lauantai 29. marraskuuta 2014

Sloppy Joe linsseistä


Olemme molemmat olleet aina sekasyöjiä - kohtuudella kaikkea on ruokamottomme. Kasvisruoka on meillä kuitenkin arkeen vahvasti kuuluva palanen, yksi ruokavaliomme peruspilareista. Viime syksynä vietin Lihatonta lokakuuta lähinnä tarkkaillakseni sekä itseäni että ympäristöämme. Hämmennyin. Kotona kaikki sujui hyvin, ja söimme samanlaista, tavallista kotiruokaa kuin ennenkin. Vain muutaman kerran kaipasin heikkoa kohtaani, rapeksi paistettua ilmakuivattua kinkkua. Kodin ulkopuolella vasten kasvojani iski karu totuus: kasviksia pidetään lisäkkeenä, ei pääruokana. En ollut ajatellut asiaa aiemmin, sillä syön aina sitä mitä on tarjolla. Työmutkilla maakunnissa valinnanvara rajoittuukin usein kahteen vaihtoehtoon: syön, mitä tarjotaan tai en syö lainkaan. Lihattoman kuukauden aikana huomasin, että kasvisruokailijan vaihtoehdot olivat hyvin vähäiset, vegaani olisi saanut pärjätä monessa paikassa keitetyillä perunoilla. Elämme lihayhteiskunnassa.

Vierastan ajatusta, joka elää edelleen vahvana: on ruokaa ja on kasvisruokaa. Ajatus elää vahvasti sekä ravintoloiden että kuluttajien mielessä. Koulujen kasvisruokapäivästäkin puhutaan erityisenä, arkeen kuulumattomana osasena, joka täytyy erikseen ilmoittaa ja perustella, vaikka yhtä hyvin kouluissa kasvisruoka voisi kuulua luonnolliseksi osaksi tarjottavia ruokia.


Hyvä paikka tutustua monipuoliseen kasviruokakulttuuriin on Chocochili-blogi, jonka hurmaava Elina Innanen on vastikään julkaissut toisen keittokirjansa (Readme, 2014). Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista -kirjassa on satakunta reseptiä, jotka kaikki sisältävät vain kasvikunnan tuotteita.

Kirjan reseptit ovat houkuttelevia arkiruokia, eikä raaka-aineita varten tarvitse koluta erityiskauppoja. Kuvat ovat kivoja; ruoat saavat olla hienosti pääroolissa. Yksittäiset kirjan sivut, kuten reseptiluettelo, on hieman vaikeasti luettavia, sillä kontrasti tekstin ja taustan välillä on heikko. Takana olevasta hakemistosta reseptit löytää onneksi helposti raaka-aineittain. Ensimmäisenä kirjasta testattu Sloppy Joe linsseistä oli loistavaa. Noudatin ohjetta harvinaisen tarkasti, lisäsin vain hyppysellisen ohjetta enemmän makeutta ja happoa. Söimme linssipataa sekä ohjeen mukaan sämpylöiden välissä että riisin kanssa. Tuore korianteri sopi lisäkkeeksi erinomaisesti. Seuraavaksi meillä kokataan kirjasta kikhernelettuja ja seitania.


Resepti

kastike
2 rkl öljyä
2 tl punaviinietikkaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
2 sellerinvartta
2 tl fariinisokeria
1 rkl sinappijauhetta (meillä Colman's)
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 tl chilirouhetta
1 kasvisliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta)
500g tomaattimurskaa
2 dl ruskeita pikalinssejä (GoGreen) 
1 - 1 1/2 dl vettä

lisäksi
sämpylöitä
tuoretta korianteria (oma lisäys)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna sipulit pieneksi silpuksi. Voit esivalmistalla myös sellerinvarret ja paprikan: huuhdo kasvikset, poista paprikan kanta ja siemenet siemenkiinnikkeineen. Silppua sekä selleri että paprika.

Lorauta öljy korkeareunaiselle pannulle tai kattilaan. Laita joukkoonsipulisilput ja punaviinietikka. Kuullottele keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää paprika sekä varsiselleri ja kuullota edelleen muutama minuutti. Lisää mausteet, kasvisliemikuutio sekä tomaattimurska. Kiehauta, vähennä lämpöä ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Mittaa kastikkeen joukkoon linssit ja noin puolet vesimäärästä. Jatka kastikkeet keittämistä toiset kymmenen minuuttia. Pikalinssit kypsyvät hyvin siinä ajassa, mutta eivät menetä rakennettaan. Lisää tarvittaessa vettä linssien kypsyessä. Sammuta liesi ja anna kastikkeen hautua vielä hetki. Tarjoa sämpylöiden välissä tai päällä. Tuore korianteri sopii linssikastikkeen kanssa erinomaisesti. Linssipadan kanssa tarjottavaksi sopii hyvin myös keitetty riisi.

____

Vegaanin keittiössä, parempaa arkiruokaa kasviksista -kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos!


maanantai 24. marraskuuta 2014

Lämmin kikhernesalaatti granaattiomenan siemenillä


Odotan granaattiomenan sesongin alkua kuin kevään varhaiskaalikautta. Joulun molemmin puolin ajoittuu kiihkeä rakkaussuhteemme; silloin granaattiomena on parhaimmillaan ja edullisimmillaan. 

Seuraavat parisen kuukautta syön aamiaiseksi maustamatonta jugurttia granaattiomenan siemenillä, ja joka aamu yhdistelmä maistuu yhtä huumaavalta. Ripottelen niitä myös salaatteihin, kuten tähän mausteiseen kikhernesalaattiin, ja rouskuttelen menemään siltään.

Lämmin ja mausteinen kikherne salaatti on oivallinen lounasruoka tai lisäke. Reilulla kädellä maustetut kikherneet ja raikas vihannespeti yhdistettynä aamupalalta tuttuun jugurtin ja granaattiomenan siementen liki pyhään liittoon tekee kokonaisuudesta loistavan.



Resepti


Lämmin kikhernesalaatti granaattiomenan siemenillä
1-2 annosta

1 shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 300g (1 prk) keitettyjä kikherneitä
loraus öljyä
2 tl garam masala-mausteseosta
hieman chilirouhetta (tai esim. Sriracha-kastiketta)
muutama pyöräytys suolaa myllystä
1/2 kurkku
2 tomaattia
n. 1tl valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)
puolikkaan granaattiomenan siemenet
maustamatonta jugurttia
(tuoretta korianteria)


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Valuta, huuhtele ja valuta kikherneet. Esivalmistele valmiiksi myös tomaatti ja kurkku pilkkomalla ne pieneksi silpuksi.

Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kikherneet ja garam masala. Sekoittele ja anna kikherneiden lämmetä kunnolla. Maista, onko suolaisuus ja mausteisuus suuhusi sopiva. Voit lisätä esimerkiksi chilirouhetta halutessasi mausteisempaa salaattia.

Kokoa annos: laitan lautaselle kurkku- ja tomaattisilppua. Huiskaise päälle valkoviinietikkaa tai sitruunamehua. Lusikoi päälle mausteiset kikherneet ja granaattiomenansiemenet*. Laita lusikallinen luonnonjugurttia annoksen reunalle, se maistuu taivaalliselta mausteisten kikherneiden kanssa. Myös tuore korianteri sopii annokseen loistavasti.

*helpoin tapa saada granaattiomenan siemenet pois kuorestaan on tämä: Pyörittele hedelmää kämmenen ja pöydän välissä, kuulet lupaavaa rutinaa. Halkaise hedelmä ja pidä sitä kädessäsi kulhon sisällä leikkauspinta alaspäin. Pamauttele isolla lusikalla tai puukauhalla hedelmän ulkokuorta joka puolelta. Pian kaikki siemenet ovat kulhossa. Täysin roiskeeton ei tämäkään tapa ole, mutta ehdottomasti paras kaikista testaamistani tavoista.

_____


perjantai 21. marraskuuta 2014

Tarjoilija, lautasellani on ihmisiä!

 
Ruokateatteri on konsepti, joka yhdistää teatterin, tanssin, musiikin ja illallisen - mitä muuta voisi kevyeltä viihteeltä oikeastaan edes toivoa?

Kun sain kutsun Ihmisiä lautasella-esityksen ensi-iltaan Kuopion Sotkulle, raivasin kalenteriani ja piffasin seurakseni siskoni. En osannut odottaa illalta mitään, sillä ruokateatteri oli minulle kokemuksena uusi. Ruokateatteri on Tanssiteatteri Minimin perustajajäsenen, Liisa Ruuskasen, ideoima, monta kulttuurimuotoa yhdistävä esitysformaatti, joka on yhdistänyt ruokaa ja näytelmiä vuodesta 2008 alkaen.

 

Ilta oli elämyksellinen monella tapaa. Kokonaisuus alkoi piirtyä mukavaksi jo ovella, kun tanssija-näyttelijät toivottivat itse vieraat tervetulleiksi ja ohjasivat pöytiin - aivan kuin he olisivat ottaneet vastaan pian yhteisen illallispöydän ääreen istuvat ystävänsä.

Ihmisiä lautasella -esitys kertoo kahden pariskunnan illallisesta ja käsikirjoitukseen on hauskasti ujutetty nykyajan ruokatrendejä ja -ilmiöitä vloggaamisesta ruokahifistelyyn ja perinneruokiin.  Teatteri ja illallinen vuorottelivat osin toisiinsa limittyen, ja ruokalajit oli nivottu enemmän tai vähemmän osaksi juonenkulkua. Tanssija-näyttelijät osallistuvat osin ruokatarjoiluun esityksen lomassa, osan tarjoilusta hoitavat tarjoilijat.

Kuuden näytöksen ja neljän ruokalajin vuorottelu oli luontevaa, vaikka ensimmäisen vaihdoksen kohdalla toivoin ohikiitävän hetken ajan saavani katsoa hyvin kulkevaa näytelmää keskeytyksettä. Mutta kun yhden hyvän keskeytti toinen hyvä, mielenkiinto säilyi. Ruokailuun sai keskittyä rauhassa, mikä on tärkeää, sillä ainakin minulle ruoasta nauttiminen vaatii pysähtymistä. Pääruoan yhteydessä näytelmässä oli pidempi tauko ruokailulle ja seurustelulle.

Illan ruokaa ei paljastettu etukäteen, enkä minäkään yllätysmenua aio paljastaa, mutta hieman esimakua saatte kuitenkin alla olevasta kuvasta. Ruoka oli olosuhteisiin nähden oikein hyvää. Menun suunnittelua ja toteutusta oli rajoittanut keittiötön tila - ruoka tuotiin Sotkulle ruoasta vastanneiden Makumestareiden keittiöstä. Lämpimän pääruoan kohdalla kuljetus tuntui, sillä kun siskon lautasella ruoka oli tulikuumaa, oli se minun lautasellani haaleaa, hyvää kuitenkin. Samassa pöydässä istunut, viehättävä Inkiväärihillo-blogin Päivi kuulosti myös pitävän erityisesti pää- ja jälkiruoista. Erityisruokavaliot huomioitiin esimerkillisesti, mutta viinipaketin lunastaneiden ruokailijoiden paikallistamisessa tarjoilijoilla oli ensi-illassa hieman haasteita.

Ensimmäinen ruokateatterikokemukseni oli mieleenpainuva kokonaisuus. Illan aikana sai kulttuuria monella lusikalla. Tykkään tanssin ja teatterin yhdistävän Tanssiteatteri Minimin tavasta toteuttaa esityksiä ja tulkita tunteita sanojen lisäksi liikkeellä, eikä illallinen hyvässä seurassa voi koskaan olla huono asia.


Ruokateatterin väki tarjoaa monenlaista viihdettä. Mielenkiintoisilta kuulostavat esimerkiksi Puijon majalla järjestettävä Ruokateatterin draamallinen kokkikoulu tai lapsille suunnattu Makuasiaa! -esitys, jossa maistellaan, haistellaan ja puhutaan ruoasta kokkaamisen lomassa.

Ihmisiä lautasella -esitys illallisineen maksaa 59 euroa, mikä on todella kohtuullinen hinta kokonaisuudesta. Viinipaketti oli suorastaan edullinen (19 euroa). Liput ruokateatterin esityksiin on lunastettava ennakkoon.


Esityksen tarjosi Ruokateatteri, lämmin kiitos!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Maapähkinävoi-suklaakeksit



Oli hätätilanne. Täydelliset suklaacookiet olivat päässeet loppumaan ja täytyi tehdä korjaustoimenpiteitä. Superhyviä keksejä on meillä melkein aina, mutta säännöt ovat kuin joulukalenterissa: yksi päivässä. Lääkkeeksi.

Olen leipunut suklaacookieseja niin paljon, että halusin luoda vaihtelun vuoksi toisen maukkaan keksireseptin. Maapähkinävoi-suklaakekseissä makean ja suolainen lyövät cookiesien tavoin yläfemmat. Pähkinäinen maku on selvä mutta ei läpitunkeva ja keksien rakenne on hyvä, kunhan malttaa olla paistamatta keksejä liikaa.

Saa hengittää. Hätätilanne on ohi.


Resepti


Maapähkinä-suklaakeksit
25-30 kpl

100g voita
1 dl maapähkinävoita (makeuttamaton)
1 dl muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
n. 100g suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl meri- tai vuorisuolaa

Sulata voi ja sekoita maapähkinävoi voisulaan. Lisää sokerit ja kananmuna. Hämmennä tasaiseksi. Rouhi suklaa ja kippaa rouhe sekaan. Sekoita sooda ja suola jauhoihin ja lisää taikinaan. Muokkaa taikinaa vain sen verran, että kaikki ainekset ovat kunnolla sekaisin. Laita taikina kelmun sisään ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yli yön (jos tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä skippaa tekeytymisvaihe).

Jaa taikina 25-30 osaan, pyörittele osaset palloiksi , laita leivinpaperin päälle ja litistä sormilla. Keksit leviävät jonkin verran uunissa, joten jätä niiden väliin vähän hajurakoa. Paista 180-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Keksit saavat olla uunista tullessaa pehmeitä, jotta vielä jäädyttyäänkin ne säilyttävät sitkeänpehmeän rakenteen keskustassa.

 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Appelsiinikaakao


Marraskuuta tuntuvat vihaavan kaikki. On pimeää ja märkää, räntää ja vielä pimeämpää. Totta joka sana.

Minä olen marraskuun lapsi ja olen päättänyt olla vihaamatta syntymäkuukauttani. Lapsena marraskuu oli tietenkin lempikuuni, mutta samaa hehkua siihen on aikuisena mahdoton saada. Paras lääke pimeyteen on asennemuutos nuotioretki - tuli on aina yhtä lumoava. Hätätilassa eli räntäsateessa voimme onneksi tuijottaa tulta ja juoda appelsiinikaakaota sisälläkin.
 




 Resepti


Appelsiinikaakao
kaksi annosta

5 dl maitoa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
suikale luomuappelsiinin kuorta
8-10 palaa suklaata
sokeria maun mukaan
(Cointreau-likööriä)

lisäksi
kermavaahtoa
raastettua appelsiininkuorta

Vaahdota kerma valmiiksi. Pese appelsiini huolellisesti ja veistä oranssista kuoresta suikale tai pari. Kuumenna maito ja laita sekaan kuorisuikale. Sekoita kuumaan maitoon kaakaojauhe ja raastettu suklaa. Sekoittele ja anna suklaan sulaa. Lisää sokeria maun ja suklaan makeuden mukaan. Voit terästää aikuisten kaakaon tilkalla Cointreau-likööriä, se korostaa appelsiinin makua entisestään.

Kaada kaakao mukiin, lusikoi kermavaahto päälle ja raasta päälle hieman appelsiininkuorta. Myös vanilja ja kaneli sopivat kermavaahdon koristeeksi hyvin.

____

Retketkin kannattaa toteuttaa suomalaisin tuottein, Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan hengessä. Kaakaossa maito ja kerma ovat tietenkin Valion. Hiilloksessa hiljalleen paistuneet Bratwurstit olivat Wurstin tuotantoa ja salaatti syötiin suoraan Plastexin rasioista.

Suomalaista työtä ja tuotantoa tukemalla luomme lisää työpaikkoja Suomeen -  osallistu hyvän tekemiseen kampanjasivustolla 


www.blogirinki.fi

 


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mangoa, kookosta & chiansiemeniä


Chiansiemenet ovat muutaman vuoden ajan kasvattaneet voimakkaasti suosiotaan. Minttukasvien sukuun kuuluva chia (Salvia hispanica) kasvaa Etelä-Amerikassa luonnonvaraisena, ja kasvin siemenet ovat kuuluneet alkuperäiskansojen ruokavalioon jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Eräiden lähteiden mukaan sana chia on tarkoittanut mayaintiaanien kielellä "vahvaksi tekevää". Siementen loistavista terveysvaikutteista kiinnostuneiden kannattaa hakea tietoa verkosta; sitä löytyy helposti sekä suomeksi että englanniksi.

Parhaimmillaan chiansiemenet mielestäni ovat puuromaisena aamu- tai välipalana, joka on niin herkullinen, että se käy myös jälkiruoasta. Koska chiansiemenet sitovat runsaasti nestettä, muodostavat ne sopivaan nestemäärään sekoitettuna geelimäisen tai vanukasmaisen koostumuksen (unohdetaan se, että koostumuksesta tulee väistämättä mieleen myös sammakonkutu). Tasaisempaa elämää tarvitseva voi surauttaa valmiin puuron tasaiseksi tehosekoittimella.

Chiansiemenet eivät itsessään maistu juuri miltään, joten niiden ympärille on helppo kasata mieleisiä makumaailmoja. Yksi suosikeistamme on mangon ja kookosmaidon yhdistelmä, jota raikastetaan tilkalla limetinmehua.


Resepti


Mangoa, kookosta ja chiansiemeniä
2-3 annosta

2 dl kookosmaitoa (tai esimerkiksi kauramaitoa)
2 rkl chiansiemeniä
1 tuore mango
tilkka limetinmehua
(hieman hunajaa)

Sekoita kookosmaitoon chiansiemenet. Sekoita vielä uudelleen, ettei siemenet muodosta paukkuja. Mausta pienellä määrällä limentinmehua ja tarvittaessa tilkalla hunajaa (esim. 1/2 tl). Kuori mango ja pilko se tai surauta tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Voit sekoittaa mangon kookos-chiaseokseen tai tarjota sen erikseen. Anna chiansiemenseoksen tekeytyä vähintään vartti, mieluiten yön yli.




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kansallisooppera - elämyksiä keholle ja mielelle

Väliaika ja afternoon tea.

Aiemmin syksyllä sain kutsun tutustumaan Kansallisoopperaan. Ensimmäinen ajatus oli: mitä minä laitan päälle? Ilmeisesti aika moni muukin miettii samaa, sillä oopperan sivuille on koottu vaateasian lisäksi muitakin erinomaisia vinkkejä oopperaetikettiin liittyen. 

Oopperalla onkin usein hienosteleva ja ylellinen kaiku, mikä saa pohtimaan vaatetustakin. Etenkin kun asiaa katsoo puolen Suomen kokoisesta perspektiivistä, tuntuu Töölönlahden rannalla tehtävä taide helposti etäiseltä ja pramealta. Turhaan, sanoisin.

Oopperan iso maistelulautanen oli valloittava makuelämys.

Kansallisoopperassa esitettävä taide, oopperat ja baletit, on toki ylellistä ja prameaa. Mutta se on sitä sanojen positiivisessa merkityksessä. Tanssijoiden taito elää musiikkia kehollaan, Suomen suurimman sinfoniaorkesterin soittama musiikki ja upeat lavasteet tekevät kokonaisuudesta elämyksen, joka on paljon suurempi kuin osiensa summa.

Maistelulautaset elävät sesongin mukaan.

Pääsin muutaman muun ruokabloggaajan kanssa puikahtamaan ennen illan esitystä kulissien taakse, sinne missä taide-elämykset todella tehdään. Näimme ensi-iltaa odottavia, loisteliaita pukuja ja ihastelimme hämmentävän aidolta näyttäviä lavasteruokia. Maalaamossa näimme tulevan esityksen upeita lavastekankaita. Samalla saimme kuulla emänniltämme mielenkiintoisia asioita oopperasta työpaikkana, talon toiminnasta ja illan teoksen juonesta. Päälavalla taisi päästä pari pliétä ja grande jeté-hyppyä, tai ehkä ne oli lähempänä rokkimuuveja - yhden wannabeballerinan muuvit voit katsoa alimmasta kuvasta.

Tutustuimme myös oopperan ravintolaan, Kanrestaan, joka palvelee sekä ooppera- ja balettivieraita että talon omaa väkeä puusepistä tanssijoihin ja soittajista kuorolaisiin. Talon tutustumiskierroksen jälkeen, ennen Onegin-balettia, saimme nauttia herkullisen ruoan, Oopperan ison maistelulautasen. Kauden tuotteita sisältävä lautanen on tilattava etukäteen, ja se suositellaan syötäväksi ennen esitystä. Väliajalla meille oli katettu Afternoon Tea-kokonaisuus, joka oli paitsi herkullinen myös huumaavan kaunis (ylin kuva). Kala-allergiani oli huomioitu tarjoiluissa loistavasti, mikä on aina hyvä merkki keittiön toimivuudesta ja tarkkuudesta.

Maistuisiko pahvipulla?
Näyttävyyttä viimeiselle riville saakka.
Ilta oopperalla oli elämys, jota en unohda koskaan. Se ei ollut ensimmäinen oopperavisiittini, eikä varmasti viimeinen. Ja onneksi oopperalle voi mennä juuri sellaisena kuin on. Päälle voi pukea sellaiset vaatteet, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Joillekin sopivalta tuntuva vaate on iltapuku, joskaan yhtään iltapukua en illan aikana nähnyt, toiselle farkut tuntuvat parhaalta ooppera-asulta.

Paikalle pyrähtänyt aatelinen otti lavan haltuun muuveillaan.


Elämyksen tarjosi Kansallisooppera, lämmin kiitos!


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Harissa - lempeä tai vahva klassikko


Hieman nuhjaantuneet paprikat, kuivahtamaan päässeet chilit ja valkosipulinkynnet, jotka eivät ehtineet maahan ennen routaa. Eikä kukaan huomaisi mitään, jos en olisi kertonut.

Harissa on pohjoisafrikkalaisen, erityisesti tunisialaisen keittiön makumaailman kivijalkoja. Vaikka harissa käännetään usein suomen kielessä chilitahnaksi, käytän minä mielummin sanaa paprikatahna, sillä ei tarvitse olla chilin ystävä ollakseen harissan ystävä. Maustetahna tai -kastike toimii todella hyvin myös vain hieman potkuisena. Usein laitankin chiliä harissaan maltillisesti ja säädän tulisuutta käyttökohteen mukaan sriracha-kastikkeella tai sambal oelek-tahnalla - mieto tahna on hyvää leivän päällä, tulisempi tahna antaa keitoille ja padoille syvyyttä ja voimaa.



Resepti

 

Harissa-tahna

3 punaista paprikaa
1 shalottisipuli
3 valkosipulinkynttä
3/4 tl juustokuminan siemeniä
3/4 tl kuminan siemeniä
3/4 tl korianterin siemeniä
2 punaista chiliä (tai maun ja chilien tulisuuden mukaan)
1-2 rkl oliiviöljyä
n. 1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa (n. 1/2 tl)

Halkaise paprikat ja putsaa ne kannoista, siemenistä ja siemenkiinnikkeistä. Paahda paprikoita uunissa pellillä leikkauspinta alaspäin noin puoli tuntia (225-250 astetta) tai kunnes paprikoiden kuori on mustunut. Nosta paprikat muovipussiin ja kääräise vielä pyyhkeeseen - paprikat höyrystyvät ja kuoret irtoavat näin helposti.

Paprikoiden tekeytyessä paahda kuivalla pannulla juustokuminen, kuminan ja korianterin siemeniä hetki. Jauha mausteet morttelissa hienoksi. Kuori paprikat, halkaise ja putsaa chilit ja mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoittimellesi sopivaan kulhoon. Aja tahna tasaiseksi. Maista ja lisää tarpeen mukaan chiliä tai suolaa.

_____


Tässä reseptissä paprikan määrä on useimpia reseptejä suurempi. Pidän paahdettujen paprikoiden tuomasta makeudesta, joka tasapainottaa tulisuutta. Paprikat tuovat harissaan myös nestettä, joten tällä reseptillä tehden lopputulos on kastikkeen ja tahnan välistä, sopivaa levitettäväksi.

ps. toinen lempeä tai vahva paprikainen klassikko on romesco, suosikki sekin.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails