määrin, sillä kaapissa ei ihan kaikkia kirjassa mainittuja aineksia ollut. Myös määriä on jonkin verran muunnettu. Alkuperäinen ohje kertoo ruuan olevan klassinen sichuanilainen kylmä herkku. Lämmin riisi ja paistetut kanat toivat meidän mielestä sopivasti lämmikettä kylmälle kastikkeelle ja kasviksille. Ohje on kirjattu siten, kun me sen teimme, hieman yksinkertaistettuna mutta maistuvana.

tiistai 24. elokuuta 2010

Varma, satoisa ja arktinen.

Pari kolme vuotta sitten ostin uutukaiseen kasvihuoneeseen viiniköynnöksen ('Zilga'). Taimea kuvattiin sanoilla varma, hyvin satoisa ja arktinen. Oli ihana hehkutella ajatuksella katossa roikkuvista suurista tertuista, makeasta sadosta ja itse poljetusta viinistä. Suunnitelma oli loistava! Totuus on ollut viitosvyöhykkeen kotipuutarhassa vähän toinen. Köynnös on kyllä talvehtinut hyvin ilman pakkassuojiakin (arktinen) ja kattoon on varmasti saanut viritellä naruja viininvarsihuitukoille. Varmaa on ollut myös sato - lehdissä mitattuna. Olen moneen kertaan kironnut koko köynnöksen ja alkukeväästä jouduin hillitsemään itsenäni, etten kiskonut kasvia kompostiin. Mutta sitten tuli lämmin kevät, silmut ja toivo sadosta. Kesällä löysin kolme nuppineulanpään kokoista rypäleen alkua. Mikä riemu! Ja nyt, kun olin taas tarzanoinut itseni kasvihuoneen perälle, huomasin tertullisen kypsyviä rypäleitä. Mykistävää.



Hyvin satoisa, sanoisin.

maanantai 23. elokuuta 2010

Yrttisuola (wannabe Herbamare)

Yrttien kasvatus on hauskaa! Helpoimmalla pääsee, kun ostaa keväällä, tai täällä pohjoisessa alkukesällä, puutarhalta taimen ja istuttaa sen riittävän suureen ruukkuun. Minun kokemuksen mukaan ruukun koolla on sadon määrän kanssa tilastollisesti merkittävä yhteys. Ainakin riittävän multamäärän kastelun säätely on helpompaa; multa ei kuivahda ihan pienistä unohduksista. Vähän enemmän viitseliäisyyttä vaatii yrttien kasvattaminen siemenistä. Mutta vaikka viitseliäisyyttä tarvitaan enemmän, myös hauskuutta on enemmän. Basilikan kasvattaminen siemenistä on helppoa: siemenet multaan, kädet ristiin ja eikun satoa korjaamaan. Siihen minäkin pystyn. Muut yrtit olen suosiolla ostanut taimistolta.



Koko yrttisatoa ei ehdi käyttää tuoreena. Aiemmin olen kuivattanut satoa ja tehnyt yrttisekoitusta. Viime vuoden juttu oli yrttien pakastaminen. Sekin toimi varsin mukavasti. Nyt kokeilin, Herbamare -yrttisuolaseoksen innoittamana, tehdä yrttisuolaa. Riivin puskista kunnon satsin lehtiä ja oksia (basilika, timjami, oregano, persilja), levittelin yrtit voipaperin päälle ja sekoitin joukkoon reilusti karkeaa merisuolaa. Myöhemmin sipelsin suolaseokseen myös pari tuoreen valkosipulin kynttä (Kas kun luin sen originaalin Herbamaren kyljestä, mikä kaikkea se on syönyt. Liperit, krassit sun muut jätin laittamatta mutta valkosipulia ei voi jättää).


Suolaan voi kaiketi laittaa melkein mitä makuja vain. Loistavassa Siskot kokkaa -blogissa on taiteiltu punaista ja vihreää chilisuolaa. Vihreään chilisuolan Siskot olivat laittaneet myös minttua ja limeä. Herbamare on saanut haastajansa.

****

Yrttisuola

reilusti tuoreita yrttejä
1-3 valkosipulin kynttä viipaleina
noin 500g karkeaa merisuolaa

Levitellään yrtit, valkosipuliviipaleet ja suola laakeaan astiaan, esimerkiksi uunipelti käy hyvin. Odotellaan kunnes seos on kuivaa ja jauhetaan myllyssä tai morttelissa.

lauantai 21. elokuuta 2010

Tullaan tutuiksi!

Nappasin Pastanjauhajien ensimmäisen vuosikerran uumenista näin aloittelevalle bloggaajalle sopivan esittäytymiskaavakkeen. Meemimäinen listaus on vaikea, sillä minun on äärimmäisen hankala nimetä suosikkeja tai parhaita. Ehkä olen juuri sitä tilastotieteilijöiden inhoamaa keskikastia, jotka eivät lomakkeissa koskaan laita rastia ääripäiden vastausvaihtoehtoihin. Totta maar minulla on suosikkeja, mutta laajan suosikkijoukkion laittaminen järjestykseen siten, että top kolmonen (tai vitonenkaan) on eroteltavissa, on työlästä. Härkää sarvista:

Suosikkiraaka-aineet keittiössä: Sadonkorjuuaikaan en voi olla mainitsematta oman keittiöpuutarhan antimia. Läpi vuoden suosikkejani ovat valkosipuli ja sitruuna.

Suosikkikeittiövälineet: Kaasuhella, hyvässä terässä oleva veitsi ja Cuisipron viilaraastin.

Bravuuriruokani: Moni meille kylään tuleva toivoo leivinuunipitsaa. Oisko se bravuurini?

Mitä en osaa kokata?: Minä en osaa keittää perunoita. Potut jäävät joko raaoiksi tai sitten halkeilevat muhennosta muistuttavaksi pataruuaksi. Perunoiden keittäminen on avaruustiedettä.

Suosikkileipomus: Näin elokuussa minun tekee aina mieli (leipoa) mustikkakukkoa. Herkullista!

Lempiruoka: Ou nou! Yhtä ruokaa on ehkä täysin mahdoton mainita - ruoka ylipäätään on niin hyvää. Erilaiset salaatit ovat kyllä herkkuani ja niin moni muu hyvin tehty ruoka.

Lempijuoma: Vesi ja viini.

Paras ravintolakokemus: Olen ilokseni saanut käydä monissa ihanissa ravintoloissa. Jonkun ravintolan muistan hyvästä palvelusta, toisen ihanasta maisemasta, kolmannen tunnelmasta ja neljännen täydellisestä ruuasta. Useimmiten parhaiden ravintolakokemusten joukkoon pääsemiseksi vaaditaan ruuan lisäksi joku muukin (vaikka edellä mainittu) tekijä. Äkkipäätä kaksi kokemusta tulee mieleeni: Kävimme vastikään suunnittelematta ja spontaanisti syömässä Hellassa. Ruoka oli taivaallisen hyvää - en muista milloin olen viimeksi saanut syödä yhtä maukasta ja tasapainoista kokonaisuutta. Spontaani "lähdetäänpä Hellaan" -meininki toi osansa. Usein suunnittelemme lähtevämme ulos syömään ja löydämmekin itsemme kokkaamasta (kun ei jaksanu kuivata hiuksia eikä etsiä vaatteita).

Toinen mieleen hiipivä ravintola on kaukana kotimaasta, Thaimaassa, Khao Lakista pohjoiseen. Pimeä, trooppisen lämmin ilta, ravintola kauniilla rannalla lyhtyjen ympäröimänä ja huippuruokaa. Ikimuistoinen oli myös mopomatka takaisin kotikylään, sillä olimme törmätä villisian tapaiseen kärsäkkääseen. Herran Kokin ilmiömäinen väistöliike pelasti sekä possun että meidät.

Suosikkikeittiöt: Välimeren keittiö ja aasialainen keittiö (kyllä, laajat on kaaret).

Suosikkiviinimaat: Espanja ja Chile, joskin muualtakin löytyy helmiä.

Suosikkidrinksu: Kylmistä drinksuista Mojito ja kuumista Irish Coffee ovat suokkareitani.

tiistai 17. elokuuta 2010

Yrttinen tomaatti-mozzarellasalaatti



Jos puhveli määkisi (vai miten ne ääntelee?) omassa pihassa, olisi klassisen mozzarellasalaatin ainekset saatavilla tähän aikaan vuodesta portin tältä puolelta. Ilman puhvelinmaitojuustoakin salaatti toki toimii, mutta sehän on jo sitten ihan toinen juttu. Nyt kun joka päivä punastuu uusi satsi tomaatteja, on tomaatteja syöty aamupalaksi, välipalaksi, salaateissa, leivänpäällä ja matkaeväänä (kasvihuoneesta keittiöön). Parhaimmillaan punaposket ovat mielestäni tuoreena. Vielä en ole raatsinut herkkuja edes kypsentää. Hyvä että tohdin pilkkoa saati maustaa. Rohkenin kuitenkin tarttua veitseen.

Yrttinen tomaatti-mozzarellasalaatti syntyy helposti ja nopeasti. Puolitin pienet mozzarellapallot, jotta makuaineille tulee enemmän tarttumapintaa. Myös tomaatit laitoin melko pieniksi lohkoiksi/kuutioksi. Osa tomaateista oli sen verran monimuotoisia, ettei kaikkia palasia voi lohkoiksi sanoa. Saksin kulhoon myös reilun kourallisen tuoreita yrttejä: basilikaa, timjamia ja oreganoa. Mitkä tahansa tuoreet yrtit sopivat sekaan. Esimerksiksi persilja ja (villi)rukola antavat mukavan, hieman erilaisen, sävyn. Lopuksi sekoitetin joukkoon omaan suuhun sopivasti happoa, makeutta ja suolaisuutta. Nyt kun tomaatit ovat kaupassakin melko makeita, ei sokeria välttämättä tarvitse lisätä. Pieni hyppysellinen sokeria tuo kuitenkin tarvittavaa makeutta ja taittoa hapolle erityisesti talviaikaan, kun tomaatit maistuvat  - no tiedätte kyllä.

Salaatti on hyvää sellaisenaan, tuoreen leivän kanssa tai lisäkkeenä vaikka grilliherkuille. Salaattipedillä ja porkkanaviiluilla höystettynä yrttinen tomaatti-mozzarellasalaatti maistui myöskin.

* * *

Tomaatti-mozzarellasalaatti

3-5 tomaattia
1 pkt mozzarellaa
reilu kourallinen tuoreita yrttejä
2-3 rkl oliiviöljyä
2-3 rkl valkoista viinietikkaa (maustetutkin käyvät hyvin)
ripaus (sormi)suolaa
ripaus sokeria
mustapippuri myllystä

Pilko tomaatit, mozzarella ja yrtit. Lisää joukkoon öljy, viinietikka ja mausteet. Sekoita ja anna makujen tasaantua hetki (jos maltat).

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Lempiväri on punainen: tomaattisato on parhaimmillaan

Kasvihuone muistuttaa yhä enemmän viidakkoa. Sisään saa mennä saksien kanssa ja suojavarusteissa, sillä chilit ovat ärmyä tavaraa lehtiä myöten. Onneksi poimittavat tomaatit ovat punaisia; löytyvät viidakosta helposti.

Tänä vuonna tomaattisato on paras ikinä. Jee! Luumutomaatti, kirsikkatomaatti ('Gardeners Delight') ja  keltaisena kasvatettu, mutta punaisena helottava, normitomaatti tuottavat maukasta lähiruokaa ainakin omaan tarpeeseen (ehkä kauniisti pyydettäessä jaettavaksikin). Olen kasvattanut tomaatteja nyt muutamana vuotena ja tämän vuoden tulos ylittää edellisvuodet paitsi tomaattien määrässä, myös laadussa. Tomaatit ovat mehukkaita, makeita ja tomaatin muotoisia. En tiedä, mitä olen tehnyt edellisvuosista poiketen, mutta ensi vuonna teen samalla tavalla kuin nyt. Nam.

lauantai 14. elokuuta 2010

Tervetuloa!

Kokit ja Potit tarjoaa herkkuja kotikeittiöstä ja elämyksiä mullan tuoksuisesta keittiötarhasta. Tervetuloa viihtymään!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails