torstai 23. kesäkuuta 2011

Onko Mikkeliin mänijöitä?


Kesän kunniaksi päätimme siskon kanssa tehdä kaksin pienen puutarhateemaisen pyrähdyksen eteläiseen Savoon, Mikkelin ympäristöön. Seudun puutarha-anti on ollut tässä kevätkesällä esillä sekä televisiossa että alan lehdissä, joten kohteet oli helppo löytää. Tavoitteena oli hakea iloa ja inspiraatiota sekä hyötytarhaan että koristepuutarhaan, ja tietysti hurpatella parhaassa siskoseurassa.

Kohteita valittiin neljä, jotka kaikki sijaitsivat kymmenen kilometrin säteellä Mikkelin keskustasta. Jos ympyrää olisi laajentanut suuremmaksi, olisi mukaan mahtunut muitakin upeita kohteita, mutta silloin päiviäkin olisi pitänyt olla enemmän.


Kenkävero on vanha pappila, jonka rakennukset ja pihapiiri on kunnostettu ja valjastettu virkistyksen ja matkailun käyttöön. Rakennukset olivat upeita ja puutarha täynnä aitoa tunnelmaa: ei liian sliipattua ja täydellistä vaan sopivasti rouheaa. Rikkaruohojakin näkyi - mikä helpotus! Kasvit oli istutettu pääosin korkealaitaisiin istutuslaatikoihin, jolloin kasvit olivat sopivasti silmäntasolla tuoskuteltavina ja ihmeteltävinä.  Hyöty- ja koristekasvit olivat suloisesti sekaisin, mikä oli minusta hyvä muistutus hyötykasvienkin kauneudesta. Salaatin tai yrttien kerääjällä on tietysti oltavat silloin riittävä kasvituntemus, että pöytään päätyy syötäväksi tarkoitettuja vehkoja.

Kenkäveron pihapiirissä oli myös viehättävä leipomokauppa, josta ostetut perunarieskat loppuivat heti kesken. Kaiken kukkuraksi pappilapyrähdyksen viehättävyyttä lisäsi lahjatavarakaupan eteisessä tavattu Risto Kaskilahti. Jos Riston haluaa tavata, lienee Kenkäveroa parempi bongausprosentti Mikkelin teatterissa.


Kenkäveron lähellä sijaitseva Mikkelipuisto oli moderni ja tyylikäs mutta jotenkin vähän vaisu kokonaisuus ilman isoja yllätyksiä (tai julkkiksia, hah). Yritysten ja yhteisöjen mallipuutarhoista koostuva puisto oli kuin myyntipuhetta: kaunista ja kivaa, näkemisenarvoistakin. Vain elämisen meininki uupui. Toisaalta, jos olisi juuri suunnittelemassa omaa pihaa tai sen uudistusta, olisi mallipihoilla varmasti enemmän annettavaa, sillä mallipihat olivat upeasti toteutettuja pienine yksityiskohtineen. Mikkelipuiston laidalla sijaitsevassa taimimyymälässä oli hyvä valikoima yrttejä ja tekemisen meininkiä kantautui silmiin läheisiltä viljelypalstoilta (jos oikein näin).


Kolmantena kohteena olleeseen Anjan puistoon (josta kuva yllä ja alla) matkaa tuli keskustasta kymmenkunta kilometriä. Järven rannalla sijaitseva yksityispuutarha on Anja Laaksosen toteuttama ja suunnittelema kokonaisuus, jossa lammet, puut ja nurmialueet vuorottelevat kauniisti. Pihapiirissä oli myös upeita intialaisia kukkoja, riikinkukkoja, ankkoja ja valloittavia pikkupupuja.

Ehkä me olimme jotenkin henkisesti ylivirittäytyneitä, mutta kaikesta kauneudesta huolimatta Anjan puistosta jäi jotenkin epätodellinen ja hieman aavemainen olo. Ihan kun olisi ollut mukana Hannu ja Kerttu -sadussa. Kyllä ihmismieli on kummallinen.


Matkalla Mikkelistä viitostietä pohjoiseen piipahdimme vielä kahvilla viehättävässä Tertin kartanossa. Kahvina tarjoiltu ruusukahvi oli hyvää, mutta britatorttu liian kauan meitä odottanutta ja ylimakeaa. Uh. Silmänruokaa meille tarjosi ympäristö, puutarha ja Jari Sillanpää, vau, joka oli liian kiireinen (tai perässä juoksevia kukkamekkomuoreja karttava) istahtaakseen kahvin ajaksi seuraamme sisätiloihin.

Osa kartanon puutarhasta oli rakennettu entisen navetan(?) kiviseinien suojiin. Hyvä idea! Puutarhakohteena odotin ehkä Tertiltä hieman enemmän. Toisaalta pitkä päivä ja kotimatkan houkutus vei varmasti osa voimista. Terttiin täytyy palata paremmalla ajalla, olla vaikka yötä kartanon suojissa ja tutustua historiaa huokuvaan helmeen paremmin.

Olihan meillä lystiä. Siskoseura piristää aina.


3 kommenttia :

  1. Kiitos siskolle siskoseurasta ja Mikkelin matkasta AUTOn kyydissä! Paljon oli nähtävää,mutta minusta Kenkävero oli kyllä paikoista parhain. Ainakin se oli ensimmäinen, johtuneeko siitä ja Ristosta:)Meillä siskoksilla on kyllä aika hyvä mielikuvitus, kun kuvitellaan olevamme Hannu ja Kerttu, mutta sillälaillahan pakoista saa aika paljon enemmän jännittävämpiä:)Muutenhan matka Mikkeliin saattaisi olla jopa tylsä! Ja Jari, se kruunasi matkan!!! Johanna

    VastaaPoista
  2. Niin ja voi vitsi että tuo pioni-kuva on AIVAN IHANA! Samoin kun tuo leipomo kuva. mutta niinhän sinun kuvat yleensäkin ovat! Johanna

    VastaaPoista
  3. Mielikuvitus auttaa luomaan monia hassuja juttuja arkiseen eloon :)

    Ja kiitos kuvakehuista. Välillä joku vahingossa onnistuukin. Pionikuvasta tykkään minäkin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails