perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulukuun ruokahaasteen äänestys



Joulukuun ruokahaasteeseen ehti joulun kiireiden keskellä osallistua neljä bloggaajaa. Hienoa! Granaattiomena sopii sekä suolaiseen että makeaan ruokaan, kuten haasteruoista näemme. Aion kokeilla granaattiomenasesongin aikana vielä nämä kaikki herkut.

Nyt on äänestyksen aika. Äänestys alkaa nyt ja päättyy vuoden vaihtuessa. Tässä osallistujat:











Kahden keittiö: Granaattiomena-juustokakku



Äänestämään pääset blogin vasemmasta sivupalkista.

torstai 24. joulukuuta 2015

Pomppiva paisti -joulusatu





JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU



Hyvää joulua, ystävät!

Joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastuu kirjoittamani satu. Kirjoitin lapsena satuvihkoa, ja satu pomppivasta possusta on yksi satuaarteeni.



Pomppiva possu


Oli kerran popmppiva possu jonka nimi oli Pote-possu. Pote-possu asui maalla suuressa suuressa karsinassa. Eräänäpäivänä Pote-possu lähti pois karsinasta tallustelemaan kaupunkiin. Eräs aito pysähtyi Pote-possun kohdlle. Auton kyljessä luki saastamoinen. He ottiva Pote-possun autoonsa ja sitten sitä mentiin hurjaa vauhtia eteepäin. Sitten oltiinkin jo saastamoisella. Miehet kantoiva Pote-possun sisälle lämpimään.
Sitten he laittoivat Pote-possun suureen koneeseen ja siellä Pote litistyy lätäksi. Ukot ottivat Pote-possun koneesta ja laittoivat sen muovipussiin. Sitten he laittoivat sen pimeään autoon jossa oli muitakin muovipusseja. Sitten taas sitä lähettii hurjaa vauhtia eteenpäin.
Auto taas pysähtui kuukkelin eteen ja kaikki muovipussiin pantiin kauppaan joss myytiin paisteja ja muuta lihaa. Eräs nainen jonka sukunimi oli Rantanen hän osti joulukinkun. Se oli Pote-possu. Kun he sitten rupesivat syömään kinkkua niin tapahtui kummia pote possu rupesi pomppimaan ja pomppimaan kunnes pöytä hajosi kappaleiksi.

Kirjoittanut Hannele 7- tai 8-vuotiaana       



  

           

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pimp your pipari!





JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU 




Joulu on perinteiden ylläpitämisen - ja luomisen - juhla. Siskoni perheessä on pipariperinne. Ensimmäiset piparit paistuvat isänpäivänä ja sen jälkeen piparitaikinoita valmistuu tasaiseen tahtiin. Oman porukan syötäväksi pipareista päätyy vain pieni osa, sillä huipputaitava sisko tekee tutuille piparitilaustöitä. Usein tilaukset ovat erilaisia taloja, tänä vuonna tilausten joukossa oli myös lohikäärme sekä hippokampus hermosoluineen.




Joka vuosi kaikki viisi perheenjäsentä myös koristelevat itse omat, silkkinauhoilla kattoon ripustettavat piparisydämet, nämä kuvat ovat tämän vuoden taidetta. Kun lapset olivat pieniä, olivat koristelut vallattomia. Nyt jannut ovat isoja koululaisia ja koristeluissa on yksi yhteinen piirre: ne ovat karkkipainotteisia. Tietysti, sillä jokainen saa syödä joulun jälkeen oman piparinsa. Pienimmäinen kertoi piparistaan, että "se oli ensin tosi hieno, mutta sitten lisäsin siihen vaan hulluna karkkia kaikkee".



_____



tiistai 22. joulukuuta 2015

Paistetut brie-palat





JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU 



En ole saanut valuvan kuumaa brie-juustoa mielestäni. Täytyi palata asiaan pikimiten. Rapeaksi paistunut voitaikinakuori on helppo ja hyvä pari paistetulle valkohomejuustolle - vastakohdat täydentävät toisiaan.



Suolainen juusto kaipaa seurakseen rapean kuoren lisäksi makeaa hilloa. Kuvissa oleva hillo on omista viinirypäleistä keitettyä hilloa, mutta kirsikkahillo, ehkä mieluiten hapankirsikkahillo, sopii brien kanssa todella hyvin.





Resepti




Paistetut brie-palat voitaikinakuoressa

valmiita voitaikinalevyjä
brie-juustoa
kirsikka- tai hapankirsikkahilloa 


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa voitaikinalevyt kahdeksaan osaan. Kaulitse taikinapaloja hieman ohuemmiksi. Painele taikinapalat minimuffinsivuokiin. Laita taikinan päälle pala brie-juustoa. Paista 200-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia eli kunnes taikina on saanut hieman väriä ja juusto on sulanut.

Tarjoa lämpimänä hillon kanssa.

_____




maanantai 21. joulukuuta 2015

Pehmeät suklaakeksit






JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU




Onnesta haljenneet keksit eli crinkle cookies ovat valmistautumista huomiseen talvipäivänseisaukseen. Vuoden pimein päivä vaatii ehdottomasti jotain pehmeää, aavistuksen reunoilta rapeaa ja suklaista. 



Halkeamista ei tullut aivan sellaisia kuin ajattelin, joten osan kekseistä jätin pyörittelemättä tomusokerissa ja koristelin vasta valmiina - paljon helpompaa, näyttävämpää ja jouluisempaa. Keksit on hyvä paistaa juuri ja juuri kypsäksi, silloin ne ovat parhaimmillaan. Reunat ovat rapeat mutta keskusta melkein kuin mutakakkua.






Resepti

 

 

 

Pehmeät suklaakeksit
noin 40 kpl 


100 g tummaa suklaata
2 dl sokeria (laitoin osan muscovadoa, osan valkoista)
1 dl rypsiöljyä
4 kananmunaa
2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
(1 dl tomusokeria)

Huomaa, että taikina tulee tehdä vähintään neljä tuntia ennen keksien paistamista. Voit myös valmistaa taikinan illalla ja leipoa keksit aamulla.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita sokeri ja öljy leivontakulhossa, lisää sulanut suklaa. Lisää kananmuna yksitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten. 

Yhdistä jauhoihin kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Vatkaa hiljalleen taikinan joukkoon. Vatkaa muutama minuutti voimakkaasti, jotta taikina hieman jämäköityy.

Laita taikina peitettynä jääkaappiin 4-12 tunniksi. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Jos haluat kekseihin "halkeamia", laita tomusokeria lautaselle. Ota taikinasta kahden teelusikan avulla nokareita, pyöräytä nokareet tomusokerissa. Laita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Jätä nokareiren väliin reilut välit, sillä keksit leviävät paistuessaan.

Paista keskitasolla 7-9 minuuttia eli kunnes reunat ovat kiinteät mutta keskusta vielä pehmeä. Jäähdytä. Koristele halutessasi tomusokerilla.

_____



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

SUUPALOJA - Mango-tomaattisalsa nachoille

Kuva: Johanna Myllymäki




JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU




Mango-tomaattisalsan ja itse paistettujen nachojen jättäminen pois Suupaloja-kirjasta oli kovan väännön tulos. Lähinnä väänsin asiasta itsekseni, tein plussa- ja miinuslistoja (kyllä, listoja voi tehdä kaikista asioista) ja vein tulokset Exceliin (ei sentään, vein ne WhatsApp-keskusteluihin, joissa vääntö jatkui). 

Rakastan mangon makeankirpeää makua. Tomaatin kanssa lempihedelmäni lyö samaa biittiä - maut sopivat erinomaisesti yhteen. Korianteri on sekä tomaatin että mangon lempiyrtti, samoin potkua tuova chili. Ja siinä se salsa melkein onkin. Ihanan raikasta nachojen kanssa, tacojen välissä tai lisäkkeenä. Juuri nyt mango on myös sesongissa.

Itse asiassa tuo mainitsemani Excel ei ole kovin kaukaa haettu. Siitä ei ole montaa vuotta, kun teimme vielä reissujen hotellivalinnat taulukkolaskentaa käyttäen. Ensin laadimme kolme päivää tarkkailtavia ja pisteytettäviä muuttujia, pisteytimme top viisi hotellit neljännespisteen tarkkuudella ja valitsimme, ainakin yleensä, hotellin, joka sai eniten pisteitä. Kuulostaa pöljältä ja kuivalta, mutta on ainoastaan ensimmäistä. Lopulta luovuimme numeerisista arvioista sen jälkeen, kun kahden viikon ristiintaulukoinnin jälkeen päätimme ottaa kolmanneksi jääneen hotellin, koska se tuntui paremmalta. Humanistit.




Resepti

Mango-tomaattisalsa nachoille
noin neljälle

1 kypsä mango
2 kypsää tomaattia
1/2 pieni punasipuli (tai salottisipuli)
kourallinen tuoretta korianteria
1/2-1 tuore chili
limetin mehua
suolaa 
mustapippuria
(sokeria)


Kuori ja pilko mango. Pilko myös tomaatit. Hienonna kuorittu punasipuli sekä chili (poista halutessasi siemenet kiinnikkeineen). Pieni hieman korianterinlehtiä ja sekoita yrtti salsaan. Mausta liemetin mehulla, suolalla ja mustapippurilla. Tarvittaessa lisää hieman myös sokeria.

_____

Suupaloja-kirja kokoaa yhteen maailman kiehtovimpien ruokakulttureiden pikkusyötävät. Kirjan julkaistaan helmikuussa 2016. Pysy mukana kuulumisissa ja kurkkaa ei niin sileisiin kulisseihin seuraamalla kirjan Facebook-sivua.



lauantai 19. joulukuuta 2015

Kauden paras salaatti: Paistettua Brie-juustoa ja ilmakuivattua kinkkua, granaattiomenaa & persimonvinaigrettea




JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU



Laitoin kaikki munat samaan koriin - tai pikemminkin kaikki paketit samaan säkkiin - ja sain aikaan kauden herkuimman salaatin. Värikkään salaattipohjan päällä on uunissa käytettyjä Brie-juusto-kinkkunyyttejä ja granaattiomenan siemeniä. Persimonista tehty paksu vinaigrette  tuo mehevyyttä, raikkautta ja makeutta. Ehkä pari saksanpähkinää viimeistelisi salaatin täydelliseksi.




Persimonvinaigretteen laitoin vain pienen tilkan öljyä, sillä kuvassa näkyvä Frantoi Cutreran Primo -oliiviöljy on liian hyvää öljyä sekoitettavaksi yhtään mihinkään. Lisäsin öljyä huiskauksen valmiiseen salaattiin. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja kulinaristiystäväsi kaipaa vielä joululahjaa, kipitä Hella & Herkku -putiikkiin ja osta lahjaksi maailman parhaaksikin valittua öljyä.




Resepti

 

 

Salaatti paistetulla Brie-juustolla, ilmakuivatulla kinkulla, granaattiomenalla & persimonvinaigrettella


salaattipohja erilaisista salaateista
ilmakuivattua kinkkua
Brie-juustoa
granaattiomenan siemeniä

kastike
1 kypsä persimon
1 rkl omenaviinietikkaa
hieman suolaa
hieman oliiviöljyä
mustapippuria 
(vettä ohentamiseen)


Kuumenna uuni 180-200 asteeseen. Tee kastike valmiiksi: lohko persimon ja lisää mausteet, surauta tasaiseksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Ohenna tarvittaessa vedellä. Persimonin makeudesta riippuen etikan määrää voi hieman joutua säätämään.

Tee salaattipohja ja laita päälle reilusti granaattiomenan siemeniä. Tee ilmakuivatusta kinkusta kulhomainen mytty ja laita pala Brie-juustoa kinkun päälle. Paista noin viisi minuuttia eli kunnes juusto on sulanut ja kinkku hieman kuivunut.

Nosta kinkku-juustonyytit salaatin päälle ja tarjoa persimonvinaigretten kanssa.

_____


Joulukalenterissa on kokattu muutakin persimonista. Maistuisiko joku näistä:


perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä tapahtui vuonna 2015?





JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU 



Vuosi 2015 juoksee jo loppusuoraa. Nimenomaan juoksee, jos on uskominen kaupungin vilinää ja lumihiutaleiden kiirettä kohti maata. Vuosi on mennyt valtavan nopeasti, vaikka toisaalta tuntuukin, että vuoden takaisista tapahtumista ja ajatuksista on aikaa puoli vuosikymmentä. Ajankulku on yhtä aikaa hidasta ja nopeaa. Ja se on hyvä niin.



Tammikuussa blogi nukkui kevyttä talviunta ja toipui reissun jälkeisestä arkiahdistuksesta. Kuukauden vähäisistä kokkailuista chiansiemen-vadelmahillo on jäänyt elämään keittiöömme. Välillä vadelmien sijasta, tai lisäksi, käytän mustikoita. En ole mikään hillon himoisija, mutta tästä raikkaasta ja marjaisesta versiosta pidän.

Helmikuussa keitin jättikattilallisen hernekeittoa, jota söimme monena päivänä - hyvä syy tehdä monta kertaa myös pannaria. Myös marinoitujen munakoisojen, uunikuivattujen tomaattien ja raikkaan kotijuuston yhdistelmä oli aivan erityisen toimiva. Resepti kannattaa napata talteen.

Maaliskuun alussa laitamme aina paistia kuivamaan pihalla, niin teimme tänäkin vuonna. Kuivaliha on paljon enemmän kuin kuivaa lihaa. Se on merkki keväästä, auringon voimasta. Auringon voiman näkee maaliskuussa myös kodinhoitohuoneessa: joka paikka on täynnä esikasvatettavia taimia.

Hiihtoloma-aamiaisemme sopii hyvin myös joulun välipäiville. Sämpylän sisään voi laittaa vaikka kinkunjämiä. Ja jauhemaksapihvit on klassikko, joka kannattaa pitää mielessä talven viikonloppuruokia suunnitellessa.



Tomaattinen kala-äyriäiskeitto, Cioppino, on huhtikuun ja itse asiassa koko vuoden ihanimpia resepteistä. Se on niitä reseptejä, joista olen saanut poikkeuksellisen paljon hyvää palautetta. Jokainen kommentti, sähköposti ja some-viesti ilahduttaa aidosti joka kerta. Keiton jälkiruoaksi sopii matchalla maustettu lemon posset, yksi jälkkärisuosikeistani.

Toukokuu näyttää olleen todella herkullinen. Kaikki kuusi reseptiä ansaitsisivat tulla mainituiksi. Vai mitä sanotte? Se seitsemäs juttu, rullabrunssi, saa aikaan naurunpyrähdyksiä. Onneksi tapasimme kuta kuinkin samalla porukalla viime viikonloppuna pikkujoulujen merkeissä. Seuraavaksi Oulun ehkä pöhköimmällä sakilla on suunnitteilla grillikierros, malja Suomelle, tikkubrunssi ja ehkä yhdet kirjajulkkarit. Toukokuussa kävin myös Visit Sweden vieraana Gotlannissa, vaikka jutun sainkin kirjoitettua vasta kesäkuussa.

Juhannuksen vietin työn merkeissä Ranskassa tuplakollegan kanssa. Reissu oli sekä herkullinen että ammatillisesti hyvä. Ja näyttää kesäkuuhun mahtuneen muitakin herkkuhetkiä. Korealaiset ribsit olivat yhdet kesän parhaista ja täytettyjä tomaatteja olen tehnyt jo monesti. Mutta kyllä kustannussopimus on se, joka kesäkuusta jäi vahvimmin mieleen (tunnen sen tällä hetkellä todella konkreettisesti pärslihaksissani).



Heinäkuusta puolet vietimme reissussa. Lomareissu ystäväperheen kanssa oli täynnä tanssia, loistavaa ruokaa (reissuseurana oli myös äärimmäisen taitava keittiömestari) ja urheilua. Kaksi yllä olevaa kuvaa ovat reissukuvia. Heinäkuussa sykähdytti myös kummipojan hodaribaarin äärellä vietetyt rippijuhlat sekä Qstock, joka on todella hyvä syy tulla heinäkuussa Ouluun. Resepteistä mieleen on jäänyt jäätävän hyvä ja helppo lemon pie -jäätelö.

Elokuu oli kuukausista kesäisin, ainakin sään puolesta. Grillasimme paljon, esimerkiksi broilerinnuijat mausteisella BBQ-kastikkeessa pääsevät grilliin jatkossakin. Arkiruokana nopea linssicurry on vailla vertaa. Aika monen arkipäivän on pelastanut myös Konst o Delin lounas. Se on ollut joka kerta todella maukasta, konstailematonta kotiruokaa.

Syyskuun suosituin resepti oli ruusukaalin ja karamellisoidun sipulin rakkausliitto. Olen tehnyt ruokaa lukemattomia kertoja syksyn aikana ja saanut reseptistä ylistystä niin agility-kentän laidalla kuin Snapchatissakin. Vahva suositus! Myös tacosalaatti vegenä on ollut ruokapöytämme vakiovieras tänä syksynä.



Jos toukokuu oli erityisen herkullinen, voi samaa sanoa myös lokakuusta. Vietin lokakuun lihattomasti ja ahmin esimerkiksi ruusukaalipizzaa, vegenyhtöpossua ja mustaherukkafudgea. Marraskuussa söimme - ja palautteen perusteella moni muukin söi - one pot -lihapullapastaa. Oi, se on kyllä loistava ruoka!

Marraskuussa blogireseptejä enemmän on työstetty helmikuussa julkaistavan Suupaloja-kirjan reseptejä. Olen testannut vielä kerran liki kaikki kirjan reseptit, että ne olisivat varmasti toimivia muidenkin keittiöissä. Tänään viimeksi padassa porisi *piip piip*.  Pian kaikki reseptit ovat onneksi valmiita.

Kirjan tekemisen ohella joulukalenteripuuha on jälleen ollut aivan superhauskaa. Valoa on vähän ja töitä (niitä oikeitakin) on paljon, mutta kyllä joulukalenteri on tainnut tulla jäädäkseen. Tämä on ihan superia! Tämän vuoden joulukalenterireseptien joukossa on monta klassikkoa kuten juustofondue ja äidin reseptillä tehty sinappi sekä jäädytetty suklaakakku, ne on hyvä muistaa vielä ensi joulunakin.




Kuvituksena on reissukuvien ohella sekalaisia otoksia viime kesältä.

_____



torstai 17. joulukuuta 2015

Kahden raaka-aineen perunapizzat




JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU 



Kahden raaka-aineen perunapizzat jatkavat naurettavan helppojen herkkujen sarjaa. Usein ainekset pieniin syötäviin löytyvät silloinkin, kun kaapissa ei ole mitään. Se vihanneslaatikon viimeinen pottu ja suosikkijuuston kannikka riittävät nimittäin saamaan aikaan ihmeitä.



Kun maut ovat selkeitä kannattaa huomio kiinnittää juustoon: mitä maukkaampi juusto, sitä parempi lopputulos. Emmentalin ja appenzellerin kaltaiset juustot sopivat perunapizzoihin hyvin. Myös sinihomejuusto käy suupalan kokoisiin pizzoihin hyvin.

Perunan ja juuston lisäksi pieni ripaus suolaa on tarpeen. Yrtit ja mustapippuri tekevät jo juhlan. Joskus sekoitan juustoraasteen joukkoon hieman ranskankermaa, mikä saa täytteen mehevämmäksi, ja silloin tällöin villiinnyt laittamaan juuston päälle mytyn ilmakuivattua kinkkua.




Resepti

Kahden raaka-aineen perunapizzat

yleisperunoita
suolaa
maukasta juustoa raastettuna
mustapippuria ja tuoretta timjamia

Kuumenna uuni 180-200 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa ne puolen sentin (max.) paksuisiksi kiekoiksi. Laita perunat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja ripottele pinnalle hieman suolaa. Paista perunakiekkoja noin 10-15 minuuttia eli kunnes ne ovat selvästi kypsiä. Raasta perunoiden kypsyessä juusto.

Ota pelti uunista, laita juustoraastetta perunakiekkojen päälle ja jatka paistamista vielä noin viisi minuuttia eli kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Rouhi valmiiden pizzojen päälle mustapippuria. Tuore timjami sopii perunapizzoille hienosti. Tarjoa heti.

_____





keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Piparipuffet-jäätelö




JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU 



Puffet on jäätelö, jolla on aina aivan erityinen paikka muistojeni sopukoissa. Liki kaksikymmentäviisi vuotta sitten tein muutamana kesänä töitä jäätelökioskilla ja puffet, aina vaniljaisena, oli usein aamupalani. Älkää kertoko kenellekään. Älkää varsinkaan äidilleni. Marttojen torikahvilasta sain vilkuttamalla maitokahvia aamiaista täydentämään. Villi elämä. Täydellinen aamiainen.



Nyt tein puffeteista jouluisia. Tai oikeasti niissä ei juurikaan ollut puuhaa, sillä tein keksit valmiista piparkakkutaikinasta ja lusikoin väliin Jymyn vaniljaa ja Kolmen kaverin mustikka-kardemummaa. Naurettavan helppoa!

Piparit saivat eloa pintaansa keksileimalla. Väliin laitettava jäätelö valikoitui tarkalla seulalla: näitä kahta jäätelöä sattui olemaan pakastimessa. Seuraavalla kerralla aion kokeilla piparpuffetin väliin puolukkajäätelöä.






Resepti

Piparipuffet-jäätelö


piparkakkutaikinaa
jäätelöä


Kuumenna uuni 180-200 -asteeseen. Kaulitse piparkakkutaikina ohueksi levyksi ja tee taikinasta pipareita pyöreällä muotilla (esim. juomalasilla). Paista piparkakut 180-200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Paina halutessasi kuumaan piparkakkuun kuvioita esimerkiksi keksileimasimella. Jäähdytä piparkakut.

Lusikoi jäätelöä kahden piparkakun väliin. Tasoita hieman ja paina pipareita varovasti vastakkain. Syö heti tai säilytä pakastimessa ilmatiiviisti.
_____


tiistai 15. joulukuuta 2015

Glögisangria





JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU




Glögisangria yhdistää kaksi klassikkodrinkkiä. Mausteensa juoma saa glögistä, tuorepuristettu sitrusmehu on taas tutumpi sangriamaljasta. Punaviini kuuluu osana molempiin esikuviinsa, ja se yhdistää osat kuin ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Vähän eteläistä leveyspiiriä ja auringon hehkua pimeimpään vuodenaikaan tekee hyvää, eikä joulujuoman tarvitse aina olla lämmin.




Pienet sitrukset ovat juuri nyt parhaimmillaan, joten puristin glögisangrian mehun klementiineistä. Myös appelsiinimehu sopii juomaan hyvin. Tirskaus sitruunaa tekee juomasta sopivan raikkaan.





Resepti




Jouluinen glögisangria
neljälle
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
1 kanelitanko
1-2 tähtianista
5-8 kokonaista neilikkaa
ohut siivu tuoretta inkivääriä
2 dl tuorepuristettua appelsiinin tai klementiinin mehua
3-4 dl punaviiniä
limen tai sitruunan mehua
(kivennäisvettä)
jääpaloja
klementiinisiivuja


Mittaa kattilaan vesi ja sokeri sekä kanelitanko, tähtianis, kokonaiset neilikat ja siivu tuoretta inkivääriä. Kiehauta ja vähennä lämpöä, anna maustesiirapin tekeytyä 10-15 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja anna mausteliemen jäähtyä. Jos haluat hyvin intensiivisen maun, laita liemi mausteineen yöksi jääkaappiin. Jäähdytä myös viini jääkaapissa.

Siivilöi maustesiirappi. Purista appelsiinin tai klementiinien mehu. Sekoita mausteliemi, mehu ja viini. Lisää maun mukaan limen tai sitruunan mehua. Voit jatkaa drinkkiä halutessasi hieman kivennäisvedellä.

Tarjoa glögisangria jääpalojen ja klementiinisiivujen kanssa.

_____


 


maanantai 14. joulukuuta 2015

Paras joulusinappi






JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU



Äidin sinappi kuuluu meidän joulupöydän tähtikaartiin. Joulusinappi on tehty itse niin kauan kuin muistan, eikä taida olla joulua, ettei enomme olisi kaartanut hakemaan Kuopiosta sinappia. Hyvää kun kannattaa hakea matkankin takaa.

Nyt tein äidin joulusinappia ensimmäistä kertaa itse, kun ujutin omasta mielestäni maailman parhaan sinapin salaa suureen sinappitestiin. Jännitin ihan hulluna. Että jos muut kulinaristit pitäisivätkin itse tehtyä sinappia kamalana. Turhaan jännitin. Kyllä erinomainen oli erinomainen muidenkin mielestä, ja äidin sinappi voitti testin yhdessä Kotisinapin kanssa. Voit lukea lisää kommentteja voittajista täältä.

Tulisen makea sinappi on parhaimmillaan juuri joulupöydässä makeiden ja tuhtien ruokien parina ja se kruunaa ehdottomasti kinkkuvoileivän. Parhaimmillaan se leimahtaa nenäonteloihin, mutta makeus taittaa tulisuuden nopeasti. Resepti on helppo ja sinappi on purkissa vartissa. 




Resepti

Paras joulusinappi äidin reseptillä
annoksesta tulee sinappia 6 dl

1 prk (113 g) sinappijauhetta (Colman's)
3 - 4 dl sokeria
4 tl perunajauhoa
1 tl suolaa
3 dl kuohukermaa
3 rkl valkoviini- tai omenaviinietikkaa 
1 kananmuna
1 rkl mietoa öljyä

Mittaa kuivat aineet kattilaan. Sekoita. Lisää kattilaan kerma ja etikka. Riko kananmunan rakenne kulhossa ja lisää se seokseen. Sekoita sinappi vispilällä tasaiseksi ja kuumenna keskilämmöllä kunnes sinappi pulpahtaa kerran tai pari. Ota kattila pois liedeltä, lisää öljy ja sekoita vispilällä voimakkaasti kunnes sinappi on tasaista.

Kaada kuuma sinappi puhtaisiin purkkeihin ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä jääkaapissa, tarjoa mielellään huoneenlämpöisenä.

_____



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Suuri sinappitesti - mikä on paras sinappi joulupöytään?




JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU 




Sinapilla on vaativa tehtävä joulupöydässä. Parhaimmillaan se viimeistelee aterian ja sitoo jouluruoan maut yhteen. Joku ei hyväksy sinappia jouluaterialle lainkaan, mutta minulle sinappi on yksi jouluaterian kulmakivistä sienisalaatin, lanttulaatikon ja imelletyn perunalaatikon rinnalla.

Eilisissä oululaisten ruokabloggaajien pikkujouluissa yksi illan jännittävimpiä hetkiä oli suuri sinappitasting. Se olikin ainoita hetkiä, jolloin yhdentoista hengen juhlajoukko oli hiirenhiljaa, vähän totisinakin. Kinkun kanssa ja siltään maisteltiin viittä sinappia. Neljä niistä oli kaupan valmissinappeja ja yksi kotitekoinen sinappi - maistajille tosin ensin sanottiin kaikkien sinappien olevan supermarketsinappeja, ettei kotitekoisuus olisi vaikuttanut arviointiin.



Yhdessä luotu pistelaskusysteemi kuulosti eilen loogiselta ja järkevältä, mutta ehkä ihan loppuun saakka viilattu systeemi ei ehkä kuitenkaan ollut, sen olen pisteitä taulukoidessa todennut. Siinä missä yksi antoi sinapille yhden pistemäärän, antoi toinen neljä, joku viisikin erillistä pistemäärää. Pisteiden lisäksi käytettiin muumilusikkamittaria ja annettiin sanallisia arvioita.

Kaikista viidestä sinapista tykkäsi joku, joskin yhden mielestä kinkku oli parasta. Kaksi sinappia nousi sekä keskusteluissa että pisteissä selkeiksi voittajiksi: Mausteaitan kotisinappi ja äitini reseptillä keittämäni joulusinappi (onneksi muutkin ymmärsivät hyvän päälle, jaan reseptin myöhemmin). Huonoiten testissä pärjäsivät Hanko Strong sekä testin ainoa ulkomainen, Johnny's Klassiska senap. Pirkan konjakkisinappi jäi testin keskikastiin. Alle on koottu suuren sinappitestin tulokset.




 SUURI SINAPPITESTI
#foodblogoulu



 Äidin reseptillä keitetty sinappi 
  • kinuski, toffeinen, sitkeä
  • heleä, tanakka, keltainen, ruskea
  • huijarivaalea (luulee miedoksi), testin vaalein
  • toffeisen paahteinen, makea
  • kiva tulisuus
  • toimii hyvin kinkun kanssa, paras kinkun kanssa
  • tämä! kyllä!
  • tulisuudesta pointsit
  • liian ärhäkkä kinkulle, jyrää kinkun alleen
  • normisinappi, ei ongelmaa, muttei toisaalta huippukaan
  • tulinen ja makea, ärhäkkä
  • Turun sinappi, tuli astmakohtaus
  • ehkä suosikki

Kotisinappi, perinteinen (Mausteaitta)
  • kaunis väri, kirjava
  • ruskea, tasaiset sattumat
  • kukkea, meripihkainen, läpikuultava, erottuvat mausteet
  • makea, hunajainen, mielenkiintoinen, nams, suokkari
  • tulisuutta saisi olla enemmän
  • voisi olla parempi makkaran kanssa
  • lähellä itse keitetyn makua
  • ok, ihan jees, perushyvä
  • menisi muumilusikan kärjellinen
  • perus, kinkun kanssa makea jälkimaku

Pirkan konjakkisinappi (valmistajana Ruoveden herkku

  • aika isoja sattumia
  • tumma, ihan kaunis, kivat pilkut
  • kiva, miellyttävä väri, ruskea
  • aika pehmeä, lempeä
  • enemmän kastike kuin sinappi
  • vähän mitäänsanomaton
  • yllättävän tylsä ulkonäköön nähden
  • liian makea omaan makuun
  • erikoinen
  • ok, tasapainoinen pari kinkun kanssa
  • ottaisin lisää kinkun kanssa (ja otinkin)
  • ei mun juttu
  • alkoholisen kirpsakka
  • makea, mausteinen, muskotti?
  • toimii, erilainen, erityistilanteisiin, "gourmet"

Hango Strong
  • mitäänsanomaton, valju
  • paras ulkonäkö
  • hunajainen, samea, ruskea
  • terävä, perus, ei erotu
  • hapahko, liian hapan, makeahko
  • kinkku jyrää sinapin
  • en kauheasti perusta, mutta menee kurkusta alas
  • testin huonoin
  • ehkä vähän tunkkainen, yllättävän mauton
  • liian makea, mausteinen
  • parempi ilman kinkkua
  • ei toimi
  • lussu

Johnny's Klassiska senap
  • hyvä väri, perushieno
  • sinappimainen, sinapin värinen, komea kiilto
  • ruma väri, ei näytä sinapilta
  • semi-tumma, perinteisen sinapin värinen
  • omenahillo, ruskea
  • hyvä, makea, jännä jälkimaku
  • saunainen maku/tuoksu, terva? 
  • pitkä jälkimaku
  • liian makea kinkun pariksi
  • perus, vähän karkkimainen 
  • kukkaisa, laventelinen
  • pliisu turun sinappi
  • hajuvesi, ei oikein toimi
  • maistuu porkkanaraasteelta

Sinappitestin tuotteet valittiin lähikaupan valikoimista sattumanvaraisesti. Testatessa huomasimme kaikkien sinappien olevan makeahkoja, tulista sinappia ilman makeutta ei näissä sinapeissa ollut, joskin olimme yhtä mieltä siitä, että makeammat sinapit sopivat joulupöytään parhaiten.

Onko sinulla joku joulusinappisuosikki, joka mielestäisi voittaisi yllä mainitut sinapit mennen tullen? Jaa vinkkisi tai linkkisi kommenttilaatikossa.

_____


Timanttinen testiryhmä:




lauantai 12. joulukuuta 2015

Vohvelikuuset




JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU




Oi kuusipuu, oi kuusipuu! Nämä lumipeitteiset vohvelikuuset näyttävät samalta kuin puut juuri nyt täällä Oulussa: valkoista, pumpulista ja pörheää. Vohvelikuuset sopivat esimerkiksi suklaajäädykekakun päälle tai piparitalon pihaan.




Resepti



Vohvelikuuset

jäätelövohveleita
valkosuklaata (ja tummaa suklaata)
nonparelleja tai muita leivontakoristeita


Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja kasta vohveli suklaaseen tai levitä suklaata veitsellä vohvelin päälle. Anna valua hetki ja koristele nonparelleilla tai sulatetulla tummalla suklaalla.

_____




perjantai 11. joulukuuta 2015

Suklaajäädykekakku eli Nina Lincolnin suklaakakku





JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU 



Nina Lincolnin jäädytetyn suklaakakun resepti on julkaistu Suomessa jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Reseptin on tuonut Suomeen yhden lempitoimittajani, Hanna Jensenin, käly, joka oli ollut Nina Lincolnin perheessä aupairina. Tarinat vuosikymmeniä kulkeneiden reseptien takana ovat aina mielenkiintoisia ja tekevät ohjeesta aivan erityisen.



Jäädytetty suklaajuustokakku on kuin täyteläisen pehmeää jäätelöä tai jäädykettä. Suklaarouheen sijaan koristelin kakun pakkasesta otetuilla kotimaisilla vadelmilla ja granaattiomenan siemenillä. Ne tuovat kakkuun kaipaamaani raikkautta. Vadelmista voisi tehdä myös kastikkeen - toimiva vaihtoehto erityisesti silloin, kun kotimaisia marjoja ei ole tarjolla.

Kuvissa oleva kakku on tehty pieneen irtopohjavuokaan (halkaisija 18 cm). Pienessä vuoassa kakusta tulee näyttävän korkea, kakku, jota tulee otettua vahingossa aivan liian suuri pala. Yhtä hyvin leivonnassa voi käyttää suurempaakin vuokaa. 





Resepti




Nina Lincolnin jäädytetty suklaakakku
noin 10 annosta
pohja
9 suurta grahamkeksiä tai noin 10 Bastogne-keksiä
noin 35 g voita

täyte
200 g tummaa suklaata
200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
1 3/4 dl sokeria (150 g)
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
2 1/2 dl kuohu- tai vispikermaa

päälle
vadelmia ja granaattiomenan siemeniä
(tai suklaarouhetta ja pekaanipähkinöitä)


Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Leikkaa ylimääräinen paperi pois. Murusta keksit ja sekoita murun joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Huom! Jos käytät pientä vuokaa, et tarvitse kaikkea keksipohjaa, noin 2/3 riittää.

Sulata suklaa vesihauteessa. Suklaan sulaessa sekoita tuorejuuston joukkoon noin puolet sokerista sekä vaniljasokeri. Lisää seokseen kananmunan keltuaiset sekä jäähtynyt suklaasula.

Vatkaa puhtaassa kulhossa kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vähitellen loppu sokeri samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Yhdistä valkuaisvaahto käännellen suklaa-juustomassaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää se täytteen joukkoon. Kaada massa keksipohjan päälle. Peitä vuoka huolellisesti kelmulla ja/tai foliolla ja jäädytä pakastimessa vähintään yön yli.

Ota kakku pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Lisää marjat tai muut valitsemasi koristeet.

Vinkki! Joulun aikaan myös piparit sopivat pohjaksi.
_____




torstai 10. joulukuuta 2015

Juustofondue




JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU



Uskallan sanoa, ettei ilta tästä juuri parane: Kuuma juustofondue, kasa hyvää leipää ja lasillinen viiniä - sitä samaa, jota fonduepataankin on kaadettu. Ja tietysti parasta seuraa. Juustofondue on yksi suosikkiruokani niihin hetkiin, kun pöydän ääressä viivytään pitkään eikä kenelläkään ole kiire mihinkään.



Juustofondueta suunnitellessani laitoin viestiä vuorille kysyäkseni viimehetken vinkit ja perinteisimmät fonduesalat. Kaksi herra Kokin hurmaavaa serkkua asuu Sveitsissä, eikä perinteitä vaalivilta sveitsiläisiltä oppinsa saaneiden naisten vinkkejä voinut olla kuulematta. 

"Hyvän juustofonduen ydin on tietenkin maukas juusto. Meillä se yleensä tehdään anopin tapaan pääasiassa omasta alppijuustosta lisäten hieman esim. Gruyeriä tai Vacheriniä. Lisukkeena leipäpalojen lisäksi meillä yleensä sokerin kera keitettyjä päärynälohkoja, joskus perunaakin ja cherrytomaatteja. Täällä voi ostaa valmiina fonduejuusto-raasteseoksia ja onkin muotia vaihdella makuja ja tehdä fondue vaihdellen valkoviini/schnapsin sijasta olutpohjainen tai miksei juhlaan jopa kuohuviinipohjainen fondue."

Omaa alppijuustoa meillä ei tietenkään ollut. Kahdesti olen saanut tuota vuorilla laiduntaneiden lehmien maidosta valmistettua juustoa maistaa, enkä ole ehkä koskaan syönyt herkullisempaa juustoa. Myöskään Vacheriniä en Oulusta löytänyt, mutta Gruyeren ja Appenzellerin sekoitus toimi fonduessa loistavasti. Liemipohjana käytimme perinteiseen tapaan valkoviiniä ja lisäkkeinä söimme leipäkuutioita ja kirsikkatomaatteja. Pöydässä oli myös racletesta lainattuja pieniä etikkakurkkuja.



"Anopin oppien mukaan lasketaan n. 200 grammaa juustoa/hlö ja nestettä puolet siitä. Juomana on yleensä valkoviiniä ja mustaa teetä, jonka sanotaan auttavan ruuansulatuksessa. Pippuritujaus myllystä lautasella ajaa myös samaa asiaa, jos kastaa juustopalansa pippuriin lautasella, juusto ei "jämähdä" niin helposti vatsaan."

Kahdensadan gramman sijaan laitoimme juustoa noin 100 grammaa syöjää kohti - 200 grammaa olisi ollut meille siihen tilanteeseen liikaa - mutta viinin määrä oli yllä olevan ohjeen mukainen eli puolet käytetyn juuston määrästä. Olen tehnyt juustofondueta monta kertaa aiemminkin, ja jälleen yllätyin valmistuksen helppoudesta. Juuston raastaminen ja leivän kuutioimien ovat puuhista suurimmat. Haaveilen jo kuohuviinifonduesta ja itse tehdystä fondueleivästä. Niin, ja matkasta Sveitsiin. Se oma alppijuusto ei jätä minua rauhaan.


 


 Resepti

 

 

Juustofondue 
2-4 annosta 


200 g Gruyere-juustoa
200 g Appenzeller-juustoa
2-3 valkosipulin kynttä
2 dl valkoviiniä
noin 1/2 sitruunan mehu
hieman valkopippuria
hieman muskottipähkinää
(loraus Kirschiä)
1 rkl Maizenaa
(veitsenkärjellinen ruokasoodaa)

lisäksi
hyvää vaaleaa leipää kuutioina
kirsikkatomaatteja
(päärynää) 
mustapippuria pöytämausteeksi


Raasta juustot. Kuori ja puolita valkosipulinkynnet. Hiero valkosipulinkynsien leikkauspinnalla fonduepadan sisäpinta. Jos pidät valkosipulista, voit jättää kynnet kattilaan. Voit myös poistaa kynnet. 

Lisää pataan viini, sitruunamehu sekä pippuria ja hieman muskottipähkinää. Kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää juustoraaste pataan vähitellen koko ajan sekoittaen. Lisää Kirsch ja maizena, sekoita tasaiseksi ja anna kiehahtaa.

Nosta fonduepata telineeseensä liekin päälle. Tarjoa juustofonduen hyvän vaalean, kuutioidun leivän kanssa. Lisäkkeeksi sopivat kirsikkatomaatit, päärynä, peruna ja etikkakurkut. Juomana valkoviiniä ja mustaa teetä.

_____



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails