torstai 14. heinäkuuta 2011

Tutkimuslabrasta päivää - yrttisuolatutkimuksen tulokset


Parisen viikkoa sitten teimme yrttisuolaa kahdella tavalla: molemmissa tekotavoissa käytettiin samoja aineksia ja yhtäläisiä määriä, joskin yrtien mittana oli humanistin koura joka ei liene mitoista tarkoin. Nyt molemmissa suolalaareissa on kuivaa yrttisuolaa, joten on lopullisten tutkimustulosten julkistamisen aika (joku päivä sitten ehdin jo puolisalaa antaa väliaikatietoja kommenttilootassa). Ta-ta-daa!

Tässä tutkimuksessa arvioitiin kahdella tavalla tehdyn kotikutoisen yrttisuolan (versiot I ja II) kuivumisnopeutta, väriä, ulkonäköä, tuoksua ja makua. Myös kuivuneen suolan myllättävyyttä testattiin.

Kuivumisnopeus: Versio II oli lähtötilanteessa selvästi kosteampaa, mutta muuttui noin viikossa näppituntumalta kuivaksi. Versio yksi, jossa yrtit oli vain karkeasti revittyinä, kuivui selvästi hitaammin.

Väri: Ei mitään epäilystä kuningattaresta! Versio II oli aluksi hyvin voimakkaan vihreää ja pysyi kuivuessaankin heleänä ja kauniinvärisenä.

Ulkonäkö (eli missipisteet): Jos tykkää kirjavasta, on versio I kruunupää, jos tykkää yksivärisestä kukitetaan versio II (näin meillä).

Tuoksu: Koko koti tuoksui yrteille - paras eau de toilette ikinä! Molemmat suolat tuoksuivat hyvälle, mutta version II tuoksu oli selvästi voimakkaampi erityisesti yrttien ollessa vielä kosteita. Siitä lisää pisteitä.

Maku: Jos makusteltavaksi ottaa yhden merisuolakiteen, maistuu version I kide liki puhtaalta suolalta version II maun ollessa selvästi yrttinen. Kun suolat jauhetaan, ei eroa juurikaan ole. Versio II on tasaisemmin yrttistä, kun taas version I myllystä pöllähtää välillä enemmän ja välillä vähemmän yrttistä herkkua. Ruoassa kukaan ei huomaa eroa.

Myllättävyys:  Molemmat yrttisuolat myllättiin Hackmannin Touch -myllyllä, joka on osoittautunut todella hyväksi ja varmaksi hankinnaksi. Kumpainenkin suolalaatu hienontui keraamisessa myllyssä ilman ongelmia. Hienonnetussa suolassa ei väriero ollut yhtä voimakas kuin rakeisena (kuva alla).

Myllyasiasta käytiin keskustelua edellisen yrttisuolajutun kommenttilootassa. Peugeotin myllyt tuntuvat olevat suolan laadun kanssa vähän kranttuja, vaikka ovatkin tunnettuja (oikein käytettyinä) laadustaan ja kestävyydestään. Keskustelua aiheesta löytyy Pastanjauhajien suolamyllyjutun kommenteista. Meillä pökötissä on tavallista, karkeaa ruususuolaa, vaikka joku muu laatu olisi ehkä myllyyn sopivampaa.


Summa summarum: Koska kaikki aistit ovat keittiössä(kin) tärkeitä, tehdään yrttisuolaa meidän köökissä jatkossa tavalla II eli karkea suola ja yrtit pyöräytetään tehosekoittimessa ihanan vihreäksi ja tasalaatuiseksi. Kuivuminen hoituu noin viikossa laakeaan astiaan levitettynä välillä suolaa sekoitellen.

4 kommenttia :

  1. Tätä kokeillaan meilläkin!

    VastaaPoista
  2. Hyvä! On kyllä makoisaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos arviosta, tätä tehdään meilläkin tällä viikolla. Juuri tutkailin yrttipuskia että on pakko harventaa reilulla kädellä.

    VastaaPoista
  4. Sauvajyvänen, kiva! Yrtit on kyllä kiitollisia kasvatettavia, kun mitä enemmän käyttää sitä enemmän saa satoa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails