keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Minkä nuorena oppii

On asioita, jotka eivät muutu. Keittiössä koettu riemu ja taikinaisten sormien herkullisuus kuuluvat elämäni peruspilareihin, joita isotkaan myrskyt eivät ole muuttaneet.

Vanhempani ovat selvittäneet vuosien varrella miljoonat keittiösotkut, uuninpohjalle valuneet pannarit ja pelastaneet epäonnistuneet yritykset. Jossain vaiheessa isosiskolla taisi olla eniten sietämistä, kun yritimme leipoa ystäväni kanssa noin viisi kertaa viikossa suklaamuffinseja. Lopputuloksesta kertonee parhaiten siskolta taannoin saatu lahja: muffinsiopus - sillä osa-alueella olisi kuulema eniten petrattavaa. Mutta mikä tärkeintä, olen aina saanut tehdä ja riemuita, harjoitella ja onnistua, osallistua ja olla mukana. Ne kokemukset kantavat muillakin elämän osa-alueilla.


























Kuvat ovat arkistoaarteita noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Kaakeleista sen huomaa.



40 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Mahtavia on myös äidin tekemät sämpylät - tuolloin ja nyt :)

      Poista
  2. Minusta sinulla on myös vähän lyhyempi tukka tällä erää, mutta en ole ihan varma? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, siitä sen huomaa. Nyt hiukset ei ihan yllä ponnareille ;)

      Poista
  3. Voi kyllä, mulla on ollu hirrrvee kestäminen. Mutta onneks lopputulos on ollut sen arvoinen 👍 Lav juu ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Yritän parhaani mukaan hyvittää kärsimyksiä hyvällä ruoalla.

      Poista
    2. Se on onnistunut täydellisesti! Kaikki kärsimykset on kuitattu mineen kertaan. Plussan puolella mennään kirkkaasti 😂

      Poista
  4. Voi leipomisen riemua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä! Onneksi samaa riemua on havaittavissa keittiössä usein edelleenkin.

      Poista
  5. Tähän pelkkiä hymiöitä. :) :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tähän :)
      Meillä on ylempi kuva mustavalkoisena seinällä. Se on toinen minun voimakuvistani :)

      Poista
  6. Se voi olla että oli ystävässä vika kun ei muffinssit onnistuneet...;) Mutta olipa ne ihania hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roosa, Rosemayer! Ihanaa, kun kommentoit.

      Ystävässä ei ole mitään vikaa, mutta kun millon mi(t)käkin ainesosa(t) uupui, eikä kärsivällisyys ollut vahvuuksiamme, ei muffinseistakaan voinut kauniita tulla. Mutta hyviä ne oli :) Ja meillä oli aina lystiä!

      Poista
    2. Hyviä? 😂😂😂😂😂 Aika kultaa muistot! Teillä oli lystiä varmasti puoliksi siksi, että saitte mut ärsyyntyymään😄 Nytkin verenpaine kohoaa, kun mietin sitä jauhojen määrää keittiössä😝 Tsiisus teitä...❤️

      Poista
    3. no kyllä ne nyt oli hyviä, silloin kun uuniin asti riitti taikinaa. Ja voin vain kuvitella että saatettiin olla hieman ärsyttäviä mutta silloin kyllä tuntui että olimme vain niin ihania...;)

      Poista
    4. Hassua! Minusta te olitte sillon ärsyttäviä, mutta näin myöhemmin ajateltuna olittekin aika ihania ;) Mutta sana muffinssi ei edelleenkään saa herahtamaan vettä kielelle :D Hyvä vaan niin!

      Poista
  7. :) Ei kerrota muille, että aiemmilta vuosilta epäonnekkaiden listalle voisi laittaa myös kinuskikastikkeen, daimin, kanapeet, mikromandariinit... ;) Lisää riemukkaita hetkiä keittiöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG. Nyt hiljaa!! En myönnä mitään.

      Poista
  8. Maailmasta söpöin postaus!

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos! Kerron terveiset kuvaajalle!

      Poista
  10. Ihana mahtava postaus! :)

    VastaaPoista
  11. Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Leipominen on ihanaa (vaikka ruoanlaitto onkin minusta nykyisin vielä hauskempaa).

      Poista
  12. Taikinan on ihan parasta. Onneksi opit sen jo lapsena. Symppiskuvia, hymy edelleen entisenlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipomisessa parasta on taikina, ehdottomasti.

      Kiitos!

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Hyvänmielen postaus!

      Kiitos, Annaleena!

      Poista
  14. Mikromandariinit?:D

    Minä ja veljeni tehtiin ikkunanlautamandariineja, siis annoimme lohkojen kuivahtaa jonkin aikaa ikkunalla. En kyllä ymmärrä miten viitsittiin syödä ne vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei _oikeasti_ ole mitään mielikuvaa mikromandariineista :) Ystävä yrittää selvästi juksata ;) Ikkunalautamandariinit kuulostaa herrrkullisilta.

      Poista
  15. Ihana Hannele ja huikean kuuloiset mikromandariinit *tirsk*

    Pitäiskin tehdä samanlainen postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *tirsk*, todellakin :D Kaikenmoista.

      Olisipa kiva nähdä Hanna pienenä!

      Poista
  16. Ihanat kuvat ja muistot. Meillä keittiö aina välillä aikamoisessa sotkussa kun kolmen pienen kanssa leivotaan, mutta ei ne sotkut haittaa kunhan lapset pääsevät kokeilemaan ja onnistumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kolmen-neljän ikäisenä olin topakasti sanonut äidilleni: Äiti, onko sinun mielestä järjestys tässä maailmassa kaikkein tärkeintä?

      Samaa mieltä olen edelleen :)

      Poista
  17. Jos haluaa saada hymyn huulille ja hyvää mieltä, niin kannattaa selvästi tulla katsomaan näitä kuvia :) Ihan mahtava meininki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla!

      Meininki on aina hyvä, kun saa kokata jonkun kanssa yhdessä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails