sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 parhaat reseptit





JOULUKALENTERIN 23. & 24. LUUKKU






Hyvää joulua, ystävät! 

Täällä tropiikissa nettiyhteys heiluu kuin palmujen latvat. Siksi joulukalenterin kaksi viimeistä luukkua tulevat yhdistelmänä joulupäivän kunniaksi – jos yhteys nyt pysyy pystyssä vielä hetken. Puuh. Olen ottanut tämän kärsivällisyysharjoituksena.

Vuosi 2016 on ollut täynnä ihmeitä, tasaista arkea, hämmentäviä hetkiä, upeita kohtaamisia ja ihan valtavasti töitä. Sellaista riemunkirjavaa elämää, tiedättehän. Kokosin blogivuoden parhaat palat yhteen. Näiden reseptien ja juttujen ei kannata antaa pölyttyä arkistoissa, ne ansaitsevat tulla nostetuksi osaksi arkea.




Tammikuu taisi mennä sellaisessa puolisumussa, eräänlaisessa kaamoksessa. Istuin koneen ääressä pylly puuduksissa ja viimeistelin kuun lopussa painoon sujahtanutta Suupaloja-kirjaa. Jotain ruokahelmiä päätyi sentään blogiin saakka. Söimme moneen kertaan Tommy Myllymäen kirjasta poimittua hapanimelää munakoiso-paprikapaistosta. Yksinkertainen, helppo ja ihan järjettömän hyvä ruoka tai lisäke, joka ilahdutti sävykkäällä maullaan joka kerta. Paahdettu hunajamysli puolestaan pelasti sekä pyhä- että arkiaamut (ja pelastaa edelleen, tätä mysliä meillä on käytännössä aina).





Helmikuussa herkuteltiin pinaattiblineillä ja avokado-tuorejuustotahnalla. Uuh, miten hyvää! Kuun viimeisinä päivinä vastaanotettiin paketti, joka sai aikaa tunneryöpyn, shampanjakuohun ja liikutuksen loputtoman kyynelvirran: Esikoiskirjani tuli painosta. En ikinä unohda sitä tunteiden sekamelskaa. Se on syvää helpotusta, hämmennystä, onnea, haikeutta, paniikkia, kauhunsekaista odotusta ja puhdasta iloa. Onneksi kaiken sain jakaa rakkaan ystävän ja sielunsiskon, kirjan kuvanneen Johanna Myllymäen kanssa.




Maaliskuu aloitettiin juhlimalla kirjan julkkareita The Cockissa Helsingissä. Sillä energialla, jonka sain vieraaksemme tulleilta toimittajilta ja bloggaajilta, taisin elää koko kevään. Kiitos! Helppo yhden astian ruoka, sitruunainen dijonkana, oli keväisen kuun pelastus. Taisin tarjota sitä kaikille ruokavieraille (ja kaikki pyysivät reseptin, niin hyvää se on).

Huhtikuu oli salaattikuu. Paahdettua broccoliini-fetasalaattia olemme syöneet sitten kevään kymmeniä kertoja. Se on i h a n a a! Myös thaimaalainen possu-nuudelisalaatti on makujen ilotulitus. Nuudelisalaatin tein yhteistyössä Sydänmerkin kanssa What's cooking Helsinki -tapahtumaan.

Myös toukokuu näyttää siltä, että kaksi salaattia ansaitsee tulla nostetuksi esiin. Salaatti, jossa yhdistyy grillatun maissin makeus, fetan suolaisuus ja uunikuivatut tomaatit on jo klassikko ruokapöydässämme. Salaatti maistuu ihan kesälle. Ruokaisa linssi-munakoisosalaatti kannattaa myös muistaa. 




Koko kesäkuun kattaus näyttää niin herkulliselta, että yhtä tai kahta suosikkia on vaikea resepteistä poimia. Eniten söimme sushiburritoja. Jos ihan rehellisiä ollaan, taisin syödä lounaaksi kesällä lähinnä sushiburritoja. Parsa-pecorinopiirakkaa söin sitten iltapalaksi.

Heinäkuussa tein perinteisen, rukiisen mustikkakukon rinnalle gluteenitonta mustikkakukkoa. Se oli kesän suosituin resepti sekä blogissa että kahvi- ja jälkkäripöydässämme. Paahdettu tomaattisalsa on muuten erinomainen tapa taittaa talvitomaattien kalpeus. Ehkä uuden vuoden kattaus onkin meksikolainen?




Suolainen crumble eli pecorino crumble oli elokuun oivallus, jota söin liki jokaisen ruoan kanssa (ja siltään, voi huh, miten hyvää se on). Onneksi pecorino ei ole kausituote. Porkkanan naateista tehty salaatinkastike sen sijaan on kausituote. Ensi kesänä taas sitten.


Syyskuun kattauksesta on todella vaikea valita suosikkeja. Kiireinen kuukausi näkyy nopeina ja helppoina ruokina, kuten härkistacoina, ruisleipäpohjaisena tacopiirakkana ja nopeana meksikolaisena kanakeittona. Myös gluteeniton puolukkavispipuuro on ihanaa.




Nopeus on ollut näemmä valttia lokakuussakin. Jauhelihasta tehty intialainen curry on ihan järjettömän hyvää joko naanleivän kanssa tai riisillä. Marraskuussa kolmen säilykepurkin taktiikalla tehty tikka masala kikherneistä oli aika monen arkipäivän pelastus. Se on hyvää lämmitettynäkin. Uuden vuoden kemuja ajatellen kannattaa muuten muistaa leipäjuustogalette karamellisoidulla sipulilla.

Olihan se vuosi, ihana ja täyteläinen vuosi. Rentoa joulumieltä ja huisia alkavaa vuotta. Pysykäähän muuten kanavalla, pian on tulossa erinomainen idea uuden vuoden ruokailoitteluun.

_____





2 kommenttia :

  1. Taas yksi vuosi takana. Ihanat kuvat ja reseptit=nautinto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nanna!
      Nähtäisiinpä pian <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails