tiistai 31. heinäkuuta 2012

Marenkikääretorttu (koska olen kiva)


Hei, en minä nyt sentään niin tylsä tyyppi ole, että jättäisin mun murun nimpparitoiveen toteuttamatta. Oikeesti, oon kiva. Ja aika pehmo. Siis tosi pehmo, ainakin mitä ruokatoiveiden toteuttamiseen tulee. Se nyt vaan on niin lystiä. Mutta minä taas en ole keittänyt lomalla kertaakaan aamukahveja. Win-win!

Marenkinen kääretorttupohja on aivan yhtä nopea tehdä kuin tavallinenkin pohja, eikä uuniaikakaan ole sen kummempi. Pohja on ilmava ja hyvä, mielestäni parempi kuin tavallinen kääretorttupohja. Täytettä voi varioida kauden mukaan ja pohjaan voi lisätä kaakaojauhetta, kuten alkuperäisessä ohjeessa on tehty (Valion Leivotaan lämpimäisiä -kirja, s. 94).

****


Marenkikääretorttu

pohja
3 valkuaista
1 1/2 dl sokeria (laitoin 1 dl)
1 dl pähkinärouhetta (jätin pois)
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 rkl kaakaojauhetta (jätin pois)

täyte
2 dl kuohu- tai vispikermaa
hieman sokeria tai vaniljasokeria
reilusti tuoreita marjoja (tai esimerkiksi viinirypäleitä)

koristeluun
tomusokeria
marjoja 

Erottele valkuaiset ja keltuiaiset valuttamalla valkuaiset kuivaan ja puhtaaseen vatkauskulhoon (laita keltuaiset talteen jääkaappiin). Keltuaista ei saa mennä valkuaisten joukkoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen samalla vatkaten. Jatka vatkaamista niin kauan, että saat kiiltävää kovaa vaahtoa. Sekoita varovasti joukkoon kuivat aineet (laitoin siis vain vehnäjauhoja).

Levitä taikina leivinpaperille ja paista pellin päällä 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Kumoa kuuma kääretorttupohja leivinpaperille ja ota pohjalla ollut paperi varovasti pois. Voit käyttää lastaa apunasi. Jätä paperi pohjan päälle ja laita päälle vielä leivinliina, jotta pohja ei kuivu, ja anna jäähtyä.

Vatkaa kerma ja makeuta sitä pienellä määrällä sokeria. Levitä vaahto jäähtyneen pohjan päälle. Laita tarvittaessa lohkottuja marjoja vaahdon päälle ja kääri löyhästi rullalle. Sihtaa päälle tomusokeria ja koristele marjoilla.

****

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Taste of London


Lontoon olympialaiset toimikoon ontuvana aasinsiltana kesäkuisiin reissutunnelmiin ja erilaiseen tapaan viettää juhannusta. Juhannuspäivän ikimuistoisen illan vietin tuhansien muiden hyvästä ruoasta nauttivien kanssa Regent Parkissa, jossa järjestettiin upea makufestivaali, Taste of London.

Falk-suolat - ruotsalaista eksotiikkaa enkuille.
Täydellistä paikallista fudgea!
Nelisenkymmentä Lontoolaista ravintolaa oli pystyttänyt etäpisteensä neljäksi päiväksi kauniiseen puistoon. Ravintoloiden lisäksi festareilla oli valtavasti tuote-esittelyitä maistiaisineen, näytöksiä, tasting-tapahtumia ja kokkikouluja. Tarjolla on huima kattaus elämyksiä kaikille aisteille.

Osaan ohjelmasta oli etukäteisilmoittautuminen, osassa nopeat söivät hitaat. Minä olin valmistautunut festivaalien ohjelmatarjontaan aivan liian huonosti ja kuuluin siten hitaisiin sivusta seuraajiin - elämyksellistä ja opettavaista niinkin.

Varo! Grilli on kuuma!
Weberin grillauskoulussa varoiteltiin grillin kuumuudesta ja grillin tuottamasta savusta, opetettiin kädestä pitäen sytyttämään Weber-grilli, käyttämään Weber-patakinnasta ja Weber-grillipihtejä. Minä katsoin lumoutuneena pinkkiä pallogrilliä ja harmittelin Finnairin liian tiukkoja käsimatkatavarasääntöjä.

Lindt-suklaamestari teki meille konvehteja.
Kuka voi muka vastustaa kuoharipakua? Not me!
Pellegrino opasti mestariluokkalaisiaan viinin, veden ja ruoan pyhään kolminaisuuteen ja Nespresso puolestaan kahvin makupareihin (ehkä olisin pärjännyt paremmin viimesyksyisessä makuparikisassa, jos olisin opiskellut kahvitiedettä jo aiemmin).

Nautin illan aikana neljä maisteluannosta, joista kaikki ylsivät vähintään tasolle hyvä. Kooltaan ruoat olivat mielestäni kooltaan sopivia ja hinta-laatusuhteelta hyviä. Ylivoimaisesti paras annos oli alla olevassa kuvassa oleva Theo Randal -ravintolan kampasimpukka, joka oli makuyhdistelmiltään yllättävä mutta täydellinen.

Ravintola Theo Randal: Pan-fried scallops served in the shell with pancetta, chili, parsley, capers, lentils and chopped rocket.
Ravintola Patara: Prawns and lemongrass salad with crisp beignets and cashew nuts.


Ravintola Pataran rapusalaatti (kuva yllä) oli erinomainen ja aiheutti akuutin kaukomatkakuumeen. Mielenkiintoisin annos oli Pollen Street Social -ravintolan visuaalisesti jälkiruokamainen avokadopyree-maissimousse-rapuannos, joka oli sekä maku- että rakennemaailmaltaan hyvin pehmeä ja tämmöinen hapoista tykkäävä tyyppi olisi kaivannut annokseen vähän särmää.

Jamie Oliverin ja Adam Perry Langin Barbecoa -ravintolan revitty possu, BBQ-kastike ja coleslaw oli neljästä annoksesta heikoin, vaikka olikin hyvää. Possu oli haaleaa ja coleslaw lämmintä, mikä on aina huono lähtökohta hyvällekin ruoalle.


Iloitsin siitä, että tapahtuma oli pidetty varsin tiukasti ruokakulttuurin juhlana. Matkailubisnes oli mukana vahvasti ruoan kautta, sillä maailman maat esittelivät spesiaaliruokiaan ja -juomiaan (esimerkiksi Nigerialaiset oluet olivat mielenkiintoisia) ja samalla siinä sivussa matkailumahdollisuuksiaankin. Suomea tai joulupukkia ei mukana ollut, vaikka hyvin olisi suomalainen ruoka siihen Karibian maiden riviin mahtunut. Konsepti oli toimiva minulle, mutta yhtään pidemmälle matkailun mainonnassa ei tarvitse mennä ilman että tulee tunne matkamessuista.


Taste of London oli upea elämys peribrittiläisestä säästä ja kylmyydestä huolimatta. Tapahtumassa harmitti ainoastaan se, etten voinut jakaa kokemusta herra Kokin tai jonkun muun ihanan kanssa. Yksin syöminen kun on selvästi porukassa popsimista tylsempää.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Mozzarellakääretorttu


Herra Kokki toivoi (taas! aina! onko lisää yllätyksiä?) nimipäiväherkukseen kääretorttua. Ehkä mielessä ei kuitenkaan kiilunut ihan tämmöinen kääritty tapaus, ehkä enemmänkin tämmöinen, mutta hyvin maistui mozzarellakääretorttukin.

Levitin mozzarellalevylle tomaattitahnaa (ohje alla), ilmakuivattua kinkkua ja persiljasilppua. Käärin rullalle ja leikkasin paloiksi, supernopeaa ja superhelppoa.

****

Mozzarellakääretorttu

tomaattitahna
100g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 tomaatti
tomaattien säilöntäöljyä tarpeen mukaan 

lisäksi
1 rullalle kääritty mozzarellalevy
muutama siivu serranoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
tuoretta persiljaa tai basilikaa

Halkaise tomaatti ja poista v-leikkauksella tomaatin kanta. Lohko tomaatti. Surauta aurinkokuivatuista tomaateista ja tomaatin lohkoista tahna tehosekoittimella/blenderillä tai vastaavalla. Lisää tomaattien säilöntäöljyä tarpeen mukaan.

Levitä mozzarellalevy tasaiseksi ja "voitele" levy tomaattitahnalla. Laita päälle ilmakuivattua kinkkua ja silputtuja yrttejä. Rullaa kuten kääretorttu ja leikkaa terävällä veitsellä paloiksi. Tarjoa siltään, salaatin kanssa, osana tapaspöytää tai tuoreen leivän parina.

****

Käytä mahdollisuuksien mukaan "kuivaa" ilmakuivattua kinkkua, joka on mureampaa, helpommin leikattavaa ja syötävääkin. Vasta lihatiskillä leikattu kinkku on parasta, jos sitä on saatavilla. Voit myös repiä kinkun pienemmiksi paloiksi ennen levittämistä.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Silkkaa rakkautta!


En malttanut enää odottaa. Kiskasin melkein kainaloon asti yltävästä, kahden sormen paksuisesta varresta ja löysin täydellisen valkosipulin. Silkkaa rakkautta.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kurkkukupit raputäytteellä


Viime vuonna vein kesäiselle piknikille kasvustojen karsimisesta inspiroituneena viininlehtikääryleitä ja pinaattitäytteisiä filokippoja. Tänä vuonna kasvustoja ei ole liiemmin tarvinnut vielä karsia kahdestakin syystä. Kylvin kasvimaat selvästi aiempia vuosia myöhemmin osin työkiireiden vuoksi ja osin siksi, että satokausi alkaisi vasta reissusta palattuammme. Satoa ei toden totta, yrttejä ja viininlehtiä lukuun ottamatta, ole vielä tarvinnut kerätä. Toisaalta satokausi olisi kyllä myöhässä, vaikka olisin kylvänyt ajallaankin. No, tiedätte kyllä nämä säät. Ulla kertoi briteissäkin sadon olevan viikkoja viiveinen, että sataa sitä muuallakin.

Kurkkukupit olisivat olleet taatusti parempia omista kurkuista koverrettuina, mutta niiden satokausi ei ollut alkanut vielä eilen (mutta ehkä jo huomenna, oujee, auringolle kiitos!). Kuorin kurkut raidallisiksi ja leikkasin niistä noin kolmesenttisiä paloja. Koversin kurkkuihin reilut kolot terävähkökärkisellä hopealusikalla. Eihän sitä nyt hieno nainen voi tavallisella lusikalla kurkkua kovertaa!

Idean kurkkukuppien täytteeseen sain Domestic Fits -sivulta, mutta tein sen näin:

****

Raputäytteiset kurkkukupit

täyte

200g ravunlihaa (meillä Ruotsista tuotu säilyke)
100g (=1/2 prk) smetanaa
suolaa ja pippuria
1/2-1 tl wasabia
tilkka sitruunamehua

lisäksi
2 kurkkua
ruohosipulia ja tai paprikajauhetta koristeluun

Tee täyte sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Maku saa olla melko vahva, kurkku laimentaa sitä kyllä. Kuori kurkku halutessasi ja pilko se noin kolmesenttisiksi paloiksi. Koverra palloraudalla tai lusikassa kurkunpaloihin koloset, pienet tai isot, kuinka haluat. Voit kuivata talouspaperilla kurkkukuppien pohjat ennen kuin annostelet täytettä kolosiin. Täytä kolot ja koristele haluamallasi tavalla. Tarjoa hetimiten.

****

Oikea syy hopealusikan käyttöön oli tietenkin se, että elegia-savonia -osaston lusikkapesät ovat liian pyöreitä ja paksuja kurkkujen kovertamiseen. Palloraudalla homma kävisi kätsysti.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ylistys kesäsäille ja pari piknikkiä



Tämän kesän takuuvarma keskustelunaihe on ollut sää. Tai ainahan ilimojen pitelemisestä on tavattu turista, yleensä kun keli on aina vääränlainen. Liian kuuma, liian kylmä, liian märkä, liian kuiva, liian luminen, liian loskanen, liian helteinen, liian tavallinen.

Parina viime kesänä olemme kuulema tottuneet liian hyvään helteeseen ja nyt tavallinen ei kelpaa. Ei minullekaan, myönnän kyllä. Tänä kesänä olen käyttänyt bikineitä kerran. Saksassa. Viime kesänä jouduin ostamaan uudet bikinit, kun joka päivä ei voi pitää samoja vaatteita.


Ja onhan se nyt vähän kökköä, jos yrittää kaksi kertaa kesässä piknikille pihalle ja päätyy molemmilla kerroilla syömään sisätiloihin. Oli ihan ookoo, että Helsingissä järjestetty blogipiknik jouduttiin siirtämään puistosta parketille, kun eihän kesäkuun kelistä koskaan tiedä. Mutta että heinäkuussa pitää pikniköidä sisällä. Kaikkea sitä.

Tänään järjestetyn Oulun blogipiknikin viltit piti levittää tuttuun tapaan Ainolanpuiston nurmelle. Aamulla vielä näytti täydelliseltä piknikkeliltä, mutta iltapäivällä pilvet olivat taas täällä. Long time, no see! Viiletin paikalle sateenvarjon alla, sadetakki kassissa ja sain viestin sisätiloihin siirtymisestä.


No mutta, hyvä ruoka = parempi mieli. Sekä Helsingissä että Oulussa ruoka oli hirmuisen hyvää. Kiitos kaikille kokeille! Alkukesän piknikistä mieleen jäivät erityisesti täydelliset hodarit, jotka olivat Kädenvääntöä-Pitkän ja Hannan soppa-Hannan käsialaa. Söin myös kolmenlaista raparperipiirakkaa.


Oulussakin oli liikkunut joitain telepaattisia taajuuksia, sillä tarjolla oli neljänlaisia sandwicheja. Ghetto Gourmetin väki oli tehnyt itämaisia kanaleipiä, nam. Kokkeillaan-Kotiharmi oli laittanut leipien väliin hernepestoa, nam. Myös Makuja kotoa -blogin Heidin leivät olivat herkkuja!


Piknikpaikan isäntä, insinöörikeittiön Pekka, oli tehnyt possunposki-leipien (nam) lisäksi viime kesänä surullisen lopun saanutta mansikkapiirasta. Mansikkaluomus oli taivaallista! Jälkkärinä oli myös Sokerikukkasia-Kardemumman amerikkalaista juustokakkua, Aina nälkä -blogin Millan tiramisua sekä Peruspöperöä-Virpin dominopalloja. Uuh!

Pastanjauhaja-Rosmariinin parsakaali-pekonivuoka, Virpin kanttarelli-pekonipiiras ja ghettolaisten lihapullat ja retiisinen kastike sekä minun viemät kurkkukupit täydensivät pääruokapuolta. Kyllähän taas kelpasi!


Ja katsos, kun piknik on päättynyt (tai ehkä se joillakin vielä jatkuukin), taivas on taas selkeä.

ps. Kuvat ovat Oulun piknikiltä.

pps. Helsingin piknikkiä sponsoroivat Koff, Pirkka ja Vataja - Kiitos!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ribsejä rokkijätkille!


En ole ihan varma rokkaako meidän kellarissa Rollarit, Bon Jovi vai Salaliitto (tai Kellaribändi tai House band -  rakkaalla rokkisakilla on monta nimeä) mutta hyvin ne vetää!

Tein rokkareiden kanssa diilin: jos soitatte hyvää musaa, teen ribsejä. Eivät menneet takuuseen soiton laadusta, mutta tiedän mitä olen tilannut. Kukaan ei nimittäin ole kuunnellut bändiä (ontelolaatan läpi) yhtä paljon kuin minä. Nyt ne soittaa Living on a prayeria, kelpaa!

Raahasin siis kotiin muovikassillisen kylkirivejä ja yhden kaalin. Kaalista tein mangoslaw´ta, vaikka ihan kun jotain lisäkettä kukaan olisi koskaan ribseille kaivannut. Ribsejä tein kahdella tavalla. Toisen tavan minulle neuvoi bändin solisti, joka tekee päivätyönsä ruuan parissa ja on meidän pienperheen suosikkikokki numero yksi (tulijaisiksi hän toi tekemiään, ilmiömäisen hyviä kastikkeita - tykkään tuommosista vieraista).


Ribsit haudutettiin lihaliemeen upotettuina ja foliokuoren alla 120-asteessa reilut pari tuntia. Rivit nostettiin grilliin viimeistelyä varten ja siveltiin muutamaan kertaan loistavalla BBQ-kastikkeella, johon tuli kuulema vähän-kaikkee-emmää-vaan-muista. Kiva, se oli loistava vähän kaikkee -kastike. Mutta haudutus+grillipinta on helppo ja takuuvarma tapa tehdä mureita ribsejä kesäkiireiden lomassa aktiivikokkausajan ollessa liki olematon! Hyvä sivelykastike löytyy esimerkiksi Pastanjauhajilta.

Ne toiset ribsit tein Ghetto Gourmetin luottoreseptillä, johon tykästyin helmikuisissa ärmykemuissa. Alunperin resepti on The Barbeque Biblestä. Menetelmä oli selvästi monivaiheisempi ja työläämpi kuin laulaja-kokin ohjeistama ja minua vähän jännitti, kuivuisivatko ribsit uunissa liikaa. Turhaan jännitin, niistä tuli hirmuisen meheviä ja maukkaita! Myös luumukastikkeesta tuli lopulta hyvää, mutta jouduin lisäämään kastikkeeseen selvästi ohjeistettua enemmän makeutta ja ripauksen suolaa, jotta maut olivat tasapainossa.

Suluissa olevat asiat ovat omia muutoksiani.

****

Ribsit filipiiniläisittäin

2-3 riviä possun ribsejä

marinadi
2 dl soijakastiketta
1 appelsiini (korvasin yhdellä lisälimellä ja tilkalla omenamehua)
1 sitruuna
1 (-2) limeä
(1 sitruunaruoho)
1 rkl tuoretta inkivääriä
2 (-4) valkosipulinkynttä

rub-mausteseos
1 rkl paprikajauhetta (laitoin osan tavallista ja osan Espelette-paprikaa)
2 tl Szechuanpippuria
2 tl korianterinsiemeniä
2 tl juustokuminan eli jeeran siemeniä, jos käytät jauhetta noin 1 tl riittää (jätin pois *)
2 tl sinapinsiemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl kuivattua punaista chiliä
2 tl ruskeaa sokeria
2 tl suolaa

Poista ribseistä luupuolella oleva kalvo. Helpoimmalla pääset kun viillät veitsellä luun päältä kalvon rikki, rapsutat vähän ja revit kalvon irti. Se lähtee kyllä helposti. Pese sitrushedelmät ja raasta niiden värikäs kuori (ei valkoista kuoren osaa), purista hedelmistä mehut. Kuori inkivääri ja hienonna se veitsellä pieneksi, voit myös raastaa inkiväärin (viilaraastin on tähän oiva peli). Kuori ja hienonna myös valkosipulinkynnet.  Sekoitan kaikki raasteet, mehut ja soijakastike. Laita ribsit joko vuokaan tai kestävään muovipussiin. Lisää marinadi ja varmista, että marinadia on joka puolella. Laitan marinoitumaan jääkaappiin ja anna marinoitua yön yli (tai aamusta iltaan).

Tee rub-mausteseos mittaamalla kaikki ainekset mortteliin (tai blenderintapaiseen). Hiero (tai aja) seos tasaiseksi.

Nosta ribsit marinadista. Ghettoilijat olivat kuivanneet niitä, minä en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Hiero rub-mausteseosta kylkirivien molemmin puolin. Maustetta saa olla runsaasti. Revi reiluja foliopaloja yhtä monta kuin sinulla on ribsrivejä ja laita ribsit omiin foliopaketteihinsa (kuva alla).

Laita paketit pellille ja paista 120-140 asteisessa uunissa parisen tuntia. Kun paketti on tiivis, ribsit eivät kuiva. Voit viimeistellä herkut ottamalla niihin vielä rapean pinnan grillissä. Voit myös avata foliopaketit ja laittaa ribsit hetkeksi kuumaan uuniin tai grillivastuksen alle.

Tarjoa luumu-inkiväärikastikkeen kanssa. 


****

Luumu-inkiväärikastike ribseille

5 kypsää luumua
1 rkl tuoretta inkivääriä
1 sitruunaruohon varsi (onni on oman maan sitruunaruoho!!)
1 punainen chili
2 kevätsipulia
1(-2) valkosipulinkynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl ketjap manista (tai 2 rkl lisää tavallista soijaa ja hieman sokeria)
2 rkl hunajaa (jouduin laittamaan selvästi enemmän, tee makusi mukaan)
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl sitruunamehua
(suolaa)

Poista luumuista kivet ja lohko luumut. Kuori pala inkivääriä ja valkosipulinkynnet, hienonna. Poista chilistä kanta, siemenkiinnikkeet ja siemenet. Pilko chili. Pilko myös kevätsipulit varsineen sekä sitruunaruohon pehmeä osa. Mittaa kaikki ainekset kattilaan, kiehauta ja anna poreilla hiljalleen noin vartin verran. Aja kastike tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Maista ja säädä makuja tarpeen mukaan. Voit tarjota kastikkeen joko lämpimänä, haaleana tai kylmänä.

****

*kumina-asia on selvityksen alla. Onkohan kyseessä juustokumina eli jeera (engl. cumin) vai kumina (engl. caraway tai persian cumin). Tarkennan asian saatuani tiedon alkulähteiltä.

EDIT 23.7.2012 Nyt kumina-asia on selvinnyt. Reseptin alkulähteessä, BBQ-biblessä, lukee cumin seeds, kyseessä on juustokumina eli jeera. Jeeraa on saatavana sekä siemeninä että jauheena. Kiitos Marjalle ja Riksulle selvitysavusta!
ps. nyt ne soittaa booorn to be wildia. Näihin tunnelmiin!


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Viehättävä Öölanti

Asuntovaunureissua suunnitellessamme esitimme molemmat (aluksi) yhden kohdetoiveen. Herra Kokki osoitti kartalta tarkasti yhtä kohdetta, Hampuria. Minä piirsin kädellä laajaa kaarta, kerroin kehyskertomuksia ja sanoin haluavani kahlata Etelä-Ruotsia, Skoonea. Samaan hengenvetoon lisäsin Öölannin; onhan sekin nyt, hyvänen aika, ihan siinä lähellä näin Oulusta käsin katsottuna. Suunta oli siis selvä: Ruotsin itärantaa etelään ja kohti Saksaa. Välissähän oli sopivasti ihastuttava Kööpenhamina, jossa viivähdimme kylläkin vasta paluumatkalla.

Ensin meidät hurmasi Öölanti, pohjolan Provence. Saarella oli paljon mielenkiintoisia puoteja, tiloja ja nähtävää, vaikka tutustuimmekin vain pieneen osaan saarta. Eteläinen Öölanti, jota moni pitää aitona ja oikeana Öölantina kalkkikiviylänköineen, jäi meiltä kokonaan tutkimatta. Sekin on erinomainen syy palata saarelle uudelleen!

Saaren pääkaupunki, Borgholm, oli mukava pikkukaupunki. Kaupungin väkimäärä kuulema monisatakertaistuu heinäkuun puolessa välissä, kun prinsessa Victoria viettää siellä syntymäpäiviään.  Me emme nähneet Vickania, vaikka kuljeskelimme kaupungin kaduilla ja kujilla päämäärättömästi. Piipahdimme viehättävässä sisustusliikkeessä (Mittbrodt's Möbleri, Slottsgatan 22), jonka sisäpihalla oli puutarhaosasto (kuvat yllä). Olisin helposti voinut jäädä tunnelmoimaan pihalle koko päiväksi, suloinen paikka! Liikkeen yhteydessä oli myös verstas. Verstaassa nikkaroitiin tyylikkäitä kesäkeittiöitä, joiden pöytään oli upotettu Weberin hiiligrilli (terveisiä vaan perheen nikkarille, yksi samanlainen mahtuisi meillekin).


Valitsimme Öölannin laajasta valikoimasta kaksi mielenkiintoiselta kuulostanutta tilakohdetta. Solberga gård oli hauska paikka: pihalla kiekisteli kanoja ja kukkoja ja pellolla pötkötteli possuja, jotka möyhensivät ja lannoittivat maata seuraavan vuoden viljelyksiä varten. Kahvilassa oli itsepalvelu: kahvin sai kaataa itse, leivokset otettiin tiskiltä ja mehun tai oluen sai napata tiskin takaa jääkaapista (pullonavaajan etsimiseen meni kyllä tovi). Ostokset pyydettiin maksamaan tilapuotiin. Tilapuodissa oli tarjolla pieni valikoima kasviksia omasta tarhasta sekä muiden lähialueen tuottajien tuotteita. Tilalla oli myös majoitusta sekä iltaisin palkittu ravintola. Pihapiirissä olleesta taimimyymälästä olisi saanut myös kaipaamiani parsan taimia, mutta sikäläiseen leppeään ilmastoon tottuneet parsat taitaisivat paleltua täällä kesälläkin, tänä kesänä nyt ainakin. Yllä olevassa kuvassa oleva persikkakaan ei taitaisi viihtyä meidän pihalla (mur!).

Toisena kohteenamme ollut Wannborga vin&lamm oli kiinni, vaikka he mainostivat nuoren viininsä lanseerauksen olleen vain pari päivää vierailuamme aikaisemmin. Pläähkis! Olispa ollut mukava maistaa paikallista viiniä, myös lammasta olimme varautuneet hankkimaan.

Ruokaa laitoimme saarella itse.  Lähellä leirintäaluettamme oli maatilatori (Skördebutik). Myös kaupoissa arvostettiin lähituotantoa ja paikallisten tuotteiden tuottajien nimet ja kylät oli tarkasti mainittu. Ostamamme perunat paikantuivat leirintäalueemme viereen - vähän kuin olisi oman maan perunoita syönyt. Paikallinen näkkileipä (kuva yllä) oli aivan järjettömän herkullista. Onneksi vaunun kuivamuonakaapissa oli paljon tilaa. Öölannin kansallisruokaa, Kroppkakania, emme sen sijaan syöneet. Seuraavalla kerralla sitten!

Jos Kun menet Öölantiin, tutustu näihin sivustoihin:

Tietoa Öölannista:
 Ruokakulttuuri:


Ylin kuva on leirintäalueemme rannalta. Vastarannalla häämöttää Kalmarin kaupunki.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Mahtava makkarawokki (ja kaikkien kaveri)



Viimeiset liki kolme viikkoa olemme olleet kaikkien kavereita ja, myönnettäköön, ajoittain myös teiden tukkona. Karavaanarireissu vei meitä Helsingin kautta Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Matkalla ehdimme nähdä monta upeaa kaupunkia, häikäisevän hienoja maisemia ja monenmoisia leiripaikkoja. Ehdimme vaihtaa päämäärää ja reittiä lennosta ja koukata kiinnostavien kohteiden kautta. Olihan meillä lystiä!

Auton perässä kulkenut koti mahdollisti tuoretavaran oston toreilta ja matkan varrella olleista tilapuodeista, ruoanlaiton p-paikoilla ja leirissä sekä tuliaisherkkujen kotiinkuljetuksen. Kerrankin ei tarvinnut miettiä mahtuuko kiehtova kapusta tai viehko viinipullo matkalaukkuun, kyllä mahtui.

Reissussa nähdyistä ja koetuista kohteista kirjoitan tuonnempana, kuvien löytäminen vaatii pieniä kaivantoja. Etelä-Ruotsi, Kööpenhamina ja Göteborg ansaitsevat ainakin omat juttunsa.


Valitsimme asuntovaunun ulkokeittiöksi Muurikan jalallisen rengaspolttimen pannuineen - se oli erinomainen ratkaisu. Kaasua oli mukana joka tapauksessa, muurikalla voi tehdä monenmoista ruokaa ja hässäkän sai helposti koottua ja kasattua.

Wokkia teimme reissussa muutamaankin otteeseen. Kiitetyin syntyi näin:

****

Makkarawokki

hyvää makkaraa
paljon kasviksia (meillä kukkakaalia, paprikaa, sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, sokeriherneitä)
nektariini tai pari

kastike
2 rkl öljyä
2 rkl (makeaa) soijaa 
1 tl Tannisen chilinen, tulista kastiketta 
3 valkosipulinkynttä
(1 tl sokeria)
mustapippuria myllystä

Tee ensin kastike, kastikemäärä riittää 3-4 hengen annokseen. Pilko makkarat ja kasvikset, lohko nektariini(t). Tee kasviksista reiluja suupaloa, älä turhaan sipellä. Kuumenna wokkipannu, muurikka tai paistinpannu kuumaksi ja paista pannulla ensin makkarapalasia. Kun makkarat ovat saaneet hyvän, rapsakan paistopinnan, lisää kasvikset sokeriherneitä ja nektariinia lukuun ottamatta. Pyöräytä sekaisin ja lisää kastike. Sekoittele reilusti esimerkiksi kahden lastan avulla muutama minuutti, varo paistamasta kasviksia liian kauan; suutuntumaa saa olla reilusti. Lisää lopuksi sokeriherneet ja nektariinilohkot, ne lämpiävät sopivasti kuumien kamujen päällä.

****

Tannisen chilinen -tuotteet oli meille uusi, miellyttävä tuttavuus. Ostimme purnukan Turku-Raisio-Naantali -akselin marketista ja totesimme iloksemme kastikkeessa olevan vain oikeita aineksia: paprikaa, sokeria, chiliä, suolaa ja etikkaa. Ei muuta, heijaa sille! Jälleenmyyjälistan löydät täältä.




tiistai 10. heinäkuuta 2012

Herkkua Helsingissä: Yobot


Loman alkajaisiksi vietimme hauskan päivän Helsingissä huutaen, heiluen ja herkutellen. Huutaminen ja heiluminen sijoittuivat stadikalle, jossa kannustimme urheilijoita liput liehuen ja viltteihin kääriytyneinä.


Kisatauolla tankkasimme Yobotissa(kin) - ihan mielettömän hyvää jogurttijätskiä!

Sekä jätskin että lisukkeen saa annostella itse. Lisukkeita on valtava määrä: marjoja, karkkeja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, kastikkeita ja kaikkea. Kassalla annos punnitaan ja maksetaan painon mukaan. Neljän herkkusuun seurueemme suosittelee!

 
Uu! Ootte herkku... eiku supernopeita!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Raparperimojito



Mojito, tuo drinkeistä parhain, muuntuu helposti moneksi. Lupaan palata erilaisiin mojitoversioihin vielä monesti, sillä mielessä (ja kokeiltuna) on muikean mahtavia mojitomuunnoksia. Tässä ensimmäinen.

Raparperimojito on ollut mielessä ensimmäisestäraparperisiirappisatsista asti. Voi kääks, miten erinomainen kesäjuoma! Hyvän holittoman hellejuoman mojitosta saa jättämällä Bacardin pois. Kokeile!

****

Raparperimojito
2 annosta

1 lime
2 tl ruokokidesokeria
mintun lehtiä
4 cl vaaleaa rommia (Bacardia)
jäitä tai jäämurskaa
kuplavettä

Pese ja lohko lime, revi mintun lehdet. Jaa limenlohkot ja mintut kahteen lasiin, lisää sokeri. Murskaa pienellä survimella tai lusikan perällä siten että limenlohkoista irtoaa mehut ja ruokosokeri alkaa sulaa. Lisää raparperisiirappi ja rommi, sekoita. Lisää jäitä tai jäämurskaa ja kaada lasi täyteen kuplavettä.

****

Meillä lasina oli, leiriolosuhteiden pakosta, viinilasi, joten jouduin survomaan limenlohkot ensin kulhossa ja kaatamaan ne vasta sitten lasilasiin. Vahvemmassa lasissa survominen onnistuu kyllä hyvin.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Perunasalaatti kirkkaalla kastikkeella




Heinäkuuta, lomalaiset, työmyyrät ja muut kesäheinät! Minulla on peruna-asiaa.

Ensisijaisesti uudet perunat, erityisesti Siiklit, kannattaa mielestäni syödä siltään yrttisuolan, tillin ja voin kanssa. Herra Kokki taas vannoo sillin nimeen. Sitten kun voi- tai sillipottua on syöty riittämiin, voi siirtyä salaattihommiin. Perunasalaattiin sopii sekä kylmät (ylijääneet) että vastakeitetyt perunat.

Perunasalaatin ohje on itse asiassa toiveresepti; Facebookin puolella yksi lukijani kertoi keittävänsä perunoita usein liikaa ja kaipasi reseptiä hävikistä herkuksi teemalla. Uudet herkkuperunat eivät kaipaa kamukseen kuin raikkaan kastikkeen, sipulia ja tilliä. 

Omaan maahan ei tänä kesänä perunoita piilotettu, mutta sadonkorjaaja oli ehkä ollut epätarkka, koska pari perunan tainta puskee muiden kasvustojen lomasta suostumatta epähuomiossa tehtyihin kitkentäyrityksiin.

****

n. 800g uusia perunoita
nipullinen kevät/kesäsipuleita
1 dl tillisilppua

kastike
1 dl oliiviöljyä
½ dl valkoviinietikkaa (tai vastaavaa)
2-3 tl sinappia (makea ja vahva on hyvä)
n. 2 tl sokeria
suolaa
pippuria

Viipaloi keitetyt perunat. Kylmät perunat pysyvät paremmin kasassa mutta toisaalta lämpimät perunat imaisevat hieman paremmin (ja nopeammin) makuja. Molemmat siis sopivat tähän salaattiin hyvin. Silppua myös sipulit varsineen sekä tilli.

Tee kastike sekoittamalla voimakkaasti kaikki aineet yhteen. Sekoita perunat, sipulit ja tilli kulhossa, lisää kastike ja sekoita. Maista ja säädä suola ja pippuri. Anna maustua viileässä.

HUOM! Jos sinulla on vähemmän perunoita, voit joko tehdä pienemmän määrän kastiketta tai käyttää kastikkeen vihersalaatin kaverina.

****

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails