lauantai 29. syyskuuta 2012

Ylistys yksinkertaisuudelle: tomaattisalaatti


Tomaattisalaatti on ylistys yksinkertaisten ruokien ylivertaisuudelle.

****

Tomaattisalaatti

n. 400g kirsikkatomaatteja
puoli kourallista tuoretta oreganoa (tai/eli mäkimeiramia)
2 rkl sherryvinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
1 rkl oliiviöljyä
pieni valkosipulinkynsi tai puolikas isommasta
suolaa
pippuria
(sokeria, jos tomaatit eivät ole makeita)

Puolita kirsikkatomaatit. Silppua valkosipulinkynsi sekä halutessasi oregano. Sekoita viinietikkaan öljy, hieman suolaa ja pippuria sekä valkosipulisilppu. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Maista ja lisää hieman sokeria, jos tomaateissa ei ole makeutta riittämiin. Anna maustua hetki (jos maltat).

****

maanantai 24. syyskuuta 2012

Riccardo - italialaista jätskiä Ruotsin maaseudulla


Muistatteko vielä, kun kerroin kesäisen Lantliv mat&vin -lehden silmät ja sormet vanginneista resepteistä. Ihan pikkusen huijasin, sillä vasen nimetön ei ollutkaan reseptin kohdalla. Sivulla komeili reseptin sijaan italialainen mies, joka kertoi tekevänsä italialaista jäätelöä keskellä idyllistä ruotsalaista maaseutua.

Pyysin kauniisti karavaanin kuljettajalta, että josko ihan pikaisesti vaan kiertäisimme Riccardon kautta matkalla Kööpenhaminasta Göteborgiin. Pitäähän sitä ihmisten välillä jätskiä syödä. Ja sanoisin, että Riccardon jätskiä voisin syödä vaikka joka päivä!

Riccardo Boggian on italialaisen jäätelösuvun poika, joka on oppinut tarvittavat tiedot ja taidot isovanhemmiltaan, tehnyt jätskiä omalla koneellaan pikkupojasta asti ja ostanut kymmenmunta vuotta sitten Möllegårdin tilan perustaakseen oman jäätelötehtaan. Maidon ja kerman Riccardo ostaa lähitilalta ja jätskimaut vaihtelevat sesongin mukaan.


Riccardon jätskiä myytiin pienestä puodista joko paikanpäällä syötäväksi tai kotiinvietäväksi. Takapihalla oli viehättävä puutarha, jossa oli pöytäryhmät herkuttelijoita varten. Sisätiloissa syöntimahdollisuutta ei ollut - ehkä Riccardo on ajatellut tuoda jäätelön lisäksi italialaisen auringon ja lämmön Halmstadin liepeille (projekti oli kyllä vielä kesällä vähän kesken).


Jätskimaailman löytää suuntaamalla Halmstadista kohti Tylösandia. Nya Tylösandsvägeniltä käännytään oikealle Karlstorpin leirintäalueen kohdalta. Kun uskaltaa ajaa riittävän pitkälle pellolla mutkittelevalla tiellä ja luottaa pieniin "italialaista jäätelöä" -kyltteihin, löytää Möllegårdin helposti. Riccardon nettisivuilla on kartan lisäksi myös aukioloajat sekä tarinaa jäätelön lumosta. Maaseutukierroksen jälkeen opin myös sen, että jäätelöä saa myös Halmstadin keskustasta. Mutta ei kerrota sitä karavaanin kuljettajalle, shhhh.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Siiderihaudutettu possua, marinoitua sipulia ja lempeää majoneesia


Sana brunssi tuo mieleeni kepeän tunnelman ja iloisten ihmisten puheensorinan. Se tuo mieleeni myös pöytään kannetut herkut, jotka muistuttavat aamupalaa mutta ovat rönsyilevämpiä ja melkein puolivillejä. Ikään kuin aamupalaa laittaessa olisi ollut liian nälkä ja kattaus lähtenyt keulimaan. Ja kun brunssipöydän kruunaa kylmä, pirskahteleva juoma, ei päivä voisi paremmin alkaa.

Siiderihaudutettu possu sopii brunssipöytään täydellisesti. Se sopii konservatiivisten aamupalatuotteiden, kuten leivän, juuston ja vihannesten kaveriksi tai munakkaan sisään. Jos haluaa vähän letkeämpää brunssimenoa, voi possua piilottaa tehdä fajitaksen sisään, mutta smoothieta en sentään possusta loihtisi. Me söimme possua hodarimaisesti sämpylän välissä marinoidun punasipulin ja lempeän majoneesin kanssa. Täydellistä.

Ylikypsän possun valmistaminen on helppoa; sen saa melkein unohtaa uuniin. Uskon, että possullakin on melko mukavat oltavat, se kun saa pötkötellä siiderikylvyssä. Kun possu kylpee uunissa, ehtii välillä tehdä lisukkeiden lisäksi myös monta muuta brunssiherkkua.

Kokit ja Potit osallistuu siiderihaudutetuilla possuhodareilla Onnen Omenoita  -reseptikilpailuun, jonka Hartwall on uuden siideriperheensä, Happy Joen, kunniaksi järjestänyt ruoka- ja leivontabloggareille.

****

Siiderihaudutettu possu

1 kg possun niskaa (eli kassleria)
tilkka öljyä
2 tölkkiä Happy Joe -siideriä
1 valkosipuli
1-2 sipulia
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
(kuumaa vettä)

Kuumenna padassa tilkkanen öljyä ja ruskista huoneenlämpöinen liha kauttaaltaan kevyesti. Lisää pataan pari tölkkiä siideriä sekä kuoritut valkosipulinkynnet ja sipuli(t), sipulit voit lohkoa muutamaan osaan. Lisää suola ja pippuria. Kaada pataan hieman kuumaa vettä, mikäli pata on hyvin laaja - possun on hyvä olla liemessä reilusti puoleen väliin, peittyä sen ei tarvitse. Laita kansi päälle,  pata uuniin ja aseta lämpö 120 asteeseen. Hauduta pitkään ja hartaasti, 3-4 tuntia. Voit kääntää lihapalan haudutuksen puolessa välissä.

Kun liha on uunissa, sinulla on hyvin aikaa laittaa sipulit marinoitumaan ja tehdä majoneesin. Nosta liha leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hetki. Riivi liha kahdella haarukalla tai käsin ohuiksi suiruiksi.

Siivilöi padassa oleva haudutusliemi ja ota valkosipulit ja sipulit, tai ainakin osa niistä, talteen, tarvitset niitä majoneesiin. Liemeäkään ei hannata heittää pois, vaikka et tarvitsekaan sitä tähän ruokaan. Laita siivilöity, jäähtynyt liemi jääkaappiin, kuori liika rasva pois ja käytä liemi esimerkiksi risoton liemeksi.

****

Marinoitu sipuli

3 punasipulia
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl sherryviinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
n. 1/2 tl suolaa
1-2 tl sokeria
hieman mustapippuria myllystä

Kuori sipulit ja siivuta ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Sekoita kastikeainekset, öljy ja etikka vaativat vähän vauhdikkaampaa vispilöintiä mutta ne sekoittuvat kyllä. Lisää mausteaineet ja sipulisiivut. Anna maustua vähintään puolisen tuntia.

****

Lempeä sipulimajoneesi

1 kananmuna
2 - 2 1/2 dl rypsiöljyä
n. 1/2 tl suolaa
hieman sitruunamehua tai vaaleaa mietoa etikkaa
uunissa hautunutta valkosipulia ja/tai sipulia maun mukaan

Laita kananmuna, öljy, suola ja hieman valitsemaasi happoa korkeaan astiaan ja surauta majoneesi tasaiseksi sauvasekoittimella, niin se sujuu hyvin sukkelasti. Lisää uunissa pehmennyttä valkosipuli ja sipulia ensin hieman, surauta taas tasaiseksi, maistele ja tuunaa makusi mukaan. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia.

****


tiistai 18. syyskuuta 2012

Viikon voimamuona: pinaatti-fetaletut



Pinaattiletut ovat voimamuonaa parhaasta päästä: rapeat voinsuolaiset reunat voimaannuttavat sielua, pinaatti tekee hyvää keholle. Eikä fetajuusto nyt varsinaisesti voi tilannetta heikentää, päinvastoin.


****

Pinaatti-fetaletut

5 dl maitoa
2 kananmunaa
n. 1/2 tl suolaa
hyppysellinen muskottipähkinää
2 1/2 - 3 dl vehnäjauhoja*
200-300g tuoretta pinaattia (tai 1 pkt pakastepinaattia)
100g rasvaista fetajuustoa

Jos käytät tuoretta pinaattia, huuhdo lehdet ja ryöppää niitä hetki kiehuvassa vedessä. Valuta huolella ja puristele vielä liika neste pois. Hienonna veitsellä. Jos käytät pakastepinaattia, sulata se.

Riko kananmunat maidon joukkoon, vispaa rakenne tasaiseksi. Lisää suola, muskottipähkinä ja pinaatti. Sekoita. Lisää jauhot pienissä erissä, jotta paakkuuntumisenesto on helpompaa. Jos käytät tuoretta pinaattia, vois halutessasi ajaa taikinan tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää murusteltu feta ja anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia.

Sekoita taikina ja paista letut voissa.

* jos käytät pakastepinaattia, laita jauhoja hieman enemmän kuin tuoretta pinaattia käyttäessäsi.

****

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Onhan mulla ongelma


Ennen minulla oli vain valkoisia keittiöpyyhkeitä, joissa oli korkeintaan rohkeita vaaleanharmaita raitoja pyyhkeen toisessa päässä. Nyt tää homma on räjähtänyt aivan käsiin. On ruutua, raitaa, hempeää, rokkia, puuta ja pöllöä. Kesälomareissulla sain lopulta pyyhkeenostokiellon (jota en noudattanut).


Otsikko on lainattu Semmareiden ensimmäisen levyn (vm -93) bonusraidalta, vaikka aivan semmoisista ongelmista ei nyt olekaan kyse. Enemmänkin on kyse sijoitus- ja silitysongelmista. Haalitko sinä kaappeihisi jotain kummallista?

ps. jos Semmareiden tuotanto ei ole sinulle tuttu, älä tuuperru pieruongelmabiisiin. Se kertoo vain mieslaulajien huumorin tasosta (?), ei laulutaidoista. Kyseessä on eittämättä Suomen paras kuoro, jonka laulajat ovat paitsi hurmaavia myös äärimmäisen taitavia ja livekeikat hervottomia. Esimakua  saat nuoruudenlähteestä  tai pienistä linnuista.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Täydellinen tomaattilajike


Etsintä on päättynyt.  Täydellinen tomaattilajike on löytynyt. Se on yltiömakea ja varhain kypsyvä. Se on satoisa ja kauniin oranssi. Se on kuin karkki.

Se on Sungold.

Muut tomaatit ovat jääneet armotta Sungoldin varjoon, vaikka omasta tarhasta kypsinä poimitut tomaatit ovat aina verrattoman mahtavia. Ainoa huono puoli auringonkullassa on, että se sopii vain tuorekäyttöön. Muistelen keittiötarhaesikuvani Ullan kertoneen, että kuumennettaessa sungoldin makeus häviää (en tietenkään löydä tekstiä enää mistään). Minä en ole kokeillutkaan kypsennystä, sillä en oikein raatsi tehdä omista tomskuista mitään lämmintä, paitsi syksyn viimeisistä sisällä kypsyneistä tomaateista kastiketta pakkaseen.

Kun siis ensi keväänä suunnittelet (kirsikka)tomaatinkasvatusta, suosittelen tarttumaan Sungoldin siemeniin. Ylemmässä kuvassa superkypsien Sungoldien kaverina on punaista Gardener's delight -lajiketta.

torstai 13. syyskuuta 2012

Mansikkaa, avokadoa ja vuohenjuustoa paahtoleivällä


En kertakaikkiaan voi vastustaa syyskesän viimeisiä mansikoita. Tai no jos ihan totta puhutaan, en voi vastustaa myöskään alkukesän ensimmäisiä, enkä kyllä keskikesänkään mansikoita. Mutta syysmansikoissa on jotain aivan erityistä. Ehkä siinä on vähän vieläonkesävieläonkesäonhanvieläeionpas -huuhailua, vaikka toinen puoli sielusta nauttiikin raikkaista syyskeleistä ja pimeistä kynttiläilloista.


Avokadolla, mansikoilla ja vuohenjuustolla vuoratut paahtikset maistuvat mahtavalta. Halutessaan avokadoa voi maustaa hieman suolalla ja/tai sitruunamehulla. Päällimmäiseksi sopii myllystä rouhaistu mustapippuri.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Joka kesällä kyykkii, se kekrinä ryyppii (vegaaniburgerit)

Kuka on haukannut salaatinlehdestä?

Puhelimessani on pitkään keikkunut muistio, jossa lukee: Joka keväällä kyykkii, se kekrinä ryyppii. Minulla ei ole aavistustakaan mistä sananlasku on peräisin, saati miksi olen sen laittanut muistiin. Ehkä keväällä olen kannustanut itseäni keittiötarhassa kekrijuhla-ajatuksella. Riittävä syy on kyllä sekin, että tulen muistiosta joka kerta hyvälle tuulelle.

Ei ollut juhlia ja ehkä ryyppiminenkin on vähän turhan ponteva sana lasilliselle alsacelaista, joka yleivöitti vegaaniburgerin ohella aivan tavallista iltaa. Burgeri toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaisesti. Kaalisalaatti olisi sopinut kylkeen hyvin tukevoittamaan ateriaa, mutta iltapalana pelkkä burgeri riitti hyvin.

Innostuin tekemään kasvispurilaisesta vegaanin, kun Chocochilin Elina haastoi syyskuisessa ruokahaasteessa tekemään eläinperäisistä aineksista vapaata ruokaa teemalla "vegaani tulee kylään". Suurin haaste minulle oli majoneesi, sillä en ollut koskaan tehnyt sitä ilman kananmunaa. Vegaani majoneesi oli herkkua, vaikka en saanutkaan rakenteesta niin paksua ja täyteläistä kuin toivoin. Majoneesin ja kikhernepihvien lisäksi väliin laitettiin reilusti kasvihuoneesta haettuja tomaatteja sekä pinaattia, salaattia ja silolehtipersijaa. Sämpylöiden nesteenä käytin soijaruokakerman ja veden sekoitusta.


Vegaaniburgerit

sämpylät (6-8 kpl)
2 1/2 dl vettä tai kasvismaidon ja veden sekoitusta
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja

vegaaniaioli
1,2 dl soijamaitoa (tai soijaruokakermaa)
3 rkl sitruunamehua
1/4 tl suolaa
1/4 tl paprikajauhetta
1/2 tl sinappia
8 rkl rypsiöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi

kikhernepihvit
n. 400g kypsiä kikherneitä
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
3-4 rkl sitruunamehua
1/2-1 tl juustokuminaa (eli jeeraa) jauhettuna
n. 1/2 tl suolaa
1/2 tl paprikajauhetta (tai chiliä, jos haluat)
loraus soijaruokakermaa
2-3 rkl vehnäjauhoja

lisäksi
tomaattia
pinaattia
salaattia
yrttejä (esim. silolehtipersijaa)
(seesaminsiemeniä)

Tee ensin sämpylätaikina. Lämmitä neste kädenlämpöä hieman lämpimämmäksi. Sekoita joukkoon suola. Sekoita hiiva vehnäjauhojen joukkoon. Lisää jauhoja hiljalleen samalla voimakkaasti vatkaten, jotta taikinaan muodostuu sitko. Kun vatkaaminen on liian työlästä, siirry sormihommiin ja vaivaa taikinasta pallo, joka ei tartu taikinakulhon reunoihin. Anna kohota kaksinkertaiseksi.

(Tee tässä välissä majoneesi maustumaan ja pihvitaikina valmiiksi, ohjeet alla.)

Laita hieman jauhoja pöydälle ja vaivaa taikinapalloa kunnes se on kimmoisa (10-15 min.). Jos sinulla on yleiskone, pääset paljon vähemmällä hiellä. Pyörittele sämpylöiksi ja kohota vielä leivinliinan alla noin 10 minuuttia. Voitele halutessasi vedellä ja ripottele päälle siemeniä. Paista 200 asteisessa uunissa kunnessämpylät ovat kullanruskeita.

Majoneesi tulee nopeasti: laita astiaan öljyä lukuun ottamatta kaikki ainekset. Valkosipulinkynnen voit pilkkoa pienemmäksi. Lisää öljyä vähitellen samalla vatkaten. Tein tämän sauvasekoittimella.

Pihvitaikina syntyy kutakuinkin samalla tavalla kuin hummus: laita blenderiin kaikki ainekset ja surauta tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman nestettä. Maista ja säädä makuja toiveittesi mukaan. Muotoile taikinasta pihvejä vedessä kastelluin käsin ja paista pienessä öljymäärässä pannulla pari minuuttia molemmin puolin. Varo paistamasta liian kuivaksi.

Koko hampurilainen ja nauti.

****

Vegaanimajoneesin ohjeen sovelsin tätä ohjetta käyttäen. Muut ohjeet ovat omiani.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kööpenhamina, me like!

 
Vastasin Kööpenhaminan kutsuhuutoon kevään ja kesän aikana kahdesti. Keväällä, tai siis silloin kun täällä oli vielä metri lunta, mutta Kööpenhaminassa kukki krookukset, vietin siellä leppoisan viikonloppuloman teemalla keväinen Köpis ja lauma leidejä. Kesälomalla kuljailimme kaupungissa muutaman päivän karavaanireissullamme. Molemmat reissut olivat upeita ja herkullisia.
 
Kööpenhaminaa kuulee kehuttavan kaikkialla. Kaupunki on kaikki kehunsa ansainnut; se asettuu liki millä mittarilla tahansa mitattuna välille jee ja huoh. Kesällä kaupungissa oli tosin hurjan paljon katutöitä, mutta kai ne kuuluvat kehittyvän kaupungin kuvaan vaikkeivat kivoja olekaan. 
 
Kööpenhaminassa on runsaudenpula hyvistä ravintoloista ja kiinnostavista keittiökaupoista. Tässä kootut kokemuksemme:
  • Zeleste. Hyvät ihmiset, menkää Zelesteen brunssille (tai lounaalle tai illalliselle, kunhan menette). Sijainti on mainio, vain neljä hypähtelevää askelta Nyhavnista ja miljöö sisäpihan takkoineen taianomainen. Brunssilautaselta ei puuttunut mitään. Myönnän, että ystävien ympäröimänä ja skumppalasi kädessä vietetystä  hetkestä aamupäivästä jäänyt fiilis saattaa olla sivelty ohuelti kultareunuksin. Mutta kun sana zeleste on tarkoittanut kreikkalaisessa tarustossa taivaallista ja kiireetöntä, en minä kovin väärässä voi olla.
  • Mother. Rouhealla Kødbyenin alueella sijaitseva Mother on italialaisia makuja, pizzaa ja antipastoja, tarjoava ravintola, jossa sekä tunnelma että ruoka on konstailematonta mutta erinomaista. Ravintolaan toi tunnelmaa (ja lämpöä) avokeittiössä pöhöttänyt puu-uuni, jossa hiilet hehkuivat ja pizzat paistuivat. Täytteet olivat laadukkaita ja juusto aitoa mozzarellaa kuutioituna. Kivenkiskaisun päästä löytyvät myös PatePate ja Fiskebar, kehuttuja molemmat. Kødbyen on kävelymatkan päässä päärautatieasemalta ja Fisketorvetin juna-asemalta. Jos olet liikkeellä autolla, löytyy Fisketorvetin kauppakeskuksesta reilusti parkkitilaa.

  • Keväisen illan (oikeasti illan, ei yön, meistä on ehkä tulossa vanhoja) hämärässä kävelimme Nyhavnista kohti hotellia ja poikkesimme lasilliselle viehättävään viinibaariin/ravintolaan. Kukaan meistä ei muista viinibaarin nimeä, mutta se sijaitsi kirkkorakennuksessa. Jos joku tunnistaa paikan huimista tuntomerkeistä, kerro meillekin missä kävimme!
 
  • Torvehaller. Jos kuvittelet mielessäsi kauppahallin, joka on yhtä aikaa runsas, raikas, kotoisa, valoisa ja liki täydellinen, osut hyvin lähelle Torvehallernien tunnelmaa. Kaksi kauppahallia muodostavat kokonaisuuden, jossa lepää sekä sielu että silmät. Nettisivujen sanoin: Det er ikke supermarked, det er et super marked. Kirjoitin keväällä kartanreunaan "piknikeväät kesällä täältä tänne" ja vedin nuolen läheiseen puistoon. Suunnitelma oli loistava, mutta piknik siirrettiin sään vuoksi asuntovaunun lämpöön.  Lähin S-juna-asema on Norreport.

  • Summerbird. Täydellistä suklaata ja kauniita konvehteja. Puoteja löytyy esimerkiksi Torvehaller -kauppahalleilta ja Strøgetin sivukadulta.

Keittiökeskeistä shoppailua varten jäi mieleen muutama kiva kohde:
  • Fields -kauppakeskuksessa on monta käymisenarvoista sisustus-design-kodintavaraliikettä. Syömään Fieldsiin ei sen sijaan kannata mennä.

  • Illum -tavaratalon neljännessä kerroksessa on laaja keittiötavaraosasto. Oujee.

  • Køpmangatanilla sijaitsevassa pienessä Plint -putiikissa on hauskaa, värikästä ja leikkisää keittiötavaraa.

  • Magasin -tavaratalon kellarissa on hyvä ruokaosasto (mad&vin). Samasta osoitteesta saa myös taivaallisen hyviä suklaasuukkoja.

Voisin keposasti viettää Kööpenhaminassa pitkänkin loman tai palan arkea. Yksi asia on hyvä muistaa: ravintoloihin kannattaa varata pöytä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kesäkurpitsacheviche


Kesäkurpitsa on herkkä kaveri. Tai on se edelleenkin sissi nokkosia, vuohenputkea ja, kai se on pakko tunnustaa, syksyäkin vastaan, mutta kaveri muuttuu herkäksi keittiössä. Aika helposti nimittäin käy niin, että rapeus kaikkoaa ja suutuntumasta tulee mitäänsanomattoman epäilyttävä.

Paahtaminen pannulla, kunnes liika neste on haihtunut, on hyvä konsti saada rakenteesta hyvä. Toinen hyvä keino on raakakypsytys, vähän niinkun kesäkurpitsacheviche. Sitruunaiset kesäkurpitsasuirut olivat juuri sopivan rapeita olematta raakoja ja sopivan pehmeitä olematta kypsiä.

****

Raakakypsytetyt kesäkurpitsasuirut

1 kesäkurpitsa
suolaa

kastike
3 rkl sitruunamehua
3-5 rkl (oliivi)öljyä
n. 1 tl sokeria
suolaa ja pippuria
persiljaa tai muita tuoreita yrttejä (esimerkiksi timjami ja oregano sopivat hyvin)

Pese kesäkurpitsa ja poista kanta. Halkaise kurpitsa pitkittäin. Vuole juustohöylällä pitkiä lastuja aloittaen kesäkurpitsan "kyljestä". Levitä suirut voipaperille tai vastaavalle ja ripottele suolaa päälle - itketä kesäkurpitsasta liika neste pois (n. 15-20min) kuten munakoisolle monesti tehdään. (totta puhuen en tiedä onko tämä välttämätöntä, enkä tiedä miksi tein näin, mutta kaikki neste ei näin tehden valu kastikkeen joukkoon).

Tee kastike kun kesäkurpitsalastut itkevät. Jos haluat kirpeämpää kastiketta, suhde 1:1 toimii aika hyvin. Sokeria, suolaa ja pippuri maun mukaan. HUOM! Jos itketät kesäkurpitsat, ole varovainen suolan kanssa ja lisää sitä vasta lopuksi.

Kuivaa kesäkurpitsasuirut talouspaperilla tai pyyhkeellä molemmin puolin. Laita kulhoon ja sekoita kastike joukkoon ja pilko mukaan yrttejä. Kastikemäärä saattaa tuntua pieneltä, mutta se riittää kyllä. Anna maustua vähintään puoli tuntia, voit sekoitella välillä. Yön yli maustuttuaankin rapeus oli yhä tallella.

****

Söimme kesäkurpitsachivicheä siltään sekä pikalounashampurilaiset lisäkkeenä ja välissä. Hyvää kaikin tavoin.


tiistai 4. syyskuuta 2012

Tiesitkö tämän jo?




Jos seuraat Kokkeja ja Potteja Facebookissa tai Instragrammissa, tiesitkin tämän jo eilen: siitä piti tulla letti, tuli kasa. Varret sain sentään letille.

Viime syksynä laitoin maahan kahdenlaisia valkosipulinkynsiä. Toiset oli aikaisempina vuosina hyväksi havaittua Alexandraa paikallisena kantana, toiset Keski-Suomesta tuotua lajiketta (ehkä Revontuli?). Ensiksi mainittua ei saa letille millään, sillä varret ovat jämäkät kuin pajunvarret.


Mutta palataanpa tuohon sosiaaliseen mediaan.
Maailma menee eteenpäin tekniikan ja sovellusten alalla niin hurjalla vauhdilla, että hitaalla humanistilla on täysi työ seurata tilannetta edes jälkimainingeissa. Tiedän, että siellä langan toisessa päässä keikkuu muutama panssarein varustettu ritari, jotka tietävät että ilman sosiaalista mediaakin pärjää. Olen samaa mieltä, vallan mainiosti pärjää.

MUTTA MAAILMA ON HAUSKEMPI SOSIAALISEN MEDIAN SILMIN!

Ja siksi Kokit ja Potitkin on Facebookissa, Pinterestissä ja Instagramissa. Klikkaa mukaan hauskanpitoon: Facebookiin ja Pinterestiin pääsen vasemmalla olevia painikkeita klikkaamalla. Instagramin hulvattomasta kuvamaailmasta löydät Kokit ja Potit yllättävällä nimellä: @kokitjapotit.
Tykkää ja seuraa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails