sunnuntai 31. elokuuta 2014

Shakshuka artisokalla ja oliiveilla




Perinteisessä shakshukassa yhdistyy kaksi herkkuani: tomaatti ja kananmuna. Nyt lisäsin pannulle vielä oliiveja sekä marinoituja artisokansydämiä - sydänystäviäni molemmat. Lopputulos oli loistava, kuten arvata saattaa.

Shakshukaa syödessä tuli väistämättä mieleen ikiaikainen totuus kokonaisuuden vaikutuksesta ruoasta saatuun kokemukseen. Kun seura on hymyilyttävän hyvää ja olosuhteet ovat mukavat, maistuu ruoka aina paremmalta. Shakshukaa nautin brunssilla purjeveneessä ennen pientä purjehdusreissua, rapujuhlien jälkeen. Seura sai poskilihakset kipeytymään viikoksi. Sanoinhan jotain kokonaisuudesta.


Resepti


Shakshuka artisokalla ja oliiveilla
2-4 annosta

tilkka öljyä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
n. 1/2 tl garam masala -maustetta (tai jeeraa)
n. 1/2 tl chilirouhetta (tai hieman tabascoa/srirachaa)
400g hyvää tomaattimurskaa
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
(tilkka punaviinietikkaa)

noin 10 oliivia
noin 5 artisokansydäntä
2-4 kananmunaa
tuoreita yrttejä

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota silppuja öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, garam masala ja chilirouhe ja pyörittele, jotta mausteet lämpiävät. Lisää tomaattimurska. Mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla ja anna kastikkeen poreilla pienellä lämmöllä vähintään vartti, mielellään hieman pidempään. Maista ja säädä tarvittaessa makua. Ole maltillinen suolan kanssa, sillä oliivit ovat suolaisia.

Lisää valmiiseen kastikkeeseen oliiveja sekä viipaloituja artisokansydämiä. Voit käyttää aivan hyvin valmiiksi marinoituja artisokkia, jotka myydään öljyssä (hyödynnä öljyä sipuleiden kuullottamisessa). Voit myös marinoida suolavedessä säilötyt artisokat itse: huuhtele ja valuta, mausta suolalla, valkosipulisilpulla ja yrteillä. Anna maustua muutama tunti.

Riko shakshukan päälle kananmunat ja anna niiden kypsyä sinulle sopivaan kypsyysasteeseen. Itse tykkämme löysistä keltuaisista, joihin dipataan lisäkkeenä tarjottavaa, hyvää leipää. Lisää vielä tuoreita yrttejä ja tarjoile heti.



maanantai 25. elokuuta 2014

Piknikille!


Rakastan retkiä: pieniä retkiä, pitkiä retkiä, nuotioretkiä ja piknikhetkiä. Matkan ei tarvitse olla aina pitkä, pääasia on lähtemisen ja kotiin- tai arkeenpaluun muodostama ympyrä, jonka kehälle pujahtaminen katkaisee tavalliset arjen toiminnot.



Retkillä keskiössä ovat tietenkin hyvät eväät. Joskus evääksi riittää taskussa olevat omenat, joskus eväitä on mukana koko kylän tarpeiksi. Yksi suosikkieväistämme on hodari, jonka muunneltavuus ja helppous ovat omaa luokkaansa. Pakkasesta mukaan otetut sämpylät toimivat kylmäkalleina nakeille ja matkan aikana purkissa marinoituville kasviksille - kätevää, eikö totta. Perillä aukaistaan voipaperikäärö, paistetaan nakit nuotiolla ja kaadetaan pikapikkelöityjä kasviksia hodarin sisään. Hodarin väliin sopivat esimerkiksi nämä reseptiarkistosta löytyvät lisäkkeet:

Kesän aikana olen muistuttanut teitä ja itseäni sinivalkoisista jalanjäljistä ja pientenkin tekojen, sen lisäkympin, vaikutuksesta suomalaisten työpaikkoihin. Enkä luovu muistuttelusta vieläkään, sillä heinäkuisten muurinpohjalettujen jälkeen maailma on taas muuttunut. Lännen ja idän väliset pakotteet ravistelevat voimakkaasti Suomen taloutta, eikä uusien työpaikkojen luominen ole ainakaan helpottunut. Myös retkieväissä suomaisten tuotteiden suosiminen on helppoja: sämpylän väliin laitetaan suosikkinakkejamme (Kivikylän kotipalvaamo) ja termarikahvin lisäksi juomaksi valitaan raikas kivennäisvesi (Hartwall). Mukana säntäilevät karva-assarit saavat myös kotimaista rouskuteltavaa (Best-In).

Kampanjasivulla on edelleen käynnissä kilpailu - osallistu ja voita !



www.blogirinki.fi

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Raparperi-seljankukkahillo


Raparperinvarret alkavat olla jo hieman puisevia, ne muistuttavat olemuksellaan siitä vääjäämättömästä tosiasiasta, jota en halua edes ääneen sanoa. Tiedätte kyllä.

Leikin hetken sitä hetkeä, kun kaikki on juuri puhjennut kesäiseen loistoon kirkkaan vihreänä ja hentona. Laitoin alkukesän purkkiin ja yhdistin raparperiin toisen makuaistiani hivelevän herkun: seljankukan. Voimakkaimmin hillossa maistuu raparperi, jolle seljankukka antaa uusia sävyjä ja syvyyttä.

Resepti

Raparperi-seljankukkahillo

n. 1/2 kg raparperia
n. 1 1/2 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
1 dl hillosokeria
(muutama pyöräytys vaniljamyllystä)
 
Ota raparpereista kaikkein paksuimmat ja säikeisimmät kuoret pois ja pilko raparperinvarret kattilaan. Mittaa kattilaan myös mehu ja hillosokeri. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia eli kunnes raparperi on pehmennyt. Mausta halutessasi vaniljalla, purkita kuumana puhtaisiin purkkeihin.
 
Raparperi-seljankukkahillo sopii erinomaisesti maustamattoman jugurtin tai jäätelön kaveriksi.
 
 
 


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ookko nää syöny?


Kiitos kysymästä, olen syönyt!

Ravintolapäivä tarjosi Oulussakin valtavan paljon vaihtoehtoja. Ravintoloitsijat olivat vallanneet puistot ja kadunkulmat, autotallit ja pihamaat, eikä asiakkaista näyttänyt olevan pulaa. Tunnelma oli keskustassa karnevaalimaisen iloinen - tämän tunnelman toivoisin kaupungissa säilyvän.



Ookko nää syöny? -ravintola tarjosi porsaan ribsejä ja klassisia juustoburgereita Snellmanin puistossa. Kaverukset olivat värkänneet miehekkäät tynnyrigrillinsä itse ja tyylikkäät asut viimeistelivät ilmeen. Ruoka oli erinomaista ja meininki kiireestä huolimatta rennon letkeää. Kympin annokset sisälsivät tölkin limsaa ja olivat kooltaan niin reiluja, etten ribsien jälkeen jaksanut syödä kierroksellani muuta. Ehkä puolikkaan annoksen olisi saanut puolella hintaa?


Saman puiston toisella kulmalla kävi kuhina pehmisräiskäleitä tarjonneen Café Pirteän teltalla. Näytti melkein liian hyvältä. Myös etiopilais-eritrealaisen ravintolan tarjonta oli, monen muunkin mielestä, herkullista. Onneksi Mesob on ravintolapäiväkonkari - seuraavalla kerralla aloitan heidän kojultaan.



Teatterin kulmalla ollutta kahvilaa en voinut enää ohitttaa. Kolme 12-vuotiasta suklaamurusta oli leiponut herkullisia muffinseja, suklaamurusten muffinseja. Otin kaksi kotipakettiin. Sekä karpalo-valkosuklaa että omena-kaneli muffinsit olivat meheviä ja maukkaita. Jos osaisin leipoa puoliksikaan noin herkullisia muffinseja, perustaisin heti kahvilan. Ihania, nuoria leipureita!



 Ravintolapäivä on kasvanut kolmessa vuodessa muutaman kymmenen helsinkiläisen pop up -ravintolan tapahtumasta maailmanlaajuiseksi ruokakarnevaaliksi. Tänään yhden päivän ravintoloita oli yli kaksi tuhatta ympäri maailmaa. Seuraavan kerran tuhannet yhden päivän ravintolat avaavat luukkunsa marraskuun 15. päivä.



lauantai 16. elokuuta 2014

Budapest - raunioravintoloita ja kylpyläloistoa



Budapest oli Via Baltican ja eteläisen Puolan kautta Unkariin suuntautuneen kesälomamatkamme pääkohde. Kevään työruuhkassa olin ehtinyt tutustua kaupunkiin etukäteen luvattoman huonosti, eikä edellisen käynnin muistikuvista ollut juurikaan apua. Liki kolmenkymmenen vuoden takaa muistin kukkulalla syödyt saksanpähkinät, kellariravintolan pyörivän pöydän sekä ravintolaan jääneet hiuslenkit. Emme löytäneet hiuslenkkejä, mutta löysimme valtavasti kiehtovia paikkoja ja ravintoloita.

Lomakohteena Budapest on upea. Kaupunki on kaunis ja tarjonnaltaan monipuolinen, eivätkä hinnat huimaa päätä. Paikallisliikenne on sujuva ja vaivaton, ja keltainen, maailman kolmanneksi vanhin metrolinja jo nähtävyys itsessään. Vaikka turistin näkökulmasta paikallisliikenne onkin toimiva, olivat polkupyörät ehdottomasti paras tapa tutustua kaupunkiin. Keskusta-alue on helposti haltuun otettavissa ja välimatkat ovat varsin lyhyitä. Me huristelimme pitkin katuja omilla jopoillamme, mutta keskustassa on myös vuokrattavana valkoisia menopelejä. Suosittelemme.


Budapest on myös ruoka- ja ravintolakohteena loistava. Ravintoloissa on valinnanvaraa jokaiselle kukkarolle ja parhaimpienkin tähtiravintoloiden hinnat ovat Suomen hintatasoon nähden kohtuullisia. Paikallinen ruokakulttuuri näkyy kaupungissa mukavan selkeästi, mutta myös uudet aallot ja trendit ovat näkyvissä. Parhaat paikat löytyvät, kuten liki aina, pääkadulta kaksi tai kolme korttelia sivuun. Joskin yksi poikkeus vahvistaa taas säännön: suuri kauppahalli on pää(ostos)kadun päässä.

Yksi ehdottomasti kokemisen arvoinen kohde on ydinkeskustan tuntumassa oleva Budapestin seitsemäs kaupunginosa, joka on vuosikymmeniä sitten ollut kaupungin köyhintä aluetta, juutalaisten asuinaluetta. Vanhojen juutalaiskorttelit ovat kuluneen vuosikymmenen aikana muuttuneet eläväksi ravintoloiden ja baarien keskittymäksi, jota on verrattu Berliinin Kreuzbergiin. Paikalliset kutsuvat ravintola-aluetta nimellä Romkocsma - raunioravintolat (engl. ruin pubs).

 
Seitsemäs kaupunginosa on säilytetty kuta kuinkin vuoden 1945 muodossaan, mutta osin sortuneiden kaupunkikortteleiden kohtalosta, jopa purkamisesta, on kuulema käyty kulisseissa kovaa vääntöä. Vaikka alue ravintoloineen on todella viehättävä, ei kujia kulkiessa ja ränsistyneitä taloja katsoessa voi välttyä ajattelemasta vuosikymmenten takaisia tapahtumia, ihmisten kohtaloita ja elämäntarinoita. Historia on läsnä. Mutta kun pitäytyy nykyisyydessä, on seitsemäs kaupunginosa loistava paikka syödä ja juoda - alue on varmasti parhaimmillaan pimeinä ja lämpiminä kesäiltoina. Mehän tietysti tutuistuimme alueeseen sivistyneesti päivänvalossa lounaalla ja baarikierroksella.



Ruoasta nauttimisen lisäksi Budapestissä kannattaa ehdottomasti käydä myös kylpylässä. Me vietimme päivän kaupunginpuistossa sijaitsevassa, kauniissa Széchenyin terveyskylpylässä, jonne pääsee kätevimmin edellä mainitulla keltaisella metrolinjalla. Kylpylä oli upea kokemus kesäkuumalla, mutta talven pimeinä hetkinä ulkoaltaista nouseva höyry tekee tunnelmasta taatusti maagisen. Myös Gellértin kylpylä on vanha, kaunis ja suosittu.

Kokosimme alle muutamia ravintoloita ja muita ruokakohteita, jotka totesimme reissullamme suositusten arvoisiksi. Alla mainittujen lisäksi suosittelemme, kuten aina, tutustumaan paikalliseen, tavalliseen ruokakauppaan. Markettien tarjonta ja paikallisten tekemien ostosten seuraaminen kertoo yllättävän paljon ruokakulttuurista ja tavasta suhtautua ruokaan.



Ruben oli ainoa ravintola, johon varasimme pöydän etukäteen. Ystäväperheen kanssa nautittu illallinen oli kaikin puolin loistava. Rubenin ruoka oli suoraviivaista ja todella herkullista, annosten maut olivat tunnistettavissa selvästi. Lisäpisteitä Ruben saa listan annosten muokkaamisesta lapsille mieluisemmiksi.

Szimpla Kert (Kazinczy utca 14) on raunioravintoloista ensimmäinen ja kuuluisin. Me joimme Szimplassa lasilliset, ja toinen meistä haaveili pitävänsä siellä rokkikonsertin. Yksi seurue piti selvästi palaveria ja toiset tekivät opintotehtäviään. Iltaisin meno on ehkä villimpi. M e n e! Kuvat 3 & 5.

Vintage Garden (Dob utca 21) sijaitsee seitsemännessä kaupunginosassa, mutta kuvankaunista ravintolaa ei voine laskea perinteiseksi raunioravintolaksi. Vintage Gardenissa pöydissä on tuoreet ruusut ja maalaisromanttinen sisustus on viimeisteltyä. Laventelilemonade ja Vintade Garden -drinkki olivat huikean hyviä. Kuvat 1 & 2.

Hummusbar. Lapsille tulee jano heidän nähdessään vettä tai limpparia. Minulle taas tulee nälkä heti, kun näen sanan hummus. Hummus, heikkouteni. Hummusbareja on Budapestissa useita. Aamupäiväpalaksi syöty salaattipita hummuksella oli loistava ja muutkin annokset houkuttelevia. Lounasaikaan kaksi nähtyä Hummusbaria olivat täynnä.

Suuri kauppahalli (Nagycsarnok) on Euroopan suurin kauppahalli. Kolmessa kerroksessa on valtava valikoima. Tarjonnassa näkee ruokakulttuurin painotuksen: liha-, etikkasäilyke ja kasvispuoteja oli rivikaupalla, kun taas kalaa myytiin vain kahdessa paikassa. Yläkerrassa on tekstiilejä sekä ravintoloita. Kauppahallissa syöty lounas on varmasti hintansa väärti. Kuvat 8 & 9.

Raday Utca  on keskustan tuntumasta lähtevä pitkä katu, jonka varrella on runsaasti ravintoloita, myös Michelin-tähditetty Costes.


torstai 14. elokuuta 2014

Neljä vuotta!


Ystävät, tuttavat ja kyläläiset!
Neljä vuotta sitten toivotin teidät tervetulleeksi Kokit ja Potit -ruokablogiin. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti - loistavassa seurassa ja hyvän ruoan äärellä viihtyy.


Kiitos jokaiselle lukijalle, piipahtajalle ja palaajalle. Kiitos ilahduttavista kommenteista, peukuista, seuraamisesta ja kannustuksesta. Olette huikeita! Blogi on antanut enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Olen oppinut uusia asioita ja kokenut hienoja hetkiä, nauttinut elämästä ja tavannut uskomattoman upeita ihmisiä. Ja syönyt todella hyvää ruokaa.

Toivon, että löydätte inspiraatiota ja koette iloa ja onnistumisia. Niin mekin teemme.

Palataan!



maanantai 11. elokuuta 2014

Sitruunan ja valkosipulin makuista tuotekehitystä



Viimeisen reilun vuoden aikana olen syönyt voita enemmän kuin ikinä. Olen testaillut, vertaillut, kirjannut ylös huomioita, kehittänyt reseptejä ja raportoinut havainnoistani palaverissa ja lomakkeilla. Syönyt vähän lisää voita ja viilannut reseptejä vieläkin paremmiksi.

Kuusi Blogiringin blogia on tehnyt yli vuoden ajan yhteistyötä Valion kanssa syyskuussa lanseerattavien uutuustuotteiden, maustettujen voiden, kehitysprosessissa - näinkin bloggaajien kokemusta ja taitoa voi hyödyntää. Kotikokeille lähetettiin koodattuja tuotenäytteitä, joita arvioitiin, ja joita testailtiin ruoanlaitossa ja leivonnassa. Maustetut voit, sitruuna ja valkosipuli, on valmistettu luonnollisista raaka-aineista, ja niitä voi käyttää sekä ruoanlaitossa että leivonnassa tai sellaisenaan. Molempien voiden maku on luonnollinen, intensiivinen ja raikas.

Palataan kehittämiini resepteihin myöhemmin syyskuussa, kun maustetut voit saapuvat kauppoihin. Sen jo paljastan, että kuvassa olevat sitruunaiset jugurttipannukakut ovat tyrmäävän hyviä.

www.blogirinki.fi
Yhteistyössä Valio

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Chimichurri



Chimichurri on kastikkeiden moniottelija. Vaikka alunperin argentiinalainen kastike on tarkoitettu lihan kaveriksi, sopii se lisäkkeeksi ja maustajaksi liki mihin ruokaan tahansa - ehkä kaurapuuroa lukuun ottamatta. Kastike aina sekoittajansa näköinen, mutta yhteistä kaikille chimichurreille lienee persilja, valkosipuli ja öljy.

Meidän reseptin pohjana on toistakymmentä vuotta sitten tamperelaisen ravintolan keittiöstä, ystävän kautta saatu resepti, jota olemme vuosien aikana muokanneet omanlaiseksemme. Alkuperäisessä reseptissä käytettyä porkkanaa raastamme mukaan ajoittain, se tuo mukavasti makeutta ja väriä kastikkeeseen.

Chimichurri sopii myös pakastettavaksi, joten jos lehtipersiljapuskat ovat kasvaneet kesän lämmössä tuuheiksi, on chimichurri erinomainen tapa saada vihreä kulta talteen syksyksi.



Resepti



Chimichurri-kastike

4 dl lehtipersijaa silppuna
1 shalottisipuli tai pieni keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 2 dl oliiviöljyä
3/4 dl riisiviinietikkaa
1 tl suolaa
3/4 dl tummaa sokeria (esim. muscovado)
1/2-1 tl chilitahnaa (tai tuoretta chiliä maun mukaan)
n. 1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa

Silppua ja mittaa lehtipersilja, voit käyttää huoletta myös ohuet varret. Mitta ei ole nökönuuka, kuten ei mikään reseptin mitoista. Kuori sipulit ja laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen. Surruuttele tasaiseksi. Maista ja säädä makua. Laita kastike tekeytymään jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Makujen tasaannuttua maista uudelleen ja säädä tarvittaessa.

HUOM! Oliiviöljyn määrällä voit säätää kastikkeen paksuutta. Joskus tahnamainen chimichurri on ruoalle sopiva lisäke, joskus taas kaivataan notkeampaa kastiketta. Kahdella desillä kastikkeesta tulee paksuhkoa.




perjantai 1. elokuuta 2014

Tomaatin kasvatus - latvominen ja lehtien poistaminen


On aika palata tomaattiasioiden pariin. Kesän aikana tarhuri on päässyt helpolla tomaatinkasvatuksessa, sillä varkaiden poisto ja kastelu ovat olleen liki ainoita tarvittavia toimenpiteitä.

Sadokauden kiihtyessä on hyvä muistaa kaksi helppoa ja raakileiden kypsymistä jouduttavaa hommaa. Tomaatin latvominen eli latvan katkaisu kertoo runkotomaatille: on aika kypsyttää sato. Tomaatti ei enää kuluta energiaansa rungon pituuden kasvattamiseen ja uusien kukkavanojen tuottamiseen, vaan suuntaa voimansa sadon kypsyttämiseen. Latva on hyvä katkaista, kun kasvihuoneen katto tulee vastaan, tai kun tomaatti on kasvanut keskimittaisen miehen mittoihin. Käytännössä latvominen ajoittuu heinäkuun loppupuolelle tai elokuun alkuun.


Toinen raakileiden kypsyttämistä jouduttava, ja kasvin terveyttä edistävä, puuha on lehtien poistaminen. Lehtiä poistetaan kahdesta syystä. Raakileet saavat enemmän valoa ja väljemmässä kasvustossa ilma kiertää paremmin, eikä muhiva kosteus aiheuta niin helposti homeongelmia.

Lehtien poistamisessa on kuitenkin oltava maltti mukana. Hyvä sääntö on poistaa lehtiä korkeintaan kerran viikossa, jotta kasvi ehtii parantaa haavansa ennen seuraavaa karsimista. Yhdestä tomaatista ei saisi kerralla poistaa kuin kaksi tai kolme lehteä - kasvi tarvitsee lehtiä yhteyttämiseen. Useassa lähteessä on mainittu myös, että lehtiä poistetaan vain kypsyvän tomaattitertun alapuolelta. Käytännössä poistan ensisijaisesti alalehtiä, mutta kasvusto ollessa todella tiheää annan valoa viidakkoon poistamalla lehtiä myös ylempää. Lehdet on hyvä poistaa oksasaksilla rungonmyötäisesti.

Hyvää satokautta, ystävät!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails