maanantai 29. syyskuuta 2014

Helpot valkosipulisimpukat


Tämän helpommaksi ei alkuruoan tai iltapalan tekeminen voi enää tulla eikä mennä: avataan simpukkapurkki, avataan voipaketti ja näytetään yhdistelmälle pannua tai uunia. Lisäkkeeksi sopii tomaatti, tuore timjami ja vaalea leipä.

Helpot valkosipulisimpukat sopivat niihin hetkiin, kun aika tai energiataso ei riitä monimutkaisten pikkuruokien valmistukseen. Viime viikkoina niitä hetkiä onkin riittänyt, mutta kyllä se tästä taas helpottaa. Simpukat voi laittaa uuniin myös yllätysvieraiden kolkuttaessa ovea, sillä sekä säilykesimpukat että voi säilyvät hyvin kaapissa avaamattomana. Alle kymmenessä minuutissa simpukat ovatkin jo valmiita tarjottavaksi.


Toissa kesänä saimme kotikeittiöön testattavaksi kolmenlaista valkosipulivoita, joista arvioitiin sekä makua, käytettävyyttä että ulkonäköä. Tykkäsimme voista, jossa valkosipulia oli runsaasti, näkyvinä ja pienehköinä hiutaleina. Valion uudessa valkosipulivoissa onkin syvä ja mukavan voimakas valkosipulin maku, mutta maku on kuitenkin pehmeä, ei kitkerä. Simpukoiden lisäksi testasin voita myös grissinien leivonnassa loistavin lopputuloksin. Myös esimerkiksi sipulin kuullottamisessa valkosipulivoi on toimiva, sillä kun lämpötila on maltillinen, ei valkosipuli pala vaan antaa hyvää makua.



Resepti




Helpot valkosipulisimpukat
2-4:lle

simpukat
200g (1 prk) savustettuja simpukoita
n. 50g valkosipulivoita
ripaus suolaa

lisäksi
tomaattia kuutioina
tuoretta timjamia
vaaleaa leipää tai patonkia


Voit valmistaa ruoan joko paistinpannulla tai etanapannuilla. Laita simpukoita etanapannujen koloihin. Yhteen koloon mahtuu keskimäärin kaksi simpukkaa. Ripottele pieni määrä suolaa simpukoiden päälle. Laita jokaiseen koloon myös valkosipulivoita. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia eli kunnes voi on sulanut ja simpukat ovat kuumia. Ota pannut uunista, lusikoi simpukoiden päälle kuutioitua tomaattia sekä tuoretta timjamia. Tarjoa vaalean leivän tai patongin kanssa. Leivänpalasella saat talteen koloihin jääneen valkosipulivoin.

Jos valmistat simpukat  pannulla, laita valutetut simpukat sekä kuutioitu voi lämmitetylle pannulle ja paista muutama minuutti. Tarjoa kuten edellä.


www.blogirinki.fi


 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Salaatti syksylle: lehtikaalia, kvinoaa ja punajuurta


Syksyn mehevimmän salaatin pääraaka-aineet löytyivät kasvimaalta siitäkin huolimatta, että pakkasyöt ovat tehneet jo selvää monesta kasvista. Siinä missä kesäkurpitsan loppusato pehmeni yhdessä yössä, kun tarhuri ei ollut katsonut sääennusteita, ovat punajuuri ja lehtikaali huimia sissejä. Ne eivät hetkahda syksyn myrskyjä, halloja ja jäätäviä sateita, vaan kasvavat ja pulskistuvat syksyn saapuessa - salaatti onkin ylistys syksylle.

Jos sipsejä ei lasketa, pidän lehtikaalista eniten juuri näin: raakana ja raikkaana. Kun lehtikaalin silppuaa pienehköksi ja möyhii sekaan hieman öljyä ja pienen hippusen suolaa, pehmenee jämäkän kaalin rakenne ja samoin taittuu myös aavistuksen ruohomainen maku. Punajuuri sopii lehtikaalin pariksi todella hyvin, erityisesti kun sen paahtaa uunissa reunoilta rapeutuviksi lanteiksi. Kvinoa tekee salaatista entistä ruokaisamman, sillä se sisältää lehtikaalin lailla hyvän määrän nälkää pitävää proteiinia. Fetajuuston sijaan päälle voi laittaa paistettua vuohenjuustoa, valitse oma suosikkisi.



Resepti



Lehtikaali-kvinoa-punajuurisalaatti fetajuustolla

nippu lehtikaalia
1-2 tl oliiviöljyä + ripaus suolaa

n. 1 dl kvinoaa
vettä keittämiseen (+ hieman suolaa)
2-3 punajuurta
huiskaus oliiviöljyä
huiskaus vaaleaa etikkaa (esim. vaalea balsamico)
fetajuustoa

kastike
1 osa vaaleaa etikkaa
1 osa oliiviöljyä
hunajaa
suolaa 

Olen samaa mieltä kanssasi. Resepti ei ole kovin tarkka. Tämä on niitä ruokia, joissa omaan makuun on pakko luottaa, sillä kyseessä on suolan, makeuden ja hapon pyhä kolminaisuus. Maistele ja säädä oman makusi mukaan, silloin siitä tulee hyvä. Kukaan muu ei osaa tehdä sinun suullesi parempaa

Huuhdo ja kuivaa lehtikaalit. Poista paksu lehtiruoti. Revi tai pieni veitsellä kaalinlehdet. Sekoita kulhossa kaalisilppu ja pieni määrä öljyä ja suolaa. Käsin möyhien saat parhaan lopputuloksen. Keitä kvinoa paketin ohjeen mukaan. Keitä mielummin hieman ali kuin yli, sillä al dente kvinoa pysyy ilmavampana. Voit maustaa kvinoan keitinveden ripauksella suolaa. Kvinoan keittyessä paahda kuoritut punajuurilantit (noin 1/2 senttiä paksut) 180 asteisessa uunissa. Ennen uuniinlaittamista huiski lanteille vähän öljyä ja etikkaa sekä suolaa. Huomaa, että kun suolaa laitetaan moneen palaseen, kannattaa sen määrän kanssa olla maltillinen. Paahda punajuurilantteja, kunnes ne ovat paahtuneet reunoilta hieman rapeiksi (noin 10-15 minuuttia).

Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Jos hunaja ei suostu sekoittumaan, lämmitä kastiketta hieman mikrossa tai kattilassa. Kokoa osasista kokonaisuus. Sekoita hieman jäähtynyt kvinoa lehtikaalin ja punajuurilanttien kanssa. Sekoita joukkoon kastike. Maista ja säädä makuja tarvittaessa. Viimeistele salaatti fetajuustolla.



maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksy purkissa - mausteinen pihjalanmarjahyytelö

 

Kun kesä alkaa kääntyä syksyksi, purnaan aina hetken. En haluaisi luopua kesän valosta ja vapaudesta, raikkaasta vihreydestä. Mutta sitten kun syksy saa siivet alleen, ja värit ylleen, ihmettelen, miksi en taaskaan ottanut vastaan tätä upeaa vuodenaikaa innolla - syksyhän on ihan mahtavaa aikaa.


 

 

Syksyssä parasta on värikkyys. Värien kirjo on valtava sekä puiden ja pensaiden lehdissä että syksyn sadossa. Kuvissa olevat väriterapiapalat on tallennettu meidän pihallamme. Sadon sävyt ovat hämmentävät moninaisia. Lehtikaali keikistelee vielä täydessä vihreydessään ja ruusukaalit (ekat ikinä!) näyttävät suorastaan heleiltä, kun taas munakoiso ja viinirypäleet ovat miltei mustia. Tomaatin väriloisto on vain parantunut syksyn edetessä, tosin tämän viikon kylmyys saattaa laittaa tomaatit koville. Lamoherukan lehdet ovat joka syksy ensimmäisenä, ja liki viimeisenäkin, valloittavissa ruskan sävyissä.



Eikä syksyn sadosta nauttiakseen tarvitse todellakaan olla tarhuri. Metsät pullistelevat sieniä ja puolukoita, eikä pihlajanmarjoja (katso mausteisen hyytelön resepti alla) ole pitkään aikaan ollut näin runsaasti. Moni painii myös omenapaljouden kanssa ja on vain hyvillään, jos joku nappaa mukaansa pussin tai pari.

Tai sitten voi käydä korjaamassa satoa kaupan pakastealtaalla ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Vaikka kasvikset ovatkin voittamattomia tuoreina, ovat esimerkiksi kotimaiset herneet (Apetit) aivan loistavia pakasteinakin. Osasyynä lienee se, että herneiden matka pellolta pakkaseen kestää vain kaksi tuntia, mikä on muuten paljon lyhyempi aika kuin minun eilisen sienisaaliin saaminen säilöön kesti.




Suomalaista tuotantoa voi tukea monella tavalla. Minä tartuin viikonloppuna haasteeseen laittamalla syksyn purkkiin. Vetäisin tossut (Reino ja Aino) jalkaan ja riivin pihapihlajasta marjoja. Maustoin tutun pihlajanmarjahyytelön nyt uudella tavalla: tähtianiksella ja kanelilla (Meira). Mausteet antoivat hyytelölle erinomaisia makusävyjä, ja saivat sen maistumaan yllättäen hieman kirsikkaiselle.

Vuoden loppuun saakka jatkuva Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on varmasti tullut kaikille jo tutuksi - toivottavasti olet ottanut jo haasteen vastaan. Pienet valinnat, ja kympit sinne tänne, saattavat tuntua mitättömiltä, mutta jokaisen tekemillä valinnoilla on vaikutusta. Let's do it!


 

 

Resepti


Mausteinen pihjalanmarjahyytelö

1 litra pihlajanmarjoja
3 dl vettä

3 dl hillosokeria (kun mehua 5 dl)
1 tähtianis
1 kanelitanko

Perkaa pihjalanmarjat ja huuhtele ne huolellisesti juoksevalla, kuumalla vedellä. Keitä marjat mehuksi: Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla noin 20 minuuttia, ota pois levyltä ja anna hautua vielä kannen alla noin vartti. Siivilöi mehu talteen (kerran siivilöin kätevänä emäntänä suoraan lavuaariin, en suosittele). Jos haluat aivan kirkasta hyytelöä, älä painele marjoja. Minä en tietenkään malttanut olla painelematta. Mittaa mehun määrä, sillä se vaikuttaa hillosokerin määrään. Meillä mehua kertyi viisi desiä.

Laita mehu kattilaan ja mittaa sopiva määrä hillosokeria. Heitä kattilaan myös tähtianis ja kanelitanko. Sekoita ja anna poreilla hiljalleen 10 minuuttia. Testaa, onko hyytelö valmista laittamalla lautaselle lusikallinen seosta. Jäähdytä pieni hetki ja vedä keskelle vako. Jos vako ei valu umpeen, on hyytelö valmista. Muutoin jatka keittämistä vielä muutama minuutti, kyllä se siitä hyytyy.

Kuori keitoksen päälle tullut vaahto tarkasti pois, nouki myös mausteet pois, ja purkita hyytelö heti puhtaisiin purkkeihin.






www.sinivalkoinenjalanjalki.fi


www.blogirinki.fi

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Minkä nuorena oppii

On asioita, jotka eivät muutu. Keittiössä koettu riemu ja taikinaisten sormien herkullisuus kuuluvat elämäni peruspilareihin, joita isotkaan myrskyt eivät ole muuttaneet.

Vanhempani ovat selvittäneet vuosien varrella miljoonat keittiösotkut, uuninpohjalle valuneet pannarit ja pelastaneet epäonnistuneet yritykset. Jossain vaiheessa isosiskolla taisi olla eniten sietämistä, kun yritimme leipoa ystäväni kanssa noin viisi kertaa viikossa suklaamuffinseja. Lopputuloksesta kertonee parhaiten siskolta taannoin saatu lahja: muffinsiopus - sillä osa-alueella olisi kuulema eniten petrattavaa. Mutta mikä tärkeintä, olen aina saanut tehdä ja riemuita, harjoitella ja onnistua, osallistua ja olla mukana. Ne kokemukset kantavat muillakin elämän osa-alueilla.


























Kuvat ovat arkistoaarteita noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Kaakeleista sen huomaa.



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

7 sortin tapaspöytä

 

Pöytään katettiin sen seitsemän sorttia tapaksia ja laseihin kaadettiin nektariini-vadelmasangriaa. Tänä vuonna serkkujuhlia vietettiin espanjalaisellaa ruokateemalla.


Alkupalaksi katettu runsas tapas-pöytä taittoi nälän ja antoi emännille aikaa valmistella pääruokaa kaikessa rauhassa. Eikä ruokaa aivan heti ehdittykään laittaa; oli kiire päivittää kuulumisia, jatkaa ikiaikaisia jääkiekkokeskusteluja ja nauraa parhaassa mahdollisessa serkkuseurassa.


Suuren peilin päälle katettiin sekä klassisia espanjalaisia tapaksia että muualta lainattuja makuja. Osa alkupaloista kasattiin leipäviipaleen päälle, osa laitettiin peilille siltään. Tapakset ja kynttilät tekivät kattauksesta kokonaisuudessaan upean. Seitsemän sortin tapaspöytään katettiin:

  • Sitruuna-hunajamarinoidut oliivit
  • Kylmä kesäkurpitsashotti
  • Rapu-chorizovarras
  • Patatas bravas & aioli
  • Manchegoa, omenahilloa & ilmakuivattua kinkkua leivällä
  • Chevre-punajuurileipä 


Kiitos serkuille ihanista kemuista ja erityiskiitos siskolleni suunnittelu- ja kokkausavusta. Ensi vuonna juhlitaan Etelä-Suomessa.




sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Herukkapiirakka maisemakahvilan tapaan


Herukkapiirakka on kuin alkavan syksyn päivä parhaimmillaan: raikas ja kirpeä, joka kuitenkin muistuttaa vielä kesästä. Piiras on myös luvattoman maistuva tapa taikoa hävikistä herkkua, sillä parasta ennen päivänsä jo elänyt maitorahka ja hieman ylikypsät, tai edellisvuodelta pakkasessa olevat, herukat sopivat siihen loistavasti. Toki uuden sadonkin herukat käyvät piirakkaan vaikka suoraan puskasta.

Hämeenkyrön maisemakahvilan piirakan salaisuus piilee neljässä kerroksessa, joista osa on meheviä ja osa rapeita – kokonaisuus on suussasulava. Alunperäinen piirakka on tehty raparperista, mutta viinimarjoilla siitä tulee vähintäänkin yhtä hyvää. Jos haluat käyttää piirakkaan loppukesän hieman puutuneet raparperinvarret, kannattaa ne kuoria huolellisesti ja pehmittää kattilassa tilkassa vettä ennen piirakkaan piilottamista.

Tein piirakan alkuperäisreseptiä noudattaen, joskin korvasin tavallisen sokerin hienolla ruokosokerilla ja osan jauhoista spelttijauhoilla. Alla oleva ohje on lisäksi puolitettu alkuperäisestä. Puolikkaasta annoksesta tulee sopivan kokoinen tavalliseen irtopohjavuokaan ja siitäkin riittää syötävää noin kymmenelle hengelle. Tee ohje kaksinkertaisena, jos haluat tehdä herkkua uunipellillisen.




Resepti






Herukkapiiras maisemakahvilan tapaan

10 annosta

Ainesosat

muruseos
4 dl vehnäjauhoja (voit korvata puolet ruis- tai spelttijauhoilla)
1 1/2 dl hienoa ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
muutama pyöräytys vaniljamyllystä (tai 1 tl vaniljasokeria)
125g voita

pohja
n. 2/3 osaa muruseoksesta
1 dl piimää
1/2 kananmuna (tai kokonainen S-muna)

täyte
n. 1/2 l punaherukoita ja/tai mustaherukoita
250g (1 prk) maitorahkaa
1 kananmuna (+se mahdollinen pohjasta jäänyt puolikas)
1 dl hienoa ruokosokeria

päälle
n. 1/3 muruseoksesta


Valmistusohjeet 

Aloita muruseoksesta. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi muruksi. Siirrä noin kaksi kolmasosaa muruseoksesta toiseen kulhoon ja lisää joukkoon piimä. Riko kananmuna kuppiin, riko rakenne haarukalla voimakkaasti sekoittaen. Kippaa noin puolet kananmunasta taikinan joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina (tarvittaessa voideltuun) irtopohjavuokaan (halkaisija 24 cm). Ripottele marjat pohjan päälle. Sekoira rahka, kananmuna ja sokeri tasaiseksi seokseksi ja kaada se marjojen päälle. Laita vielä rahkaseoksen päälle loppu muruseoksesta.

Paista 175-asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Tarjoa haaleana tai huoneenlämpöisenä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

_____





maanantai 1. syyskuuta 2014

Sitruuna-jugurttipannukakut



Muutama viikko sitten kerroin teille uusista maustevoista, joiden tuotekehityksessä sain olla mukana. Nyt tuotteet ovat saapuneet kauppoihin, joten on aika paljastaa ensimmäinen resepti. Sitruuna-jugurttipannukakut ovat amerikkalaistyyppisiä, pieniä pannareita, joista jugurtti ja sitruunavoi tekevät aivan erityisen raikkaita ja herkullisia.

Pannukakut saivat myhäileviä nyökkäyksiä jo viime kesänä, kun resepti oli vasta kehitteillä. Viime viikolla siskoni kiristi, uhkaili, lahjoi ja pyysi pannareiden ohjetta jo etukäteen, enkä uskaltanut olla antamatta. Kolmen sukupolven testausryhmän tuomio oli yltiöpositiivinen. Kaksi vanhinta sukupolvea saattaisivat ehkä siloitellakin mielipidettään pitääkseen minut hyvällä mielellä, mutta nuorimpien ruokakriitikoiden arvio on aina rehellinen. Herkkujen suhteen varsin kriittinen viidesluokkainen oli sanonut: "Äiti, nyt joudut paistamaan näitä paljon. Löyty nimittäin minun uus herkku!"



Resepti



Sitruuna-jugurttipannukakut 


lettutaikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
½ dl hienoa ruokosokeria
2 kananmunaa
1 ½ dl turkkilaista jugurttia
1 dl maitoa
2 rkl sitruunamehua
50g sitruunavoita



lisäksi
sitruunavoita paistamiseen
ranskankermaa tai turkkilaista jugurttia
sitruunaa
vaahterasiirappia, hunajaa tai sokeria
mustikoita tai pensasmustikoita


Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Riko toiseen kulhoon kananmunat ja lisää jugurtti, maito sekä sitruunamehu. Sekoita. Yhdistä seos kuiviin aineisiin ja lisää taikinaan sulatettu sitruunavoi. Paista pannukakkuja lettupannulla keskilämmöllä molemmin puolin. Tarjoa jugurtin tai ranskankerman, sitruunalohkojen, vaahterasiirapin ja mustikoiden kanssa. Perinteisen aamupalan lisäksi pannukakkuja voi aivan yhtä hyvin nauttia myös brunssilla, iltapalalla tai kahvin kanssa.


www.blogirinki.fi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails