lauantai 1. tammikuuta 2011

Makuja maailmalta: torielämää ja makhamin metsästys


Yksi mukavimmista asioista matkailussa on paikalliseen tori- ja ruokakauppamaailmaan tutustuminen. Torielämä on toki mukavaa kesällä Suomessakin; tuoreiden vihannesten ja marjojen tuoksu on huumaava. Maailmalla torilla aika kuluu huomaamatta paikallisia herkkuja ihmetellessä. Torikauppiaat antavat maistaakin, jos uskallusta riittää. Tässä maailman kolkassa yhteinen kieli torimyyjien kanssa usein puuttuu, joten sille mitä maistaa tai ostaa saattaa jäädä nimi löytymättä. Sanojen kirjoitusasustakaan ei voi päätellä yhtikäs mitään. Ne ovat kuin mystisiä symboleja.

Dan Brownin Kadonnut symboli -kirja on muuten ollut yhtenä matkalukemisena. Kertakaikkisen koukuttavaa luettavaa. Suosittelen. Myös Jens Lapiduksen dekkarit ovat oivaa lomalukemista.

Yksi maukas hedelmä, jota torilla maistoimme, oli longaani (engl. longan, kuva yllä). Helposti kuoriutuva, makea ja pehmeämaltoinen hedelmä on kuulema litsin sukulainen. En hoksannut ottaa talteen sisällä ollutta kiveä - oiskohan siitä saanut kotitarhassa aikaan longaanipuun. Tuskin vaan.  Mielenkiintoinen hedelmä oli myös jackfruit, jota kuoriessa olisi kyllä itseltä usko loppunut kesken. Sen verran paksukuorisesta jättiläishedelmästä oli kyse.

Osan valtavan hedelmävalikoiman lajeista tunnistimme, joskaan omenalta näyttänyt ei sitten ollutkaan tavallinen omppu, herkullinen kylläkin. Banaani ei sentään pystynyt meitä hämäämään, vaikka pikkuinen olikin (kuvassa verrokkina Herra Kokin etusormi).


Ruokatorin lähikadulla oli rakennustarvikeliikkeiden välissä ensisilmäyksellä sementtisäkkibisnekseltä vaikuttanut myymälä, joka lähemmällä tarkastelulla osoittautui riisikaupaksi.


Tuoretorikierroksilla yritimme sinnikkäästi löytää makumatkamuistoksi tamarindia. Englanniksi lausutuilla pyynnöillä saimme vain hämmentyneitä hymyjä. Lopulta saimme selville hedelmän thain kielisen ääntämyksen ('makhaam'), jota kysyvällä ilmeellä toistelimme toreilla turhaan myyjältä toiselle. Lopulta ihmettelin asiaa englantia taitaville räätäleille, joka kertoi hänen kotipihassaan kasvavan ison tamarindipuun. Räätäli lupasi tuoda meille pussillisen hedelmiä töihin tullessaan. Ihana ihminen.

4 kommenttia :

  1. Ihania nuo Thaimaa-jutut. Juuri siellä olisin mieluiten juuri nyt. :)

    Itsekin lukaisin jouluna tuon Kadonneen symbolin (jonka ostin jo edellisen vuoden joulukirjaksi). Oli kyllä kiintoisa. Jens Lapidusta en ole lukenut, mutta pitääpä mennä seuraavalla kerralla kirjaston dekkariosastolla L-hyllylle.

    VastaaPoista
  2. Matkailu ON ihanaa (vaikka pönttö onkin nyt ihan sekaisin aikaerosta).

    Kadonneen symbolin aiheuttaneiden pohdintojen jälkeen Lapiduksen alamaailma tuntui ensin vähän rajulta, mutta, juu nou, palmun alla ja laineen liplattaessa elämän rosot tuntuvat sileämmiltä :) Ja Lapidus osaa kyllä kietoa juonet mielenkiintoiseksi kääreeksi.

    VastaaPoista
  3. Minulla kasvaa ikkunalla kaksi logaanipuutaimenta. Ne on istutettu helmikuussa 2011, ja ovat nyt noin 17 cm korkeita. Siemenet toin Thaimaan matkalta.

    Jännityksellä seuraan kuinka ne selviävät tästä pimeästä jaksosta. Janoisia ovat ja varmaan tykkäsivät menneestä lämpöisestä ja aurinkoisesta kesästä.

    VastaaPoista
  4. Vau! Seuraavalta reissulta täytyy napata siemenet mukaan. Mitenkähän suuria niistä tulee?

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails