perjantai 28. joulukuuta 2012

Suklaakakku ilman jauhoja


Täydellisyyttä hipova suklaakakku syntyy vain viidestä ainesosasta: suklaasta, voista, sokerista, kananmunista ja vedestä. Kakku on sisältä samettisen pehmeä, keskeltä laavamainen ja päältä marenkimaisen rapsakka. Maku on, kuten kuvitella saattaa, hyvin täyteläinen. Täyteläisyys tekee kakusta myös riittoisan isommallekin porukalle; joulupäivänä yhdeksän herkkusuun voimin kakusta syötiin jälkkäriksi vain noin puolet. Voi tietysti olla, että joulunajan muu syöminen hidasti hieman kakun katoamisvauhtia.

****

Suklaakakku ilman jauhoja

250g tummaa suklaata
250g voita
1 dl kuumaa vettä
1 1/2 dl sokeria
4 kananmunaa

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa tai mikrossa. Mikäli teet sen mikrossa, sekoittele välillä ja tarkkaile ettei suklaa rakeudu. Lisää sokeri ja vesi lämpimään suklaa-voiseokseen ja sekoita. Anna jäähtyä hieman. Vatkaa kananmunat taikinaan yksitellen. Voitele irtopohjavuoka, pohjalle voit halutessasi laittaa leivinpaperin. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. HUOM! Taikina on löysää. Jos irtopohjavuokasi on lepru ja pohjan ja reunojen väliin jää rakosia, valuu taikina sieltä ulos. Vuoraa tällöin vuoka leivinpaperilla tai käytä piirakkavuokaa.

****

Kakun pelkistettyyn makuun saa vivahdetta vaihtamalla veden esimerkiksi appelsiinimehuun tai kahviin. Osan vedestä (1:1) voi korvata myös konjakilla, kerma-, suklaa- tai melkein-millä-vaan-liköörillä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Rulla ravintola - lounaspaikkojen aatelia


Ensin Yrjönkadun vinkkelissä oli houkutuksena "vain" valloittava Nudge, jonne taivalsin liki jokaisella pääkaupunkivisiitillä. Sitten samaan osoitteeseen tuli toinenkin kiehtova paikka, sillä syksyllä osaksi uudistunutta Nudgea kohosi Rulla ravintola. Olen käynyt ravintolan avaamisen jälkeen Helsingissä kahdesti ja syönyt rullia kahdesti. Tyk-kään!

Rulla ravintolassa tarjotaan vietnamilaisella tekniikalla käärittyjä riisipaperirullia. Jos muistan oikein, myös salaaatteja on tarjolla. Rullien täytteet ovat innovatiivisia, raikkaita ja makuhermoja kutkuttelevia. Lisäksi rullat ovat kauniita ja niiden kanssa tarjottava kastike on maukas perusmakujen liitto. Pisteitä Rulla saa myös kuuden sentin viiniannoksistaan - pieni tilkkanen viiniä sopii myös kesken työpäivän syödyn lounaan rinnalle.

Etukäteen ajattelin kaupan ja ravintolan yhdistelmän olevan ehkä hieman kolkko, mutta myönnän ajatteluni olleen rajoittunutta. Rulla sopii sekä visuaalisesti että toiminnallisesti saumattomasti osaksi liiketilaa. Sisustus on valoisa ja kaunis, tyylikäs. Palvelu on sekä ravintolan että kaupan puolella erinomaista olleen samaan aikaan asiallista ja rentoa sekä asiakasta arvostavaa ja kohtaavaa.

Jo ennen ravintolaa, ja edelleenkin, on Rullan rullia on saanut tilata kotiin, kemuihin tai töihin pääkaupunkiseudulla (täällä puolessa välissä Suomea on ollut tyydyttävä tekemään rullia itse).

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Piparitalo glögikupin reunalle


Piparitaikinaterapia on minulle joulun tuoja. Terapeuttisia ominaisuuksia on kolme: taikinan syöminen, tuotosten suunnittelu ja piparien tuoksu. Piparien syömisestä en sen sijaan välitä ja koristelukin on enemmän sisko-rakkaan taitoaluetta, Kokkipottilan Facebook-sivuilla on yksi taidonnäyte, tsek it aut.

Pieniin piparitaloihin ei koristelutaitoa tarvita ja talot ovat niin helppoja tehdä, että rakennushommat valmistuvat vielä jouluillan glögihetkelle (muuta puuhaa ei näinä päivinä juuri olekaan). Ja hei, kuuman sokerin kanssa ei tarvitse poltella sormia, sillä talot pysyvät pikeerillä hyvin kasassa. Pikkumökit ovat myös mukavampia syödä, kun kivikova paahtunut sokeri ei riko paikkoja. Vielä iisimpi kupinkoristelutapa on tavalliseen pipariin ennen paistoa tehty hahlo.


Taikina on vanha ja tuttu piparkakkutalotaikina, kaupan taikinakin toimii.
Minimökkien kaavat puolestaan löydät klikkaamalla tästä. 

Joulua, joulua!

 

lauantai 22. joulukuuta 2012

Vaahtokarkkilumiukot


Kolme vaahtokarkkia päällekkäin, lakua silmiksi, kaulaliinaksi, baskeriksi ja tukaksi ja avot, lumiukko on valmis. Vartalon osien ja koristusten kiinnittäminen onnistuu pikeerillä, jolla myös piparien koristelu ja pienten piparitalojen kokoaminen sujuu hyvin. 

****

Pikeeri

1 kananmunan valkuainen
1/2 tl sitruunamehua
3 - 3 1/2 dl tomusokeria

Sekoita valkuaisen sekaan vähitellen tomusokeri, lisää jossain vaiheessa sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi pikeeri vahvaan pakastepussiin, esimerkiksi minigrippiin. Leikkaa pussin kulmasta pikkuruinen pala pois ja pursottele menemään.

****

Kuvassa olevat pikkuruiset piparitalot ovat kuulkaa veikeitä tapauksia. Pysykää taajuudella, palataan niihin huomenissa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Vaihtoehtokuusi


Jos aamupalanäkkäri muistuttaa joulukuusta, lienee ihan oikea päivä jäädä lomalle. Eiks je?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mozartin suklaafudge


Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen Mozartista? Minulle mieleen tulee jokaisella kuuntelukerralla sykähdyttävä Pieni yösoitto, Itävallan valloittavat vuoret sekä Mozartin kultaiset kuulat. Mozartin kuulat ovat kotoisin Salzburgista, jossa valmistetaan myös säveltäjän innoittamaa, erinomaista suklaalikööriä, Mozart Goldia. Likööri on suklaasta, kermasta ja sokeriruokotisleestä valmistettu juoma, jonka mausteena ovat vanilja ja kaakao.

Mozart Gold likööri on mainio juhlajuoma ja jälkiruoka sellaisenaankin mutta se sopii erinomaisesti myös leivontaan ja jälkiruokiin. Mozart Gold pyysikin bloggaajia kehittämään reseptin, jossa likööriä käytettäisiin leivonnassa tai ruoanlaitossa. Meidän keittiössämme syntyi helppo ja täyteläinen Mozartin suklaafudge, johon suklaalikööri antoi syvyyttä ja särmää tasapainottaen fudgen makeutta. Fudge sopii juhlapöydän pikkumakeaksi, lomailijan lukunurkan herkuksi tai lahjaksi suklaasielulle. 

****

Mozartin suklaafudge

200g (1 1/2 dl) kondensoitua maitoa
400g tummaa suklaata
1/2 dl Mozart Gold suklaalikööriä
50g voita
pähkinöitä ja/tai manteleita

Etsi ensin sopivat välineet valmiiksi: kattila, teräskulho (tai pienempi kattila), vuoka (n. 15x20cm), leivinpaperi ja lusikka. Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Kätevä tapa on hieman rytätä paperia ensin ja oikoa sitä samalla kun asettelee sitä myötäilemään vuoan reunoja. Näin paperi asettuu vuokaan helposti.

Laita (isomman) kattilan pohjalle muutama sentti vettä. Kiehuta. Mittaa teräskulhoon kaikki ainekset. Suklaa on hyvä paloitella sulamisen nopeuttamiseksi. Laita kulho kattilan päälle, alemman kattilan vesi ei saa koskea ylempää astiaa. Höyry antaa riittävästi lämpöä, jotta suklaa ja voi sulavat. Sekoita välillä. Kun suklaa ja voi ovat sulaneet, sekoita seos tasaiseksi massaksi. Tarvittaessa voi käyttää sähkövatkainta. Kaada massa vuokaan, tasoita pinta ja painele pähkinöitä tai pähkinärouhetta fudgen pinnalle. Laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi. Leikkaa jähmettyneestä fudgesta pieniä paloja. Säilytä joko jääkaapissa tai rasiassa huoneenlämmössä.

HUOM! Jos teet fudgen ylläolevan ohjeen mukaan, ei massa kuumu siinä määrin, että alkoholi haihtuisi likööristä. Mikäli aiot tarjota fudgeja myös lapsille, kiehuta likööriä tai liköörin ja kondensoidun maidon sekoitusta hetki, jäähdytä hieman ja lisää suklaa ja voi seokseen.

****

Katso myös muiden bloggaajien suklaaliköörireseptit:

suolaa&hunajaa: Klassikko jouluasussa - viikunatiramisu
Pullahiiren leivontanurkka: Suklaaliköörikakku
Chez Jasu: Wolfgang jäätelöä ja Amadeus-krokanttia
Sillä sipuli: Suklainen kultaliköörijuustokakku


Reseptin tarjoaa Mozart Gold

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen! Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 60 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Göteborg - Ruotsin ruokapääkaupunki



Göteborg on minulle aivan erityinen kaupunki. Rakastuin kaupunkiin joka solullani aikoinaan vaihto-opiskelijana, aikana jolloin opin enemmän elämästä, ystävyydestä ja kahvilakulttuurista kuin tieteenalastani. Opin ruotsin kieltä enemmän yhteiskeittiössä ja kadunkulmissa kuin luennoilla ja vannoin palaavani Göteborgiin pian. Meni aika monta vuotta, tasan yhtä monta liikaa.

Viime kesäisellä karavaanarireissulla suuntasimme Kööpenhaminasta Halmstadin kautta Göteborgiin. Olin valmistautunut pettymykseen: Kiillottuneet muistot, parikymppisen huolettomuus, ystävien kanssa vietetyt juhl...opiskeluntäyteiset illat. Tiedätte kyllä. Niitä mielikuvia olisi aika vaikea tavoittaa viisitoista vuotta myöhemmin.

Mitä vielä. Göteborg oli aivan yhtä ihana kuin silloinkin. Ja jos epäilette minun katsoneen maisemaa purppuraisten lasien läpi, teilaan ajatusratanne kertomalla että herra Kokki ihastui kaupunkiin ensivisiitillään paljon enemmän kuin Kööpenhaminaan. Aika mellevä meriitti, sanoisin. Göteborgin keskusta on kompakti kävellenkin ja hyvä ratikkaverkosto vie perille moneen kolkkaan.


Ruokakaupunkina Göteborg on upea. Vuoden 2012 ajan se on ollut nimettynä Ruotsin ruokapääkaupungiksi, mutta ei vuodenvaihteen jälkeenkään mikään muutu. Yhtenä etuna on kaupungin sijainti; se on riittävän etelässä ja meren äärellä. Yhdistelmä tarkoittaa pitkää kasvukautta ja sekä merestä nostettavien että merta pitkin tuotavien elintarvikkeiden helppoa saatavuutta. Ravintola-, kahvila- ja ruokaostostarjonta on aivan erinomainen.

Göteborgissa on valtavasti nähtävää. Tässä muutama tärppi kulinaristille:
  • Kungstorgetin ympäristössä on paljon paikallisten suosimia ravintoloita, jokaiselle jotakin. Lounasaikaan jononpituusmittarilla arvioituna suosituin oli pikkuruinen Gourmet Korv. Ruotsalaiset(kin) rakastavat makkaraa. 
  • Stora Saluhallen on vanha ja upea. Kesällä iso osa hallista oli remontissa (valikoima oli siitä huolimatta erinomainen), mutta nyt remontti on valmis.  
  • Toinen kauppahalli on vanhalle paloasemalle rakennettu Saluhall Briggen, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, Linnén alueella.   

  • Feskekörket on ulkoisesti kirkkoa muistuttava kalahalli. Kalat ja äyriäiset ovat tuoreita, kalastajien aamulla merestä nostamia. Feskekörket on nähtävyys ulkoa ja sisältä (kuva alla).
  • Ravintola Gabriel on Feskekörketin ravintoloista toinen, se suositumpi (alin kuva). Ravintolan konsepti on merestä lautaselle: tarjolla on kalaa ja mereneläviä. Pöytävaraukseen tai pöydän jonottamiseen on hyvä varautua, sillä kansainvälisessäkin mediassa paljon esillä ollut ravintola on oikea helmi monen muunkin mielestä. Rapuleipä valkoviinin kanssa ja päivän kala-annos oluen kanssa olivat herkkuja. Palvelu oli rentoa ja asiantuntevaa, kohtaavaa. Mene!  
  • Magasingatanin ja Södralarmgatanin kulmauksessa, sisäpihalla on viehättävä ja rouhea kahvila kahvipaahtimoineen. Kiinteistössä on myös pikkuputiikkeja. (ylin kuva)
  •  Göteborgin vanhin kaupunginosa, Haga (kuva yllä), on pikkuruinen puutaloalue, jonka tunnelma on verraton ja ehdottomasti visiitinarvoinen. Pieniä putiikkeja, antiikkia, kahviloita ja puoteja. Onkohan siellä taloja myytävänä?
  •  

Ja on GBG:ssa muutakin mukavaa:
  • Liseberg on Pohjoismaiden suurin huvipuisto. Hauska paikka!
  • Trädgårdsföreningen on aivan keskustassa sijaitseva huumaavan ihana puutarha, jonka kasvihuone on rakennettu 1800-luvulla.  
  • Slottskogen on valtava (piknik)puisto aivan keskustan tuntumassa, siellä on myös eläinpuisto.
  • Ihana piknik- ja kesäpäiväpaikka on myös Delsjöbadet hieman keskustan ulkopuolella.
  •  Göteborgin saaristo - pala paratiisia.
  • Koko reissun paras leirintäalue oli Lisebergsbyn Kärralund. Siistiä, toimivaa ja viihtyisää. Erinomaiset lenkkipolut, lyhyenkö matka Delsjöbadetin alueelle ja ratikalla keskustaan.
Göteborgin matkailun nettisivut ovat harvinaisen hyvät ja kattavat, suosittelen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Punajuurihummus - värin ja maun huumaa


Yhdellekään Kokkipottilan touhuja tovin seuranneelle ei ole yllätys, että kikhernepohjainen tahna on keittiömme vakiovieras. Hummusmaista tahnaa syödään leivän päällä ja sisällä, lisäkkeenä, dippinä ja sellaisenaan. Kipollinen hummusta on myös koti(toimisto)päivän pelastus. Nälkä pysyy loitolla pitkään - usko minua, olen testannut konseptin toimivuuden kymmeniä kertoja.

Tavallinen hummus on meidän muunnoksien perusjalka. Täydellisen samettinen avokadohummus on yksinkertaisesti ihanaa ja punajuurihummus on huumaavaa sekä silmille, suulle että sielulle. Hieman makea, uunissa hautunut punajuuri sopii tahnaan erinomaisesti. Suolan ja sitruunan määrä kannattaa, kuten aina, säätää omille makuhermoille sopivaksi. Luota makuusi, suu kertoo kyllä.

****

Punajuurihummus

200g punajuurta (yksi iso, pari pienempää)
1 prk kikherneitä (esim. 380/230g)
1 valkosipulinkynsi
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa
1-2 rkl oliiviöljyä

Kypsennä punajuuret joko kuorineen keittämällä tai uunissa. Jäähdytä, kuori ja pilko tehosekoittimeen tai kulhoon. Valuta, huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori ja pieni valkosipulinkynsi. Laitan kaikki ainekset punajuurilohkojen joukkoon ja surauta tahnaksi.

****

Punajuurihummus sopii hyvin pikkujoulupöytään, jolloin esimerkiksi varrasnäkkäri on tahnalle oiva syöntialusta. Rohkeimmat vaihtavat joulupöydän rosollin hiljaa punajuurihummukseen.  Olisiko moinen rajojen ravistelu teidän joulupöydässänne sallittua tai suotavaa?

lauantai 8. joulukuuta 2012

Tyrnipannacotta


Tyrni on upea marja sekä väriltään että maultaan. Suuri omena-, sitruuna- ja viinihappopitoisuus tekee marjasta silmiäsiristävän happaman, joten se kaipaa kaverikseen lempeitä makuja ja makeutta. Jos makeutta marjasta puuttuukin, on se täynnä muita huikeita ominaisuuksia. Pohjolan goji sisältää liki kaikki tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet.

Tyrnin avulla kerman ja sokerin pyhän liitonkin, pannacotan, terveysominaisuudet pompsahtavat komeasti plussalle. Pannacotta muuttuu superfoodiksi! Joulun jälkiruoaksikin sopiva tyrnipannacotta sai raikastusta paitsi tyrnistä myös jugurtista, joka toimi mainiona happamuusparina tyrnille ja lempeysparina kermalle. Lopputulos oli raikas ja täyteläinen, makea ja sopivan kirpeä, erinomainen.

**** 
Tyrnipannacotta
2-4 annosta


1 dl vispi- tai kuohukermaa
1/2 dl tyrnitäysmehua (makeuttamaton)
3/4 dl sokeria
1 liivatelehti
1 dl turkkilaista jugurttia

tilkka tyrnimehua
(hunajaa)
jotain rapeaa

Laita liivalehti likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan kerma, tyrnimehu ja sokeri. Kiehauta ja anna poreilla hiljalleen kunnes sokeri on sulanut. Kun liivatelehti on pehmeä, purista sitä nyrkissä liika vesi pois ja laita se kuumaan seokseen samalla voimakkaasti vispilällä sekoittaen. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi. Kaada kahteen, kolmeen tai neljään jälkiruokamaljaan, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Juuri ennen tarjoilua voi koristella pannacotan tilkalla tyrnimehua (makeuta halutessasi esim. hunajalla). Tarjoa pannacotan kanssa jotain rapeaa: pähkinärouhetta, suklaalastuja tai esimerkiksi kaurakeksi - rapea lisäke tuo mukavaa tasapainoa pehmeälle jälkkärille.

****

Tyrniä on käytetty meillä aiemminkin jälkiruoissa. Molempien muistan olleen tyrmäävän hyviä:

perjantai 7. joulukuuta 2012

Tomaattitontut vuohenjuustoparralla


Rikoin maailmankaikkeuden sääntöjä ja leikin ruoalla. Eläköön aikuisuus!
Tomaattitontut ovat tavattoman helppoja tehdä: tomsku halki, vuohenjuustoa väliin ja lakki päähän. Huomaatteko, että tontuilla on aivan selvästi erilaiset ilmeet ja luonteet. Yllä olevassa kuvassa etualalle rynninyt pujoparta on selvästi rokkari. Aurinkolasit ja kaikki.


****

Tomaattitontut vuohenjuustoparralla

kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
tilkka kermaa/maitoa
mustapippuria
tuoreita yrttejä
(pestoa)

Sekoita vuohenjuustoon tilkka kermaa tai maitoa, jotta saat juustosta hieman notkeampaa. Mausta rouhimalla seokseen mustapippuria. Halkaise tomaatit siten, että yläosa on jää hieman pienemmäksi. Sipaise halutessasi hieman pestoa tomaatin halkaisupinnalle. Lusikoi juustomassa pursotinpussiin ja pursota tontulle naama ja parta. Laita lakki eli tomaatin yläosa päälle ja viimeistele tarvittaessa pursotusta. Tee yrteistä silmät, korvalaput, aurinkolasit tai mitäikinä.

****

Alunperin julkaisin tomaattitontut Satakieliohjelman uudessa Satakielen kielisato -blogissa, jota kirjoitan työkavereideni kanssa muun työnhuiskeen ohella. Blogia kannattaa pitää silmällä, sillä hauskojen tonttuiluiden lisäksi palstalla kirjoitetaan myös muista elämän tärkeimmistä asioista kuten lasten leikeistä, parisuhteista ja kasvamisesta.

Tomaattitontut vuohenjuustoparralla sopivat hyvin esimerkiksi osaksi glögi-iltapöytää.

torstai 6. joulukuuta 2012

Rieskarullat poro-omenatäytteellä


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlistakaamme itsenäistä kotimaata kiitollisuudella ja ilolla. Juhlan kunniaksi nautittavan kuohuvan tai glögin seuraan sopii erinomaisesti poro-omenatäytteiset rieskarullat.

****

Rieskarullat poro-omenatäytteellä

4 ohutta, neliönmallista rieskaa (meillä Fazer Rullarieska)
150g kylmäsavuporoa (esim. rouheena)
1 prk (120g) smetanaa
2 rkl ranskankermaa (tai esim. turkkilaista jugurttia)
1 pienehkö sipuli
1 omena
2 tl hunaja-omenaviinietikkaa
1 tl makeaa sinappia
mustapippuria

Tee kylmäsavuporosta pienen pientä rouhetta. Ajoin valmiin rouheen vielä tehosekoittimessa pienemmäksi. Kuori ja hienonna sipuli aivan pieneksi. Raasta omena hienolla terällä, vaikkapa viilaraastimella. Sekoita kaikki ainekset.

Jaa ja levitä täyte rieskojen päälle tasaisesti. Rullaa lyhyeltä sivulta alkaen. Kääri folioon/kelmuun ja laita jääkaappiin maustumaan, kostumaan ja tasaantumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli. Leikkaa sopiviksi suupaloiksi (rumat päädyt voit leikata ensin ohuelti pois ja syödä ettei tiule hävikkiä).

Tarjoa esimerkiksi glögin kanssa tai osana salaatti- tai alkupalapöytää.

****

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Laktoositon kondensoitu maito kotikonstein


Kotitekoisen baileysin kommenttiboksissa menin lupaamaan, että kehitän laktoosittoman kermaliköörin. Tuotekehittely oli aloitettava keitettämällä itse laktoositon kondensoitu maito, sillä kaupasta ostettuna makea, tiivistetty maito on oikea laktoosipommi. Samalla, vähän niin kuin vahingossa, huomasin, että myös vegaaninen kermalikööri onnistuu helposti.

Laktoositon ja/tai vegaaninen kondensoitu maito syntyy itse asiassa hyvin helposti: sokeria ja maitoa keitetään hiljalleen kasaan. Maidoksi voi valita laktoosittoman maitojuoman, kookosmaidon tai vaikka kauramaidon. Kuvassa olevan maitotiivisteen keitin laktoosittoman maitojuoman ja kookosmaidon sekoituksesta, koska mitään maitoa ei ollut yksinään riittävästi (ai, mikä ennakointi?). Lopputulos oli pehmeän samettinen ja vienosti kookoksinen - tästä tulee aivan l o i s t a v a a kermalikööriä.

Kotitekoinen kondensoitu maito on rakenteeltaan vaniljakastikemaista. Mitä pidempään jaksat maidon ja sokerin seosta keittää, sitä tiiviistetympää tuotetta saat aikaan. Aikaa ja kärsivällisyyttä kannattaa joka tapauksessa varata parisen tuntia; tämä ei ole hätäisen hommaa.

****

Laktoositon / vegaani kondensoitu maito

8 dl laktoositonta maitojuomaa (tai kasvisperäistä maitoa)
2 dl sokeria

Mittaa kattilaan maito ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä sitten lämpöä. Keittele hiljalleen vähän väliä sekoitellen parisen tuntia. Sopiva lämpötila on sellainen, jossa maitoseos ei poreile lainkaan vaan keittyy vaan hiljalleen kasaan. Säännöllinen (5-10 minuutin välein) toteutuva hämmentely on välttämätöntä, ettei seoksen pinnalle muodostu kalvoa, joista tulee lopulta klimppejä.

****

Kaupan kondensoitua maitoa purkissaan keittämällä saa aikaan paksua kinuskia. Jos haluat kinuskimaista rakennetta, suosittelen keittämään sen suoraan kermasta ja sokerista.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Supermaukkaat mysliruudut


Superruoalla tarkoitetaan ruoka-ainetta, jonka ravitsemusarvo on erityisen hyvä ja monipuolinen. Useimmiten superruoaksi tai hienosti sanottuna superfoodiksi kutsutaan kaukaa maailmalta tuotuja ruoka-aineita, kuten gojimarjoja tai raakakaakaota, joita on käytetty vuosisatoja tai -tuhansia sikäläisissä kulttuureissa ravintona tai lääkkeenä.

Ravinnetiheitä ruoka-aineita kasvaa joka puolella maailmaa. Suomessa superruokien brändäystä on muutaman viime vuoden aikana aloitettu ja nykyisin esimerkiksi metsän marjoista puhutaankin jo usein superruokana. Pohjoinen kansa on sen kyllä aina tiennyt, mutta vähitellen myös tutkimustulokset vahvistavat vuosisataista, välillä ehkä unohtunuttakin, tietämystä. Ja kylläpä sen tuntee joka solullaan, kun istuu kannon nokassa, hengittää pitkään ja syvään ja noukkii mustikoita suoraan varvuista suuhun. Se jos jokin on ihan todella superia (leikitään, että itikoita ei olisi). Mustikan lisäksi esimerkiksi puolukka, karpalo, tyrni, mustaviinimarja ja nokkonen ovat kotimaista superia.

CocoVi  järjesti bloggareille kisan, jossa tavoitteena oli kehittää välipala- tai jälkiruokaresepti superruokia hyödyntäen. Raaka-ainepaketissa oli gojimarjoja, raaka-kaakaota, kookosöljyä ja Kalaharin suolaa, joista vähintään kahta tuli käyttää reseptissä.

Mysliruuduissa hyödynsin koko supernelikkoa sekä montaa muuta terveellistä ainesosaa. Lopputulos oli mehevä ja maultaan aivan superhyvä. Rakenteeltaan ruudut ovat samaan aikaan sekä pehmeitä että rouheita. Rouheaksi jätetty rakenne antaa manteleiden ja pähkinöiden lisäksi mukavaa purutuntumaa ja hunaja-kookosöljyseos tekee ruuduista sopivasti tahmeanpehmeitä. Gojimarjat ja kirsikat sopivat yhteen hämmästyttävän hyvin ja aprikoosi on manteleille, hunajalle ja seesaminsiemenille upea makupari.

Jääkaapissa jämäköityvä rakenne pehmenee huoneenlämmössä varsin nopeasti, joten mikään "ruutu reenikassiin ja menoksi" -välipala ei ole kyseessä. Tai voihan ruudut laittaa innovatiivisesti pieneen pussiin ja kumota murut** sitten suoraan pussista suuhun, sama herkullinen makuelämys.

****

Mysliruudut superruoasta

2 1/2 dl manteleita
2 1/2 dl saksanpähkinöitä
3 dl (1 1/2 + 1 1/2) kaurahiutaleita
1/2 tl Kalaharin suolaa* tai muuta laadukasta suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
100g kuivattuja aprikooseja
1 1/2 dl gojimarjoja*
1 1/2 kuivattuja kirsikoita
1/2 dl raakakaakaorouhetta (kaakaonibsejä)*
3/4 dl kitytyvää hunajaa
5 rkl kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä*

Rouhi mantelit ja saksanpähkinät tehosekoittimella karkeaksi rouheeksi. Joukossa saa olla myös hienompaa tavaraa. Kaada suureen kulhoon. Mittaa kulhoon 1 1/2 dl kaurahiutaleita ja laita toinen mokoma tehosekoittimeen - aja tasaiseksi jauhoksi ja lisää jauho kulhoon kuten myös suola ja seesaminsiemenet. Pieni gojimarjat, aprikoosit ja kirsikat pieneksi silpuksi. Jos sinulla on tehokas tehosekoitin, homma hoitunee siinä. Jos tehot eivät riitä, käytä saksia, veistä ja pitkiä hermoja.  Laita kulhoon myös kaakaonibsit, jotka halutessasi voit rouhia pienemmäksi teharissa.

Mittaa hunaja ja kylmäpuristettu kookosöljy pieneen kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes liemi on tasaista. Kaada muiden ainesten joukkoon ja sekoita huolellisesti.

Vuoraa (suorakulmainen) vuoka leivinpaperilla tai tuorekelmulla. Kumoa seos vuokaan ja painele käsin, lusikanpesällä, lastalla ja muilla apuvälineillä mysli tiiviiksi. Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa ruuduiksi. Säilytä viileässä, jos haluat ruutujen pysyvän kasassa. 

****

** Sanan murut täytyy olla enne. CocoVi-reseptikisan voittajat pääsevät kokkaamaan Murun Henri Alénin kanssa. Olisipas se superia!
 
CocoVi sponssasi tähdellä (*) merkityt superruoat - kiitos!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Välimeri, viikunat ja valkoisia juustoja


Täydellinen aamupala, osa I

Pimeydessä on puolensa: rakastan kynttilöitä, takkatulen loimua ja hämäryyden häivyttämiä villakoiria (siis niitä pölypalloja, tuo oikea puudeli on iholla sylikoiramaisesti koko ajan eikä häivy onneksi mihinkään paitsi naapuriin morsmaikun tuoksujen perässä).

Munakoisopastaa ja valkkaria kotilounaalla
Simple=best

Helppoa hotellikokkausta: pinaattia, tomaattia, valkoista juustoa ja yrttitahnaa

Täydellinen aamupala, osa II

Mutta kun marraskuun pimeys saa miltei unohtamaan, miltä aurinko näyttää tai miltä maistuu pitkään lämmössä kypsynyt tomaatti, lienee paikallaan julkaista kuvia valon voimasta ja siitä tosiasiasta, että ihan kohta maapallon kallistuskulma on taas täällä meillä kirkkaudelle ja lämmölle suotuisampi.

Muutama viikko sitten itäisen Välimeren lämmössä aurinko lelli lomalaisia ja kypsytti oliivit, viikunat, rypäleet ja granaattiomenat. Myös sitrukset alkoivat saada väriä - pian ne jaffat tulloo! Kyproksella parasta oli keiken edellä mainitun lisäksi välkkyvä Välimeri, viidentyyppiset valkoiset juustot ja se valo. 


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Merileväsipsit


Merilevähalutus ei ole ottanut laantuakseen. Levää on syöty viimeaikoina sushissa ja kimbapissa, wrappina ja sipseinä. Vaan ei kai se haittaa, sillä tummanvihreässä superruoassa on valtavasti hyväätekeviä ainesosia. Merilevää pidetään jopa maailman ravintoainerikkaimpana kasvina, jossa on paljon hivenaineita ja mineraaleja, valkuaisaineita ja kuitua. Jodia merilevä sisältää myös runsaasti, mikä on hyvä huomioida, hyvässä ja pahassa, etenkin jos kilpirauhanen vaatii erityishuomiota.

Merileväsipsit ovat meille tuttuja itään suuntautuneilta lomamatkoilta. Siinä missä länsimaalaiset rouskuttelevat perunasta tehtyjä lastuja, syövät idän ihmiset merilevästä valmistettuja sipsejä. Osa siellä syömistämme merilevälastuista on ollut rasvassa paistettuja, osa ei. Mausteina on ollut suolaa, chiliä tai wasabia, jotkut sipsit ovat olleet myös makeita (buu).

Sipsit syntyvät merilevästä helposti ja nopeasti: levyille mausteita ja hetki uunitusta. Sipsit voi syödä siltään tai ripotella vaikka salaatin tai wokin päälle.

****

Merileväsipsit

4 arkkia merilevää
n. 1/2 dl vettä
n. 1/2 tl wasabitahnaa
suolaa

Lämmitä uuni 120 asteeseen. Sekoita vesi ja wasabi. Wasabin määrää voi säädellä oman maun mukaan. Ohjeessa mainittu määrä antaa pienen makuvivahteen peittämättä merilevän omaa makua.

Sudi seosta merileväarkeille leivinpaperin päällä yhdelle puolelle reilummin tai molemmille puolille maltillisemmin. Leikkaa arkit reiluiksi suupaloiksi (kutistuvat reilusti uunissa) ja rouhi päälle hieman suolaa. Me käytimme yrttisuolaa. Anna nesteen pehmittää merilevä ja laita ne sitten uuniin (120 astetta) kuivumaan noin 12 minuutiksi.

Lisää suolaa tarvittaessa.

****

maanantai 12. marraskuuta 2012

Rapeaa possua karamellikastikkeessa

 
Rapeaa possua ja palmusokerikaramellia on varmasti ravintola Farangin tunnetuin annos. Rapean mehevät possupalat valuvat karamellimaista kastiketta, joka on samaan aikaan makeaa ja suolaista, täyteläistä ja täydellistä. Mieto chili, korianteri ja riisietikka tuovat ruokaan raikkautta ja ulottuvuuksia.

Olemme syöneet Farangissa toistaiseksi vain kerran. Mutta kesäisen maistelumenun jälkeen olemme puhuneet ravintolan ruoista liki joka viikko, oli melko vaikuttava ravintolaelämys. Pääpuheenaiheenamme on ollut nimenomaan karkkipossu. Myös menun kanssa juodusta viinistä olemme jutelleen monesti; makeahko saksalainen Riesling, (Villa Frantz, ehkä), toimi läpi koko menun hämmentävän hyvin mukautuen jokaisen annoksen makumaailmaan.


Kotikeittiössäkin pääsee Björkin ja Wikbergin luoman, valloittavan possuherkun tuntumaan. Niin lähelle, että kahdelle päivälle ajoittuva ja monia työvaiheita sisältävä kokkaaminen kannattaa. Karkkipossun valmistuksessa on kotikokin näkökulmasta pari keskittymistä vaativaa puuhaa: karkki ja possu.

Kastikkeen keitossa sokerin sulattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, jotta sokeri ei paahdu sulaessaan liikaa. Myös kastikkeen kasaankeittämisessä vaaditaan pitkää pinnaa; karamellimainen koostumus alkaa muodostua vasta noin tunnin keittelyn jälkeen. Possuosuuden haastavin pala on lihojen paistaminen kuumassa öljyssä. Sopivan paistolämpötilan ylläpitäminen ja lihapalojen vahtaaminen pitävät kokin kiireisenä.

Mutta lopputulos palkitsee; rapea possu karamellikastikkeessa hivelee kaikkia aisteja.

****

Rapeaa possua karamellikastikkeessa
4 annosta

liemi possulle
n. 1 kg possun niskaa eli kasleria
1l vettä
4 dl vähäsuolaista soijaa (tai 3dl soijaa+1dl vettä)
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1/2 dl ketjap manista eli makeaa soijaa
4 tähtianista
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 1-2 kanelitankoa)
 n. 3 rkl inkiväärisilppua
2 valkosipulinkynttä
1 rkl korianterin siemeniä

kastike
400g palmusokeria
1 dl vettä
2 1/2 dl haudutuslientä
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 1-2 kanelitankoa)
4 tähtianista

lisäksi
riisiviinietikkaa
tuoretta korianteria
tuoretta (mietoa) chiliä
1/2 - 1 l rypsiöljyä paistamiseen

Mittaa kaikki liemen ainekset pataan (tai kattilaan). Kiehauta. Lisää possu yhtenä palana. Laita kansi päälle ja hauduta uunissa 140-150 asteessa noin neljä tuntia. Voit myös haudutella liedellä, jos näet sen paremmaksi vaihtoehdoksi.

Nosta liha esimerkiksi kahta lastaa käyttäen liemestä lautaselle/kulhoon ja anna jäähtyä. Laita lihan päälle paino (vaikka lautanen ja nyrkin kokoinen kivi tai kaksi) ja pistä liha painoineen jääkaappiin. Tavoitteena on, että ylikypsästä lihasta saadaan painon alla kiinteämpi, leikattavissa oleva lihapala.
Siivilöi lihan haudutusliemi ja laita hieman jo jäähtyneenä jääkaappiin. Anna lihan ja liemen olla jääkaapissa seuraavaan päivään saakka.

Aloita toisen päivän puuhat noin puolitoista tuntia ennen ruokailua. Aloita kastikkeen teolla. Mittaa kattilaan palmusokeri ja vesi. Lämmitä miedolla lämmöllä ja annan sokerin sulaa. Kestää tovin ja toisenkin. Jos sokeri alkaa paahtumaan uhkaavasti, pienennä lämpöä. Pientä paahteista tuoksua ja konjakinväriseksi ruskettumista saa/pitää ilmetä. Sokerin sulaessa kuori jääkaapissa olleen liemen päälle muodostunut rasvakerros pois.  Mittaa toiseen kattilaan lientä (laita loput liemestä talteen, vaikka pakkaseen) ja laita kattilaan myös cassia/kaneli ja tähtianikset. Kiehauta. Poista cassia/kaneli ja anikset. Kun sokeri on sulanut ja saanut kauniin konjakinvärisen paahteisuuden, lisää haudutuslientä sokeriliemen joukkoon vähitellen samalla sekoittaen. Varo, sokeri on todella kuumaa!

Keitä kastiketta kasaan hiljalleen kuplien kunnes se alkaa saeta - varaa aikaa noin tunti. Sillä aikaa pilko liha noin 2x2 cm:n paloiksi. Voit myös kattaa pöydän sekä laittaa pikkukippoihin valmiiksi myös riisiviinietikkaa ja pilkottua chiliä. Revi tuore korianteri silpuksi. Laita halutessasi riisit kiehumaan.

Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi kattilassa/padassa. Paistomittari on tärkeä apuväline. Keitä lihapalat kuumassa öljyssä rapeiksi. Nosta lihapalat valumaan talouspaperin päälle.

Sekoita kastiketta rapeisiin lihoihin. Laita päälle silputtua korianteria ja chilisilppua. Nauti riisin tai salaatin kanssa.

****

Farangin possua on tehty ainakin suolaa&hunajaa-Jonnan ja Kulinaarimuruja-Jaanan keittiöissä. Mukailin ohjeita vain aavistuksen.

Palmusokeri ja cassia eli "kiinalainen kaneli" lienevät ruoan haastavimmin löydettävät ainesosat. Jos päätät metsästää vain toisen, etsi käsiisi palmusokeri. Itämaiset ruokakaupat sitä ainakin myyvät. Palmusokeria pidetään ekologisena ja terveellisenä sokerina, lue lisää vaikka täältä. Cassia taas on läheistä sukua kanelille ja sen tuoksu on hieman tavallista kanelia pippurisempi ja voimakkaampi, erilainen. Cassia kuuluu viidenkymmenen kiinalaisen funktionaalisen yrtin joukkoon.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Puolukka-kinuskileivokset


Puolukka-kinuskileivokset ovat syksyinen, jopa jouluinen, versio keväällä tekemistäni vadelma-kinustkileivoksista. Puolukan kirpeys ja makean kinuskin liitto on suussasulava ja klassinen makupari. Ja kun keksimäisen rapea pohja on vain hennosti makea, on yhdellä haukkauksella tuleva makumaailma juuri suuhunsopiva.

Leivoskuppien pohjalle keitin kinuskin nyt kermasta ja sokereista. Keväällä käytin kondesoidusta maidosta keitettyä kinuskia ja itse asiassa kondensoitu maito oli mielessä nytkin, mutta auki olleiden pikkukauppojen valikoimissa oli vain "pahvipurkeissa olevaa maitoa", kuten yksi myyjä asian ilmaisi. 


****

Vadelma-kinuskileivokset
12 leivosta

pohjat
135g vehnäjauhoja
25g hienoa ruokosokeria (tai tomusokeria)
50g kylmää voita
1 kananmuna

täyte
2 dl kuohu- tai vispikermaa
1 dl valkoista sokeria
1 dl ruokosokeria 
nökäre voita

1 dl kuohu- tai vispikermaa
puolukoita

Sekoita kuivat aineet ja nypi voi joukkoon kunnes seos on murumaista. Riko kupissa/kulhossa kananmunan rakenne ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa kelmuun käärittynä.
Paloittele taikina 12 osaan. Pyöritä osaset palloiksi ja kaulitse ohuiksi ympyröiksi. Painele taikinalevyt voideltuihin muffinssipellin kolosiin. Paista noin 175-asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Keitä kinuski. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma ja sokerit. Anna poreilla hiljalleen vähän väliä sekoittaen puolisen tuntia eli kunnes kinuski alkaa olla hieman sakeaa. Ota kattila pois levyltä ja lisää voi. Sekoita.

Laita lusikallinen kinuskia jokaiseen pohjaan ja laita jääkaappiin jäähtymään/jähmettymään (voivat olla jääkaapissa yönkin yli hyvin peitettyinä). HUOM! Kun kinuski on rasvaista, saattaa se imaista voimakkaita tuoksuja jääkaapista. Peitä leivospohjat huolella tai deletoi hajuhaitat.

Annostele leivoskippoihin (jäisiä tai tuoreita) puolukoita. Yksi kerros puolukoita kinuskin päälle on sopiva määrä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta halutessasi pienellä määrällä sokeria. Lusikoi kermaa puolukoiden päälle ja koristele vielä marjoilla.

****

perjantai 9. marraskuuta 2012

Siideriä melkein koko vuodeksi


Siiderihaudutettu possu palkittiin aiemmin syksyllä järjestetyssä Hartwallin Happy Joe -siiderikisassa ensimmäisellä kunniapalkinnolla. Hulabulahoo! Postipoika toi palkinnoksi siideriä koko vuodeksi. Tai ainakin koko syksyksi. Tai mene ja tiedä tuosta sopivasta ajanmääreestä, sillä osa siidereistä kannettiin kellariin bändin pojille. Liekö siiderin ansiota, kun elämä tuntuu olevat juuri nyt hyvää ja kaunista. Siidereitä vahtimaan palkkasin hurjan rohkean vahtikoiramme, jonka ärhäkkyydestä kertoo kaiken laatikosta puuttuva tölkki. Taisi olla liian vähän juustoa palkkana.

Siiderimittelön voitto meni ansaitusti tästä rantarataa etelään, Nannalle, jonka Karkkikanavartaat oli minunkin suosikkiannos. Toisen kunniamaininnan sai Keittiökameleontin Munakoiso-sandwich ja kolmannen Kokkeillaan -blogin siiderisyrnikit. Kokkipottilan siideripossua tuomaristo analysoi näin:

  • Klassinen yhdistelmä, possu ja omena, kohtaavat tässä reseptissä kivasti. Syksyn tunnelmaa. Edullisesta ruhonosasta tehty todella maukas ruoka, joka on edullinen ja taivaallisen makuinen.
  • Todella mehevä ja herkullinen toteutus. Tätä tehdään meidän prätkäkerhon syysbileisiin!
  • Hyvä kokonaisuus, jossa mukavasti kirjoitettu reseptin kuvaus. Brunssin tunnelman voi heti aistia mielessään. Omenan ja possun makuyhdistelmä on takuuvarma ja toimiva.

Siideripossu sopii muuten mainiosti pikkujouluiseen menoon. Joulun tunnelmaa voi lisätä laittamalla liemeen kanelitangon ja muutaman neilikankukan.

Kuva on pala huikeaa (?) Instagram-galleriaani, joka löytyy nykyisin myös osoitteesta instagram.com/kokitjapotit - klikkaa follow!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Pikainen tortillalasagne



Tiedätte tarinan: maanantai, räntäsade, koko vuorokauden kestävä pimeys, nälkä, kurainen koira ja maanantai. Tarvittiin pikaisesti valmistuvaa ruokaa. Äkkiä. Piti olla jo ja sen piti olla hyvää. Tortillalasagne täytti kaikki vaadittavat elementit. Tarvittiin myös kynttilämeri ja herra Bublen svengaavan siirappinen joululevy.

****

Tortillalasagne

tilkka öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
400g jauhelihaa
1 prk tomaattimurskaa
1 prk mustapapuja
n. 3 rkl sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)
1 tl suolaa
mustapippuria
1-2 rkl punaviinietikkaa
4 (-6) tortillalettusta (isompia)
juustoraastetta 

Laita uuni lämpiämään 180-200 asteeseen. Kuori ja sipellä sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuulota sipuleita heti. Lisää jauheliha ja hakkaa se murusiksi sitä paistaessasi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja valutetut mustapavut. Pieni joukkoon myös sulatejuustoa, sekoita ja anna hautua sen aikaa, että sulatejuusto sulaa. Täydennä makua tilkalla viinietikkaa. Maista ja säädä tarvittaessa.

Laita (pyöreän) vuoan pohjalle kastiketta, raasta päälle hieman juustoa (meillä oli kaapissa vain parmesania, joten sillä mentiin). Lätkäise lettu päälle ja toista jokunen kerros. Laita päällimmäiseksi kastiketta ja juustoraastetta. Paista uunissa noin 15 minuuuttia. Periaatteessahan ruoka on kypsää jo uuniin mennessä eli kyse on lähinnä juuston sulattamisesta ja lettujen lämmittämisestä.

****

Hämmästyttävästi tortillaletuista tuli kastikkeen välissä rakenteeltaan suorastaan kiehtovia, tulkitkoon kukin sanan tavallaan. Tärkeää on, että kastikkeesta tekee omalle suulle superhyvää, sillä eihän tässä ruoassa muuten ole mitään järkeä.

Idean ruokaan vohkimme Valion mainoksesta, mutta rakensimme ruoan kaapin tarjonnan mukaan. Valion version ruoasta löydät täältä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Aprikoosihilloke (ja etikkailtamat)



Berner kutsui bloggaajia etikan ja hillokkeiden ääreen Helsinki Food Companyn hurmaaviin tiloihin. Olin illan töiden vuoksi Helsingissä, joten kiitin kutsusta ja kipitin Rikhardinkadulle.

Vastassa oli kotoisa tunnelma ja herkullinen iltapala, jotka irtaannuttivat minut heti päivän puhteista ja uhkaavasta talvesta. Välittömyys väritti koko iltaa. Iltapalan jälkeen kuulimme ja kerroimme etikkaisia tarinoita, hämmästelimme isäntäyrityksen monialaisuutta ja opimme esimerkiksi, että 120-vuotiaan Rajamäen väkiviinaetikan valmistuksessa käytetään vain viinaa, vettä ja bakteereja. Ihastelimme myös Rajamäen uutta visuaalista ilmettä.


Etikka ihastutti ja vähän ehkä vihastuttikin. Vain osa etikkamuistoista ja -käyttötavoista liittyi ruokaan. Pöydän ääressä kuultiin, että jollekin etikasta tulee mieleen kossu ja joku käyttää etikkaa pääasiassa pyykinpesussa. Etikkapullon paikka voisikin olla yhtä hyvin keittiön sijaan siivouskomerossa (vinkkejä etikkasiivoukseen löydät täältä, täältä täältä ja täältä). Se minua vaan vähän huolestuttaa, kun meidän kodinhoitohuoneen pöydällä on tojottanut melkein viikon etikkapullo, eikä niin mitään tapahdu. Sama pyörremyrskyn jälkitila, sama ikihikihaju. Ehkä etikkapullon viereen pitää laittaa kossupullo, josko sitten jotain alkaisi tapahtua.


Etikkajuttuja jatkettiin keittiön puolella, jossa saimme maistaa Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin tekemiä hillokkeita juustojen kanssa - mitä herkkuja! Helsinki Food Companyn kaunokaiset myös luotsasivat meitä aprikoosi-, kurpitsa- ja banaani-sitruunahillokkeiden teon saloihin.

Yllättävin kolmikosta oli banaani-sitruunahilloke, jonka tasapainoinen, makeanhapan maku oli kiehtova ja koukuttava. Aprikoosihillokkeessa käytetyt kuivatut aprikoosit toivat loistavan rakenteen ja etikkana käytetty vadelma-persikka omenaviinietikka hienon makusävyn. Kurpitsahilloke sai raikkautta sitrushedelmistä.

Hillokkeiden poristessa hellalla koristelimme purnukoita etikeillä, pitseillä ja nauhoilla.
Teresa ajattelee säilönnästä uudenlaisesti ja mielestäni raikkaasti. Syksyisen "otetaan viisitoistakiloa sieniä, neljäkymmentä litraa etikkaa ja kuusikymmentä kiloa marjoja" -tyyppisen jättisäilönnän sijaan, tai sen lisäksi, säilöä voi ympäri vuoden pienimuotoisemmin. Kaksi purkkia banaani-sitruunahilloketta ja yksi purkki aprikoosihilloketta piristää taatusti talven keskellä. Vaikka tietysti, jos kellaritilaa on ja herkut tulevat varmasti syötyä, on maailman tuulissa edelleenkin paikkansa tuoreista sadonkorjuuaineksista tehdyille purnukkapinoille.



Luin muuten Helsinki Food Companyn blogista, että kaksikko on tekemässä purkitettavista ruoista myös keittokirjaa. Kuulostaa lupaavalta.

****

Aprikoosihilloke

200g kuivattuja aprikooseja
1/2 dl vettä
1/2 dl Vadelma & Persikka Omenaviinietikkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripsaus suolaa


Pilko (tai saksi) aprikoosit pieniksi, joko suikaleiksi tai kuutioiksi. Mittaa kaikki ainekset kattilaan, sekoita ja anna kihua hiljalleen 15-20 minuuttia. Purkita puhtaisiin ja kuumiin purkkeihin. Säilytä viileässä.

****

Aprikoosihilloke on aivan erinomainen osana juustopöytää tai aamiaispaahtiksen tai -croisantin välissä. Ohje löytyy myös Rajamäen sivuilta.

Kiitos Bernerille kivasta illasta!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Verta ja hämähäkkejä


Halloweenin kunniaksi laitoin melkein kaikki askartelijakykyni likoon ja taiteilin kengännauhalakusta hämähäkkejä. Glögi näyttää ihan vereltä, jos käyttää riittävästi mielikuvitusta.  To-del-la karmivaa!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Fenkolia, chorizoa ja halloumia


Fenkolin ja chorizon yhdistelmä on kieppunut mielessäni kesästä saakka, kun näin yhdistelmän länsinaapurin kauppaketjun mainoslehtisessä. Systembolagetin kesäisessä lehdessä taas yhdistettiin fenkoli grillatun halloumjuuston kanssa. Yhdistin kaksikot kolmikoksi ja lisäsin tomaatteja raikastukseksi. Tabascolla maustettu aiolin erinomaisuutta nyt tuskin täytyy edes kamalasti korostaa.

Tomaatit olivat muuten tämän kasvukauden viimeiset, sisällä loppukypsytetyt punaposket. Taitaa mennä tovi ennen kuin kykenen ostamaan mauttomia mukatomaatteja kaupasta.

****

Fenkolia, chorizoa ja halloumia
neljälle

2 fenkolia
3-4 raakaa chorizomakkaraa
200g (1 pkt) halloumjuustoa
1 valkosipulinkynsi (voi jättää poiskin)
oliiviöljyä
sitruunamehua
hieman suolaa
mustapippuria
tomaatteja

Aioli tabascolla
1 kananmuna
2 - 2 1/2 dl rypsiöljyä
n. 1/2 tl suolaa
hieman sitruunamehua tai vaaleaa mietoa etikkaa
1/2-1 valkosipulinkynsi
tabascoa maun mukaan
(hieman sinappia)

Tee ensin kastike ja laita se jääkaappiin maustumaan.

Poista fenkoleista tupsut. Halkaise mukulat puoliksi ja poista kannat v-leikkauksella. Siivuta noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Pilko makkarat. Me tykkäämme paljosta paistopinnasta, joten leikkasin makkarat aika ohuiksi siivuiksi. Siivuta myös halloumjuusto.

Kuumenna paistinpannu ja paista makkaranpalat kypsiksi. Siirrä kulhoon/lautaselle/pois kuitenkin odottamaan. Lisää makkaran rasvan joukkoon hieman oliiviöljyä ja fenkolit. Pyörittele ja kuullota keskilämmöllä muutama minuutti kunnes fenkolit ovat melkein kypsiä mutta purutuntumaa vielä on. Mausta pienellä (!) määrällä suolaa ja sitruunamehua. Siirrä sivuun. Paista halloumjuustoviipaleita kuumalla pannulla kunnes ne saavat vähän väriä. Laita pannulle myös fenkolit ja makkarat ja pyöräytä lämpimäksi.

Lohko tomaatit ja tarjoa lämpimän kolmikon kanssa. Kastiketta kylkeen!

****

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Punajuuriboston hunaja-rosmariiniglaseerauksella


Älkää antako hienon nimen hämätä. Kyseessä on näyttävä mutta helppo sämpylöiden ryhmittymä, joka syntyy punajuurella väriä ja voimaa saaneesta sämpylätaikinasta sekä fetajuustosta (tai fetamaisesta salaattijuustosta).

Punajuuribostonin kehittelimme Vatsasekaisin kilinkolin -blogin Riikan kanssa Valiolla koekeittiön juuressämpyläreseptiä tuunaamalla. Ennen ja jälkeen paistamisen siveltävä glaseeraus on puolestaan ravintola Chef & Sommelierin nokkamiehen,  Sasu Laukkosen, käsialaa - oivallus, joka teki bostonista huikean herkullisen.

Yhdestä taikinasta voi tehdä joko kaksi bostonia tai sekä sämpylöitä (1/2 taikinaa) että bostonin (1/2 taikinaa).


****

Punajuurisämpylät
16 sämpylää tai 8 sämpylää ja boston

5 dl (täys)maitoa
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
50g hiivaa
200g (2-3 kpl) tuoreita punajuuria
2 dl kaurahiutaleita
n. 10 dl sämpyläjauhoja
1 1/2 dl juustoraastetta (esim. Oltermanni)
50g voita

bostoniin tarvitset lisäksi
200g Väimeren salaattijuustoa (tai fetajuustoa) 

glaseeraus
3 rkl vettä

1 rkl hunajaa
1 rkl tuoretta rosmariinia silppuna

Kuori punajuuret ja poista niistä kannat. Raasta punajuuret. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää suola, hunaja ja hiiva. Sekoita. Lisää myös punajuuriraaste, juustoraaste sekä kaurahiuteleet. Sekoita. Lisää jauhot vähitellen samalla alustaen. Lisää lopuksi sulatettu voi ja anna kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.

Muokkaa taikinasta ilmat pihalle. Jos teet koko taikinasta sämpylöitä, jaa taikina osiin ja muotoile sämpylöiksi. Kohota ja paista 200-225 asteisessa uunissa noin 10-12 minuuttia. Voit siis myös tehdä puolesta taikinasta sämpylöitä kuten edellä ja toisesta puolesta bostonin.

Bostonia varten kaulitse puolikas taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, paksuus noin 1/2 senttiä (vaan ei se niin tarkkaa ole). Murustele salaattijuusto tai feta levylle ja kääri rullalle kuten kääretorttu. Leikkaa paloiksi - palojen paksuus riippuu valitsemastasi paistovuoasta ja sen korkeudesta. Voitele paistovuoka tai painele siihen leivinpaperi ja asettele bostonpalasen vuokaan.

Tee glaseeraus bostonin kohotessa: lämmitä hieman veden ja hunajan sekoitusta, tee seoksesta tasainen. Lisää pieneksi silputtu rosmariini. Sivele kohonneen bostonin pinnalle ja paista bostonia 200-225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, ehkä enemmänkin etenkin jos bostonisi on korkea. Voit sivellä glaseerausta myös paistamisen välillä. Ota vuoka uunista, sivele vielä glaseerauksella ja anna jäähtyä haaleaksi.

****

Juuressämpylöiden alkuperäisohje ilmestyy piakkoin Valion reseptisivuille.
Alkuperäisreseptin löydän täältä.
Myös bostonkakkukaunokaisen resepti on päätynyt Valion sivuille, kas näin.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Luomusti Valiolla


Työ on ilomme! Kristiina ja Sasu kuvauspuuhissa.
Pari viikkoa sitten vietin mukavan illan Valiolla yhdessä kahdeksan muun ruokabloggaajan kanssa. Illan teemoihin, luomu ja ruokastailaus, meitä oli luotsaamassa valiolaisten lisäksi ruokatoimittaja ja -stylisti Sanna Kekäläinen, valokuvaaja Kristiina Hemminki sekä luomuravintola Chef & Sommelierin Sasu Laukkonen. Valiojoukkoa.

Sanna ja Petteri ottivat illan hyvin vakavasti.
Ilta koostui kahdesta osasta: teoriasta eli kuuntelusta, kysymyksistä ja keskustelusta sekä käytännöstä eli kokkaamisesta, kuvaamisesta ja syömisestä. Tosin keskustelu rönsyili kyllä keittiössäkin välillä siinä määrin, että yksinkertaistenkin asioiden tekemiseen meni aikaa ikuisuus (nimim. kaksi tuntia tzatsikin ja sämpylöiden tekemiseen ei meinannut riittää).

Sasun kalajuttu. Oli se ainakin näääääin iso.

Brändipäällikkö Mary Petri kertoi meille luomusta sekä yleisellä tasolla että illan isännän näkökulmasta. Sanna Kekäläinen kertoi puolestaan ruokastailauksen trendeistä - mieleen jäivät ainakin keskeneräisyys, aidot asiat ja ruokaporno. Niin mielenkiintoista! 

Valio on tuottanut luomutuotteita liki kahdenkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1993 lähtien. Luomutilojen määrä on kasvanut alkuaikojen kahdeksasta yli sataan luomusti maitoa tuottavaan tilaan. Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: luomusta kiinnostuneita on kuluttajista suurin osa, mutta vain 20% ostaa luomutuotteita edes harvakseltaan. Maidon myynnistä luomun osuus on nyt noin kaksi prosenttia kananmunien hipoessa kymmenen prosentin osuutta. Maitotuotteiden ja munien lisäksi suosituimpia luomutuotteita ovat jauheliha, banaanit ja jälkiuunileipä. 

Vatsa sekaisin kilinkolin-Riikka ja kurkkuraastehaaste. Myös punajuuret ja retiisit raastettiin.
Tunnelma oli kevyt ja iloinen. Illan aikana teimme illallisen ja jokainen bloggaajakokkipari vastasi palasesta kokonaisuutta. Valiolaiset auttoivat kokkeja ja huolehtivat tiskeistä (oujee!). Liki kaikista ruoista tehtiin vähintään kaksi versiota: koekeittiön ohjeen mukainen ruoka sekä Sasun avustuksella tuunattu "hifiversio". Aterian osaset kuvattiin tosi styleinä osaksi Valion reseptipankkia.

Niin styleä, niin styleä! Asialla Kivistössä-kaksikko.
Erityiskiitos valiolaisille kutsusta, matkoista ja kotiinviemisistä. Vatsa sekaisin kilikinkolin -Riikalle kiitos loistavasta kokkausseurasta. Ja kaikille kiitos kivasta illasta!

Muuten, luomumaitotilalla eläimillä on tilaa ja valoa sekä liikuntaa ja luomuruokaa - melko toimiva yhdistelmä kenelle tahansa meistä.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Paljon puhetta avokadopastasta


Siitä puhutaan kaikkialla ja se on saanut koko kokkaavan kansan kantamaan kassoille kasvisruoka-aineksia. Yhtäkkiä karppaavasta lihansyöjäkansasta tuli avokadopastakansa.

Hyvä niin, sillä pasta oli aivan tyrmäävän hyvää. Jos pidät guacamolesta, rakastat avokadopastaa. Ja vaikka et pitäisikään guacamolesta, rakastat sitä silti.

****

Avokadopasta
4 annosta

spagettia
1/2-1 dl keitinvettä

2 kypsää avokadoa
1 valkosipulinkynsi
1 lime
1/2 punainen chili
1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikan lehtiä
kourallinen silolehtipersiljaa
1 dl parmesanraastetta
1 dl pecorinoraastetta (tai 2 dl parmesanraastetta)
suolaa
mustapippuria

Kuori valkosipulinkynsi ja pilko se. Poista chilistä siemenet ja pilko hedelmäliha. Laita silput kulhoon ja purista joukkoon limen mehu. Hakkaa basilikan ja silolehtipersiljan lehdet veitsellä pieneksi silpuksi ja lisää kulhoon. Lisää myös juustot raasteena. Kuori avokadot, poisto kivet ja kuutioi hedelmäliha. Lisää kulhoon, sekoita. Mausta seos suolalla, pippurilla ja öljyllä. Voit vähän liiskata avokadokuutioita lusikalla/haarukalla, jos haluat.

Keitä pasta ja kauhaise talteen noin desin verran keitinvettä. Valuta pasta. Yhdistä pasta ja kastike, lisää hieman keitinvettä joukkoon. Sekoita ja tarkista suola ja pippuri. Raasta päälle parmesania.

****

Resepti on Alexander ja Hanna Gullichsenin Safkaa - parempaa arkiruokaa -keittokirjasta (s. 49). Vilkaisepa Safkaa -sivu Facebookista, sinne on koottuna linkkejä avokadopastan riemullisesta matkasta maineeseen. Wau!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails