perjantai 28. joulukuuta 2012

Suklaakakku ilman jauhoja


Täydellisyyttä hipova suklaakakku syntyy vain viidestä ainesosasta: suklaasta, voista, sokerista, kananmunista ja vedestä. Kakku on sisältä samettisen pehmeä, keskeltä laavamainen ja päältä marenkimaisen rapsakka. Maku on, kuten kuvitella saattaa, hyvin täyteläinen. Täyteläisyys tekee kakusta myös riittoisan isommallekin porukalle; joulupäivänä yhdeksän herkkusuun voimin kakusta syötiin jälkkäriksi vain noin puolet. Voi tietysti olla, että joulunajan muu syöminen hidasti hieman kakun katoamisvauhtia.

****

Suklaakakku ilman jauhoja

250g tummaa suklaata
250g voita
1 dl kuumaa vettä
1 1/2 dl sokeria
4 kananmunaa

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa tai mikrossa. Mikäli teet sen mikrossa, sekoittele välillä ja tarkkaile ettei suklaa rakeudu. Lisää sokeri ja vesi lämpimään suklaa-voiseokseen ja sekoita. Anna jäähtyä hieman. Vatkaa kananmunat taikinaan yksitellen. Voitele irtopohjavuoka, pohjalle voit halutessasi laittaa leivinpaperin. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. HUOM! Taikina on löysää. Jos irtopohjavuokasi on lepru ja pohjan ja reunojen väliin jää rakosia, valuu taikina sieltä ulos. Vuoraa tällöin vuoka leivinpaperilla tai käytä piirakkavuokaa.

****

Kakun pelkistettyyn makuun saa vivahdetta vaihtamalla veden esimerkiksi appelsiinimehuun tai kahviin. Osan vedestä (1:1) voi korvata myös konjakilla, kerma-, suklaa- tai melkein-millä-vaan-liköörillä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Rulla ravintola - lounaspaikkojen aatelia


Ensin Yrjönkadun vinkkelissä oli houkutuksena "vain" valloittava Nudge, jonne taivalsin liki jokaisella pääkaupunkivisiitillä. Sitten samaan osoitteeseen tuli toinenkin kiehtova paikka, sillä syksyllä osaksi uudistunutta Nudgea kohosi Rulla ravintola. Olen käynyt ravintolan avaamisen jälkeen Helsingissä kahdesti ja syönyt rullia kahdesti. Tyk-kään!

Rulla ravintolassa tarjotaan vietnamilaisella tekniikalla käärittyjä riisipaperirullia. Jos muistan oikein, myös salaaatteja on tarjolla. Rullien täytteet ovat innovatiivisia, raikkaita ja makuhermoja kutkuttelevia. Lisäksi rullat ovat kauniita ja niiden kanssa tarjottava kastike on maukas perusmakujen liitto. Pisteitä Rulla saa myös kuuden sentin viiniannoksistaan - pieni tilkkanen viiniä sopii myös kesken työpäivän syödyn lounaan rinnalle.

Etukäteen ajattelin kaupan ja ravintolan yhdistelmän olevan ehkä hieman kolkko, mutta myönnän ajatteluni olleen rajoittunutta. Rulla sopii sekä visuaalisesti että toiminnallisesti saumattomasti osaksi liiketilaa. Sisustus on valoisa ja kaunis, tyylikäs. Palvelu on sekä ravintolan että kaupan puolella erinomaista olleen samaan aikaan asiallista ja rentoa sekä asiakasta arvostavaa ja kohtaavaa.

Jo ennen ravintolaa, ja edelleenkin, on Rullan rullia on saanut tilata kotiin, kemuihin tai töihin pääkaupunkiseudulla (täällä puolessa välissä Suomea on ollut tyydyttävä tekemään rullia itse).

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Piparitalo glögikupin reunalle


Piparitaikinaterapia on minulle joulun tuoja. Terapeuttisia ominaisuuksia on kolme: taikinan syöminen, tuotosten suunnittelu ja piparien tuoksu. Piparien syömisestä en sen sijaan välitä ja koristelukin on enemmän sisko-rakkaan taitoaluetta, Kokkipottilan Facebook-sivuilla on yksi taidonnäyte, tsek it aut.

Pieniin piparitaloihin ei koristelutaitoa tarvita ja talot ovat niin helppoja tehdä, että rakennushommat valmistuvat vielä jouluillan glögihetkelle (muuta puuhaa ei näinä päivinä juuri olekaan). Ja hei, kuuman sokerin kanssa ei tarvitse poltella sormia, sillä talot pysyvät pikeerillä hyvin kasassa. Pikkumökit ovat myös mukavampia syödä, kun kivikova paahtunut sokeri ei riko paikkoja. Vielä iisimpi kupinkoristelutapa on tavalliseen pipariin ennen paistoa tehty hahlo.


Taikina on vanha ja tuttu piparkakkutalotaikina, kaupan taikinakin toimii.
Minimökkien kaavat puolestaan löydät klikkaamalla tästä. 

Joulua, joulua!

 

lauantai 22. joulukuuta 2012

Vaahtokarkkilumiukot


Kolme vaahtokarkkia päällekkäin, lakua silmiksi, kaulaliinaksi, baskeriksi ja tukaksi ja avot, lumiukko on valmis. Vartalon osien ja koristusten kiinnittäminen onnistuu pikeerillä, jolla myös piparien koristelu ja pienten piparitalojen kokoaminen sujuu hyvin. 

****

Pikeeri

1 kananmunan valkuainen
1/2 tl sitruunamehua
3 - 3 1/2 dl tomusokeria

Sekoita valkuaisen sekaan vähitellen tomusokeri, lisää jossain vaiheessa sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi pikeeri vahvaan pakastepussiin, esimerkiksi minigrippiin. Leikkaa pussin kulmasta pikkuruinen pala pois ja pursottele menemään.

****

Kuvassa olevat pikkuruiset piparitalot ovat kuulkaa veikeitä tapauksia. Pysykää taajuudella, palataan niihin huomenissa.

torstai 20. joulukuuta 2012

Vaihtoehtokuusi


Jos aamupalanäkkäri muistuttaa joulukuusta, lienee ihan oikea päivä jäädä lomalle. Eiks je?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mozartin suklaafudge


Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen Mozartista? Minulle mieleen tulee jokaisella kuuntelukerralla sykähdyttävä Pieni yösoitto, Itävallan valloittavat vuoret sekä Mozartin kultaiset kuulat. Mozartin kuulat ovat kotoisin Salzburgista, jossa valmistetaan myös säveltäjän innoittamaa, erinomaista suklaalikööriä, Mozart Goldia. Likööri on suklaasta, kermasta ja sokeriruokotisleestä valmistettu juoma, jonka mausteena ovat vanilja ja kaakao.

Mozart Gold likööri on mainio juhlajuoma ja jälkiruoka sellaisenaankin mutta se sopii erinomaisesti myös leivontaan ja jälkiruokiin. Mozart Gold pyysikin bloggaajia kehittämään reseptin, jossa likööriä käytettäisiin leivonnassa tai ruoanlaitossa. Meidän keittiössämme syntyi helppo ja täyteläinen Mozartin suklaafudge, johon suklaalikööri antoi syvyyttä ja särmää tasapainottaen fudgen makeutta. Fudge sopii juhlapöydän pikkumakeaksi, lomailijan lukunurkan herkuksi tai lahjaksi suklaasielulle. 

****

Mozartin suklaafudge

200g (1 1/2 dl) kondensoitua maitoa
400g tummaa suklaata
1/2 dl Mozart Gold suklaalikööriä
50g voita
pähkinöitä ja/tai manteleita

Etsi ensin sopivat välineet valmiiksi: kattila, teräskulho (tai pienempi kattila), vuoka (n. 15x20cm), leivinpaperi ja lusikka. Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Kätevä tapa on hieman rytätä paperia ensin ja oikoa sitä samalla kun asettelee sitä myötäilemään vuoan reunoja. Näin paperi asettuu vuokaan helposti.

Laita (isomman) kattilan pohjalle muutama sentti vettä. Kiehuta. Mittaa teräskulhoon kaikki ainekset. Suklaa on hyvä paloitella sulamisen nopeuttamiseksi. Laita kulho kattilan päälle, alemman kattilan vesi ei saa koskea ylempää astiaa. Höyry antaa riittävästi lämpöä, jotta suklaa ja voi sulavat. Sekoita välillä. Kun suklaa ja voi ovat sulaneet, sekoita seos tasaiseksi massaksi. Tarvittaessa voi käyttää sähkövatkainta. Kaada massa vuokaan, tasoita pinta ja painele pähkinöitä tai pähkinärouhetta fudgen pinnalle. Laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi. Leikkaa jähmettyneestä fudgesta pieniä paloja. Säilytä joko jääkaapissa tai rasiassa huoneenlämmössä.

HUOM! Jos teet fudgen ylläolevan ohjeen mukaan, ei massa kuumu siinä määrin, että alkoholi haihtuisi likööristä. Mikäli aiot tarjota fudgeja myös lapsille, kiehuta likööriä tai liköörin ja kondensoidun maidon sekoitusta hetki, jäähdytä hieman ja lisää suklaa ja voi seokseen.

****

Katso myös muiden bloggaajien suklaaliköörireseptit:

suolaa&hunajaa: Klassikko jouluasussa - viikunatiramisu
Pullahiiren leivontanurkka: Suklaaliköörikakku
Chez Jasu: Wolfgang jäätelöä ja Amadeus-krokanttia
Sillä sipuli: Suklainen kultaliköörijuustokakku


Reseptin tarjoaa Mozart Gold

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen! Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 60 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Göteborg - Ruotsin ruokapääkaupunki



Göteborg on minulle aivan erityinen kaupunki. Rakastuin kaupunkiin joka solullani aikoinaan vaihto-opiskelijana, aikana jolloin opin enemmän elämästä, ystävyydestä ja kahvilakulttuurista kuin tieteenalastani. Opin ruotsin kieltä enemmän yhteiskeittiössä ja kadunkulmissa kuin luennoilla ja vannoin palaavani Göteborgiin pian. Meni aika monta vuotta, tasan yhtä monta liikaa.

Viime kesäisellä karavaanarireissulla suuntasimme Kööpenhaminasta Halmstadin kautta Göteborgiin. Olin valmistautunut pettymykseen: Kiillottuneet muistot, parikymppisen huolettomuus, ystävien kanssa vietetyt juhl...opiskeluntäyteiset illat. Tiedätte kyllä. Niitä mielikuvia olisi aika vaikea tavoittaa viisitoista vuotta myöhemmin.

Mitä vielä. Göteborg oli aivan yhtä ihana kuin silloinkin. Ja jos epäilette minun katsoneen maisemaa purppuraisten lasien läpi, teilaan ajatusratanne kertomalla että herra Kokki ihastui kaupunkiin ensivisiitillään paljon enemmän kuin Kööpenhaminaan. Aika mellevä meriitti, sanoisin. Göteborgin keskusta on kompakti kävellenkin ja hyvä ratikkaverkosto vie perille moneen kolkkaan.


Ruokakaupunkina Göteborg on upea. Vuoden 2012 ajan se on ollut nimettynä Ruotsin ruokapääkaupungiksi, mutta ei vuodenvaihteen jälkeenkään mikään muutu. Yhtenä etuna on kaupungin sijainti; se on riittävän etelässä ja meren äärellä. Yhdistelmä tarkoittaa pitkää kasvukautta ja sekä merestä nostettavien että merta pitkin tuotavien elintarvikkeiden helppoa saatavuutta. Ravintola-, kahvila- ja ruokaostostarjonta on aivan erinomainen.

Göteborgissa on valtavasti nähtävää. Tässä muutama tärppi kulinaristille:
  • Kungstorgetin ympäristössä on paljon paikallisten suosimia ravintoloita, jokaiselle jotakin. Lounasaikaan jononpituusmittarilla arvioituna suosituin oli pikkuruinen Gourmet Korv. Ruotsalaiset(kin) rakastavat makkaraa. 
  • Stora Saluhallen on vanha ja upea. Kesällä iso osa hallista oli remontissa (valikoima oli siitä huolimatta erinomainen), mutta nyt remontti on valmis.  
  • Toinen kauppahalli on vanhalle paloasemalle rakennettu Saluhall Briggen, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, Linnén alueella.   

  • Feskekörket on ulkoisesti kirkkoa muistuttava kalahalli. Kalat ja äyriäiset ovat tuoreita, kalastajien aamulla merestä nostamia. Feskekörket on nähtävyys ulkoa ja sisältä (kuva alla).
  • Ravintola Gabriel on Feskekörketin ravintoloista toinen, se suositumpi (alin kuva). Ravintolan konsepti on merestä lautaselle: tarjolla on kalaa ja mereneläviä. Pöytävaraukseen tai pöydän jonottamiseen on hyvä varautua, sillä kansainvälisessäkin mediassa paljon esillä ollut ravintola on oikea helmi monen muunkin mielestä. Rapuleipä valkoviinin kanssa ja päivän kala-annos oluen kanssa olivat herkkuja. Palvelu oli rentoa ja asiantuntevaa, kohtaavaa. Mene!  
  • Magasingatanin ja Södralarmgatanin kulmauksessa, sisäpihalla on viehättävä ja rouhea kahvila kahvipaahtimoineen. Kiinteistössä on myös pikkuputiikkeja. (ylin kuva)
  •  Göteborgin vanhin kaupunginosa, Haga (kuva yllä), on pikkuruinen puutaloalue, jonka tunnelma on verraton ja ehdottomasti visiitinarvoinen. Pieniä putiikkeja, antiikkia, kahviloita ja puoteja. Onkohan siellä taloja myytävänä?
  •  

Ja on GBG:ssa muutakin mukavaa:
  • Liseberg on Pohjoismaiden suurin huvipuisto. Hauska paikka!
  • Trädgårdsföreningen on aivan keskustassa sijaitseva huumaavan ihana puutarha, jonka kasvihuone on rakennettu 1800-luvulla.  
  • Slottskogen on valtava (piknik)puisto aivan keskustan tuntumassa, siellä on myös eläinpuisto.
  • Ihana piknik- ja kesäpäiväpaikka on myös Delsjöbadet hieman keskustan ulkopuolella.
  •  Göteborgin saaristo - pala paratiisia.
  • Koko reissun paras leirintäalue oli Lisebergsbyn Kärralund. Siistiä, toimivaa ja viihtyisää. Erinomaiset lenkkipolut, lyhyenkö matka Delsjöbadetin alueelle ja ratikalla keskustaan.
Göteborgin matkailun nettisivut ovat harvinaisen hyvät ja kattavat, suosittelen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Punajuurihummus - värin ja maun huumaa


Yhdellekään Kokkipottilan touhuja tovin seuranneelle ei ole yllätys, että kikhernepohjainen tahna on keittiömme vakiovieras. Hummusmaista tahnaa syödään leivän päällä ja sisällä, lisäkkeenä, dippinä ja sellaisenaan. Kipollinen hummusta on myös koti(toimisto)päivän pelastus. Nälkä pysyy loitolla pitkään - usko minua, olen testannut konseptin toimivuuden kymmeniä kertoja.

Tavallinen hummus on meidän muunnoksien perusjalka. Täydellisen samettinen avokadohummus on yksinkertaisesti ihanaa ja punajuurihummus on huumaavaa sekä silmille, suulle että sielulle. Hieman makea, uunissa hautunut punajuuri sopii tahnaan erinomaisesti. Suolan ja sitruunan määrä kannattaa, kuten aina, säätää omille makuhermoille sopivaksi. Luota makuusi, suu kertoo kyllä.

****

Punajuurihummus

200g punajuurta (yksi iso, pari pienempää)
1 prk kikherneitä (esim. 380/230g)
1 valkosipulinkynsi
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa
1-2 rkl oliiviöljyä

Kypsennä punajuuret joko kuorineen keittämällä tai uunissa. Jäähdytä, kuori ja pilko tehosekoittimeen tai kulhoon. Valuta, huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori ja pieni valkosipulinkynsi. Laitan kaikki ainekset punajuurilohkojen joukkoon ja surauta tahnaksi.

****

Punajuurihummus sopii hyvin pikkujoulupöytään, jolloin esimerkiksi varrasnäkkäri on tahnalle oiva syöntialusta. Rohkeimmat vaihtavat joulupöydän rosollin hiljaa punajuurihummukseen.  Olisiko moinen rajojen ravistelu teidän joulupöydässänne sallittua tai suotavaa?

lauantai 8. joulukuuta 2012

Tyrnipannacotta


Tyrni on upea marja sekä väriltään että maultaan. Suuri omena-, sitruuna- ja viinihappopitoisuus tekee marjasta silmiäsiristävän happaman, joten se kaipaa kaverikseen lempeitä makuja ja makeutta. Jos makeutta marjasta puuttuukin, on se täynnä muita huikeita ominaisuuksia. Pohjolan goji sisältää liki kaikki tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet.

Tyrnin avulla kerman ja sokerin pyhän liitonkin, pannacotan, terveysominaisuudet pompsahtavat komeasti plussalle. Pannacotta muuttuu superfoodiksi! Joulun jälkiruoaksikin sopiva tyrnipannacotta sai raikastusta paitsi tyrnistä myös jugurtista, joka toimi mainiona happamuusparina tyrnille ja lempeysparina kermalle. Lopputulos oli raikas ja täyteläinen, makea ja sopivan kirpeä, erinomainen.

**** 
Tyrnipannacotta
2-4 annosta


1 dl vispi- tai kuohukermaa
1/2 dl tyrnitäysmehua (makeuttamaton)
3/4 dl sokeria
1 liivatelehti
1 dl turkkilaista jugurttia

tilkka tyrnimehua
(hunajaa)
jotain rapeaa

Laita liivalehti likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan kerma, tyrnimehu ja sokeri. Kiehauta ja anna poreilla hiljalleen kunnes sokeri on sulanut. Kun liivatelehti on pehmeä, purista sitä nyrkissä liika vesi pois ja laita se kuumaan seokseen samalla voimakkaasti vispilällä sekoittaen. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi. Kaada kahteen, kolmeen tai neljään jälkiruokamaljaan, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Juuri ennen tarjoilua voi koristella pannacotan tilkalla tyrnimehua (makeuta halutessasi esim. hunajalla). Tarjoa pannacotan kanssa jotain rapeaa: pähkinärouhetta, suklaalastuja tai esimerkiksi kaurakeksi - rapea lisäke tuo mukavaa tasapainoa pehmeälle jälkkärille.

****

Tyrniä on käytetty meillä aiemminkin jälkiruoissa. Molempien muistan olleen tyrmäävän hyviä:

perjantai 7. joulukuuta 2012

Tomaattitontut vuohenjuustoparralla


Rikoin maailmankaikkeuden sääntöjä ja leikin ruoalla. Eläköön aikuisuus!
Tomaattitontut ovat tavattoman helppoja tehdä: tomsku halki, vuohenjuustoa väliin ja lakki päähän. Huomaatteko, että tontuilla on aivan selvästi erilaiset ilmeet ja luonteet. Yllä olevassa kuvassa etualalle rynninyt pujoparta on selvästi rokkari. Aurinkolasit ja kaikki.


****

Tomaattitontut vuohenjuustoparralla

kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
tilkka kermaa/maitoa
mustapippuria
tuoreita yrttejä
(pestoa)

Sekoita vuohenjuustoon tilkka kermaa tai maitoa, jotta saat juustosta hieman notkeampaa. Mausta rouhimalla seokseen mustapippuria. Halkaise tomaatit siten, että yläosa on jää hieman pienemmäksi. Sipaise halutessasi hieman pestoa tomaatin halkaisupinnalle. Lusikoi juustomassa pursotinpussiin ja pursota tontulle naama ja parta. Laita lakki eli tomaatin yläosa päälle ja viimeistele tarvittaessa pursotusta. Tee yrteistä silmät, korvalaput, aurinkolasit tai mitäikinä.

****

Alunperin julkaisin tomaattitontut Satakieliohjelman uudessa Satakielen kielisato -blogissa, jota kirjoitan työkavereideni kanssa muun työnhuiskeen ohella. Blogia kannattaa pitää silmällä, sillä hauskojen tonttuiluiden lisäksi palstalla kirjoitetaan myös muista elämän tärkeimmistä asioista kuten lasten leikeistä, parisuhteista ja kasvamisesta.

Tomaattitontut vuohenjuustoparralla sopivat hyvin esimerkiksi osaksi glögi-iltapöytää.

torstai 6. joulukuuta 2012

Rieskarullat poro-omenatäytteellä


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Juhlistakaamme itsenäistä kotimaata kiitollisuudella ja ilolla. Juhlan kunniaksi nautittavan kuohuvan tai glögin seuraan sopii erinomaisesti poro-omenatäytteiset rieskarullat.

****

Rieskarullat poro-omenatäytteellä

4 ohutta, neliönmallista rieskaa (meillä Fazer Rullarieska)
150g kylmäsavuporoa (esim. rouheena)
1 prk (120g) smetanaa
2 rkl ranskankermaa (tai esim. turkkilaista jugurttia)
1 pienehkö sipuli
1 omena
2 tl hunaja-omenaviinietikkaa
1 tl makeaa sinappia
mustapippuria

Tee kylmäsavuporosta pienen pientä rouhetta. Ajoin valmiin rouheen vielä tehosekoittimessa pienemmäksi. Kuori ja hienonna sipuli aivan pieneksi. Raasta omena hienolla terällä, vaikkapa viilaraastimella. Sekoita kaikki ainekset.

Jaa ja levitä täyte rieskojen päälle tasaisesti. Rullaa lyhyeltä sivulta alkaen. Kääri folioon/kelmuun ja laita jääkaappiin maustumaan, kostumaan ja tasaantumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli. Leikkaa sopiviksi suupaloiksi (rumat päädyt voit leikata ensin ohuelti pois ja syödä ettei tiule hävikkiä).

Tarjoa esimerkiksi glögin kanssa tai osana salaatti- tai alkupalapöytää.

****

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Laktoositon kondensoitu maito kotikonstein


Kotitekoisen baileysin kommenttiboksissa menin lupaamaan, että kehitän laktoosittoman kermaliköörin. Tuotekehittely oli aloitettava keitettämällä itse laktoositon kondensoitu maito, sillä kaupasta ostettuna makea, tiivistetty maito on oikea laktoosipommi. Samalla, vähän niin kuin vahingossa, huomasin, että myös vegaaninen kermalikööri onnistuu helposti.

Laktoositon ja/tai vegaaninen kondensoitu maito syntyy itse asiassa hyvin helposti: sokeria ja maitoa keitetään hiljalleen kasaan. Maidoksi voi valita laktoosittoman maitojuoman, kookosmaidon tai vaikka kauramaidon. Kuvassa olevan maitotiivisteen keitin laktoosittoman maitojuoman ja kookosmaidon sekoituksesta, koska mitään maitoa ei ollut yksinään riittävästi (ai, mikä ennakointi?). Lopputulos oli pehmeän samettinen ja vienosti kookoksinen - tästä tulee aivan l o i s t a v a a kermalikööriä.

Kotitekoinen kondensoitu maito on rakenteeltaan vaniljakastikemaista. Mitä pidempään jaksat maidon ja sokerin seosta keittää, sitä tiiviistetympää tuotetta saat aikaan. Aikaa ja kärsivällisyyttä kannattaa joka tapauksessa varata parisen tuntia; tämä ei ole hätäisen hommaa.

****

Laktoositon / vegaani kondensoitu maito

8 dl laktoositonta maitojuomaa (tai kasvisperäistä maitoa)
2 dl sokeria

Mittaa kattilaan maito ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä sitten lämpöä. Keittele hiljalleen vähän väliä sekoitellen parisen tuntia. Sopiva lämpötila on sellainen, jossa maitoseos ei poreile lainkaan vaan keittyy vaan hiljalleen kasaan. Säännöllinen (5-10 minuutin välein) toteutuva hämmentely on välttämätöntä, ettei seoksen pinnalle muodostu kalvoa, joista tulee lopulta klimppejä.

****

Kaupan kondensoitua maitoa purkissaan keittämällä saa aikaan paksua kinuskia. Jos haluat kinuskimaista rakennetta, suosittelen keittämään sen suoraan kermasta ja sokerista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails