tiistai 28. helmikuuta 2012

Kiukkuinen salmiakkidrinkki


Joskus sitä hämmästelee silmät selällään omaa toimintaansa. Viime viikon lopulla yllätin itseni drinkinkeittopuuhista. Äärimmäisen epätavallista. Ja kun kajautin yläkertaan pyynnön etsiä kaapista kossua, oli toisetkin silmät apposen auki: mitä ih-met-tä sinä puuhaat?

Kiukkudrinkkihän siitä tuli! Juoma oli salmiakkinen ja sopivasti chilinen olematta kuitenkaan liian paksu, äitelä tai raskas. Lasiin taiteiltu Höökipulverireunus toi juomaan lisää kiukkua. Oli hyvää!

****

Chilinen salmiakkidrinkki

1 dl Kiukku chilisalmiakkeja (Chilikauppa tarjosi)
1 dl vettä
8 cl koskenkorvaa

Höökipulveria

Mittaa kiukkukarkit ja vesi kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä kunnes karkit ovat sulaneet veden sekaan. Jäähdytä ja lisää kossu. Sekoita. Laita jääkaappiin ja tarjoa kylmänä.

Koristele lasin reunus salmiakkipulverilla. Ripottele lautaselle salmiakkipulveria. Kostuta lasin suu joko vedessä kastellulla sormella tai pyöräyttämällä reunaa puolitetussa sitruunassa. Kun reuna on kostea, paina lasi salmiakkipulveriin. Anna reunan kuivua.

Annoksesta tulee noin 1 1/2 dl valmista juomaa

****

Tarjosin drinkit ärmybileissä. Tuntui maistuvan muillekin.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Ärmyt pilleet


Ensin oli siisti keittiö ja pitkä rivi puhtaita laseja. 
 

Sitten oli chiliteemaiset ruokakekkerit, liikaa ruokaa, riittävästi juomaa ja talo täynnä hilpeitä ihmisiä.




Lopuksi oli valtava tiskivuoristo.


Kokkipottilan väki kiittää kaikkia kemuilijoita - oli lystiä!  Kiitos myös Chilikaupalle, joka lähetti mahtavan paketin tuotteitaan maisteltavaksi. Osa tuotteista päätyi juhlapöytään juomana (siitä lisää myöhemmin), osa sellaisenaan. Illan kähmässä pidettiin myös arpajaiset, jossa palkintoina oli Chilikaupan tuotteita.

Kaikissa pöytään nostetuissa herkuissa oli käytetty chiliä. Oli mainiota taas huomata, että chilin käyttö ei automaattisesti tarkoita tulista ruokaa. Itse asiassa iso osa ruoista oli hyvin mietoja chilin vahvistaessa muita makuja antaen syvyyttä ja "kivijalkaa".

Ainoastaan Synkät salmiakit aiheuttivat melkein kaikille ongelmia. Joku tunsi chilin poltteen nenässä, toinen silmissä. Yhdellä chili puudutti hampaat ja se sama sanoi istuvansa kapsaisiinipilvellä. Kaikkea sitä.

Ärmyissä pilleissä olivat:

torstai 23. helmikuuta 2012

Skonssit



Laskiainen oli ja meni, mutta skonsseja voi syödä milloin vain. Eläköön britit (Jamiesta huolimatta)!
Skonssit ovat supernopeita tehdä, eikä syömisessäkään kannata aikailla; leipäset ovat ehdottomasti parhaimmillaan uunituoreina.

Skonssit maistuvat sekä makeana että suolaisena. Taikinaa voi maustaa rusinoilla, muilla kuivatuilla hedelmillä tai (cheddar)juustoraasteella, mutta ihan naturelli taikina mahdollistaa sekä makean että suolaisen täytteen. Katsokaas, kun ensin tekee mieli suolaista, sitten makeaa, sitten taas suolaista.
 
****

Skonssit
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
50g voita
2 dl piimää tai maitoa (meillä luonnonjugurttia)
(kananmunaa tai maitoa voiteluun)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja nypi voi jauhoseokseen pieniksi murusiksi. Lisää neste. Piimä tai luonnonjugurtti antavat mukavan vienosti happaman maun, suosi niitä.
Sekoita taikina nopeasti. Mitä vähemmällä sekoittamisella selviät sen parempi. Ripottele jauhoja pöydälle ja taputtele taikinasta 2-3 senttiä paksu levy. Ota pyöreällä muotilla (tai esimerkiksi kuoharilasilla) taikinasta ympyräisiä ja laita leivinpaperille. Voitele halutessasi kananmunalla tai maidolla. Paista skonsseja uunin (200 astetta) keskitasolla noin 8 minuuttia. 

HOI! Jaksan taas muistuttaa uunien erilaisuudesta. Alkuperäisessä ohjeessa paistoajaksi oli määritelty 15 minuuttia. Meidän tuikitavallinen uuni teki leipäsistä kypsiä noin 8 minuutissa. Ole siis tarkkana!
Tarjoa skonssit tuoreena. Jos laitat väliin kermavaahtoa, on jäähdyttäminen suositeltavaa. Suolaisina skonssit ovat täydellisiä kuumina.

****


Ohje on Olivian ruokatoimittaja Suvi Rusterin (u umlautilla).

tiistai 21. helmikuuta 2012

Jamie (the petturi) ja muita epäonnistumisia


Ei sieltä mitään Jamieta tullut. Eikä sieniäkään. Moon niin pettynyt. Voi Jamie, minkä teit!

Tämän vuoden kasvatukset on muutenkin mennyt ihan mäkeen. Munakoisot eivät itäneet lainkaan, salviat itivät, mutta kaksi kolmesta (kyllä, olin kerrankin maltillinen kylväjä) sanoi sopimuksensa irti koulintavaiheessa. Chilikylvöt tein vastikään uusiksi, kun sähläsin siinä määrin, etten lopulta tiennyt mitä olin kylvänyt vai olinko kylvänyt mitään. Yes! Tästä on hyvä ponnistaa kohti uusia onnistumisia.

Kun sienet ja siemenet pettää, lomakuva lohduttaa.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Iloinen mutakakku


Ihmettelin ja ihastelin vuosia ruotsinkielisen kakunnimen linjastapoikkeavuutta. Sitten tajusin, että ei sitä kirjoitetakaan geellä eikä yhdella deellä. Mikä pettymys! Gladkaka, iloinen-hilpeä-hauska-huoleton-kakku, olisi sopinut yhdelle parhaista makeista leivoksista nimeksi paljon paremmin kuin typerä tahmakakku, saati mutakakku. Pyh.

Mutakakun juttu on nimenomaan tahmeus. Liian pitkään paistaminen on ehkä ainoa virhe, jonka kakunteossa voi tehdä. Suklaan tai voin määrässä ei kai kenenkään tulisi mieleen säästellä.


****

Mutakakku

150g tummaa suklaata (esim.70%)
150g voita
3 kananmunaa
2 dl sokeria (ruokosokeri toimi hyvin)
1 dl vehnäjauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa

tomusokeria

Mittaa kattilaan voi ja paloittele joukkoon suklaa. Anna niiden sulaa hyvin pienellä lämmöllä kaikessa rauhassa. Voit sekoitella välillä. Vatkaa kananmunat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää kuivat aineet suklaa-voiseoksen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Kääntele sokeri-munavaahto taikinaan.

Voitele irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 170-180 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Meidän uunissa kakusta tuli täydellinen 22 minuutissa.

Anna kakun jäähtyä ainakin haaleaksi (tai yön yli jääkaappiin). Siivilöi päälle tomusokeria ja tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Meidän makuun kermavaahto ei kaipaa sokeria lainkaan, mutta makeuta vaahto pienellä määrällä sokeria halutessasi.

****

Resepti on löytynyt Stockmannin sivuita, kahvia ja/tai viskiä en jäänyt kaipaamaan.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Klassikko: Caesar-salaatti ja -kastike


Caesar Cardinin kehittämä salaatti lienee yksi maailman suosituimpia salaatteja. Alkuperäinen salaatti ei sisältänyt kastikkeen lisäksi muuta kuin salaattia, parmesania ja leipäkuutioita, eikä aidossa kastikkeessa ole anjovistakaan. Nykyisin salaattiin laitetaan usein kanaa tai (katka)rapuja, joskus pekoniakin. Ja kastikkeeseen laitetaan anjovista.

Paitsi nyt ei viimeksi mainittua laitettu. Tein nimittäin kastikkeen Soppakellarin Tuslan täydellisyyttä hipovalla ohjeella, joskin käytin tavallisen rypsiöljyn sijaan kylmäpuristetun rypsiöljyn ja oliiviöljyn sekoitusta, jonka varsin vahvaa makua jouduin pyöristämään pienellä määrällä sokeria. Kastike oli herkkua!

Kastike valmistui hetkessä, sillä kaikki ainekset vain surautettiin sauvasekoittimella sekaisin. Salaatti oli muutenkin valmis muutamassa minuutissa, sillä oikaisin krutongeissa onnistuen: viipaloin Stockan valkosipulipatonkia ja paahdoin kuivalla pannulla.

****

Caesar-salaatti

Sidesalaattia tai muuta hyvää, jämäkkää salaattia
parmesanlastuja
katkarapuja (tai kanaa)
kapriksia
(kurkkua)

Huuhtele ja kuivaa salaatti ja revi se ronskisti. Vuole lastuja parmesanista. Sulata tarvittaessa katkaravut tai paista kana(fileet). Asettele kaikki ainekset lautaselle. Ainesosien suhteet voit määritellä aivan kuten haluat.

****

Caesar-kastike

1 kananmuna
2 1/2 dl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl vettä
1/2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 rkl Dijon sinappia
2-3 rkl vastapuristettua sitruunanmehua
mustapippuria
suolaa

Kuori valkosipulinkynsi ja silppua/viipaloi se. Laita kaikki aineet korkeaan kapeahkoon astiaan ja surauta sauvasekoittimella ylös alas suuntautuvin liikkein kunnes kastike on tasaista. Maista ja säädä suola, pippuri ja sitruuna sinulle sopivaksi.

****

perjantai 10. helmikuuta 2012

Chili con carne (sisältää suklaata!)


Se säihkähti!
Mittari pojottaa alle kahdessakympissä ja viikonlopuksikin on luvattu huikean hyvää ulkoilusäätä, jee! On erinomainen tilaisuus laittaa pata uuniin ja viilettää pihalla posket punaisina. Ruoka laittaa sillä välin itse itsensä.

Mainio ajatus on tehdä lisukkeet ja kattaa myös pöytä valmiiksi, jotta nälkäisenä ei tarvitse kuin nostaa pata pöytään, kaataa viini vesi laseihin ja istua padan ympärille. Chili con carnen kanssa voi tarjota riisiä,  tortillalettuja, naanleipää, polentaa tai vaikka perunoita. Kastikkeeseen voi dipata myös tortillasipsejä.

****

Chili con carne suklaalla
6-8 annosta

400-500g naudan jauhelihaa
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
1 tl paprikajauhetta
1-2 chilinpalkoa, tuoreena tai kuivattuna
2-3 porkkanaa
2 prk kuorittuja tomaatteja (tai tomaattimurskaa)
1 prk (380g) kidneypapuja tai vastaava määrä itse keitettyjä papuja
1 punainen paprika
1dl vahvaa kahvia

2 tl suolaa
1-2 tl kuivattua timjamia (tai oreganoa tai sekoitusta)

mustapippuria myllystä
50g tummaa suklaata
(tomaattipyrettä | unohtu)
(1 tl sokeria | unohtu, suosittelen)

Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Pilko sipulit. Kuori ja pilko myös porkkanat. Poista chileistä halutessasi siemenet kiinnikkeineen ja pilko hedelmäliha. Poista paprikasta siemenet ja lohko myös se. Voit tehdä juuri niin isoja tai pieniä paloja kuin haluat.

Jos sinulla on käytössäsi valurautapata, kuumenna pataa liedellä, lorauta sinne hieman öljyä. Kuullota sipuleja öljyssä hetki. Lisää paprikajauhe ja jauheliha. Ruskista jauheliha. Lisää loput aineet ja sekoita. Anna hautua 170-180 asteisessa uunissa vähintään tunti, mielellään parikin.

****

Meillä pataan käytettiin Maaningan mannuilla kuljeskellutta Ylämaankarjan jauhelihaa. Liha on aivan mielettömän hyvää, suosittelemme!

Jos, ja meidän pienperheessä kun, chili con carnea jää, voi sen käyttää vaikka lämpimien voileipien tai pitsan täytteenä. Leivinuunipitsassa se toimi to-del-la hyvin kirsikkatomaattien ja parmesanlastujen kaverina.



tiistai 7. helmikuuta 2012

Pakkasen pelästyttäjä (avokado-verigreippisalaatti)


Pakkanen paukkuu nurkissa, kirjaimellisesti. Kolmenkymmenenviiden miinusasteen lämpötila (siis mikä lämpö, kysyn vaan) saa talvelle peukuttavankin katsomaan kalenteria: joko se kevät kohta tulisi?

Pata- ja uuniruoat ovat mahtavia pakkasruokia. Erityisen hyviä ne ovat silloin, kun sää sallii postilaatikkoa pidemmät ulkoilut *. Nyt ei pihalla viihdy koirakaan, joten oli pakko keksiä jotain keväistä syötävää, joka pelästyttäisi pakkasen vähän iisimmäksi nyt ainakin.

Kaukaa tuoduista hedelmistä koottu, keväisen värinen ja - makuinen avokado-verigreippisalaatti oli maukas ja raikas. Chili- ja kookoshiutaleet antoivat hedelmille hieman itämaista vivahdetta. Oli hyvää! Jos näin keväinen salaatti ei säikäytä säätä, ei siihen auta kuin aika. Se sentään on takuuvarma konsti.


****

Avokado-verigreippisalaatti
kahdelle

2 avokadoa
2 verigreippiä
(limen tai sitruunan mehua)
ripaus suolaa
1/2-1 tl kuivattua chiliä rouheena
1-2 tl kookoshiutaleita
parmesanlastuja

Kuori avokadot ja leikkaa ne lohkoiksi. Pirskottele päälle hieman sitruunan tai limen mehua, jotta lohkot eivät tummu. Kuori verigreipit siten, että valkoistakaan kuoren osaa ei jää hedelmälihaan. Lohko verigreipit kalvojen vierestä siten, että saat kalvottomia lohkoja. Asettele avokadot ja verigreipit lautaselle. Ripottele hedelmien päälle ihan pikkuruinen hyppysellinen suolaa (laitoin yrittisuolaa) sekä chiliä ja kookoshiutaleita. Vuole parmesanista lastuja ja laita salaatin päälle.

****

*joojoo, myönnetään. Ulkoilu pakkasella on asenne- ja vaatetuskysymys. Ensimmäisestä on uupelo.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Tomaattibruschetat


Tomaatti, basilika ja tuore leipä.
Melko kova kolmikko.

****

Tomaattibruschetat

250g (1 rs) kirsikkatomaatteja tai vastaava määrä tavallisia kypsiä tomaatteja
1/2 punainen paprika
1-2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl vaaleaa viinietikkaa (esim. omenaviinietikka)
1 tl sokeria
suolaa

8-10 viipaletta hyvää vaaleaa leipää (meillä tumma chiabatta)
tuoretta basilikaa

(juustoraastetta)

Tee tomaateista ja paprikasta hakkelusta. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna maustua hetki.

Paahda leipiä 200-asteisessa uunissa muutama minuutti, kunnes leivät ovat pinnaltaan rapeita. Ota leivät uunista ja lusikoi täytettä leipien päälle. Laita leivät vielä uuniin noin viideksi minuutiksi. Hienonna sillä välin kourallinen tuoretta basilikaa. Ota leivät uunista ja ripottele basilikasilppua leipien päälle. Juustoraastetta

****

Söimme leipiä avocadokeiton kanssa.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Lämmin avokadokeitto


Pöydän toiselta puolelta kuului alkuviikosta painavanoloinen miete: "Minä kyllä tykkään syödä talvella keittoja." Perässä seurasi pitkä ja merkitsevä katse. Niin pitkä ja niin merkitsevä, että ymmärsin kyllä. Tällä viikolla olemme syöneet iltaruoaksi keittoa kolmesti (joista kerran naapurissa, ehkä sielläkin on käyty katsomassa pitkään).

Ettei nyt ruudun sille laidalle synny vääränlaisia mielikuvia, todettakoon, että herra Kokki osaa vallan mainiosti tehdä keittoja itsekin, eikä oletusarvona todellakaan ole nainen kauhanvarressa. Mutku kokkaaminen on niin kivaa, minulle rentoutumiskeinoista parhaimpia.

****

Lämmin avokadokeitto
2-3 annosta


1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl (oliivi)öljyä
1 kypsä avocado
6 dl kasvislientä
limen tai sitruunan mehua maun mukaan (meillä noin 2-3 rkl)
mustapippuria myllystä
tabascoa
1 prk (120g) smetanaa (tai ranskankermaa)
(suolaa)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna pieneksi silpuksi. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja kuullota sipulisilppuja siinä parisen minuuttia. Kuori ja kuutioi avocado ja lisää kattilaan. Lisää myös kasvisliemi. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta limen tai sitruunan mehulla, mustapippurilla ja tabascolla. Lisää smetana ja sekoita tasaiseksi, surauta tarvittaessa vielä sauvasekoittimella. Maista ja säädä suola ja sitruuna kohdilleen.

Ups. Huomasin, että aamulla pöydällä möllötti toinen avocadoista. Keittoon niitä päätyi vain yksi, korjasin reseptin. Jos laitat avokadoja kaksi, lisää hieman nesteen määrää ja mausta tarvittaessa enemmän.

****

Söimme keiton tomaattibruchettojen kanssa, jotka sopivat makumaailmaan hyvin. Keitto oli hyvää ja täyteläistä, vaikka avokado ei maistunutkaan lämpimänä yhtä raikkaalta kuin kylmänä. Kesällä täytyy tehdä avokadokeittoa kylmänä ja lorauttaa mukaan shampanjaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails