torstai 30. kesäkuuta 2011

Unelmien kääretorttu


Unelmatorttu on ollut vuosikausia to do-listalla. Olen vältellyt unelman toteuttamista sillä varjolla, että jos homma menee plörinäksi, on unelma sirpaleena. Sirpaleiden varominen ei kyllä ole lainkaan tapaistani, ainakaan keittiössä, että huono on ollut tekosyy. Loman alun huumaannuttamana meninkin sitten vahingossa lupaamaan leipovani unelmien tortun.

Kääretorttupohjan leipominen ei ole lainkaan hankala juttu, sen olen osannut ennenkin. Ja lopulta osoittautui, että kreemin tekeminen se vasta helppoa olikin. Unelmatorttu oli siis paitsi hyvää, myös tavattoman helppotekoinen. Taas se tuli todistettua: unelmat on tehty toteutettaviksi.

****

Unelmatorttu

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1/2 dl venhäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

kreemi
150g voita
2 dl tomusokeria
2 kananmunan keltuaista
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sitä kuohkeamman pohjan saat, mitä huolellisemmin maltat vaahdottaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi varovasti vaahdon joukkoon nostellen.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle pellille ja paista 225 asteessa (kiertoilmauunissa hieman alempi lämpö, 200-215 astetta, riittää). Paistoaika on noin 8 minuuttia, mutta luota silmiisi, älä kelloon.

Kun pohja on paistumassa, laita leivinpaperi pöydälle ja ripottele siihen hieman sokeria. Kumoa valmis pohja sokeroidun leivinpaperin päälle ja irroita varovasti pohjassa kiinni oleva leivinpaperi. Jäähdytä pohja. Minä jätän irroittamani leivinpaperin pohjan päälle ja laitan leivinliinankin vielä ympärille, jotta pohja ei kuivu jäähtyessään.

Tee kreemi. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset ja vaniljasokeri ja vatkaa vielä kunnes kreemi on tasaista. Levitä kääretorttupohjan päälle ja kääri napakalle rullalle. Laita jääkaappiin tekeytymään.

****

Ohjeeksi valitsin Ulla Svenskin reseptin, joskaan kuorrutetta en edes yrittänyt tehdä. Torttu ei sitä tosin meidän mielestä kaivannutkaan. Jos unelmaa olisi tarjottu vieraille, olisin sihdannut päälle tomusokeria. Yksinkertaista ja kaunista.

Toisin kuin monet muut meidän pikkuperheen mieshenkilön suosikkipaakkelssit, oli unelmatorttu parhaimmillaan vasta leipomista seuraavana päivänä (ja sitä seuraavana).

8 kommenttia :

  1. Nostalgialeivonnainen, selkeästi. Äidin tekemänä tämä oli lapsuuden suurimpia herkkuja. Itse en ole tohtinut kokeilla, vielä.

    VastaaPoista
  2. Nostalgialeivonnaista leipomisen kynnys ON korkea, joskaan unelmatorttu ei kuulukaan minulla siihen sarjaan. Mutta koska äiti tekee maailman parhaita sämpylöitä ja perunarieskoja, on kynnys tehdä niitä itse (liian?) korkealla. Ikkään kun ei pääse samaan lopputulemaan.

    VastaaPoista
  3. Suussa sulava herkku! Serkkuni, tuo armoitttu jauhopeukalo, on tarjonnut unelmatorttua kahvilla höystettynä. Mikä jalostunut maku! Muistaakseni olen innostuuneena sitä itsekin joskus kokeillut ja muistinrippeeni sanovat, että pikakahvijauhetta laitettiin pieneen vesitilkkaan ja sitten tämä seos lisättiin hyvin vatkaten normitäytekreemiin. Paljonko...? Makuasia. Minulla kreemistä taisi tulla haaleenvaaleenruskeeta, mutta sopivan vienosti kahville maistuvaa. T: Tyttö radan takaa

    VastaaPoista
  4. Oo! Kahviunelma! Miten mieleeni hiipii joku ihana kahvittelukerta, jolloin olisin saanut moista herkkua - pätkiiköhän muistitikku?

    Seuraavalla kerralla täytyy tuunata.

    VastaaPoista
  5. Entäs, jos korvaa osan kreemistä appelsiinituorejuustolla?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, Voi vide! Kuulostaapa hyvälle.

    VastaaPoista
  7. Ihanaa!! Nyt mustikka aikaan tuoreita mustikoita sellaisenaan väliin nii kyllä maistuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoreet mustikat tekevät mistä vain parempaa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails