lauantai 30. huhtikuuta 2011

Pikainen pinaattilisäke


Pinaattilisäke on herkkua ja tulee tosi nopeasti. Kokeile vaikka.

****

Pinaatti-fetalisäke
kahdelle

n. 200g tuoretta pinaattia
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pieni loraus oliiviöljyä paistinpannulle
suolaa
mustapippuria
1-2 rkl sitruunamehua
rasvaista fetajuustoa maun mukaan (50-100g)
2 tomaattia

Huuhtele pinaatinlehdet ja heiluttele vesi vähemmäksi. Nypi pois huonot lehdet. Jotkut ohentelevat tai poistavat pinaattien lehtiruotoja mutta siinä menee ikuisuus ja tämä on pikainen lisäke. Lehtiruodot eivät haittaa kerrassa mitään.

Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi. Murskaa myös valkosipulinkynsi. Kuumenna pannulla tilkka (oliivi)öljyä ja freesaa sipulisilppuja siinä hetki. Lisää pinaatinlehdet mutta älä säikähdä; iso kasa pinaattia muuttuu tuossa tuokiossa todella paljon pienemmäksi kasaksi. Sekoittele parisen minuuttia. Sekoittelu sujuu helposti kahdella puuhaarukalla tai vastaavilla, joilla lehtiä saa nosteltua sekaisin.

Kun pinaatinlehdet ovat kutistuneet, lisää suolaa ja pippuria sekä sitruunamehua. Sekoita. Murentele päälle fetajuustoa ja lohko tomaatteja. Sekoita niin halutessasi.

****

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Vitello tonnoton


Olivia-lehden nettisivuilla on vastikään aloittanut uusi ruokabloggari Hanna Jensenin siirryttyä muiden lehtien leipiin. Mikään tuntemattomuus ei kauhan varressa pyöriskele, sillä reseptejään meidän lukijoiden iloksi jakaa Sara La Fountain. Parisen viikkoa sitten Sara julkaisi oman versionsa italialaisesta klassikosta, Vitello tonnatosta. Yritin kysellä Saralta vinkkejä kalattomaan kastikeversioon niitä kuitenkaan saamatta. Päätin pyristellä ilman ammattilaisen vihjeitä. 

Kastikkeeseen kuuluvan tonnikalan korvasin suolaisuutta ja sopivaa rakennetta tuovalla parmesanraasteella. Muutoin noudatin Saran reseptiä, jos ei lasketa sitä, että rukola vaihtui timjamiin - kannattaa käydä kaupassa ilman listaa. Kaikesta huolimatta tonnikalaton (eli tonnoton) klassikko oli superhyvää! Tämä maistuisi vaikka vappulounaalla lämpimässä (=vaatetuskysymys) auringonpaisteessa kuohuvaisen juoman kanssa.


****

Vitello tonnoton eli kalaton versio klassikosta
alkuruokana neljälle

250g paahtopaistia (oikeasti vasikkaa mutta sitä ei ollut kaupassa)
rukolaa (tai timjamia)
parmesanjuustoa
kapriksia

Kastike
3 rkl majoneesia (ohje esim. täällä)
3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
2 tl ketsuppia
1 pieni valkosipulinkynsi
1 - 1 1/2 rkl sitruunamehua
2 - 5 tippaa Tabascoa (punainen originaali)
1 dl parmesanjuustoa raasteena
suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria

Tee ensin kastike. Jos teet majoneesin itse, aloita siitä. Se on helppoa kun mikä. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita. Laita suolaa vasta parmesanin jälkeen, jotta kastikkeesta ei tule liian suolaista.

Asettele vasikan tai paahtopaistin viipaleet lautaselle. Valuta lihojen päälle reilulla kädellä kastiketta. Vuole päälle parmesanista lastuja ja laita myös kapriksia makusi mukaan. Rukolan (tai timjamin) voit laittaa joko annoksen reunoille tai päälle.

****

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Karitsaa ja riisiä padassa


Pääsiäisenä kevätkelit olivat Oulussakin niin lämpimät, että pihalla tuli lämmin paitasillaankin, ja ruoan oli valmistuttava liki itsestään. Tarhuri oli nimittäin takuuvarmasti pihalla. Mikä ilo! Multaa kynsien alla ja multaisa sotamaalaus poskipäillä, housunpolvet mutaiset ja varusteina kottikärryt, harava ja lapio. Tuli aivan mieleen rakennusajat ja tapamme nimetä vielä tuntematon naapurusto autojen mukaan: Oli punaisen pikkuauton nainen, Skoda-tyyppi, kovaa ajava mersumies, se toinen mersu sekä vihreä ja valkoinen Volvo. Meidät kai tunnettiin nimellä "kulkee kottikärryjen kanssa", kun kuljetimme kärryillä työkaluja naapuriin turvaan. Mikään ei ole muuttunut kärryjen suhteen, mutta osa naapurustosta on saanut sentään oikeat nimetkin.

Pakastimessa oli luomukaritsan parikyljyksiä, jotka Herra Kokin ideasta pistettiin pataan muhimaan riisin kanssa. Riisi imi itseensä mahtavat maut paitsi lihoista ja luista myös liemenä toimineesta kanaliemestä (pakkasesta sekin, jostain rääppeistä joskus keitetty). Reilu valkosipulimäärä toimi hyvin ja kokonaiset kynnet olivat huumaavan hyviä.

Tämänkaltaisten patojen suolaaminen on aina yhtä haastavaa. Nyt riisissä oli sopiva suola ja mahtavat maut, mutta lihassa ei. Kyljykset eivät selvästikään olleet parhaimmillaan pataruoassa, paljon paremmin luullinen liha toimi edellisellä kerralla. Seuraavalla patakerralla kätken riisin sekaan vaikka karitsan paahtopaistia vähän kuten Lamb Pelaussa.

****

Karitsaa ja riisiä padassa

4 karitsan parikyljystä (tai esimerkiksi 2-3 karitsan paahtopaistia)

3 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl kuivattuja yrttejä (timjami, rosmariini, basilika)

3 dl riisiä
5 dl liha- kana- tai kasvislientä
2-3 dl vettä
kokonaisia valkosipulinkynsiä (maun mukaan mutta reilusti)
porkkanoita, paprikaa tai "mitä kaapista löytyy"-kasviksia
kuivattuja chilejä
(suolaa)

Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, yrtit ja kolme murskattua valkosipulinkynttä. Marinoi seoksessa lihoja tunti pari. Jos käytät paahtopaistia, leikkaa se ennen marinointi sopiviksi kuutioiksi. Kuumenna pata ja ota lihoihin pinta marinadiliemessään padassa. Jos sinulla ei ole hellankestävää pataa, voit tehdä ruoan korkeareunaisella paistinpannulla ( minä tein ruoan padassa, koska ajattelin ensin tyrkkääväni sen uuniin - päädyin kuitenkin hellakypsennykseen).

Kun lihat ovat saaneet pinnan, ota ne pois padasta/pannulta mutta jätä marinadin jämät pataan. Lisää raaka riisi ja kuullota hetki. Lisää lihat ja liemi sekä kokonaiset (kuoritut) valkosipulinkynnet, reiluiksi paloiksi pilkotut porkkanat ja muut herkut. Lisää vettä pari-kolme desiä, jotta kaikki aineksi peittyvät nesteeseen.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia. Tarkkaile välillä, että neste riittää - lisää vettä tarvittaessa. Maista suola ja säädä tarvittaessa.

****

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Varhaiskaalikääryleet sobanuudelipedillä


Varhaiskaalin pomppaaminen ostoskoriin on samanmoinen tuulahdus kesästä ja tulevasta satokaudesta kuin parsanippu. Tai siis mikä tuleva satokausi. Ennemminkin oleva satokausi. Se, joka alkoi tänään! Ehkä yllä olevasta kuvasta arvaattekin, mistä puskasta sai jo taittaa kevään ensimmäiset korret. Kyllä, se oli ruohosipuli. Sanoinko jo, että satokausi alkoi tänään. Siis tänään!

Myönnän olevani ihan piiiikkkuusen innoissani.

Varhaiskaalista askartelin kääryleitä ruohosipulien toimiessa lähinnä koristeina. Kaalikääryleiden esikuvana oli jokin aika sitten ystävän kanssa laatulounaalla Puistolan bistrossa syödyt savoykaalikääryleet, joissa kaali oli jätetty sopivan aldenteksi ja täytteeseen oli kätketty ainakin sieniä ja jauhelihaa. Simppeliä mutta toimivaa.



Perinteisissä, pitkään muhitetuissa kaalikääryleissä ei ole kerrassa mitään vikaa, ne ovat aivan ihania, varsinkin Vanhanmamman tekeminä. Varhaiskaalikääryleiden etuna kuitenkin on paitsi rapeus, myös nopeus. Ohjetta minulla ei ollut, joten maistelemalla ja testailemalla tavoittelin puistolamaista lopputulosta. Luulen, että oikeat kokit kypsensivät kääryleet höryuunissa, mutta minä korvasin oletetun höyryn valelemalla kääröjä pari kolme kertaa lehtien keitinvedellä. Lopputulemana oli sama suutuntuma (jes) ja liki sama maku (liki jes).



Kääryleiden lisukkeen tein sobanuudelista, jonka maustoin sitruunalla ja soijalla vähän kuten pastanjauhajat ovat joskus tehneet. Sitruunaisuus toi sopivaa terää varsin miedosti maustetuihin kääryleisiin ja kokonaisuus toimi yllättävän hyvin.


****

Varhaiskaalikääryleet (n.15 käärylettä)

1 keskikokoinen varhaiskaali
400g naudan (paisti)jauhelihaa
kourallinen kuivattuja sieniä (meillä korvasieniä)
vajaa tl suolaa
mustapippuria myllystä
50-80 g rasvaista fetajuustoa

vettä kaalinlehtien keittämiseen
ripaus suolaa keitinveteen
oliviiöljyä vuokaan

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Irroittele kaalista lehdet yksi kerrallaan. Heitä uloimmat lehdet pois, mikäli ne ovat kärsineitä. Huuhtaise multaiset lehdet. Keitä vettä kattilassa ja ryöppää kaalinlehtiä 2-3 kerrallaan 20-30 sekuntia. Valuta ja nosta kuivumaan keittiöpyyhkeen päälle. Säästä keitinvesi.

Paista jauheliha pannulla, lisää kuivatut sienet (voit liottaa ne, minä keitin omiani hetken, koska ne olivat korvasieniä). Mausta suolalla ja pippurilla. Murustele fetajuusto pannulle ja sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Nosta reilu ruokalusikallinen täytettä kaalinlehden päälle. Käännä sivut kohti keskustaa ja rulla kääryleeksi. Lado kääryleet öljyttyyn uunivuokaan. Lorauta kääryleiden päälle hieman oliiviöljyä ja mittaa keitinvettä puolisen desiä vuoan pohjalle.

Paista kääryleitä uunissa 15-20 minuuttia. Sivele pari kertaa välillä vuoan pohjalla olevalla nesteellä, jotta kääryleet pysyvät mehevinä.

****

Sitruunainen sobanuudeli (kahdelle)

200g sobanuudeleita
½ sitruunan mehu
½ sitruunan kuori
2 rkl soijakastiketta
ruohosipulia tai kevätsipulia (reilusti, jos on tai raatsii ottaa)

Keitä nuudeleita ohjeen mukaan. Meidän paketissa luki 5-7 minuuttia, josta viisi oli hyvä valinta. Pese sitruuna huolella ja raasta puolesta sitruunasta ohuelti keltainen kuori. Raaste saa olla pienen pientä. Lisää kuoriraaste keitetyn ja valutetun nuudelin joukkoon, lisää puolikkaan sitruunan mehu sekä soijakastike. Sekoita.

****

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pitkäperjantain pitkospuuretki


Täydellinen keli, parasta seuraa ja rauhallinen tunnelma. Pitkäperjantailta ei voi muuta toivoa. Alkupääsiäistä vietämme Koillismaalla, eteläisessä Kuusamossa. Pitkospuukävely läheiselle koskelle muuttui välillä uppohankiupporoinniksi lumitilanteen vaihdeltua varjo- ja aurinkopaikkojen mukaan.



Koski pauhasi ja sulatti jäätörmiä. Me katselimme vuoroin tulta ja vuoroin virtaavaa vettä - lumoavia molemmat. Pultti-koira tuijotti lähinnä makkaraa.


Hyvää pääsiäistä ja levollisia pyhiä meille kaikille!

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Olukaiset, ihanaiset


Ahmija on huhtikuisen ruokahaasteen emäntänä valinnut aiheeksi maltaiset maut. Olut on ruoanlaitossa meillä harvemmin käytetty aine, joten aihe toimi mainiosti kimmokkeena hypätä uuteen, tutustua tuntemattomaan, kurkistaa "laatikon ulkopuolelle", kuten Ahmija asian osuvasti ilmaisi. Kannatti kurkata.


Jotta koko homma ei olisi mennyt ihan outoiluksi, päädyin paistamaan ohukaisia, siis olukaisia. Taikinaan lurautettu vehnäolut sai taikinan hieman kuplivaksi ja hauskasti happamaksi. Makua tuli juuri sopivasti, erotettavasti muttei läpitunkevasti. Oluen lisäksi lettutaikina ryhdistäytyi ruisrouheella. Molemmat toimivat erinomaisesti.

Olukaisten kaveriksi tein feikkimädistä, sipulista ja ranskankermasta moussen, joka sopi täydellisesti plättyjen makupariksi. Nam. Feikkimäti on muuten valmistettu merilevästä ja sopii siten kala-allergikoille ja kasvisruokavalioon.


****

Olukaiset (n. 35 pikkulettua)

3 dl maitoa
2 kananmunaa
vajaa ½ tl suolaa
n.3/4 dl ruisrouhetta (tai esimerkiksi leseitä)
2 ½ dl vehnäjauhoja
1½-2 dl (vehnä)olutta, meillä Keisari  EloWehnä)

Riko kananmunat kulhoon ja kaada päälle maito. Vispilöi munien rakenne rikki. Lisää suola, ruisrouhe ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan seistä hetki. Jos teet taikinan hyvissä ajoin, vaikka tuntia tai tunteja ennen paistamista, voit lisätä ruisrouheen sekaan vasta myöhemmin, näin rouheinen suutuntuma säilyy.

Lisää olut taikinaan vasta juuri ennen paistamista. Sekoittele tasaiseksi. Paista letut kuumalla pannulla.
****

Feikkimätimousse
2 dl ranskankermaa
1 (puna)sipuli
suolaa ja pippuria myllystä
vajaa puoli purkkia merilevämätiä

tilliä

****

Silppua sipuli aivan pienen pieneksi piperrykseksi. Sekoita kulhossa sipulisilppu, ranskankerma ja merilevämäti. Mausta suolalla ja pippurilla. Voit silputa mousseen myös tilliä. Minä tein sen sijaan tillistä ja rukolasta olukaisille vihreän pedin.

****

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Ilosanomamuffinssit


Näiden mehevien ja maistuvien aamiaismuffinsien ohje on kulkenut ruokablogista toiseen. Ensin Saara Törmän reseptoimia muffineja on tehnyt tiettävästi Lettupannu-blogin porukka, josta ilosanoma on levinnyt moniin muihinkin koteihin ja blogeihin: Kädenvääntöä, Sillä sipuli, Pastanjauhantaa, Pumpkin Jam ja Herkkuja ruokapöytään blogien poppoot ovat ainakin herkutelleet muffinien ääressä. Niin mekin.

Ohje on siitä(kin) mainio, että sitä voi varioida ja muokata jääkaapin sisällön ja tyhjennystarpeen mukaan. Alkuperäisohjeessa taikinan kostukkeeksi suositellaan maustamatonta jugurttia tai piimää, mutta soveltaminen onnistuu mainiosti. Minä tyhjensin taikinaan purkinpohjat ruokajugurtista, maidosta, valkosipulisesta tuorejuustosta ja tilkasta kermaviiliä. Raastoin taikinaan myös parmesanjuuston kannan (vajaa desi raastetta), jota taikinaan olisi voinut kyllä laittaa enemmänkin.


Aamupalapöytään tulijoille kannattaa muuten mainita, että kyseessä on suolainen muffinssi. Minä en älynnyt asiasta kertoa ja ihmettelin, kun Herra Kokki mutusteli leipää uunissa paistuneita herkkuja odotellessa. Kun kerroin, että muffinien väliin voi laittaa vaikka juustoa, tomaattia ja herneenversoja, oli ilme näkemisen arvoinen. Mitä ihmettä? Ai, ne onkin suolaisia (höh).

Minun mielestä sämpylän ja teeleivän välimaastoon maultaan asettuvat lämpimäiset olivat todella herkullisia ja meheviä, mutta pöydän toiselta puolelta kuultu kommentti oli (pettymyksen siivittämänä) selvästi laimeampi.

****

Suolaiset aamiaismuffinsit (12kpl)

4dl vehnäjauhoja
2 dl (isoja) kaurahiutaleita
2 tl soodaa
½ tl suolaa
½ dl rypsiöljyä
n. 3dl maustamatonta jugurttia tai piimää
vajaa desi maitoa
vajaa desi (valkosipuli)tuorejuustoa
1-2 dl juustoraastetta

seesamin- tai auringonkukansiemeniä pinnalle

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Mittaa märät aineet ja juustoraaste kuiva-aineseoksen joukkoon ja sekoita nopsasti tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina (öljyttyihin) muffinsivuokiin ja ripottele päälle siemeniä. Paista noin 15 minuuttia.

****

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Kasvuvoimaa viidakossa


Valon voima jaksaa hämmentää viherturaajaa. Nyt kun luonnonvaloa suorastaan pursuilee ovista ja ikkunoista (etenkin, jos ikkunat olisivat puhtaat), kasvaa esikasvatusviidakko hurjalla vauhdilla. Yksikin vahvakasvuinen chilin taimi kasvoi parin reissupäivän aikana kolmisen senttiä. Jos Bhut x Bell Pepper kasvaisi samaa vauhtia elokuun loppuun saakka, tulisi pippurille mittaa kolmatta metriä. Kasvihuoneeseen pitänee rakentaa lisäsiipi kohti taivasta. Naapurit tykkää. Yllä olevassa kuvassa kasvuvoimaansa esittelee selvästi hillittykasvuisempi Hungarian Hot Cherry.


Myös basilikat ovat pyrähtäneet mukavasti kasvuun ja kaipaavat jo koulintaa. Muutama vuosi sitten vielä kaivoinkin jokaisen pienen basilikan taimen ja koulin ne harvaan ja istutin syvään. Ja pah. Ei kannata, sanokoon oikeat puutarhurit mitä tahansa. Sama, tai ainakin riittävän hyvä, tulos tulee, kun nyppii sydän syrjällään kitukasvuiset taimet pois ja harventaa basilikapöheikköä siten että taimien väliksi tulee sentti-pari (enemmänkin, jos purkissa tila antaa myöten). Sitten vaan purkkiin varovasti lisää multaa taimien väleihin. Tietysti jos taimet kasvavat pienen pienessä potissa, kannattaa taimet siirtää (vaikka pompsina) suurempaan purkkiin, jotta juuret saavat lisää kasvutilaa.


Taimien latvominen on minulle vähän hebreaa. Sen olen empiirisissä tutkimuksissa todennut, että yrttien latvominen kannattaa aina. Salvia (yllä) pukkaa uutta kasvua monesta lehtihangasta, kun pätkäsin taimen poikki (nyyh) parin kolmen lehtiparin jälkeen. Jostain olen lukenut, että taimeen täytyisi jäädä, sirkkalehtien jälkeen, vähintään yksi,  mielellään kaksi lehtiparia ja yrttien kanssa olen toiminut niin.

Chilejä en ole taimivaiheessa uskaltanut latvoa lainkaan, runkotomaateille sitä ei (kai) kannatakaan tehdä. Myös munakoisokasvustot rehottavat ilman latvomista - saattaa mennä mäkeen, mutta en uskalla muutakaan. Jos jollakulla on asiasta tietoa, niin mielellään otan oppia vastaan. Kommenttiloota odottaa.


Toinen hieman perehtymistä vaativa asia on lannoitus. Aivan pieniä taimia ei tarvitsekaan lannoittaa, mutta tämmöiset roikaleet (kai) kaipaavat jo jotain lisävoimaa. Viime kesänä annoin yrteille, tomaateille ja kurkuille jauhemaista luomulannoitetta, joka toimi varsin hyvin (kai). Taimivaiheesta minulla ei ole mitään mielikuvaa saati muistiinpanoja, joten mitään erityistä pienet poloiset eivät ainakaan ole saaneet.

Tänä keväänä olen antanut taimille hyvin laimeaa (noin 1/4 suositussuhteesta) vihreää Substralia. Nyt kun selvittelin chilien erityistarpeita opin, että noin laimea liuos "käy kasvuvaiheessa, jos mitään muuta ei ole saatavilla". No, kunhan postipaketti saapuu, alkavat tulisielut saada oikeita aineita (kai).

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Koskea laskeva lihapata ja uunijuurekset


Talven mittaan leivinuunissa on pöhissyt tuli keskimäärin pari kolme kertaa viikossa. Nyt keväämmällä tahti on hiipunut ilmojen hieman lämmettyä, "kun on niin lämmin". Tämäntyyppisillä keleillä syksyllä uuninlämmitys kuuluu kyllä itsestäänselvyyksiin. Mielialalaji, sanoisin.

Tänään piipusta kuitenkin tuprusi savu ja uuniin pääsi muhimaan juustoinen lihapata sekä hunajaiset juurekset. Viimeisiä talviruokia ennen kun parsat ja muut uuden kauden herkut valtaavat pöydän. Kesä pyyhältää  nimittäin paikalle tuossa tuokiossa; kasvihuoneessa mehiläisvaha nosti jo tänään luukkuja auki ja lämpötila kipusi hellelukemiin. Laitoin oven kiinni ja istuin tyhjässä lasikopissa hetken teepaitasillaan fiilistellen (silmät kiinni ettei lumikasat näkyneet). Jippii. Kohta esikasvatukset pääsee valohoitoon.


Lihapata joutui hieman odottelemaan syöjiä ja vaikka lisäsin pataan olevinaan aika reilustikin välillä nestettä, pääsi lihat kuivumaan tarkoitettua enemmän. Ei se mitään, liha oli mureaa ja kastikkeen köhnäke tosi maukasta.

****

Juustoinen lihapata (noin neljälle)

700-800g lihaa (meillä naudan ulkopaistia ja sian kinkkua)
voita pannulle/pataan
5-6 dl vettä
1 rkl häränlihafondia
1/2 pakettia (voimakasta) koskenlaskijajuustoa
2-3 laakerinlehteä
mustapippuria myllystä

1/2 dl hillosipulien nestettä
(hillosipuleita)
tarvittaessa vettä ja suolaa

Laita uuni lämpiämään noin 150-180 asteeseen. Ota lihoihin väri ja pinta nopsasti padassa tai pannulla. Laita lihat uunipataan ja kaada kuumaa vettä päälle sen verran, että lihat peittyvät. Lisää fondi sekä sulatejuusto pieninä nokareina ja sekoita. Rouhi pataan hieman pippuria ja heitä sinne muutama laakerinlehti.

Laita kansi padan päälle ja hauduta uunissa pitkään, vähintään pari tuntia, mielellään kolmekin. Noin puolessa välissä uuniaikaa kurkkaa pataan, lisää puolisen desiä hillosipuleiden nestettä sekä halutessasi hillosipuleita (ne voi toki tarjota kylminäkin). Lisää tarvittaessa myös vettä. Maista ja säädä suola. Tarjoa uunijuuresten tai vaikka perunamuussin kanssa.

****

Hunajaiset uunijuurekset

porkkanoita ja nauriita tai muita juureksia
suolaa
öljyä
juoksevaa hunajaa
(mustapippuria myllystä, yrttejä)

Kuori sopiva määrä juureksia ja pilko ne melko kookkaiksi paloiksi. Levitä pellille tai laakeaan vuokaan juurespalat ja lurauta päälle (oliivi)öljyä. Ripottele päälle suolaa ja luruttele juoksevaa hunajaa. Sekoita.

Jos hunaja ei juokse, sekoita se pieneen määrään kuumaa vettä. Määrien kanssa ei tarvitse olla nökönuuka. Kunhan suolaa ei laita liikaa, hyvä tulee. Meillä noin viiden keskikokoisen porkkanan ja neljän kaskinauriin sekaan laitettiin hunajaa ehkä pari reilua ruokalusikallista, suolaa puolisen teelusikkaa ja öljyä pari kolme ruokalusikkaa.

Paista uunissa 40-60 minuuttia riippuen uunin lämpötilasta ja juurespalojen koosta. Jos laitat juurekset samaan uuniin lihapadan kanssa, voivat ne olla siellä tunteroisen säilyen vielä mukavan al dentenä.

****

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Karitsan parikyljykset yrttikuorrutteella ja mustalinssilisäke


Vastikään sain ravintolassa erinomaista mustalinssilisäkettä. Siitä lähtien Beluga linssipussi on suorastaan pomppinut kuivakaapista silmille harva se päivä. Ja kun keltaisilla haamupäivillä myytiin tarjouksessa (?) luomukaritsan parikyljyksiä, alkoi päivän paletti olla kasassa. Belugatkin pääsivät siis vihdoin ulos kaapista.


Kokonaisuuden luominen kannattaa aloittaa ottamalla kyljykset lämpiämään vähintään tuntia ennen h-hetkeä. Yrttikuorrutteen voi tehdä etukäteen helpottaakseen lihan ja lisäkkeen valmistuksen ajoittamista. Linssilisäke valmistuu linssien keittämisen aloittamisesta puolessa tunnissa ja kun lihojen paistamiseen menee noin 8 minuuttia, kannattaa lihat sihauttaa kuumalle pannulle suurin piirtein siinä vaiheessa kun linssit alkavat olla kypsiä.

Ruoka oli herkullista ja meidän keittiössä uusien tuttavuuksien, beluga linssien, aldentemäinen purutuntuma mukava. Belugoista saa vaikka mitä risottomaista lisäkettä, vaikka tämmöistä (nam). Jos mustaherukkahyytelöä olisi ollut, olisin lohkaissut sitä lusikallisen lautaselle.

****
Karitsan parikyljykset ja yrttikuorrute (kahdelle)

4 karitsan parikyljystä

voita ja öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuri myllystä

1 viipale (vanhaa) paahtoleipää (tai vastaavaa)
1 valkosipulinkynsi
2/3 punttia tuoretta persiljaa
1/3 punttia tuoretta timjamia
3 rkl parmesanraastetta (tai hieman suolaa)
oliiviöljyä

Ota kyljykset huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista.  Laita uuni lämpiämään n. 180 asteeseen siten, että se on lämmin, kun kyljysten on aika sujahtaa uuniin.

Murentele leipä tehosekoittimeen, lisää kuorittu ja viipaloitu valkosipulinkynsi, yrtit ja parmesanraastetta. Lorauta mukaan hieman öljyä (noin 3 rkl). Surauta tahnaksi. Lisää öljyä tarvittaessa ja surauta taas.

Kuumenna paistinpannu hyvin kuumaksi, rouhi hieman suolaa ja pippuria kyljyksille ja paista ne voin ja öljyn seoksessa minuutti per puoli. Nosta kyljykset leivinpaperin päälle ja levitä yrttitahna kyljyksille. Paista uunissa 4-6 minuuttia halutusta kypsyysasteesta riippuen.

****

Mustalinssilisäke

2 dl mustia Beluga linssejä
suolaa keitinveteen
1 laakerinlehti
1-2 sipulia
2-4 valkosipulinkynttä
hieman öljyä
yhden sitruunan mehu (halutessasi hieman raastettua kuorta)
1/3 punttia persiljaa
2 dl (ruoka)kermaa
suolaa ja pippuria

Huuhtele linssit. Keitä vesi (6-7dl) ja lisää siihen hieman suolaa (noin 1/2tl) ja yksi laakerinlehti. Keitä linssit kypsiksi (al dente), noin 20 minuuttia. Linssien kypsyessä silppua sipulit ja kuullota pienessä öljymäärässä viitisen minuuttia. Kun linssit ovat kypsiä, siivilöi ylimääräinen vesi pois ja lisää linssit sipulipannulle. Lisää pannulle myös sitruunan mehu ja (ruoka)kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Hauduta 5-10 minuuttia miedolla lämmöllä. Silppua muhennokseen lopuksi tuoretta persiljaa.

****

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Take away - Oulun parhaat


Väsyneen, kiireisen tai laiskan illan pelastus on maukas noutoruoka. Tarjonta on varmasti kaikissa kaupungeissa hyvin kirjavaa sekä hinta- että erityisesti laatutasoltaan - niin Oulussakin. Tässä meidän pikkuperheen take away -suosikkimme:

  • Take away fast food. Erinomaisen maukasta ruokaa, joka wokataan avokeittiössä. Kastikevaihtoehtoja on kymmenkunta, joista suosikkejamme ovat valkosipuli-, chili- ja mustapapukastike. Annokseen voi valita kasviksia, kanaa, porsasta tai härkää. Kauhan varressa vuorottelevien herrojen ruoat ovat hieman erilaisia, mikä loppupelissä taitaa olla pelkästään positiivinen asia; kastikkeita ei kaadeta purkista.
  • New Bombay / Taste of India. Saman miehen kaksi intialaista ravintolaa tarjoavat pääosin yhtäläiset listat. Yllä olevassa kuvassa on kanaa tomaattisessa sambalmasala -kastikkeessa. Loistoruokaa. Ihanaa. Toinen kastikesuosikki on ehdottomasti sitruunainen madras. Voimakkuusvaihtoehtoja on kaikissa annoksissa neljä: mieto, keskivahva, tulinen ja erittäin tulinen. Fire! 
  • Swing Grill. Kaupungin parhaat hampurilaiset. Itsetehdyt leivät ovat Swingin tavaramerkki ja kun ihanaisen leivän väliin kootaan hampurilainen hyvistä raaka-aineista, on homma hurraahuutoja vaille valmis.
  • Troija kebab. Legendaarinen kebabbaikka, jonka pitakebab maistuu harvoin haettuna herkulta.

Olisipas kiva kuulla muidenkin noutoruokasuosikkeja Oulusta tai muualta. Kerro!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Toivoa on!


Kyllä se kevät tulee. Hiljalleen ja pienin askelin. Jos Kempeleessä omenapuu jo avaa nuppujaan, ei Oulunkaan kevät voi kovin kaukana olla. No joo, sen verran on tehtävä myönnytystä, että omenapuu kasvoi lämpimässä hallissa. Oulun seudun ammattiopiston Kempeleen yksikön puutarhuri-, floristi- ja viherrakentajaopiskelijat olivat luoneet muutoinkin kevättä täynnä olevan näyttelyn, jossa sielu sai ravintoa ja mieli toivon lähellä olevasta keväästä.


Ensi viikonloppuna (7. - 10.4.2011) kevätmieltä voi hakea Helsingin kevätpuutarhamessuilta. Jos minä sinne olisin menossa, kävisin ilman muuta nuuskimassa Jamie Oliverin uudet tuotteet yrttien ja vihannesten kasvattamiseen (osasto 6k31). Ihmettelisin myös vesiviljelylaitteita (6m41) ja kesäkeittiöitä (6m59) sekä maatiaiskasveja (6p11).

Ohjelmalavalla kuuntelisin luennon omenapuista (klo 11) ja viiniköynnöksistä (klo 17). Mallipuutarhoista syynäisin tarkimmin kokin puutarhan. Jossain välissä hengähtäsin varmasti viinibaarissa. Oi ja voi.


Keväästä huumaantuneena lapioin polun kasvihuoneelle, istahdin istutuslaatikon reunalle ja join kupin teetä. Taimet jätin sentään vielä kodinhoitohuoneeseen, mutta narsissit pääsivät jo kasvihuoneen huomaan.


Ja katsokaas tätä: oreganosta saa pian jo satoa! Kevät.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Sitruuna-valkoviinibroileria ja parmesanpolentaa



Lyhyestä virsi kaunis: ruoka oli älyttömän hyvää ja mehevää. Ranskalainen Alcace-alueen Pfaffenheim Pinot Gris viini sopi mainiosti täydentämään kokonaisuutta. Suosittelemme.

****

Sitruuna-valkoviinibroileri

4 broilerin rintafilettä
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
2 tl suolaa (1+1 tl)
mustapippuria myllystä
2 paprikaa
2 dl valkoviiniä
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 sitruuna
n. 2 rkl oliiviöljyä
tuoretta timjamia kourallinen
(1/2 dl vettä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Huuhtaise ja kuivaa broilerin rintafileet. Ripottele suolaa (1tl) ja pippuria fileiden molemmin puolin. Laita öljyttyyn uunivuokaan. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi. Levitä silput fileiden päälle. Poista paprikasta kanta, siemenet ja valkoiset osat, leikkaa reiluiksi paloiksi.

Mittaa vuokaan valkoviini ja hunaja, lisää loppu suola (1 tl).

Pese sitruuna ja leikkaa se viipaleiksi. Laita viipaleet vuokaan ja heitä päälle kourallinen tuoretta timjamia oksineen. Huiskauta päälle vielä vähän oliiviöljyä. Voit litistellä sitruunaviipaleita haarukalla, jotta mehut lähtevät liikkeelle ja maustavat lihaa paremmin.

Paista uunin keskitasolla n. 40 minuuttia. Tarkastele nestetilannetta paistamisen puolivälissä ja lisää tarvittaessa hieman (kuumaa) vettä.

****

Resepti on Koti ja Keittiö -lehdestä (8/2003). Ohje löytyy myös lehden verkkosivuilta. Yllä olevassa kuvassa vuoka on matkalla uuniin. Alla olevassa kuvassa ruoka on valmista, paprikat ihanan paahtuneita ja kastike sopivan kirpsakkaa. Täydellistä.


****

Parmesanpolenta

1 litra vettä
1 tl suolaa (+maun mukaan lopuksi)
250g polentaa
n. 100g voita
2 reilua kourallista parmesanraastetta
mustapippuria myllystä

Keitä vesi ja lisää suola. Sekoita vispilällä polenta veteen pienissä erissä. Anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen paketin ohjeen mukaan (meillä, Risenta, 6 minuuttia). Lisää tarvittaessa vettä, jotta polentapuuro säilyy riisupuuromaisen löysänä.

Raasta parmensan. Käytä mittana mielummin isoa kuin pientä kouraa, sillä parmesan tuo polentaan herkullisen maun.

Kun polenta on kypsää, lisää voi nokareina ja sekoita. Lisää myös parmesanraaste. Mausta pippurilla ja tarkista suola.

****

Polentaresepti on varsin runsas. Jos sitä jää yli, voit lusikoida sen esimerkiksi pieneen irtopohjavuokaan ja painella tiiviiksi kakkuseksi. Kun polenta on tiivistynyt ja jäähtynyt, voi siitä leikata viipaleita ja paistaa vaikka pannulla (tai kesällä grillissä). Polentan resepti on Jamie Oliverin käsialaa.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Rapsakat reidet ja kipeä riisi


Värillä on väliä. Ruoassakin. Se tuli taas todistettua, kun idästä ruokatulijaisena kiikutettu violetti riisi muuntui keitettäessä taivaansiniseksi kummajaiseksi. Sinisestä riisistä tulee jostain syystä mieleen nestemäinen penisilliini, joka ei tosin ole sinistä. Riisi-rukka, sairas tapaus.

Me ei tietenkään ymmärretty riisipaketin thainkielisestä sepustuksesta mitään ja salaa toivoimme kauniin tummanvioletin värin olevan lajikekysymys. Ei ollut. Riisi oli värjättyä, toivoaksemme luonnollisilla väreillä.

Riisi maistui erinomaiselta, kun sen söi silmät kiinni. Ulkonäkö ei huumannut myöskään itään vivahtavasti maustetuissa broilerin koipireisissäkään. Maku oli kuitenkin kohdallaan.

****

Itämaiset broilerin koipireidet

3-4 kanan(broilerin)reisikoipea maustamattomana

1 dl paksua maustamatonta jugurttia
2 rkl sitruunamehua
2-4 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
1-2 tl hunajaa
1 tl kurkumaa
2 tl garam masalaa
1/2-1 tl chilirouhetta (tai sambal oalekia)
mustapippuri myllystä

Broilerin lihan on hyvä maustua useampi tunti, se todettakoon heti kärkeen. Murskaa valkosipulinkynnet ja yhdistä kaikki marinadin ainekset. Sekoita huolella.

Huuhtele ja kuivaa koivet. Työnnä sormi varovasti paksusta reiden kohdasta nahan ja lihan väliin. Liikuttele sormea ja tee mahdollisimman suuri tasku. Tee kaikille lihoille samoin. Tavoitteena on saada maut myös lihaan, ei vain nahkaan.

Survo maustetahnaa sormin koipireisien nahan alle ja pyörittele lopulta lihat yltympäriinsä marinadissa. Laita rasiaan tai pussiin ja anna maustua jääkaapissa useampi tunti. Meillä lihat maustuivat kolmisen tuntia ja totesimme, että lisätunnit eivät olisi olleet pahitteeksi.

Nosta lihat leivinpaperille ja pellille ja paista 180-200 asteisessa uunissa noin 45-50 minuuttia.

****

Kastikkeena meillä toimi marinadista jäänyt jugurttipurkin loppu (n.1dl), joka maustettiin sweet-chili -kastikkeella. Seuraavalla kerralla, ehkä kesällä grillissä, marinadiin uppoaa myös tuoretta inkivääriä ja yrttejä, korianteria ainakin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails