tiistai 3. marraskuuta 2015

Rapeat vegenugetit

Yhteistyössä Soyappétit

Lihattoman lokakuun jälkimainingeissa olen pohtinut arkisia ruokavalintojamme ja suhdettamme ruokaan todella paljon - kuukauden päätavoite lienee siis saavutettu. Ajatusten kartta on ollut vähintäänkin puolivilli, harhaileva ja hyvin epälooginen. Lopputulos on kuitenkin selkeä: kultaista keskitietä on edelleen hyvä kulkea, eikä suuria muutoksia ruokavalioon tarvitse tehdä. Näin on meille hyvä, sitä ajatusta lihaton kuukausi on vahvistanut. Syömme jatkossakin lihaa maltillisesti ja kasviksia korikaupalla ja suurella haarukalla. Kalaa herra Kokki saa onnekseen töissä, sillä sitä emme kotona voi kokata.

Erilaiset allergiat ja yliherkkyydet ovat olleet aina osa arkeamme. Viime viikonloppuna äiti teki koko klaanille sopivaa ruokaa. Ruoka oli kalatonta, laktoositonta, gluteenitonta, sitruunahapotonta ja lihatonta. Rajoitteet eivät olleet, lihaa lukuun ottamatta, omia valintojamme vaan pakon sanelemia, elämään kutsumatta tulleita asioita. Uskon sekä omien että lähipiirin osin kinkkistenkin ruokarajoitteiden muokanneen omaa ajatteluani ruoasta. Lähtökohtaisesti ajattelen, että syön kaikkea rakkaudella laitettua ruokaa, mitä kroppa suostuu ottamaan vastaan. Sitten vasta tulevat sinänsä tärkeät fiilaukset ja painotukset kuten kotimaisuuden suosiminen, sesongissa eläminen tai eettisyys.


Vaikka allergiat rajoittaisivatkin ruokavaliota, on onneksi mahdollisuus myös uusien ovien avaamiselle. Ilolla olen lukenut uutisia kurpitsan yli kymmenkertaistuneesta menekistä (toivottavasti sisukset on syöty) ja kotimaisen lehtikaalin myynnin 60 prosentin myyntikasvusta. Se kertoo laajentuneesta kasvisten käytöstä ja uusista kokeiluista kotikeittiöissä.

Toivottavasti sama trendi ja uudet ravintosuositukset lihan käytön vähentämisestä näkyisivät myös laitoskeittiöissä, vaikka minusta niin sanotut kasvisruokapäivät ovatkin ihan pöhköjä. Siinä, että syödään kasviksista tehtyä ruokaa, ei ole tietenkään mitään vikaa, mutta vierastan teemapäivän vastakkainasettelua: on ruokaa ja on kasvisruokaa. Viimeksi viime viikolla kuulin ruoka-alan ammattilaisen kertovan ravintolansa lounaan sisältävän kaksi pääruokaa ja kasvisvaihtoehdon. Minun laskujeni mukaan pääruokia oli kolme. Eihän tätäkään loistavaa reseptiä laskettaisi lainkaan reseptiksi, jos vain lihaisat ruoat laskettaisiin.







Resepti



Rapeat vegenugetit
noin 25 kpl


1 dl soijapaloja (noin 25 kpl)
2 dl kuivaa omenasiideriä
1 valkosipulin kynsi
noin 1 tl suolaa
1/2 tl (savu)paprikajauhetta
ripaus cayannepippuria

1/2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
noin 1 dl pankojauhoja 
noin 5 dl rypsiöljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
makeaa chilikastiketta (resepti)


Mittaa pieneen kattilaan siideri, kuorittu ja viipaloitu valkosipulin kynsi, suola sekä mausteet. Kiehauta ja varmista, että suola liukenee liemeen. Keitä soijapaloja pienellä lämmöllä noin kymmenen minuuttia. Sekoita ajoittain. Valuta soijapalat lävikössä, anna jäähtyä hetki ja puristele soijapaloista liika neste pois.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle kananmuna, jonka rakenne on rikottu. Laita kolmannelle lautaselle pankojauhot. Kuumenna kattilassa rypsiöljy 170-asteiseksi (digitaalinen paistomittari helpottaa olennaisesti uppopaistamista). Pyörittele soijapalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja vielä pankojauhoissa. Uppopaista nugetteja 2-3 minuuttia kullanruskeiksi. Käännä tarvittaessa paiston puolivälissä. Nosta nugetit talouspaperin päälle, jotta liika rasva valuu pois. Tarjoa heti makean chilikastikkeen kanssa.

_____


Nämä päältä jumalaisen rapeat ja sisältä mehukkaat vegenugetit ovat osa Soyappétin ja Suomen Blogimedian yhteistyökampanjaa. Lisäkseni mukana lihattoman lokakuun haasteessa ovat olleet Kemikaalicocktailin Noora, P.S. I love Fashion -blogin Linda sekä Minityylin leidit. 


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails