keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Makuja maailmalta: Ateena


Kaunista, rumaa, kurmeeta ja karmeeta. Siinä Ateena neljän sanan tiivistyksenä.



Tuskin mikään muu kaupunki tarjoaa yhtä paljon upeita historiallisia rakennelmia - Akropolis kaupungin ylle kohoavana kruununaan. Historian ihmeiden rinnalle on rakennettu, ilmeisesti nopeasti ja halvalla, kerrostalopytinkejä, joissa arkkitehti ei ole onnistunut ehkä ihan nappiin. Joku talo tosin oli jo rumuudessaan viehättävä (tai ehkä parvekkeilla oli paljon kukkia).

Kreikkalainen keittiö kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Ateenassa vietetyt kuusi päivää tarjosivat mieleenjääviä makuja, hyvässä ja pahassa. Lounaaksi nautitut salaatit Glyfadan rantakaupunginosassa olivat niin maukkaita ja raikkaita, että väsyneet työmatkalaiset raahustivat samaan loungemaiseen Marquise-ravintolaan toisenkin kerran. Se kannatti - sitä paitsi vessakin oli jo nähtävyys.


Myös perinteisemmät kreikkalaiset ruoat olivat pääsääntöisesti maukkaita, vaikka en oikein ymmärräkään, miksi souvlakivartaan lisäkkeenä tarjotaan lötköranskiksia. Luulen, että ne ei ehkä ole ihan sitä perinteisintä kreikkalaisuutta. Moussakaa voisin sen sijaan syödä melkein joka päivä, nam.


Ateenasta parisenkymmentä kilometriä etelään olevan Vouliagmenin rannoilla oli mukavia rantaravintoloita ja ihan kivasti silmänruokaakin, sillä viikonloppuna paikalliset säntäsivät viettämään rantapäivää. Tai siis enhän minä mitään nähnyt, kun kuuntelin niin tarkasti esityksiä pimeissä luentosaleissa, mutta muut naiset kertoivat nähneensä.

Ihan tosi pikaisesti ahkeroinnin välissä kipaisin kuitenkin minäkin lounaalla rantaravintolassa, jonka alkuruokalistalta löytyi mahtava munakoison, tomaatin ja fetajuuston yhdistelmä. Tätä on pakko kokeilla kotonakin.


Keskustasta puolisen tuntia metrolla (Line 1) pohjoiseenkin löytyi näkemisenarvoinen helmi, Kifissia. Huikean vehreä ja vauras kaupunginosa oli seesteisen rauhallinen, kuin pieni oma kaupunkinsa. Matkalla vilisti ohi muitakin kotoisia kaupunginosia ja myös olympiastadion. Paikallisliikenteellä matkatessa näkee kyllä varsin moninaisen otoksen paikallisväestöstä - yksi hauskimmista asioista maailmalla.

Reissun karmein kurmeeyritelmä oli pannacottana vanhassa kaupungissa (Plaka) tarjottu, läpensä keinotekoinen vaniljavanukas, joka oli kuorrutettu ylimakealla mansikkaesanssihillolla. Purkin kyljessä luki taatusti Danone tai jokin muu aitoja makuja tarjoava jätti. Vaniljavanukkaassahan ei ole mitään vikaa, mutta ei se kyllä pannacottaa ole nähnytkään. Ettäs kehtaavat.


Vanukkaista viis, Ateena oli ihana; oliivipuut kukkivat ja sitruuna- ja appelsiinipuut kypsyttivät hedelmiään. Melkein kuin meidän pihalla.

4 kommenttia :

  1. Totta muuten, että noissa julkisissa kulkuvälineissä näkee ja kokee matkakohteesta aika erilaisia juttuja, kuin jos vaan päivystäisi siinä keskustassa. Pariisin esikaupunkialueetkin oli aika eri maailma kuin se 6. arrondismentti.

    Mutta pakko todeta myös, että maaseudulla taas oli välttämätöntä olla autolla. Siellä ei olisi muuten nähnyt niin yhtikäs mitään. Pitäiskin varmaan postata myös se.

    VastaaPoista
  2. Junilla kulkiessa näkee vielä mukavasti elämän ja ihmisten takapihoja, keittiöpuutarhoja ja kotoisia grillipaikkoja, joita ei paraatipuolilta, teitä kulkiessa näekään:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kivasta retkiseurasta lauantaina! Siinä Akropoliksen laella, iänpäivänvanhan joonialaisen pylvään juurella ja kesätuulen kainalossa meinasi unohtaa olevansa työmatkalla. Kuvat sentään todentavat, että luennoillakin oltiin :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kivoista kommenteista!

    Maaseutuautoilusta ja junailusta olen täsmälleen samaa mieltä. Auton vuokraaminen on paikallisliikenteen ohella mainio tapa tutustua paikalliselämään.

    Ja tunnistetulla anonyymille kiitos ihanista Ateenan hetkistä :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails