torstai 21. heinäkuuta 2011

Filokorit pinaatti-fetatäytteellä


Blogipiknikille pakattavia eväitä pohtiessani päätin ottaa teemaksi kasvustojen karsimisen. Marssin pihan perälle ja totesin, että rikkaruohojen lisäksi eniten karsimista kaipasivat lamopinaatti ja viiniköynnös. Viiniköynnöksen oksista kieputtelin kranssipohjia, lehdistä jo tuttuja viinilehtikääryleitä (totta puhuen muutakaan en niistä osaa tehdä). Uudenseelanninpinaatin yhdistin fetajuustoon ja kätkin filotaikinakoreihin; fetan ja pinaatin liitto on vaan niin ihq.

Filotaikinan kanssa sähelsin enemmän kuin olisi ollut tarpeen, mutta onneksi taikinakorit saavatkin olla vähän rosoisia ja rustiikkisia. Tätä ohjetta tehdessä täytyy joko varautua käyttämään loppu filotaikina johonkin muuhun leipomukseen tai tekemään täytettä moninkertainen annos. Filotaikinan käytölle löytyy netistä vaikka mitä ideoita, makeita ja suolaisia.

Halusin piirasista pieniä suupaloja, jotka oli helppo syödä luonnon helmassa sormin. Minimuffinsivuoat ovat juuri sopivia suupala-annoksiin, vaikka pienten kolosten täyttäminen ja pienen pellin uunittaminen ja uudelleenlataaminen onkin hieman töisevää. Täytyisi ehkä hankkia isompi minimuffinsipelti. Täyte riitti reilulla kädellä annosteltuna 24 korin täytteeksi. Toki täytteen voi laittaa isompiinkin vuokiin tai tehdä yhden suuren piiraan, kuinka vain.

****

Filokorit pinaatti-fetatäytteellä
noin 24 minimuffinsin kokoista koria

filotaikinaa (noin 1/4 pakettia)
loraus öljyä
n. litran kulho tuoretta pinaattia (paineltuna, ei sullottuna, ehkä 100-150g)
200g rasvaista fetaa
60g (1/2 prk) smetanaa
1 kananmuna
maun mukaan sitruunamehua
ripaus muskottipähkinää
(mustapippuria, suolaa)

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Tee täyte. Huuhdo tuoreet pinaatinlehdet ja silppua ne. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja pehmennä pinaattia siinä pyöritellen parisen minuuttia. Samalla pinaatista haihtuu ylimääräistä nestettä.

Murenna feta kulhoon, lisää hieman jäähtynyt pinaattisilppu sekä muut aineet. Jos et halua maistaa raakaa kananmunaa, maistele täyte makuusi valmiiksi ennen munan lisäämistä. Ole varovainen suolan lisäämisen kanssa, fetasta irtoaa suolaa vielä paiston aikanakin. Pieni suolamäärä saattaa kuitenkin olla tarpeen.

Öljyä muffinsikolot tarvittaessa. Ota yksi filotaikina-arkki ja sivele puolelle siitä hieman öljyä. Käännä arkin toinen puoli päälle. Leikkaa kaksinkertaisesta arkista muffinsikoloihisi sopivia neliöitä, filotaikinaneliön reunat saavat pursuilla hieman kolosista ulos, ne näyttävät paistuessaan kauniilta. Laita toinen neliö lomittain ensimmäisen päälle - taikinakorista tulee siis nelikerroksinen. Tee kaikkiin muffinsikoloihin sama temppu.

Täytä korit ja paista 175-200 asteisessa uunissa noin viisitoista minuuttia.

****

Ohjeen tein summamutikalla fiiliksen ja kaapissa olleiden ainesten pohjalta. Sitruunaa puristin täytteeseen ehkä himpun verran makuuni liikaa, mutta muuten maut olivat kyllä kohdallaan. Muutkin viltillä istuneet tuntuivat tykkäävän, sillä yhtään koria en tuonut takaisin kotiin.

ps. Sana ihq on minun(kin) mielestä kamala sana.

5 kommenttia :

  1. Minä tein keväällä empiirisen kokeen filotaikinan säilymisen kanssa. Käytin taikinaa ihan loppuun saakka noin 6-8 eri kerralla ja siihen meni varmaan toista kuukautta kaikkiaan. Käärin vain taikinan tiiviisti muoviin ja säilytin viileässä. Ei se mennyt miksikään, ehkä vähän reunoista kuivempaa. Tutkailin sitä aina tarkasti, että onko se tosiaan edelleen kunnossa. Joten kiirettä ei ole sen kanssa:))

    VastaaPoista
  2. Hannele, miten houkuttelevan näköisiä pikku koreja! Ei auta kun alkaa jonain päivänä värkkäämään näitä.

    Hyvä, kun Campasimpukalta tuli tutkittua tietoa taikinan säilymisestä. Minä oon aiemmin ollut ihmeissäni, että mitäs tälle lopulle tehdään. Ei viittis viikkoa pelkkää filoa syödä...

    VastaaPoista
  3. Campasimpukka, kiitos tutkimustuloksista! Filokäärön loppu odottaakin jääkaapissa uusia innovaatioita - se saa siis odottaa ihan rauhassa.

    Kotiharmi, filofiikko (äh, ammttitauti). Kiitos kehuista, näillä jaksan taas uudet filosähläykset.

    VastaaPoista
  4. Oi kun ihanan näköisiä filokoreja! Itsekin unelmoin kasvimaasta, jotta voisi taituroida pöytään kaikkea "harvennettua" :) Toistaiseksi harvennan vaan ikkunalla kasvavaa ruukkubasilikaa ;)

    VastaaPoista
  5. Anna, Kiitos!
    Basilikan harventaminen on harventamispuuhista parhaita! Eikä ikkunalaudalla joudu taistelemaan etanoiden tai muiden ällöjen kanssa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails