tiistai 27. marraskuuta 2012

Supermaukkaat mysliruudut


Superruoalla tarkoitetaan ruoka-ainetta, jonka ravitsemusarvo on erityisen hyvä ja monipuolinen. Useimmiten superruoaksi tai hienosti sanottuna superfoodiksi kutsutaan kaukaa maailmalta tuotuja ruoka-aineita, kuten gojimarjoja tai raakakaakaota, joita on käytetty vuosisatoja tai -tuhansia sikäläisissä kulttuureissa ravintona tai lääkkeenä.

Ravinnetiheitä ruoka-aineita kasvaa joka puolella maailmaa. Suomessa superruokien brändäystä on muutaman viime vuoden aikana aloitettu ja nykyisin esimerkiksi metsän marjoista puhutaankin jo usein superruokana. Pohjoinen kansa on sen kyllä aina tiennyt, mutta vähitellen myös tutkimustulokset vahvistavat vuosisataista, välillä ehkä unohtunuttakin, tietämystä. Ja kylläpä sen tuntee joka solullaan, kun istuu kannon nokassa, hengittää pitkään ja syvään ja noukkii mustikoita suoraan varvuista suuhun. Se jos jokin on ihan todella superia (leikitään, että itikoita ei olisi). Mustikan lisäksi esimerkiksi puolukka, karpalo, tyrni, mustaviinimarja ja nokkonen ovat kotimaista superia.

CocoVi  järjesti bloggareille kisan, jossa tavoitteena oli kehittää välipala- tai jälkiruokaresepti superruokia hyödyntäen. Raaka-ainepaketissa oli gojimarjoja, raaka-kaakaota, kookosöljyä ja Kalaharin suolaa, joista vähintään kahta tuli käyttää reseptissä.

Mysliruuduissa hyödynsin koko supernelikkoa sekä montaa muuta terveellistä ainesosaa. Lopputulos oli mehevä ja maultaan aivan superhyvä. Rakenteeltaan ruudut ovat samaan aikaan sekä pehmeitä että rouheita. Rouheaksi jätetty rakenne antaa manteleiden ja pähkinöiden lisäksi mukavaa purutuntumaa ja hunaja-kookosöljyseos tekee ruuduista sopivasti tahmeanpehmeitä. Gojimarjat ja kirsikat sopivat yhteen hämmästyttävän hyvin ja aprikoosi on manteleille, hunajalle ja seesaminsiemenille upea makupari.

Jääkaapissa jämäköityvä rakenne pehmenee huoneenlämmössä varsin nopeasti, joten mikään "ruutu reenikassiin ja menoksi" -välipala ei ole kyseessä. Tai voihan ruudut laittaa innovatiivisesti pieneen pussiin ja kumota murut** sitten suoraan pussista suuhun, sama herkullinen makuelämys.

****

Mysliruudut superruoasta

2 1/2 dl manteleita
2 1/2 dl saksanpähkinöitä
3 dl (1 1/2 + 1 1/2) kaurahiutaleita
1/2 tl Kalaharin suolaa* tai muuta laadukasta suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
100g kuivattuja aprikooseja
1 1/2 dl gojimarjoja*
1 1/2 kuivattuja kirsikoita
1/2 dl raakakaakaorouhetta (kaakaonibsejä)*
3/4 dl kitytyvää hunajaa
5 rkl kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä*

Rouhi mantelit ja saksanpähkinät tehosekoittimella karkeaksi rouheeksi. Joukossa saa olla myös hienompaa tavaraa. Kaada suureen kulhoon. Mittaa kulhoon 1 1/2 dl kaurahiutaleita ja laita toinen mokoma tehosekoittimeen - aja tasaiseksi jauhoksi ja lisää jauho kulhoon kuten myös suola ja seesaminsiemenet. Pieni gojimarjat, aprikoosit ja kirsikat pieneksi silpuksi. Jos sinulla on tehokas tehosekoitin, homma hoitunee siinä. Jos tehot eivät riitä, käytä saksia, veistä ja pitkiä hermoja.  Laita kulhoon myös kaakaonibsit, jotka halutessasi voit rouhia pienemmäksi teharissa.

Mittaa hunaja ja kylmäpuristettu kookosöljy pieneen kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes liemi on tasaista. Kaada muiden ainesten joukkoon ja sekoita huolellisesti.

Vuoraa (suorakulmainen) vuoka leivinpaperilla tai tuorekelmulla. Kumoa seos vuokaan ja painele käsin, lusikanpesällä, lastalla ja muilla apuvälineillä mysli tiiviiksi. Anna jähmettyä jääkaapissa ja leikkaa ruuduiksi. Säilytä viileässä, jos haluat ruutujen pysyvän kasassa. 

****

** Sanan murut täytyy olla enne. CocoVi-reseptikisan voittajat pääsevät kokkaamaan Murun Henri Alénin kanssa. Olisipas se superia!
 
CocoVi sponssasi tähdellä (*) merkityt superruoat - kiitos!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Välimeri, viikunat ja valkoisia juustoja


Täydellinen aamupala, osa I

Pimeydessä on puolensa: rakastan kynttilöitä, takkatulen loimua ja hämäryyden häivyttämiä villakoiria (siis niitä pölypalloja, tuo oikea puudeli on iholla sylikoiramaisesti koko ajan eikä häivy onneksi mihinkään paitsi naapuriin morsmaikun tuoksujen perässä).

Munakoisopastaa ja valkkaria kotilounaalla
Simple=best

Helppoa hotellikokkausta: pinaattia, tomaattia, valkoista juustoa ja yrttitahnaa

Täydellinen aamupala, osa II

Mutta kun marraskuun pimeys saa miltei unohtamaan, miltä aurinko näyttää tai miltä maistuu pitkään lämmössä kypsynyt tomaatti, lienee paikallaan julkaista kuvia valon voimasta ja siitä tosiasiasta, että ihan kohta maapallon kallistuskulma on taas täällä meillä kirkkaudelle ja lämmölle suotuisampi.

Muutama viikko sitten itäisen Välimeren lämmössä aurinko lelli lomalaisia ja kypsytti oliivit, viikunat, rypäleet ja granaattiomenat. Myös sitrukset alkoivat saada väriä - pian ne jaffat tulloo! Kyproksella parasta oli keiken edellä mainitun lisäksi välkkyvä Välimeri, viidentyyppiset valkoiset juustot ja se valo. 


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Merileväsipsit


Merilevähalutus ei ole ottanut laantuakseen. Levää on syöty viimeaikoina sushissa ja kimbapissa, wrappina ja sipseinä. Vaan ei kai se haittaa, sillä tummanvihreässä superruoassa on valtavasti hyväätekeviä ainesosia. Merilevää pidetään jopa maailman ravintoainerikkaimpana kasvina, jossa on paljon hivenaineita ja mineraaleja, valkuaisaineita ja kuitua. Jodia merilevä sisältää myös runsaasti, mikä on hyvä huomioida, hyvässä ja pahassa, etenkin jos kilpirauhanen vaatii erityishuomiota.

Merileväsipsit ovat meille tuttuja itään suuntautuneilta lomamatkoilta. Siinä missä länsimaalaiset rouskuttelevat perunasta tehtyjä lastuja, syövät idän ihmiset merilevästä valmistettuja sipsejä. Osa siellä syömistämme merilevälastuista on ollut rasvassa paistettuja, osa ei. Mausteina on ollut suolaa, chiliä tai wasabia, jotkut sipsit ovat olleet myös makeita (buu).

Sipsit syntyvät merilevästä helposti ja nopeasti: levyille mausteita ja hetki uunitusta. Sipsit voi syödä siltään tai ripotella vaikka salaatin tai wokin päälle.

****

Merileväsipsit

4 arkkia merilevää
n. 1/2 dl vettä
n. 1/2 tl wasabitahnaa
suolaa

Lämmitä uuni 120 asteeseen. Sekoita vesi ja wasabi. Wasabin määrää voi säädellä oman maun mukaan. Ohjeessa mainittu määrä antaa pienen makuvivahteen peittämättä merilevän omaa makua.

Sudi seosta merileväarkeille leivinpaperin päällä yhdelle puolelle reilummin tai molemmille puolille maltillisemmin. Leikkaa arkit reiluiksi suupaloiksi (kutistuvat reilusti uunissa) ja rouhi päälle hieman suolaa. Me käytimme yrttisuolaa. Anna nesteen pehmittää merilevä ja laita ne sitten uuniin (120 astetta) kuivumaan noin 12 minuutiksi.

Lisää suolaa tarvittaessa.

****

maanantai 12. marraskuuta 2012

Rapeaa possua karamellikastikkeessa

 
Rapeaa possua ja palmusokerikaramellia on varmasti ravintola Farangin tunnetuin annos. Rapean mehevät possupalat valuvat karamellimaista kastiketta, joka on samaan aikaan makeaa ja suolaista, täyteläistä ja täydellistä. Mieto chili, korianteri ja riisietikka tuovat ruokaan raikkautta ja ulottuvuuksia.

Olemme syöneet Farangissa toistaiseksi vain kerran. Mutta kesäisen maistelumenun jälkeen olemme puhuneet ravintolan ruoista liki joka viikko, oli melko vaikuttava ravintolaelämys. Pääpuheenaiheenamme on ollut nimenomaan karkkipossu. Myös menun kanssa juodusta viinistä olemme jutelleen monesti; makeahko saksalainen Riesling, (Villa Frantz, ehkä), toimi läpi koko menun hämmentävän hyvin mukautuen jokaisen annoksen makumaailmaan.


Kotikeittiössäkin pääsee Björkin ja Wikbergin luoman, valloittavan possuherkun tuntumaan. Niin lähelle, että kahdelle päivälle ajoittuva ja monia työvaiheita sisältävä kokkaaminen kannattaa. Karkkipossun valmistuksessa on kotikokin näkökulmasta pari keskittymistä vaativaa puuhaa: karkki ja possu.

Kastikkeen keitossa sokerin sulattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, jotta sokeri ei paahdu sulaessaan liikaa. Myös kastikkeen kasaankeittämisessä vaaditaan pitkää pinnaa; karamellimainen koostumus alkaa muodostua vasta noin tunnin keittelyn jälkeen. Possuosuuden haastavin pala on lihojen paistaminen kuumassa öljyssä. Sopivan paistolämpötilan ylläpitäminen ja lihapalojen vahtaaminen pitävät kokin kiireisenä.

Mutta lopputulos palkitsee; rapea possu karamellikastikkeessa hivelee kaikkia aisteja.

****

Rapeaa possua karamellikastikkeessa
4 annosta

liemi possulle
n. 1 kg possun niskaa eli kasleria
1l vettä
4 dl vähäsuolaista soijaa (tai 3dl soijaa+1dl vettä)
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1/2 dl ketjap manista eli makeaa soijaa
4 tähtianista
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 1-2 kanelitankoa)
 n. 3 rkl inkiväärisilppua
2 valkosipulinkynttä
1 rkl korianterin siemeniä

kastike
400g palmusokeria
1 dl vettä
2 1/2 dl haudutuslientä
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 1-2 kanelitankoa)
4 tähtianista

lisäksi
riisiviinietikkaa
tuoretta korianteria
tuoretta (mietoa) chiliä
1/2 - 1 l rypsiöljyä paistamiseen

Mittaa kaikki liemen ainekset pataan (tai kattilaan). Kiehauta. Lisää possu yhtenä palana. Laita kansi päälle ja hauduta uunissa 140-150 asteessa noin neljä tuntia. Voit myös haudutella liedellä, jos näet sen paremmaksi vaihtoehdoksi.

Nosta liha esimerkiksi kahta lastaa käyttäen liemestä lautaselle/kulhoon ja anna jäähtyä. Laita lihan päälle paino (vaikka lautanen ja nyrkin kokoinen kivi tai kaksi) ja pistä liha painoineen jääkaappiin. Tavoitteena on, että ylikypsästä lihasta saadaan painon alla kiinteämpi, leikattavissa oleva lihapala.
Siivilöi lihan haudutusliemi ja laita hieman jo jäähtyneenä jääkaappiin. Anna lihan ja liemen olla jääkaapissa seuraavaan päivään saakka.

Aloita toisen päivän puuhat noin puolitoista tuntia ennen ruokailua. Aloita kastikkeen teolla. Mittaa kattilaan palmusokeri ja vesi. Lämmitä miedolla lämmöllä ja annan sokerin sulaa. Kestää tovin ja toisenkin. Jos sokeri alkaa paahtumaan uhkaavasti, pienennä lämpöä. Pientä paahteista tuoksua ja konjakinväriseksi ruskettumista saa/pitää ilmetä. Sokerin sulaessa kuori jääkaapissa olleen liemen päälle muodostunut rasvakerros pois.  Mittaa toiseen kattilaan lientä (laita loput liemestä talteen, vaikka pakkaseen) ja laita kattilaan myös cassia/kaneli ja tähtianikset. Kiehauta. Poista cassia/kaneli ja anikset. Kun sokeri on sulanut ja saanut kauniin konjakinvärisen paahteisuuden, lisää haudutuslientä sokeriliemen joukkoon vähitellen samalla sekoittaen. Varo, sokeri on todella kuumaa!

Keitä kastiketta kasaan hiljalleen kuplien kunnes se alkaa saeta - varaa aikaa noin tunti. Sillä aikaa pilko liha noin 2x2 cm:n paloiksi. Voit myös kattaa pöydän sekä laittaa pikkukippoihin valmiiksi myös riisiviinietikkaa ja pilkottua chiliä. Revi tuore korianteri silpuksi. Laita halutessasi riisit kiehumaan.

Kuumenna öljy 170-180 asteiseksi kattilassa/padassa. Paistomittari on tärkeä apuväline. Keitä lihapalat kuumassa öljyssä rapeiksi. Nosta lihapalat valumaan talouspaperin päälle.

Sekoita kastiketta rapeisiin lihoihin. Laita päälle silputtua korianteria ja chilisilppua. Nauti riisin tai salaatin kanssa.

****

Farangin possua on tehty ainakin suolaa&hunajaa-Jonnan ja Kulinaarimuruja-Jaanan keittiöissä. Mukailin ohjeita vain aavistuksen.

Palmusokeri ja cassia eli "kiinalainen kaneli" lienevät ruoan haastavimmin löydettävät ainesosat. Jos päätät metsästää vain toisen, etsi käsiisi palmusokeri. Itämaiset ruokakaupat sitä ainakin myyvät. Palmusokeria pidetään ekologisena ja terveellisenä sokerina, lue lisää vaikka täältä. Cassia taas on läheistä sukua kanelille ja sen tuoksu on hieman tavallista kanelia pippurisempi ja voimakkaampi, erilainen. Cassia kuuluu viidenkymmenen kiinalaisen funktionaalisen yrtin joukkoon.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Puolukka-kinuskileivokset


Puolukka-kinuskileivokset ovat syksyinen, jopa jouluinen, versio keväällä tekemistäni vadelma-kinustkileivoksista. Puolukan kirpeys ja makean kinuskin liitto on suussasulava ja klassinen makupari. Ja kun keksimäisen rapea pohja on vain hennosti makea, on yhdellä haukkauksella tuleva makumaailma juuri suuhunsopiva.

Leivoskuppien pohjalle keitin kinuskin nyt kermasta ja sokereista. Keväällä käytin kondesoidusta maidosta keitettyä kinuskia ja itse asiassa kondensoitu maito oli mielessä nytkin, mutta auki olleiden pikkukauppojen valikoimissa oli vain "pahvipurkeissa olevaa maitoa", kuten yksi myyjä asian ilmaisi. 


****

Vadelma-kinuskileivokset
12 leivosta

pohjat
135g vehnäjauhoja
25g hienoa ruokosokeria (tai tomusokeria)
50g kylmää voita
1 kananmuna

täyte
2 dl kuohu- tai vispikermaa
1 dl valkoista sokeria
1 dl ruokosokeria 
nökäre voita

1 dl kuohu- tai vispikermaa
puolukoita

Sekoita kuivat aineet ja nypi voi joukkoon kunnes seos on murumaista. Riko kupissa/kulhossa kananmunan rakenne ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä hetki jääkaapissa kelmuun käärittynä.
Paloittele taikina 12 osaan. Pyöritä osaset palloiksi ja kaulitse ohuiksi ympyröiksi. Painele taikinalevyt voideltuihin muffinssipellin kolosiin. Paista noin 175-asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia. Anna jäähtyä.

Keitä kinuski. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kerma ja sokerit. Anna poreilla hiljalleen vähän väliä sekoittaen puolisen tuntia eli kunnes kinuski alkaa olla hieman sakeaa. Ota kattila pois levyltä ja lisää voi. Sekoita.

Laita lusikallinen kinuskia jokaiseen pohjaan ja laita jääkaappiin jäähtymään/jähmettymään (voivat olla jääkaapissa yönkin yli hyvin peitettyinä). HUOM! Kun kinuski on rasvaista, saattaa se imaista voimakkaita tuoksuja jääkaapista. Peitä leivospohjat huolella tai deletoi hajuhaitat.

Annostele leivoskippoihin (jäisiä tai tuoreita) puolukoita. Yksi kerros puolukoita kinuskin päälle on sopiva määrä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta halutessasi pienellä määrällä sokeria. Lusikoi kermaa puolukoiden päälle ja koristele vielä marjoilla.

****

perjantai 9. marraskuuta 2012

Siideriä melkein koko vuodeksi


Siiderihaudutettu possu palkittiin aiemmin syksyllä järjestetyssä Hartwallin Happy Joe -siiderikisassa ensimmäisellä kunniapalkinnolla. Hulabulahoo! Postipoika toi palkinnoksi siideriä koko vuodeksi. Tai ainakin koko syksyksi. Tai mene ja tiedä tuosta sopivasta ajanmääreestä, sillä osa siidereistä kannettiin kellariin bändin pojille. Liekö siiderin ansiota, kun elämä tuntuu olevat juuri nyt hyvää ja kaunista. Siidereitä vahtimaan palkkasin hurjan rohkean vahtikoiramme, jonka ärhäkkyydestä kertoo kaiken laatikosta puuttuva tölkki. Taisi olla liian vähän juustoa palkkana.

Siiderimittelön voitto meni ansaitusti tästä rantarataa etelään, Nannalle, jonka Karkkikanavartaat oli minunkin suosikkiannos. Toisen kunniamaininnan sai Keittiökameleontin Munakoiso-sandwich ja kolmannen Kokkeillaan -blogin siiderisyrnikit. Kokkipottilan siideripossua tuomaristo analysoi näin:

  • Klassinen yhdistelmä, possu ja omena, kohtaavat tässä reseptissä kivasti. Syksyn tunnelmaa. Edullisesta ruhonosasta tehty todella maukas ruoka, joka on edullinen ja taivaallisen makuinen.
  • Todella mehevä ja herkullinen toteutus. Tätä tehdään meidän prätkäkerhon syysbileisiin!
  • Hyvä kokonaisuus, jossa mukavasti kirjoitettu reseptin kuvaus. Brunssin tunnelman voi heti aistia mielessään. Omenan ja possun makuyhdistelmä on takuuvarma ja toimiva.

Siideripossu sopii muuten mainiosti pikkujouluiseen menoon. Joulun tunnelmaa voi lisätä laittamalla liemeen kanelitangon ja muutaman neilikankukan.

Kuva on pala huikeaa (?) Instagram-galleriaani, joka löytyy nykyisin myös osoitteesta instagram.com/kokitjapotit - klikkaa follow!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Pikainen tortillalasagne



Tiedätte tarinan: maanantai, räntäsade, koko vuorokauden kestävä pimeys, nälkä, kurainen koira ja maanantai. Tarvittiin pikaisesti valmistuvaa ruokaa. Äkkiä. Piti olla jo ja sen piti olla hyvää. Tortillalasagne täytti kaikki vaadittavat elementit. Tarvittiin myös kynttilämeri ja herra Bublen svengaavan siirappinen joululevy.

****

Tortillalasagne

tilkka öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
400g jauhelihaa
1 prk tomaattimurskaa
1 prk mustapapuja
n. 3 rkl sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)
1 tl suolaa
mustapippuria
1-2 rkl punaviinietikkaa
4 (-6) tortillalettusta (isompia)
juustoraastetta 

Laita uuni lämpiämään 180-200 asteeseen. Kuori ja sipellä sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuulota sipuleita heti. Lisää jauheliha ja hakkaa se murusiksi sitä paistaessasi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja valutetut mustapavut. Pieni joukkoon myös sulatejuustoa, sekoita ja anna hautua sen aikaa, että sulatejuusto sulaa. Täydennä makua tilkalla viinietikkaa. Maista ja säädä tarvittaessa.

Laita (pyöreän) vuoan pohjalle kastiketta, raasta päälle hieman juustoa (meillä oli kaapissa vain parmesania, joten sillä mentiin). Lätkäise lettu päälle ja toista jokunen kerros. Laita päällimmäiseksi kastiketta ja juustoraastetta. Paista uunissa noin 15 minuuuttia. Periaatteessahan ruoka on kypsää jo uuniin mennessä eli kyse on lähinnä juuston sulattamisesta ja lettujen lämmittämisestä.

****

Hämmästyttävästi tortillaletuista tuli kastikkeen välissä rakenteeltaan suorastaan kiehtovia, tulkitkoon kukin sanan tavallaan. Tärkeää on, että kastikkeesta tekee omalle suulle superhyvää, sillä eihän tässä ruoassa muuten ole mitään järkeä.

Idean ruokaan vohkimme Valion mainoksesta, mutta rakensimme ruoan kaapin tarjonnan mukaan. Valion version ruoasta löydät täältä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Aprikoosihilloke (ja etikkailtamat)



Berner kutsui bloggaajia etikan ja hillokkeiden ääreen Helsinki Food Companyn hurmaaviin tiloihin. Olin illan töiden vuoksi Helsingissä, joten kiitin kutsusta ja kipitin Rikhardinkadulle.

Vastassa oli kotoisa tunnelma ja herkullinen iltapala, jotka irtaannuttivat minut heti päivän puhteista ja uhkaavasta talvesta. Välittömyys väritti koko iltaa. Iltapalan jälkeen kuulimme ja kerroimme etikkaisia tarinoita, hämmästelimme isäntäyrityksen monialaisuutta ja opimme esimerkiksi, että 120-vuotiaan Rajamäen väkiviinaetikan valmistuksessa käytetään vain viinaa, vettä ja bakteereja. Ihastelimme myös Rajamäen uutta visuaalista ilmettä.


Etikka ihastutti ja vähän ehkä vihastuttikin. Vain osa etikkamuistoista ja -käyttötavoista liittyi ruokaan. Pöydän ääressä kuultiin, että jollekin etikasta tulee mieleen kossu ja joku käyttää etikkaa pääasiassa pyykinpesussa. Etikkapullon paikka voisikin olla yhtä hyvin keittiön sijaan siivouskomerossa (vinkkejä etikkasiivoukseen löydät täältä, täältä täältä ja täältä). Se minua vaan vähän huolestuttaa, kun meidän kodinhoitohuoneen pöydällä on tojottanut melkein viikon etikkapullo, eikä niin mitään tapahdu. Sama pyörremyrskyn jälkitila, sama ikihikihaju. Ehkä etikkapullon viereen pitää laittaa kossupullo, josko sitten jotain alkaisi tapahtua.


Etikkajuttuja jatkettiin keittiön puolella, jossa saimme maistaa Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin tekemiä hillokkeita juustojen kanssa - mitä herkkuja! Helsinki Food Companyn kaunokaiset myös luotsasivat meitä aprikoosi-, kurpitsa- ja banaani-sitruunahillokkeiden teon saloihin.

Yllättävin kolmikosta oli banaani-sitruunahilloke, jonka tasapainoinen, makeanhapan maku oli kiehtova ja koukuttava. Aprikoosihillokkeessa käytetyt kuivatut aprikoosit toivat loistavan rakenteen ja etikkana käytetty vadelma-persikka omenaviinietikka hienon makusävyn. Kurpitsahilloke sai raikkautta sitrushedelmistä.

Hillokkeiden poristessa hellalla koristelimme purnukoita etikeillä, pitseillä ja nauhoilla.
Teresa ajattelee säilönnästä uudenlaisesti ja mielestäni raikkaasti. Syksyisen "otetaan viisitoistakiloa sieniä, neljäkymmentä litraa etikkaa ja kuusikymmentä kiloa marjoja" -tyyppisen jättisäilönnän sijaan, tai sen lisäksi, säilöä voi ympäri vuoden pienimuotoisemmin. Kaksi purkkia banaani-sitruunahilloketta ja yksi purkki aprikoosihilloketta piristää taatusti talven keskellä. Vaikka tietysti, jos kellaritilaa on ja herkut tulevat varmasti syötyä, on maailman tuulissa edelleenkin paikkansa tuoreista sadonkorjuuaineksista tehdyille purnukkapinoille.



Luin muuten Helsinki Food Companyn blogista, että kaksikko on tekemässä purkitettavista ruoista myös keittokirjaa. Kuulostaa lupaavalta.

****

Aprikoosihilloke

200g kuivattuja aprikooseja
1/2 dl vettä
1/2 dl Vadelma & Persikka Omenaviinietikkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripsaus suolaa


Pilko (tai saksi) aprikoosit pieniksi, joko suikaleiksi tai kuutioiksi. Mittaa kaikki ainekset kattilaan, sekoita ja anna kihua hiljalleen 15-20 minuuttia. Purkita puhtaisiin ja kuumiin purkkeihin. Säilytä viileässä.

****

Aprikoosihilloke on aivan erinomainen osana juustopöytää tai aamiaispaahtiksen tai -croisantin välissä. Ohje löytyy myös Rajamäen sivuilta.

Kiitos Bernerille kivasta illasta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails