tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kun assareille kelpaa vain paras




Nelijalkaisten assistenttien palkkaneuvotteluja on käyty vuosittain. Vaatimustaso ei ole ainakaan laskenut, mitä bonuksiin ja erityiskorvauksiin tulee, mutta olen yrittänyt pitää myös peruspalkan molempia osapuolia tyydyttävällä tasolla. Hyvin tehdystä työstä täytyy saada korvaus, jossa työn ja korvauksen laatu vastaavat toisiaan, eikö niin? Ja koska työn laatu on priimaa, olin innoissani, kun Purina pyysi minua tutustumaan uuteen Purina Beyond Simple 9 -koiranruokaan kaupallisen yhteistyön merkeissä.




Minulle hyvän ruoan ystävänä ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä karvaisimmat perheenjäsenet syövät. Koska raaka-aineet ja ruoan luonnollisuus on minulle itselle ruoassa tärkeää, on se itsestäänselvästi tärkeää myös koirien ruoan kohdalla. Olemme sitä mitä syömme, siksi syynään tuoteselosteet aina sekä ihmisten ruoista että koirien ruoista. Vajaa yhdeksän vuotta sitten, kun ruskea assistentti saapui iloksemme, vertailin koiranruokien tuoteselosteita, proteiininlähteitä ja täyteaineiden määriä, enkä ymmärtänyt useinkaan tuoteselosteista tuon taivaallista.

Purinan Simple 9 -ruokien kohdalla tuoteselosteen tavaaminen on koiranruokien kategoriassa harvinaisen helppoa. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Koiranruokaan perhetymättömänäkin kuluttajana ymmärrän, mitä tarkoittavat tuoteselosteen lammas, ohra, porkkana tai pinaatti. Ihan samoja tuotteita pakkasin omaan ostoskärryyni viimeksi viikonloppuna ruokakaupasta, josta muuten myös Simple 9 on saatavilla.




Molemmat karvakoivet ovat rodulleen tyypillisesti sellaisia semikranttuja tapauksia. Uusi ruoka – siis kaikki muu uusi ruoka kuin uusi juustolaatu – aiheuttaa helposti nenännyrpistelyä ja merkitseviä, pitkä katseita kulmien alta. Vanhempi herra ei uudelle ruoalle lämpene usein lainkaan, nuoremmalla on sentään hieman ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta ruokienkin suhteen – pätee muuten aika moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.

Ilmeisesti Purinan uutuusruoka oli aidosti hyvää myös nirppanokkien mielestä, sillä se uteliaampi tyyppi (kuvassa alla) jätti tuosta noin vaan vanhan ruokansa kokonaan syömättä ja naposteli onnellisena ensimmäiseksi testiin päässeitä lammasraksuja. Kokeneempi assistentti maistoi jälkiruoaksi kolme kappaletta uusia muroja, eikä mulkoillut tarjoilijalle lainkaan. Se on kuulkaa paljon se.







14 kommenttia :

  1. Enpä ole aikaisemmin nähnyt näin ihania kuvia koiranruuasta!

    Mua jotenkin on alkanut ahdistaa koko koiran ruokakeskustelu, se on ihan yhtä hankalaksi tehty kuin muukin syöminen nykyaikana. Toiset vannoo raaka-ruuan perään, toiset jonkun tietyn nappulan suhteen. Jotkut sanoo ettei missään nimessä viljoja, toiset taas puhuu kuiduista. Sitten vielä sekin, että liotettuna vai kuivana. Vaikka itsekin arvotan toki sitä, että ymmärrän, mistä koiran ruoka on tehty, samoin kun omassakin ruokailussa.

    Silloin kun meillä oli lapsena koira kotona, söi se kotiruokaa ja joskus jotain pipanoita. Ja se eli terveenä 16 -vuotiaaksi. Mut kaikki koirat on tietysti yksilöitä, edellinen koiramme oli mastiffi, jolle sopi yhden pipanat muita paremmin, ne eivät aiheuttaneet kauheita kaasuvaivoja. Nykyinen pentu syö vielä kasvattajan suositusten mukaista pipanaa, mutta jos mahdollista, yritän opettaa koirat siihen, ettei ne olisi ihan ehdottomia sen pipana merkin suhteen. Ja jotenkin selvitä järjissäni koiranruokaviidakossa.

    Nimimerkki koiranruoka tilittäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista! Tätä oli ihan mahottoman hauska kuvata.

      Järjissä pysyminen on oikein hyvä tavoite! Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että kunhan ruoasta saa, koira tai ihminen, sopivasti tärkeimpitä ravintoaineita, ollaan jo hyvällä tiellä.

      Minulle valmiit ja laadukkaat täysravinnot on ollut helpoin tapa ruokkia koirat. Pipanat muodostavat sen perusosan, jonka päälle lisätään vähän muuta. Meidän koirilla se muu on käytännössä jauhelihaa, herkkuna ja palkkana sitten juustoa.

      Poista
  2. Jumatsuika miten mahtava postaus ja yhteistyö! Ihanat kuvat tosiaan, sitä ihan unohti, että nyt puhutaan KOIRANruoasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna! Miten ihana kommentti. Koiranruoka, ihmisenruoka, mitä näitä nyt on :D

      Poista
  3. Niin kyllä mä sanoisin, että tämän kuvaamisesta hauskan sijaan mulla tulee mieleen enemmänkin haasteellinen. Mutta niinkun aina, sä oot taas löytänyt punaisen langan ja lopputulos on upea.

    Mekin odottelimme pentua kesällä, mutta synnytys meni pieleen, 5 pentua kuoli ja vain kaksi saatiin pelastettua... ei sitten riittänyt meille asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa :( Voi kurjuus!!!


      Voi Nanna <3 Miten kauniisti sanottu. Kiitos! Hauskan tämän jutun kuvaamisesta teki varmasti erilaisuus – en oo koskaan ennen kuvannut koiranruokaa. Ja oli valoa, aikaa ja hyvä pössis. Haastavaa oli ainoastaan saada edes koiran nokka kuviin. Olisin tarvinnut assarin, sellaisen ihmisassarin :D

      Poista
  4. Mun Bambini takuulla tykkäisi noista🐶❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin aidosti hämmästynyt, että Pakki söi uutta ruokaa aivan tosi innoissaan. Kai koiratkin hyvän ruoan tunnistaa :)

      Poista
  5. Tosi kauniita kuvia Hannele! Tuotahan voisi testata, Aada kun on melko nirso kuivaruuan suhteen. Eikä asiaa ainakaan auta se, jos sille on appivanhempien hoivissa tehty karjalanpaistia ja lihapullia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi!
      Awwww, karjalanpaisti ja lihapullat kuulostaa just passelilta hemmotteluruoalta. Kokeilepa tätä kuivaruokaa, meillä uppoaa hämmentävän hyvin.

      Poista
  6. Hieno tuo viimeinen kuva! Meillä olisi tarvinnut moottoriperän kameraan, että tuo hetki ennen kuin suu on nappuloissa, olisi saatu vangittua. Selvästi hyvin kasvatettu koira siellä tai sitten se moottoriperä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja!

      Koirahan on tietenkin hyvin kasvatettu (hah, tietäisit vaan!). Mutta kyllä kameran säädöt saivat kyytiä, että sain napin napsumaan riittävän nopeasti. Sellaiset satakunta ruutua otin ja tämä oli riittävän käyttökelpoinen :D

      Poista
  7. Ihana apukokki kuvassa :) mielenkiintoinen tämä postauskin, vaikken omistakaan karvaista apukokkia. Toivottavasti ehkä tulevaisuudessa kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apukokki on parhaasta päästä. Aina mukana ja aina innoissaan.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails