tiistai 26. tammikuuta 2016

Ful medames - härkäpapuja Lähi-idän tyyliin

 

Arabiemiraateissa yksi monista hyvälle mielelle saavista asioista oli hotellin aamupala - monipuolinen ja laadukas valikoima ilahdutti jokaisena loma-aamuna. Erityisesti meitä miellytti paikallisten tuotteiden esilläolo. Yksi Lähi-idän perinneaamiainen taipui nyt kotikeittiössä lounaaksi.



Ful medames on kaikessa yksinkertaisuudessaan annos härkäpapuja, joka viimeistellään tomaatti- ja sipulisilpulla, jeeralla, valkosipuliöljyllä ja tuoreella persiljalla. Hämmentävän yksinkertaista. Järkyttävän hyvää. Ruoka pitää hyvin nälkää, ja se syntyy härkäpapujen keittämisen jälkeen nopeasti. 

Härkäpapuja en ole Suomessa nähnyt valmiiksi keitettyinä säilykkeinä musta-, kidney- ja valkopapujen tai kikherneiden tapaan. Pakko tunnustaa, että käyttäisin kotimaisia härkäpapuja enemmän, jos voisin oikaista - edellä mainittuja purkkipapuja meillä syödään valtavia määriä. Vaikeaa papujen keittäminen ei toden totta ole, mutta liottaminen ja keittäminen vaativat ennakointia ja aikaa, eikä varsinkaan ensimmäistä ole aina näköpiirissä. Papuja kannattaa ehdottomasti keittää koko pussillinen kerralla ja pakastaa sopivissa erissä.

Keitin pavut miedossa kasvisliemessä ja maustoin kypsät pavut suolalla ja mustapippurilla. Lopuksi kaadoin valkosipulista öljyä papujen joukkoon, ja sitten ruoka olikin jo melkein valmis. Määriä ei tarvitse antaa, jokainen löytää kyllä itselleen sopivat ainesosien suhteet.




Resepti




Ful medames - härkäpapuja Lähi-idän tyyliin


keitettyjä härkäpapuja
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
valkosipulia
kypsiä tomaatteja
salottisipulia
jeeraa eli juustokuminaa 
tuoretta lehtipersiljaa


Liota ja keitä härkäpavut pakkauksen ohjeen mukaan. Voit keittää pavut laimeassa kasvisliemessä tai kevyesti suolatussa vedessä. Valuta kypsät pavut, mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita öljyyn hienonnettua valkosipulia. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia. Voit sekoittaa valkosipuliöljyn papujen joukkoon tai tarjota pöytämausteena.

Kuutioi tomaatit ja hienonna salottisipulia, laita tarjolle tai papujen päälle. Mausta jeeralla ja tuoreella lehtipersiljalla tai tarjoa ne mausteena.

_____







tiistai 19. tammikuuta 2016

Hapanimelä munakoiso-paprikapaistos


Hapanimelä munakoiso-paprikapaistos on mainio osoitus ruotsalaisen huippukokki Tommy Myllymäen taidokkaasta reseptiikasta: yksinkertaisia raaka-aineita, suoraviivaista kokkausta ja makua yllinkyllin. Juuri tällaisia reseptejä tarjoaa kokin sukunimellä nimetty kasviskeittokirja (Tammi, 2015).

Myllymäki on yksi Ruotsin ansioituneimpia kokkeja, ja hän taitaa helppojen reseptien lisäksi myös sellaisen ruokien valmistuksen, joissa näyttävyys, innovatiivisuus ja gastronominen knoppailu ovat tärkeässä roolissa. Siitä osoituksena on kolmas sija kokkien maailmanmestaruuskisoissa viime vuonna ja EM-kulta vuotta aiemmin.

Myllymäki kertoo osoittavansa resepteissään kasviksille vain oikean suunnan, jotta niiden koostumus ja maku pääsevät oikeuksiinsa. Annettu suunta on selvästi hyvä, sillä reseptit ovat olleet yksi toisensa jälkeen todella maukkaita. Hapanimelä munakoisopaistos on yksi suosikeistani. Se on ratatouillen ja caponatan kaltainen kasvisruoka, joka sopii syötäväksi siltään tai lisäkkeeksi, Myllymäen sanoin, kaiken kanssa. Muokkasin reseptiä vain hieman. Alkuperäisreseptissä ollut oliiviöljyn määrä tuntui arkiruokaan turhan suurelta (2 dl), vaikka munakoiso tykkääkin öljykylvystä. Vajaan desin määrä riitti paistamiseen mainiosti.





Resepti

 

 

 

Hapanimelä munakoiso-paprikapaistos
neljälle

1 pienehkö munakoiso
2 punaista paprikaa
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 tl kuivattua rosmariinia 
noin 3/4 dl oliiviöljyä
70 g (1 dl) pinjansiemeniä
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl hunajaa
suolaa
tuoretta oreganoa tai timjamia

Kuutioi munakoiso ja paprikat (koko noin 1 1/2 cm). Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla. Paista munakoiso- ja paprikapaloja sekä sipulisilppuja kuumalla pannulla viisi minuuttia. 

Lisää pinjansiemenet ja rosmariini, paista vielä pari minuuttia. Mausta paisto balsamiviinietikalla, hunajalla ja suolalla. Anna hautua keskilämmöllä kannen alla 10-15 minuuttia. Lisää tuore yrtti ja tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

Paistos sopii lisäkkeeksi lihalle, salaattiin tai siltään syötäväksi.

_____

Kirjan olen saanut kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitos!


 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Paahdettu hunajamysli


Hunajamysli on kulmapala lapsuusmuistojeni makupalapelissä. Äitini on tehnyt maailman parasta mysliä niin kauan kuin muistan, luultavasti hieman kauemminkin. Viimeksi hän paahtoi mysliä toissapäivänä.




Resepti on äitini kokkaustavalle tyypillinen: mitat eivät ole niin nökönuukia. Yritin varmistaa häneltä määriä tätä blogijuttua varten, mutta sain vain ympäripyöreitä, jonkun mielestä varsin savolaisia, vastauksia. Pian sain kuvan, jossa oli kasa mysliä ja teksti: "Kekoon mysliä noin desi öljyä ja vähän vähemmän hunajaa". Keko, noin ja vähän vähemmän ovat moneen puuhaan turhan epätarkkoja ilmaisuja, mutta tätä mysliä tehdessä ne toimivat todella mainiosti. Voit siis suhtautua alla oleviin määriin rennoin rantein.

Paahdetulla hunajamyslillä on perheessämme liki terveystuotteen status. Ohje on tullut meille aikoinaan äidin asiakkaalta, joka oli selvästi kokeneempana kulkijana vastustanut alle kolmekymppisen antamaa ruokavalio-ohjausta ja todennut voivansa erinomaisesti. Hyvän voinnin salaisuutena olivat tämän myslin lisäksi porkkanaraaste ja veriletut - kuulostaa toteuttamiskelpoiselta konseptilta.



Paahdetun myslin jujuna ovat makeat myslimöykyt, jotka syntyvät kun hiutaleet ja hunaja-öljyseos liittoutuvat yhteen. Meillä oli aikoinaan sääntö, ettei möykkyjä saa etsiä, mutta hämmästyttävästi parhaat palat hävisivät myslipurkista aina ensimmäisenä.




Resepti





Paahdettu hunajamysli 
noin 15 dl


10 dl hiutaleita + leseitä (esim. kaura-, speltti- ja tattarihiutaleita, kaura- tai vehnäleseitä)
1 dl rypsiöljyä tai muuta mietoa öljyä
3/4 dl hunajaa
noin 2 dl pähkinöitä tai siemeniä
noin 2 dl kuivattuja hedelmiä


Kuumenna uuni 175 asteesen. Mittaa hiutaleet ja leseet leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Mittaa öljy ja hunaja kattilaan ja kuumenna sekoittaen kunnes hunaja liukenee öljyn sekaan. Kaada öljy-hunajaseos viljaseoksen päälle sekoita hieman. Paahda uunissa noin 10 minuuttia. Huomaa, että uunit ovat erilaisia. Älä polta mysliä.

Rouhi pähkinät ja leikkaa kuivatut hedelmät tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Sekoita paahdetun myslin joukkoon. Säilytä huoneenlämmössä.

_____



perjantai 15. tammikuuta 2016

Abu Dhabi - hummuksen huumassa



Lämmittelimme uuden vuoden molemmin puolin Arabiemiraattien pääkaupungissa Abu Dhabissa. Loman toivelista oli lyhyt: lepoa, lämpöä ja hyvää ruokaa.


Kaikki toiveet täyttyivät. Viikko kymmentuntisia yöunia teki hymyilyttävän hyvää ja aurinko helli talven valkaisemaa ihoa. Himoni falafeleihin ja hummukseen vain yltyi, vaikka söin niitä yhdessä ja erikseen ehkä jokaisena lomapäivänä.

Olimme kuulleet Arabiemiraateista sekä huikeita ylistyksiä että kertomuksia päälleliimatusta, juurettomasta kaaoksesta. Valtaosa kuulemistamme tarinoista oli Dubain, turismista elävän naapuriemiraatin kävijöiden kertomia, kun taas Abu Dhabin seikkailuista tiesimme vähemmän. Etsimme tietoa netistä, somesta ja matkaoppaista ennen reissua aktiivisesti, kuten teemme aina uusia kohteita valloittaessamme. Teksteissä ja kuvissa toistuivat samat teemat ja kohteet: isojen ostoskeskusten tarjoamat shoppailutaivaat, Šeikki Zayedin moskeija, pilvenpiirtäjät ja rantabulevardi. Myös seitsemän tähden hotelli Emirates Palace oli ennakkotietojen mukaan selvästi paikka, jossa täytyi käydä. 



Kaupungista jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta paikka oli valtavan viehättävä ja kiva, toisaalta kaupungista jäi hieman ontto, kaikuva fiilis, josta on vaikea saada kiinni. Laiskaan lomailuun painottuvassa viikossa ei suurkaupungista tietenkään saa kattavaa kuvaa, mutta ensivaikutelman jokainen kaupunki muovaa muutamassa päivässä. Abu Dhabin ensivaikutelma oli yhdistelmä mukavan rauhallista pääkaupungin sykettä ja kaupunkia, joka on noussut aavistuksen liian nopeasti - aivan kuin saappaat olisivat vielä hieman liian suuret. Muutamassa vuosikymmenessä pienehköstä kalastajakylästä on kasvanut suurkaupunki, yli kolmekymmentä vuotta vanhoja taloja kaupungissa on vain muutamia, keskeneräisiä pilvenpiirtäjiä lukemattomia. Se luo väistämättä leimansa kaupungin ilmeelle ja tunnelmalle.




Edellä mainitut nähtävyydet olivat maineensa veroisia. Ostoskeskuksia olisi riittänyt viikon jokaiselle päivälle, ja pilvenpiirtäjien siluetit kaartoivat kohti taivasta joka puolella kaupunkia. Suuri moskeija oli vaikuttava (ylin kuva ja alla oleva kuva), joskin Istanbulin sininen moskeija mykisti minua vielä enemmän. Emirates Palace on ehdottomasti visiitin arvoinen luksushotelli. Se on paikka, jossa kaikki mikä kiiltää, on kultaa, eikä missään ole säästelty. Aulan kultainen (tietenkin) pankkiautomaatti osoittautui kulta-automaatiksi - se kuvaa hyvin hotellin äärimmäisyyksiin menevää tasoa. Hotelliin voi vallan hyvin mennä päiväkahville tai illalliselle, vaikka tuhansien eurojen arvoinen yö sviitissä ei kuuluisikaan matkasuunnitelmaan.

Paikallisia näki eniten juuri Corniche-rantakadulla ja kauppakeskuksissa, erityisesti kellarikerrosten hurmaavissa ruokakaupoissa. Rantakadulle tultiin selvästi sekä liikkumaan että viihtymään. Pitkä, noin kahdeksan kilometrin mittainen bulevardi oli siisti ja laitettu kuten koko kaupunki. Lenkkeilijöitä Cornichella oli sekä päivällä että illalla, vuokrattavien polkupyörien ja polkuautojen meno kiihtyi illalla suorastaan villiksi. Hieman yllättävästi katu ei ollut täynnä ravintoloita ja kahviloita. Lähellä Emirates Palacea ja Marina Mall -kauppakeskukselle vievää siltaa oli muutaman ravintolan rypäs ja parin kilometrin päässä (kohti satamaa) oleva aukio oli ravintoloiden ja kahviloiden reunustama. Muuten kadulla sai kävellä ilman ravintoloiden vilskettä tai kuivin suin - kummin asian haluaakaan kokea.



Ylipäätään ravintolat olivat sijoittuneet Abu Dhabissa hieman muista käymistämme kaupungeista poikkeavasti. Kaupungilla kävellessä tai taksin ikkunasta katuja selaten ravintoloita näkyi katukuvassa hämmentävän vähän. Toki yksittäisiä ruokabaareja katukuvassa oli, mutta yleisnäkymä oli totuttuun kaupunkikuvaan nähden erilainen. Ravintoloita kaupungissa on tietenkin aivan valtavasti, mutta sellaista "katsotaan mitä kivaa tulee vastaan" -käveleskelyä en suosittele tekemään ainakaan kovin nälkäisenä - ravintolaa ei ehkä tule vastaan lainkaan (been there, done that). Monessa kaupunkia kuvanneessa matkaoppaassa kerrottiinkin erityisesti laadukkaiden ravintoloiden olevan pääasiassa hotellien yhteydessä, mikä piti kyllä paikkansa. Myös kauppakeskuksissa ravintoloita, myös pikaruokaravintoloita, oli usein valita asti.

Kaikesta huolimatta söimme lomalla todella hyvää ruokaa. Fine dining -kokemuksia emme hakeneet, mutta söimme valloittavia mezejä, huolella tehtyjä salaatteja ja ihanaa arabileipää. Ja sitä hummusta. Paljon hummusta. Ruokakaupunkina Abu Dhabi jätti hyvän jälkimaun. Lähi-idän ruoka on kiehtovaa ja todella maukasta. Erityisesti suosittelemme hyvin viehättävää Cafe Arabiaa, josta meille vinkkasi Instagramissa valokuvaaja Elvi Rista. Ruoka oli erinomaista! Mieleen jäi myös rantabulevardin aukion Saj 2 go (portin 3 ja 4 välissä), joka oli paikallisten keskuudessa todella suosittu, täytettyjä arabileipiä tarjoava pikaruokapaikka. Myös hotellimme rantaravintola, Kamoon oli hintavuudestaan huolimatta erinomainen tarjoten monipuolisia mezejä ja muita paikallisia ruokia.

Loma oli ihana. Vaikka Abu Dhabi ei vienytkään täysin sydämiämme, on takuuvarma talviaurinko, kuuden tunnin lento, vain kahden tunnin aikaero ja hyvä ruoka melko verraton yhdistelmä.




maanantai 11. tammikuuta 2016

Punajuuri-appelsiinisalaatti inkiväärillä


Yksinkertaisten asioiden tai yhdistelmien oivaltaminen on kokkaamisessa niin siistiä, tai nädee, kuten nykytermi kuulemma kuuluu.

Pikkelöidyn inkiväärin eli garin yhdistäminen paahdettuihin punajuuriin ja appelsiineihin oli juuri tällainen välähdys, joka jälkikäteen tuntuu melkein itsestäänselvyydeltä. Punajuuren ja appelsiinin liitto on tuttu ja erinomainen, liki klassikko. Myös inkivääriä olen samantapaiseen salaattiin käyttänyt kastikkeeseen raastettuna, joten makujen yhdistelmä oli jo tuttu. Sushi-inkiväärin lisääminen teki salaatista paitsi aiempaa paremman myös aiempaa helpomman - erillistä kastiketta ei tarvita. Lusikallinen tai kaksi inkivääripurkin lientä riittää.

Jatkoon. Niin nädee!




Resepti





Punajuuri-appelsiinisalaatti inkiväärillä
kahdelle

4-5 pienehköä punajuurta
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
(1 tl hunajaa)
2 appelsiinia
sushi-inkivääriä eli garia maun mukaan
hieman inkiväärin säilöntälientä


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret. Laita lohkot leivinpaperin päälle pellille, kaada päälle öljy, sekoita ja ripottele hieman suolaa. Paahda punajuuria uunissa noin 15-20 minuuttia eli kunnes ne ovat kypsiä mutta vielä napakoita. Voit korostaa punajuurien makeutta pienellä määrällä hunajaa. Valuta hunaja kuumien lohkojen päälle ja sekoita.

Punajuurien paahtuessa fileoi appelsiinit eli kuori appelsiineista sekä oranssi että valkoinen kuori veitsellä hedelmälihan pintaa myötäillen. Leikkaa kalvojen vierestä appelsiinit lohkoiksi.

Yhdistä paahdetut punajuuret (kylmänä tai lämpimänä), appelsiinilohkot ja haluamasi määrä sushi-inkivääriä. Voit käyttää kastikkeena inkiväärin säilöntälientä.

_____




perjantai 1. tammikuuta 2016

Joulukuun ruokahaasteen voittaja


Joulukuun ruokahaasteen aiheena oli granaattiomena. Äänestys on päättynyt ja voittajaksi kiri Kahden keittiö -blogin granaattiomena-juustokakku. Onnea! Kahden keittiön väki järjestää siis vuoden 2016 ensimmäisen ruokahaasteen.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails